Poikani on vähän alle kolmen ja erosin isästään keväällä. Nyt on pari kertaa käynyt niin, että kun poitsu on tullut isänsä luota viikonloppua viettämästä, hän on alkanut saman tien itkeä, itkeskellyt koko illan ja ollut aivan surkea, roikkunut minussa eikä ole meinannut uskaltaa jäädä yksin sänkyynsä. Hän on ollut yhtä pitkiä aikoja kummankin mumminsa luona, ja aina on ollut tosi iloinen ja kaikki on ollut kunnossa sieltä tullessa. Isänsä luotakin tullessa on monta kertaa kaikki ollut ok. Kesälomaa poika vietti isällään viikon, ja senkin jälkeen oli kaikki täysin kunnossa, poika oli iloinen ja tyytyväinen. Mutta pari kertaa viikonlopun jälkeen on ollut niin ihmeellisen itkuinen, että on alkanut mietityttää, onko siellä kaikki ollut ok. Isän kanssa on toki puhuttu, ja hän väittää kaiken olevan ok, mutten voi siihenkään aivan sokeasti luottaa. Toki lapsille tuo siirtyminen isältä äidille ja toisin päin voi olla kovakin paikka, mutta onkohan ihan tavallista, että tuon ikäinen lapsi itkee tuntitolkulla kotiin tultuaan? Olen koittanut varovasti jotain kysellä pojalta viikonlopun tapahtumista, mutta eihän tuon ikäinen vielä osaa kertoa, mikä on vialla. Olisi kiva lukea muiden kokemuksia ja varsinkin saman ikäisistä lapsista.
Lapsi itkee isältä tultua
8
1234
Vastaukset
- pidä mörköt piilossa
Lapsesi on ihan normaali, joten älä nyt hyvä ihminen rupea turhaan etsimään isästä syyllistä. Ja näkemään jotain, mitä ei ole.
Isän luona lapsi ikävöi äitiinsä ja äidin luona taas isäänsä. Joten jossain vaiheessa sen ikävän on pakko purkautua, mikä siihen onkaan paras paikka kuin oma koti.
Häneltä on jo kadonnut isä arjesta ja hän pelkkää, että äitikin katoaa. Erokin on varsin tuore ja tottunut näkemään äidin ja isän yhdessä. Joten on vähän hukassa kun toisessa paikassa on äiti ja toisessa paikassa isä. Ei oikein tiedä paikkaansa. Ei ole aluksi reakoinut, kun ei ole raukka oiken ymmärtänyt, että ero onkin pysyvää, eikä väliaikaista. - ikävää
Aikanaan kun erosin, niin nuorimainen oli tuon kolme vuotta. Poika itki kun jätin hänet isällensä (alussa) ja itki monesti kun hän tuli takaisin.
Sitten jäi itku pois, mutta aina kun hän tuli kotia, niin ensin halasi kovasti ja sitten alkoi armoton juonittelu. Hoksasin aika pian, että lapsi reagoi ikäväänsä. Hänellä on ollut ikävä äitiä ja kun hän tulee äidille alkaa hän ikävöimään isäänsä ja näin purkaa sitten tunteitaan.
Nyt on aikaa vierinyt jo vuosia ja lapsi on hyvin tasapainoinen, fiksu, koulu menee hyvin ja hänellä on erittäin lämpimät ja läheiset välit meihin molempiin vanhempiin. Aikansa se vie, mutta kyllä se siitä. Varmaan auttaa, kun halaa ja sitten alatte touhuamaan jotain yhdessä. Leikkimään tai ulkoilette tai käyttä piipahtamassa vaikka puistossa pikaisesti, niin suru unohtuu. Niin ja kannattaa varmistaa, että hän on syönyt kun tulee kotiin, ettei vain ole nälkä.. - äippä vaan
lapsella on ikävä isää ja olisi hyvä jos lapsi saisi olla mahdollisimman paljon myös isän kanssa.
- reaktio pojallasi..
Samoin on tehnyt oma nuorimmaiseni,joka oli 3v kun hänen isänsä lähti yhteisestä kodista...
