Asunnoista maksetaan enemmän ja pidempään kuin koskaan historiassa. Ne on varsinkin pk-seudulla todella pieniä.
Vanhaan hyvään aikaan hyvillä tuloilla maksoi pienen kaksion tai kolmion jopa viidessä vuodessa velattomaksi. Tämän jälkeen voi nauttia sitten elämästä.
Nykyisin pienen pienetkin asunnot maksaa niin paljon että niitä maksetaan 20-30 vuotta. Kaikki tuntuu tämän kaiken lisäksi hyväksyvän ja suostuu maksamaan. Tänä päivänä ostovoima asuntojen suhteen on kaikkien aikojen pohjalukemissa. Ainoastaan yli pitkillä laina-ajoilla pumpataan korkorahaa pankkien taseeseen kymmeniä vuosia.
Surkeeta on meno.
Vanhaan hyvään aikaan hyvillä tuloilla maksoi pienen kaksion tai kolmion jopa viidessä vuodessa velattomaksi. Tämän jälkeen voi nauttia sitten elämästä.
Nykyisin pienen pienetkin asunnot maksaa niin paljon että niitä maksetaan 20-30 vuotta. Kaikki tuntuu tämän kaiken lisäksi hyväksyvän ja suostuu maksamaan. Tänä päivänä ostovoima asuntojen suhteen on kaikkien aikojen pohjalukemissa. Ainoastaan yli pitkillä laina-ajoilla pumpataan korkorahaa pankkien taseeseen kymmeniä vuosia.
Surkeeta on meno.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikeassa olet, suhteettoman kalliit ja pienet asunnot ovat yhteiskunnallinen ongelma. Talouskasvu kärsii, koska ongelma estää ihmisten liikkuvuutta työn perässä. Asia on myös ongelma jokaiselle, joka vielä joskus kaavailee asunnon vaihtoa kalliimpaan. Itselläni on mm. velaton isohko asunto pääkaupunkiseudulla. Aikeissa olisi vaihtaa se vastaavankokoiseen meren tai järven rannalla, pk-seudulla pysyen. Näin ollen minun on rationaalista odottaa hintojen laskua. Kun oman velattoman asuntoni hinta putoaa esim esim 100.000 euroa, niin hieman kalliimpien hinta putoaa vielä enemmän ja tarvittava väliraha on pienempi. Ostin nykyisen asunnon 2002 ja nyt sijoitan ylimääräiset tulot metsään jne. Tuulipuvun tunnistaa siitä, että vaikka sillä on velkaa ja joskus vielä tavoite vaihtaa asuntoa kalliimpaan...se toivoo silti mahdotonta = asuntojen ikuista hinnannousua. Vaikkei se ole hänen saatika kokonaistalouden kannalta hyvä asia. Onneksi siitä ei tule pysyvää ongelmaa, koska tietenkään emme tälläkään kertaa näe "ikuista nousua ilman notkahduksia",
Taitaapa olla palstan tuhnujen wanha hywä aika = vain ja ainoastaan 70-luku. Silloin tosiaan tehtiin lähiöihin varsin väljiä asuntoja ja inflaatio söi lainat. Sanomatta tietenkin jäi, että silloiset lähiöt sijaitsivat "keskellä korpea" ts. tonttimaa oli halpaa.
Mutta jos katsotaan vanhempaa rakennuskantaa, 50-lukua ja sitä vanhempia, niin kummastipa ovat asunnot todella ahtaita. Jos en ihan väärin muista, niin Kalliossa huoneistojen keskikoko oli 42-43 m² ja yhtä ahtaita taloja löytyy myös mm. Espoon 50-luvun rakennuskannasta. Eiköhän se syy pienien asuntojen rakentamiseen ole tuolloinkin ollut se sama - suuremmat olisivat olleet liian kalliita suhteessa sen aikaiseen ostovoimaan.
70-luvun "väljästä" murjusta en maksaisi euroakaan. Hyi helvetti niitä 3-kerrkoksisia tasakattoisia neukkukuutioita.
Noh, ei se kuule kansantaloudellisesti kovin piristävää ole, että meillä on tietty kansanryhmä ,nuoret ylivelkaantuneet perheet, joiden osalta kulutuskyky on "ulosmitattu" muutamaksikin vuosikymmeneksi hyvin pitkälti ylisuuriin asuntolainan lyhennykseen. Jos olisin demari Osku Pajamäki, niin näkisin asian suurten ikäluokkien juonena :)
Näin tässä aina käy - talousneroa esittävät tuhnut maalaavat itsensä nurkkaan ja sitten vaihtuu nimimerkit ja alkaa hirveä selitys.