Asunnot kalliita&pieniä, mutta

Oikeassa olet, suhteettoman kalliit ja pienet asunnot ovat yhteiskunnallinen ongelma. Talouskasvu kärsii, koska ongelma estää ihmisten liikkuvuutta työn perässä. Asia on myös ongelma jokaiselle, joka vielä joskus kaavailee asunnon vaihtoa kalliimpaan. Itselläni on mm. velaton isohko asunto pääkaupunkiseudulla. Aikeissa olisi vaihtaa se vastaavankokoiseen meren tai järven rannalla, pk-seudulla pysyen. Näin ollen minun on rationaalista odottaa hintojen laskua. Kun oman velattoman asuntoni hinta putoaa esim esim 100.000 euroa, niin hieman kalliimpien hinta putoaa vielä enemmän ja tarvittava väliraha on pienempi. Ostin nykyisen asunnon 2002 ja nyt sijoitan ylimääräiset tulot metsään jne. Tuulipuvun tunnistaa siitä, että vaikka sillä on velkaa ja joskus vielä tavoite vaihtaa asuntoa kalliimpaan...se toivoo silti mahdotonta = asuntojen ikuista hinnannousua. Vaikkei se ole hänen saatika kokonaistalouden kannalta hyvä asia. Onneksi siitä ei tule pysyvää ongelmaa, koska tietenkään emme tälläkään kertaa näe "ikuista nousua ilman notkahduksia",

Taitaapa olla palstan tuhnujen wanha hywä aika = vain ja ainoastaan 70-luku. Silloin tosiaan tehtiin lähiöihin varsin väljiä asuntoja ja inflaatio söi lainat. Sanomatta tietenkin jäi, että silloiset lähiöt sijaitsivat "keskellä korpea" ts. tonttimaa oli halpaa.

Mutta jos katsotaan vanhempaa rakennuskantaa, 50-lukua ja sitä vanhempia, niin kummastipa ovat asunnot todella ahtaita. Jos en ihan väärin muista, niin Kalliossa huoneistojen keskikoko oli 42-43 m² ja yhtä ahtaita taloja löytyy myös mm. Espoon 50-luvun rakennuskannasta. Eiköhän se syy pienien asuntojen rakentamiseen ole tuolloinkin ollut se sama - suuremmat olisivat olleet liian kalliita suhteessa sen aikaiseen ostovoimaan.