Suhtautuminen ostajaan autoliikkeessä

kokemuksia itsellänikin. Keväällä kun ostin uutta autoa pitäjänmäen Delta-Autossa oli myyjillä olevinaan tosi kiire. Ne juttelivat keskenään. Kukaan ei tullut palvelemaan niin pakkohan se oli lähteä muualle. En usko että kyseinen putiikki on kauaa pystyssä tuolla meiningillä.

Puku yhdistetään edelleen varakkuuteen ja arkivaatteet köyhyyteen. Niinpä pukumieskin luultavasti ostaa kalliimmanpuoleisen auton, mikä tietää myyjällekin enemmän provikkaa. Ja ennen kaikkea, ei tarvi tinkiä pennosista.

Sen sijaan farkkukansa haluaa auton halvalla, miktä tietää pienempään provikkaa, ja siitäkin tinkimään.

Ja farkkukansaa on tietenkin paljon enemmän kuin pukumiehiä, joten hälläkö väliä jos yksi farkkukansalainen häipyykin. Seuraavaa ei koskaan tarvi pitkään odottaa...

Kyllähän tuo kirjoittamasi osaltaan pitää paikkansa, mutta osoittaa vain joidenkin automyyjien ammattitaidottomuutta. Totuus on usein päinvastainen. Puvut päällä kulkevat kaiken maailman kopiokone-edustajat, joille firman autovastaava tilaa sen Mondeon tai Vectran. Niiden, joilla on riittävästi massia ostella parempia autoja, ei usein tarvitse kulkea enää puku päällä. Suomessa on esimerkiksi paljon yrittäjiä, joille uuden laatuauton osto ei ole mikään ongelma. Heillä ei myöskään ole tarvetta korostaa asemaansa pukeutumisellaan, koska rennoissa vaatteissa on mukavampaa.

Olin 1987 ostamassa nuorena opiskelijana uutta pikkuautoa (kyllä, uutta). Menin Joensuussa sellaiseen lafkaan kuin Auto-Salo, myi Suzukia. Koeajoin Suzuki Swiftin ja kyselin välirahaa. Kun aloitin totuttuun tyyliin välirahan tinkaamisen, meni myyjä -sellainen kyömynenäinen ketkun oloinen villatakkimies- johtajaomistajan pakeille, ja pian hän, johtajaäijä ja johtajan puku-poika tulivat tuimina luokseni, ja johtajaukko huutamalla karjui että "tulet perkele tänne ensin kysymään välirahaa ja sitten ovelana vielä meinaat tinkiä, alkaa mitta täyttymään". Olin kuin puulla päähän lyöty, en saanut kunnolla sanoja esiin. Lopulta totesin vaan että kiitos ja näkemiin ja heitin esitteenkin lattialle. Sen jälkeen en lafkan ovea avannut. Kaupat tuli uudesta Nissan Micrasta, samalla tyylillä eli alustava välirahatarjous ja kevyt tinkiminen ja kaupat. Ja ystävällistä palvelua.

Vuosi 2003, paikkana tuusulalainen Autoliike Ekroos. Haussa vähänkäytetty diesel-Mersu, väyrynen. Kysyin Mersua lafkassa koeajolle, myyjä -tympeä nuorehko mies ilmeisimmin firman omistaja- totesi vaan että jos kaupat teet niin sitten saa koeajaa auton, ei muuten. No, ei´kun taas kiitos ja näkemiin, eikä ovi aukene koskaan enää k.o.firmaan. Kaupat tuli Vehossa, tosin myyjä onnistui kusettamaan kunnolla auton kunnossa mutta se on jo eri juttu.

Vuosi 2007, ajot vähentyneet ja halu taas pysytellä uudessa autossa. Varasin koeajon Helsingin VW-autosta uudelle tsi-dsg-Golfille. Kun menen liikkeeseen, paikalla on puolenkymmentä pukumiesmyyjää, mutta ketään ei ainoa asiakas -minä- kiinnosta. Minun täytyy mennä erään heistä luokse ja kertoa koeajovaraukseni. Myyjä tuhahtaa murahtaen että avaimet saa infotiskin naiselta. Kun tulen koeajolta, jätän avaimet infotiskille, eikä samaa myyjää kiinnosta kokemukseni eikä aikeeni millään tavalla. Avaan oven ja lähden, päätän etten tästä lafkasta mitään osta. Kaupat tuli sitten uudesta diesel-Corollasta Auto-Jalosella, oli palvelualtis, ystävällinen ja joustava myyjä, samoin koko muu porukka liikkeessä.

Eroja on firmoissa, ja se on kumma asia kun kaiken maailman koulutuskonsultit vetää markkinoinnin opetusta myös myyntialalla. Epäilen skeptisesti uutta Magneetti-myymälää vantaalla Länsi-auton firmana, lupaavat ainakin toimia uudella ennenkokemattomalla tavalla asiakaspalvelun osalta. Sitten sen näkee....