Mies ei hyväksynyt pojan reaktiota,vaan huusi minulle että "teen sen tahallani"(eli sain muka pojan itkemään,kun hänen isänsä tuli hakemaan,poika roikkui minussa tiukasti kiinni).
Yritin selittää että se on ero tuskaa pojalla..normaalia vain,ja että koittaisi olla aikuinen.
Toivottavasti et syyllisty samanlaiseen kuin nykyisen mieheni entinen avopuolisko,joka itse muutti heti uuden miehen kanssa yhteen,(heti kun entinen mies oli sieltä lähtenyt),ja silti kehdannut syyttää meitä siitä että "teillä on jokin vikana,kun poika on isäviikonloppujen jälkeen itkuinen..eikä hän saa poikaa rauhoittumaan,poika kuulema kehuu kuinka kivaa täällä oli,ja kuinka äiti on tyhmä".
Mieheni(pojan isä)siis muka pilaa tuon naisen mielestä pojan tunne-elämän...Vaikka heillä muutoksia enemmän,kun syntyi uusi vauvakin jo perheeseen..ja uusi mieskin tuli heti isin jälkeen kotia asumaan...
Meidän uusperhettä siis ongelmista,jotka oli vain siellä toisaalla,syytettiin..kiristettiin silläkin,että poika ei saa enää tulla isäänsä tapaamaan..jne.
Paljon muutoksia siis pienellä lapselle ollut.
Ajan kanssa kaikki rauhoittuu..totta,kuten tuossa tekstissä joku sanoikin,lapsi pelkää että kun se isä lähti..lähteekö se äitikin tuosta.
Se oli aikoinaan omillakin lapsilla pelkona...piti
vain toistella että vaikka isi lähti..isi rakastaa silti teitä hyvin paljon,hän on aina teidän sydämmessänne...
Emme me aikuiset ymmärrä paljonko ero eri ikäisiin lapsiin vaikuttaa,kun se aikuisellekkin on kova paikka.
Älä vain estä isää tapaamsta lastaan,jos hän haluaa lapsensa tavata.Olen nähnyt miten tuskallista tuo on isälle,joka ei lastaan saa tavata.. - aloittaja
Taustalla minulla on omat syyni olla tarkkana, mutta toisaalta toivon ja uskonkin kaiken olevan ok. Iloisena poika on aina mennyt isälleen, se on varmasti hyvä merkki. En ole keksimässä syytöksiä tyhjästä tai tapaamisia estämässä. On vaan mukava lukea muiden kokemuksia, miten omat lapsenne oirehtivat vastaavassa iässä ja tilanteessa. Se luultavasti hälventää turhaa huolta. Kiitos tähänastisista vastauksista, ja lisääkin voisin mielelläni lukea :)
- tälläisiä
Meillä aikanaan tyttö oli 4-v. kun erosimme. Hän on hyvin herkkä, joten itki muutenkin helposti, mutta joskus huomasin, että oli todella itkuinen, eikä saanut unta tultuaan isänsä luota. Keksi kaikenlaista mistä johtui, mutta ei uskottavasti. Minulla oli omat epäilykseni, mutta en saanut niitä todistettua. joka tapauksessa tyttäreni rupesi pikku hiljaa suojelemaan isäänsä ja huolehtimaan hänestä. Ei olisi halunnut jättää häntä yksin jne. Selvisi sitten että exälläni oli alkoholiongelma ja oli käskenyt lapsemme salata sen. Tämä ahdisti lasta todella kovaa ja siitä johtui nämä itkut ja tarve huolehtia isästä. Lasta helpotti kovasti kun asia tuli ilmi ja tajusi ettei hänen tarvi huolehtia isästään (mistä olin tietenkin puhunut hänelle jo ennen kuin alkoholiongelma varmistui). Nyt isä kuivilla (ainakin uskon näin, ainakin tyttäreni siellä ollessa). Mutta 2-3 vuotta joutui isäänsä katselemaan humalassa usein hänen luonaan ollessaan. En tiedä jääkö asiasta lapselleni jotain traumoja... nyt tuntuu olevan kuitenkin asian ylittänyt hämmästyttävän hyvin.
