Käsittämättömällä tavalla viina voi ohjata juojan käytäytymistä. Muistan hyvin kun juovana aikana elämän hienompia hetkiä oli se jos sattui edellisestä kännistä heräämään yöllä ja totesi juomaa olevan vielä jäljellä. Voi sitä tunnetta kun janoseen suuhuun kaatoi useamman kylmän lonkeron tai siiderin. Olin vaimollekkin usein yöllä sanonut kun toista känniä nukkumaan menin että kyllä elämä on ihanaa. Se oli silloin se kun pidin muita ihmisiä tyhminä ja itseäni niin viisana. Eihän tyhmät silloin tiennyt kuinka mukavaa minulla oli.
Nykyään se sama tunne tulee lähes joka aamu selvään päähän. Se sama tunne tulee siitä kun ei tarvitse pelätä eikä paeta mitään.
*pimeistä hetkistä saavat kukat alkunsa*
Kyllä elämä on ihanaa!
Nykyään se sama tunne tulee lähes joka aamu selvään päähän. Se sama tunne tulee siitä kun ei tarvitse pelätä eikä paeta mitään.
*pimeistä hetkistä saavat kukat alkunsa*
Kyllä elämä on ihanaa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
...kun heräsin ihan vieraan paikkakunna poliisiputkasta muistamatta edellisillasta mitään. Joku spurgu tuotiin mun kaveriksi samaan selliin, mutta siitä ei paljoa juttuseuraa ollu, kun se rupes heti kuorsaamaan. Ne päästikin mut sitten kohta ulos ja kysyin, notta missä vatussa mää oikeen oon. Olivat kuulemma pomineet mut juna-asemalta. Lumihankeen olin sammunut. Ei mitään muistikuvia. Viimenen muistikuva oli edellisillasta, kun olin tyhjentänyt 0.7 L Tapio-viinapullon.
Tää oli vaan yksi esimerkki.
...pysytellä raittiina pvä kerrallaan. On meinaan sen verran pitkä ravintolajuominen takana, että. Siihen elämään sisältyi humaltumista, rupattelua ihmisten kanssa, karaokea, naissuhteita runsaasti, savuisen hämyisen kapakan jännittävä ilmapiiri.
Nyt raittiina elämä tyystin erilaista, mutta välillä ne hyvät vanhan elämän piirteet tunkee esiin petollisesti ja ajaa minut retkahdukseen ja dokaamaan. Se vaan hiipii yllättäen, kieltää ne kamalat puolet (niitä mahtui menneeseen elämään kyllä) ja muistelee positiivisesti hyviä fiiliksiä ja kas: aikapommo on viritetty. Nyt siis par aikaa sama juttu päällä: olen koettanut kärvistellä, illalla aikomus palaveriin vaan en pysty sanomaan miten tässä käy.
täytyy kokea ensin, niin sitten on motivaatiota olpettaa. Kaikille ei sekään toimi. Jotkut vaan juovat ja juovat, sillä se antaa heille enemmän kuin ottaa. Ihminenhän tekee sitä mieluiten josta on parempaa tulosta elämälle. Mielihyvä on asia, jota jokainen tavoittelee ja se voi tulla pullosta, seksistä tai vaikka lenkkipolulta.
se oli hienoo herätä aamuyöllä KUN oli kaljaa jälellä.Mut vitsi mikä piirileikki kun kaivoit sängyn aluset, kaapin pohjat, varastot ja pyykkikorit, eikä pisaraakaan löytynyt.Ei todellakaan ole järkevän ihmisen touhuu, mut mie olenkin alkkis joka ei voi juoda, jos juo niin konttaan seuraavana aamuna just kuten mainitsin..
Huippuhetkiä oli kun oli saanut pokattua itselleen baarista supliikkia miesseuraa jonka kanssa lähteä heti seuraavana aamuna baariin tasottelemaan.
Voi käppänä miten tyhjää elämää oli tuo. Mua ei saa enää edes baariin. Lisäksi juomattomuus on vienyt kilot ja tehnyt musta muutenkin paljon kauniimman kuin ennen eikä tarvitse kulkea keräämässä huomiota ja pönkitystä surkealle itsetunnolle.
Mä olen siitä onnekas että jos otan vaikka saunakaljan nykyään, tai lasin punkkua hyvän illallisen yhteydessä, niin se vielä menee. Mutta jos alkaa orastella päähännousu niin mulle tulee oksettava ja angstinen ole --- ei eih EI TÄTÄ ENÄÄ, sillä olen jotenkin iskostanut selkärankaani etten halua sitä helvetin helvettiä enää.
Elämä on nykyään niin mahtavaa, niin LAADUKASTA. Ihan tavalliset jutut kuten aamiasen laitto on niin arvokasta ja hienoa arjessa. Mä nautin luonnosta, ulkoilmasta, liikunnasta, taiteista. Arjen pienistä asioista. Kaikki mikä on jäänyt kokematta sen tyhmän dokaamisen vuoksi. Näin naisena hivelee erityisesti että olen tullut kauniiksi kun jätin kamalan elämän. Tutut eivät ole tuntea ja päivittelevät kuinka säteilevä, hoikka ja ryhdikäs olen nykyään. Ei enää pöhöttynyt, kiloja keräävä, harmaaihoinen, roikkuharteinen ylimeikattu baariruusu.