Unohdettu satama

mittään miehiä tänne, ees sähkösemmosia.
Paree nyt olla vaan ja kuunnella tätä eloo ihan
hissunkissun, kuten tiedät.

Surullista syntyy tummista vesistä, kirkkaista
sitten taas jotain muuta.
En voi tälle mielialalleni nyt mitään, sitä ei
käännä sitten kukaan. Pitää vaan toivoa, ettei
ihan rämeikköön putua.

Sitä iloa - sekin on jo ilo että vierailit runossani.
Olkoon sitä omassakin päivässäsi ja
varmaan onkin tänään, kun vapaat alkaa :)

Kiitos Mystiseni, palaan jahka tokenen tästä.

sellainen nyt oli tunnelma tässä runossani, mutta
syntyjä syviä tiedät sinäkin.

Todellista ja ei, elämä ei jaa aina oikeutta.
Jotekin se tuntuu nyt potkivan liiaksi joka puo-
lelta päähän, mutta toivon näistäkin selviäväni
lopulta.

Kiitos Liona ja hyvää yötä, koitokset odottaa
jälleen huomenna.

Ehkä olisi syytä rauhoittua, jopa kirjoittamisen
osalta.

Rauhaisaa iltaa.

vaikka uskon puute välillä valtaakin mielen.

" On laivoja jotka seilaavat,
laivoja jotka huomaavat "

Jos yksin valvonkin laiturilla,
ilman majakan valoa
- vain tähdet seuranain.
Niin kenties joskus
aikojen päästä,
alus luovii satamaani
enkä ole enää yksin.

Lähti ajatus rönsyämään sanoistasi.
***

Koettelemusten kautta voittoon :)

Kiitos Margitta ja uutta päivää ja iltaa,
t. äitee