koulukiusaaminen ei ole..

tiijän tunteen. itsekkin koulkiusaamisen takia kärsin nykyään siitä kun tai olen kateellinen niille joilla on paljon kavereita ympärillä ja mustis rakastuneille pareille. tästä on puhuttu terapeutin kanssakin. johtunee siitä, kun mua on kiusattu siitä niin monesti kun olin ihastunut johonkin komeaan jätkään. että kaverin kautta ei kandei alotetta tehdä! tai edes kertoakkaan siitä kellekkään!!

olen amiskassa ja minä olen kans siellä aina yksin välkällä ja ruokailussa. "kaverini" ovat eri aloilla eivätkä enää juuri puhu minulle.

Tiedän että varmasti tuntuu pahalata mutta se kyllä nyt on oma moka, jos ei osaa ystäviä hankkia. En ite ainakaan koskaan lähtis mukavasta kaveripiiristä välkällä juttelee jollekin yksin hiljaa nököttävälle. Tai siis yläasteella meidän luokalla oli semmoinen tyttö joka oli aina hiljaa. Koetettiin me sen kanssa tehä tuttavuutta, mutta kun ei se ite puhunu mitään. ynis vaan jotain "niin" "joo" jne. Tuli vähän semmonen olo että ei sitä varmaan kiinnosta. no sitten kuraattoru tule puhuttelemaan meitä että meidän pitää olla sen tytön kanssa. No niin se sitten pakko tungettiin meidän porukkaan aina välkiksi ja ruokailun ajaksi. Ei se puhunu mitään, niin ei siihen voinu tutustuu. Alotin nyt ekan vuoden lukiossa ja en ole enää ko tyyppiin missään yhteyksissä. Lukiossa sentään saa ite valita itelleen kaverit. Ja jos on yliujo tai siis semmonen hiljanen ynisiä, niin jää ilman kavereita, se on varma, mutta ei siitä voi syyttää muita oppilaita. Ihan ite vois tulla kyllä juttelee jos haluu tutustuu. Niin muutkin tekee. Ei kukaan varmaan kannibalismia harrasta.