entisen elämän huippuhetket

...kun heräsin ihan vieraan paikkakunna poliisiputkasta muistamatta edellisillasta mitään. Joku spurgu tuotiin mun kaveriksi samaan selliin, mutta siitä ei paljoa juttuseuraa ollu, kun se rupes heti kuorsaamaan. Ne päästikin mut sitten kohta ulos ja kysyin, notta missä vatussa mää oikeen oon. Olivat kuulemma pomineet mut juna-asemalta. Lumihankeen olin sammunut. Ei mitään muistikuvia. Viimenen muistikuva oli edellisillasta, kun olin tyhjentänyt 0.7 L Tapio-viinapullon.

Tää oli vaan yksi esimerkki.

...pysytellä raittiina pvä kerrallaan. On meinaan sen verran pitkä ravintolajuominen takana, että. Siihen elämään sisältyi humaltumista, rupattelua ihmisten kanssa, karaokea, naissuhteita runsaasti, savuisen hämyisen kapakan jännittävä ilmapiiri.

Nyt raittiina elämä tyystin erilaista, mutta välillä ne hyvät vanhan elämän piirteet tunkee esiin petollisesti ja ajaa minut retkahdukseen ja dokaamaan. Se vaan hiipii yllättäen, kieltää ne kamalat puolet (niitä mahtui menneeseen elämään kyllä) ja muistelee positiivisesti hyviä fiiliksiä ja kas: aikapommo on viritetty. Nyt siis par aikaa sama juttu päällä: olen koettanut kärvistellä, illalla aikomus palaveriin vaan en pysty sanomaan miten tässä käy.

Huippuhetkiä oli kun oli saanut pokattua itselleen baarista supliikkia miesseuraa jonka kanssa lähteä heti seuraavana aamuna baariin tasottelemaan.

Voi käppänä miten tyhjää elämää oli tuo. Mua ei saa enää edes baariin. Lisäksi juomattomuus on vienyt kilot ja tehnyt musta muutenkin paljon kauniimman kuin ennen eikä tarvitse kulkea keräämässä huomiota ja pönkitystä surkealle itsetunnolle.

Mä olen siitä onnekas että jos otan vaikka saunakaljan nykyään, tai lasin punkkua hyvän illallisen yhteydessä, niin se vielä menee. Mutta jos alkaa orastella päähännousu niin mulle tulee oksettava ja angstinen ole --- ei eih EI TÄTÄ ENÄÄ, sillä olen jotenkin iskostanut selkärankaani etten halua sitä helvetin helvettiä enää.

Elämä on nykyään niin mahtavaa, niin LAADUKASTA. Ihan tavalliset jutut kuten aamiasen laitto on niin arvokasta ja hienoa arjessa. Mä nautin luonnosta, ulkoilmasta, liikunnasta, taiteista. Arjen pienistä asioista. Kaikki mikä on jäänyt kokematta sen tyhmän dokaamisen vuoksi. Näin naisena hivelee erityisesti että olen tullut kauniiksi kun jätin kamalan elämän. Tutut eivät ole tuntea ja päivittelevät kuinka säteilevä, hoikka ja ryhdikäs olen nykyään. Ei enää pöhöttynyt, kiloja keräävä, harmaaihoinen, roikkuharteinen ylimeikattu baariruusu.