- aloittaja
tälläisiä kirjoitti:
Meillä aikanaan tyttö oli 4-v. kun erosimme. Hän on hyvin herkkä, joten itki muutenkin helposti, mutta joskus huomasin, että oli todella itkuinen, eikä saanut unta tultuaan isänsä luota. Keksi kaikenlaista mistä johtui, mutta ei uskottavasti. Minulla oli omat epäilykseni, mutta en saanut niitä todistettua. joka tapauksessa tyttäreni rupesi pikku hiljaa suojelemaan isäänsä ja huolehtimaan hänestä. Ei olisi halunnut jättää häntä yksin jne. Selvisi sitten että exälläni oli alkoholiongelma ja oli käskenyt lapsemme salata sen. Tämä ahdisti lasta todella kovaa ja siitä johtui nämä itkut ja tarve huolehtia isästä. Lasta helpotti kovasti kun asia tuli ilmi ja tajusi ettei hänen tarvi huolehtia isästään (mistä olin tietenkin puhunut hänelle jo ennen kuin alkoholiongelma varmistui). Nyt isä kuivilla (ainakin uskon näin, ainakin tyttäreni siellä ollessa). Mutta 2-3 vuotta joutui isäänsä katselemaan humalassa usein hänen luonaan ollessaan. En tiedä jääkö asiasta lapselleni jotain traumoja... nyt tuntuu olevan kuitenkin asian ylittänyt hämmästyttävän hyvin.
...minäkin pelkään. Isällä on ollut alkoholin kanssa jonkin verran ongelmia, mutta ei kuitenkaan niin pahoja, että voisin pitää asiaa varmana. On vain niin vaikea tietää, onko itkuisuus normaalia ikävää, vai onko jokin pielessä - niinkuin tiedät. Isä asuu kyllä lähellä ja on luvannut (pitkin hampain), että voin käydä siellä vaikka joka ilta tarkistamassa tilannetta jos en luota häneen. Niin tässä kai täytyy toimiakin, ja katsoa, kuinka käyttäytyy poika sellaisen viikonlopun jälkeen, kun siellä varmasti ei olla ryypätty.
- äippä vm.81
Itselläni on nyt kuusivuotias poika. Kun erosimme lapsen isän kanssa, oli poika vajaan kahden vuoden ikäinen. Joskus isältä hakiessani poika ei olisi halunnut lähteä kotiin, onhan tuo ymmärrettävää, kun iskää näkee vain joka toinen viikonloppu. Siirtymävaiheita helpotettiin niin, että isä puki pojan valmiiksi ja joskus tulivat ulos vastaan kun hain. Jotta poika kerkesi asennoitua kotiin lähtemiseen. Näin isältä kotiin lähteminen alkoi sujua. Joskus meillä tosin itkettiin, mutta vasta nukkumaan mentäessä. Ja kyseltyäni poika osasi vastata, että isiä on ikävä. Mutta ikinä ei poikani ole ikenyt "pitkään". Ja kun ikävä on iskenyt, ollaan puhuttu tapaamisajoista ja lohdutettu siitä, että uusia viikonloppuja isän kanssa tulee. Myös eroasioista olemme keskustellet varsinkin parin viime vuoden aikana. Meillä ikäväkseni isä haluaa edelleen jatkaa siihen mihin jäätiin ja maalailee pojan päähän ihania kuvia eheästä perheestä.. Yritä puhua lapsellesi mahdollisimman avoimesti asioista, ja niin että lapsikin ymmärtää.
Mutta tuohon tiedän tilanteeseen.. Tuo kuulostaa todella ikävälle, että lapsi itkee koko illan. Katso tilannetta ja juttele asiasta neuvolan tai lastenvalvojan kanssa. He ovat nähneet kaikenlaista ja he pystyvät auttamaan sinua kaikista parhaiten tässä asiassa. Ja varsinkin sinun lastasi.
Tsemppiä tulevaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2704388Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653557Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591875Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251765Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991466Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?1341001Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18919en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va119875Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235870