Sinulle, Mikkelini

Mikkeli, kotikaupunkini, rakkaani. Kyllä, minä myönnän: jopa rakastan sinua. Olet kiinni minussa ja minä olen kiinni sinussa.

Ah, näen tuomiokirkkosi ja kuulen sen lyönnit. Kuljen Mikonkatua pitkin kohti Urheilupuistoa, kunnes kuulen koulun liikuntatunnin kiljahdukset Hännin haudasta. Joskus kuiskailen itselleni hiljaa viljasiilon varjossa, joskus katson lähteviä junia - ne menevät etelään, ne menevät pohjoiseen. Tuovat ihmisiä, vievät ihmisiä.

Savilahden sillalta katselen keskustasi silhuettia, laatikkomaisia taloja, Naisvuoren näkötornia, pientä satamaa, Saksalan rantaa. Astelen hiljalleen kohti Graania ja auringon laskiessa saavun kaupunginosaan rakkaimpaan: legendaariseen Tuppuralaan. Näissä maisemissa on lapsuuteni, nuoruuteni. Mutta yhtälailla se on koko Mikkelissä; ei tämän kaupungin nimi sielustani lähde. Toivon etten ole tuomittu asumaan koko ikääni tässä kaupungissa, mutta Mikkeliä minusta ei mikään saa ikinä pois, enkä pois sitä haluakaan.
61044
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

kerrakseen :)

Äänestä
  • romanttinen teksti :)

    Äänestä

Kävelen Tuppurullan jyhkeiden kerrostalojen lomassa. Näen lasten leikkipaikan, jossa ei temmellä tenavat, vaan penkillä makaa ruusunhajuinen laitapolun mies. Ah Tupis, annan miehelle kiihkeän suudelman.

Äänestä

Kunnon ihmissuhde!

Äänestä

Niin minäkin rakastan sinua. sä tiedät sen vai tuliko liian äkkiä taas.

Äänestä
  • Niin olo paranee!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kvasimoodo kirjoitti:

Mikkeli, kotikaupunkini, rakkaani. Kyllä, minä myönnän: jopa rakastan sinua. Olet kiinni minussa ja minä olen kiinni sinussa.

Ah, näen tuomiokirkkosi ja kuulen sen lyönnit. Kuljen Mikonkatua pitkin kohti Urheilupuistoa, kunnes kuulen koulun liikuntatunnin kiljahdukset Hännin haudasta. Joskus kuiskailen itselleni hiljaa viljasiilon varjossa, joskus katson lähteviä junia - ne menevät etelään, ne menevät pohjoiseen. Tuovat ihmisiä, vievät ihmisiä.

Savilahden sillalta katselen keskustasi silhuettia, laatikkomaisia taloja, Naisvuoren näkötornia, pientä satamaa, Saksalan rantaa. Astelen hiljalleen kohti Graania ja auringon laskiessa saavun kaupunginosaan rakkaimpaan: legendaariseen Tuppuralaan. Näissä maisemissa on lapsuuteni, nuoruuteni. Mutta yhtälailla se on koko Mikkelissä; ei tämän kaupungin nimi sielustani lähde. Toivon etten ole tuomittu asumaan koko ikääni tässä kaupungissa, mutta Mikkeliä minusta ei mikään saa ikinä pois, enkä pois sitä haluakaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu