"Seurakunnalle jäi todistus ,että hän halusi elää synninpoispanijana."
Tämäkö "tieto" on vakuutena,että vainajan tie vei taivaaseen?
Seurakunnan osuus tässä asiassa on jäänyt minulle hyvin epäselvksi.
Selittäkää...
Tämäkö "tieto" on vakuutena,että vainajan tie vei taivaaseen?
Seurakunnan osuus tässä asiassa on jäänyt minulle hyvin epäselvksi.
Selittäkää...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sanaparsi lienee: Seurakunnalle jäi todistus, että hänen sielunsa kelpasi Jumalalle." Saarnamies siis arvioi, että vainaja pääsee taivaaseen uskonsa perusteella. Vainaja on siis tunnettu paikkakunnalla vl-uskon kannattajana ja veeällien uskonveljenä tai -sisarena. Seurakunta ratkaisee siis käytännössä taivaosuuden vl-uskoisen kuoleman jälkeen. Seurakunta on siis tuomari ja jumala.
Jos taas jostain kuolleesta henkilöstä EI sanota, että hänen sielunsa kelpasi Jumalalle, rivien välistä voi päätellä, että vl-uskoiset veikkaavat vainajan joutuvan ikuiseenn, tuliseen helvettiin.
Jumalan valtakunta ole näkyvä joukko vaan Jumalan valtakunnan raja menee sydämestä sydämeen! Siitä huolimatta SRK ja Ry:t ovat tulkinneet johtavansa maailman ainoaa oikein uskovaa joukkoa, jonka rajat näkyvät jäsenrekisterissään ja jäsenet käyvät seuroissa.
Tuollainen tuomiohenki on kovin outoa. Mutta oudot ovat sääntönsä muutkin...
Varmaankin samaan asiaan viittaa myös "synninpoispanija"-sana. MUTTA onko todellakin vl-opissa seurakunnan merkitys noin keskeinen?
Oikeaan joukkoon kuuluminen on vl-uskon kulmakivi.
On tärkeää, miten uskoo. Usko ei ole oikea, ellei kuulu vl-liikkeeseen eli siis ainoaan oikeaan seurakuntaan.
Jumala ei raamatun mukaan ole antanut tuomiovaltaansa ihmisten käsiin vaikka v-usko antaa saarnoissa niin ymmärtää.
"Viimeisenä päivänä haudat aukaistaan ja meri antaa omansa": oikea ja erehtymätön tuomari kerää toiset oikealle ja toiset vasemmalle puolellensa.
Silloin on hengelliseen vallanväärinkäyttöön syyllistyneet hoitomiehet oikean tuomarin edessä eikä SRK:n työvaliokunnan keskinäinen toisten siunaaminen auta pahantekijöitä jos oikea usko Jumalaan puuttuu.
Olet siinä oikeassa, että Jumala tuomitse ne, alkuperäisen lakinsa mukaan, siis ehdottomaan syntiin ja vaille sovitusta, joka ei usko Jeesukseen.
Vain Jeesuksella on pelastusvalta, ei VL;illä, ei Jumalalla, vain Jeesuksella,>> "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa. ””
Joten ehkä vielä etsitte pelastusta.
"Viimeisenä päivänä haudat aukaistaan ja meri antaa omansa": Luetko kuka se tulee hakemaan, Herramme Jeesus.
Mutta hautajaisissa ”arpominen” on suoraan saatana työtä, sillä Paavali kieltää jo taivasosuuden menettämisen pelossa edes ajattelemaan sitä, pääseekö joku vai ei. Mutta VL liikkeelle on saatanan kanssa asioiminen jokapäiväistä, syntiin sitomisineen, juuri siksi he pelleilevät.
Jeesukseen! Onko niin, että vaikka uskookin, niin ei pelatu, ei vaikka sanotkin: "Jumala tuomitse ne, alkuperäisen lakinsa mukaan, siis ehdottomaan syntiin ja vaille sovitusta, joka ei usko Jeesukseen." Eli jos uskoo Jeesukseen pelastajana ja Häneen turvaa, mutta ei usko muissa kohdin samoin kuin sinä, ei pelastu?
Tämä lausunto voidaan tulkita ainakin kahdella tavalla.
Onko nyt niin, että meidän lihallisuutemme haluaa aina tulkita sen pahoin päin.
Nimittäin uskon kaikkien tietävän, että ylin tuomari on Jumala itse.
"Todistuksen" antaminen voidaan tulkita joko pelastuksen ehdoksi tai sitten surevien lohduttamiseksi.
Tuollainen todistus on ainoa, mitä joku lauma voi antaa yksilöstä. Edesmennyt on siis toiminut normaalisti oman "seurakunnan" tapojen mukaisesti.
Lähimmät ystävät saavat keskusteluissa häivähdyksiä ihmisen uskon henkilökohtaisista perusteista. Vain Jumala tietää kaiken.
vanhaan kirjoitukseeni, niin ehkä kirjoitukseni selventää tätä asiaa. t. heino
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018974306#22000000018974306
Kiitos sinulle. En ehkä kaikkea ymmärtanyt, mutta sulatan ja lueskelen useamman kerran viestisi.Kiitos
Minä en kyllä ole mikään selittäjä eikä minulla ole niin pitkää uskomisen matkaa takana, että olisinkaan mikään selittäjä. Ajattelin kirjoittaa silti tähän, koska lähimenneisyydessä jouduin kovastikin ajattelemaan ja keskustelemaan tästä asiasta.
Eräs minulle läheinen ihminen sai parannuksen armon aivan elämänsä viimeisinä tunteina. Se oli niin kutsuttu ryövärin armo. Kilvoituksen matka oli kolmisen tuntia, siitä kuolemaan vajaa vuorokausi. Ei ehtinyt korjata yhtään asioitaan, ei ehtinyt jättää mihinkään todistusta. Ja silti hän pääsi voittajana perille. Hän uskoi Kristuksen sovittaneen itsensä Jumalan kanssa.
Minulla on tunne, että nuo sanonnat "jäi todistus seurakuntaan" ja "halusi elää synnin poispanijana" eivät ole mitään vakuuksia taivaaseen menosta eikä seurakunnalla ole mitään osuutta siihen asiaan. Minun mielestäni kyseessä on eräänlainen vakiintunut sanonta, jonka takana on oman kotiseurakunnan ja vainajan läheisten ihmisten kokemus ja tieto siitä, että vainaja halusi uskoa ja eli niin, että tunnusti uskonsa myös muiden ihmisten edessä.
Näin voi sanoa vain tutusta ihmisestä. Ihmisestä, josta on tiennyt jo hänen eläessään, että hän on uskovainen. Muutahan me emme sitten tiedäkään varmasti hänen kohdaltaan emmekä kenenkään muunkaan kohdalta. Vain oman itsemme me tunnemme, mutta emme voi olla omalta kohdaltammekaan varmoja, että tie vie taivaaseen. Voimme vain sydämessämme uskoa ja suullamme tunnustaa uskomme, ja jotta säilyttäisimme tämän uskon, meidän tulee elää synnin poispanijoina.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022427969#22000000022427969
Ei ole kyse mistän tavasta vaan siitä että ihmisestä jää todistus mailamaan. Ei siis vanhoilislestadiolaisuuteen vaan mailmaan.
Ja se todistus jonka mailma näkee ei ole ihmisten todistus. Lue tuosta ylepää viesti jossa Heino laitaa linkin.
Olipa todella hyvä kirjoitus tuon antamasi linkin takana. Minä en osannut ilmaista ajatusta tuolla tavalla, vaikka sitä tavoittelinkin sanomalla, että todistuksen jäämisellä tarkoitetaan sitä, että ihminen tunnetaan ja tiedetään uskovaiseksi. Kiitos avusta!
Kauniisti kirjoitat. Uskoni rippeet tuntuu vähäisiltä... Avauksessani esittämäni kysymys seurakunnan merkityksestä on tässä asiassa minulle edelleen käsittämätön..
Niin, tuo oli hyvä kirjoitus, eikä siihen juuri ole lisättävää. Sen verran haluaisin sanoa, että sillä, että "jäi todistus" on kai lähinnä merkitystä muille kuin itse vainajalle, siis vainajan läheisille, ystäville ja koko vainajan "kotisiionille". Se on siis osoitus siitä, että seurakunta (ts. vainajan kotisiioni) piti vainajaa uskovaisena ja samalla kai vakuuttelua siitä, että "taivaassa tavataan". Tavallaan se siis rohkaisee muita pitämään kiinni omasta uskostaan. Kyllähän jokainen kuitenkin ymmärtää, että seurakunnan "mielipiteellä" ei kenellekään taivaspaikkaa anneta eikä pois oteta.