uupumuksen

työpaikkakiusaamisesta.

olen myös ollut 3 kuukautta pienessä kuumeessa miltei joka päivä, labroissa käynyt 4 kertaa, eikä mitään löydy, tulehdusarvot välillä koholla...tähän liittyy teidän mainitsemien oireiden lisäksi mieletön väsymys ja lihasväsymys ja ajoittainen lihassärky aivan kuin olisi kovassakin kuumeessa. askel raahustaa jo iltapäivällä.

siis nämä oireet on tulleet henkisten, jo pitkään jatkuneiden, oireiden lisäksi (ahdistus, ei saa henkeä kun tulee töihin, hidas masentuminen, univaikeudet)

lääkärisanoo että saattaa olla että pitkään jatkuneen, erittäin raskaan sttressin takia vastustuskyky on laskenut ja joku virusperäinen sairaus on iskenyt.

nyt olenkin sitten masennuslääkkeillä ja sain xanoria (arauhoittavaa)

vähän edellä kirjoitti:

työpaikkakiusaamisesta.

olen myös ollut 3 kuukautta pienessä kuumeessa miltei joka päivä, labroissa käynyt 4 kertaa, eikä mitään löydy, tulehdusarvot välillä koholla...tähän liittyy teidän mainitsemien oireiden lisäksi mieletön väsymys ja lihasväsymys ja ajoittainen lihassärky aivan kuin olisi kovassakin kuumeessa. askel raahustaa jo iltapäivällä.

siis nämä oireet on tulleet henkisten, jo pitkään jatkuneiden, oireiden lisäksi (ahdistus, ei saa henkeä kun tulee töihin, hidas masentuminen, univaikeudet)

lääkärisanoo että saattaa olla että pitkään jatkuneen, erittäin raskaan sttressin takia vastustuskyky on laskenut ja joku virusperäinen sairaus on iskenyt.

nyt olenkin sitten masennuslääkkeillä ja sain xanoria (arauhoittavaa)

Lue lisää

Tuo lämpöily tuli minullekin kuvaan mukaan. Normaali lämpö on noin 36.5 ja nyt menee reilustikin yli 37 asteen. Eli sairas olo on. Sain eilen jo osan labravastauksista, mutta senkkaa eivät olleet ottaneet. Jotkin muut tulehdusasrvot rajoilla (eli normaalit) Tänään soitan lisää tuloksia ja viikon päästä saan kilppariarvot.

Mitä masennuslääkettä Sinulle määrättiin, kuinka kauan olet ottanut ja onko ollut yhtään apuja??

Nimetön kirjoitti:

Tuo lämpöily tuli minullekin kuvaan mukaan. Normaali lämpö on noin 36.5 ja nyt menee reilustikin yli 37 asteen. Eli sairas olo on. Sain eilen jo osan labravastauksista, mutta senkkaa eivät olleet ottaneet. Jotkin muut tulehdusasrvot rajoilla (eli normaalit) Tänään soitan lisää tuloksia ja viikon päästä saan kilppariarvot.

Mitä masennuslääkettä Sinulle määrättiin, kuinka kauan olet ottanut ja onko ollut yhtään apuja??

Lue lisää

Itselläni on myös ollut lämpö koholla (37.2-37.3) vähän väliä tämän vuoden aikana. Juuri äsken mittasin 37.3. Labrakokeita tehtiin keväällä mutta mitään erityistä ei löytynyt. Senkka oli välillä hieman koholla ja valkosolut toisinaan vähissä. Eli uupumusta tuntuu olevan vaikea todeta fyysisistä oireista.

Nimetön kirjoitti:

Tuo lämpöily tuli minullekin kuvaan mukaan. Normaali lämpö on noin 36.5 ja nyt menee reilustikin yli 37 asteen. Eli sairas olo on. Sain eilen jo osan labravastauksista, mutta senkkaa eivät olleet ottaneet. Jotkin muut tulehdusasrvot rajoilla (eli normaalit) Tänään soitan lisää tuloksia ja viikon päästä saan kilppariarvot.

Mitä masennuslääkettä Sinulle määrättiin, kuinka kauan olet ottanut ja onko ollut yhtään apuja??

Lue lisää

sain fevarin nimistä serotoniinin takaisinotto lääkettä. kyllä se vähän toimi noin mieliALAN suhteen, mutta kun tuntuu ettei se poista tätä ongelmaa työpaikalla, joka siltikin siis ahistaa suunnattomasti.

mielenkiintoista huomata että muillakin on lämmönnousua...ite oon ollut yllättynyt miten hirveen fyysiset voi olla henkisen ahdistuksen oireet muuten terveellä ihmisellä.

xanor on rauhoittava (bentsodiatsepiini) ja lääkäri sanoi ettei pitäis käyttää putkeen viikkoa pidempään, koska on kaikkein eniten riippuvuutta aiheuttava rauhoittava, joten olen ollut varovainen.

tuntuu että rupeen vaikka narkkariksi jos ei tää tilanne töissä muutu. rupean nyt sit etsimään uutta työpaikkaa, mutta kun ei millään jaksaisi, kun väsyttää niin pirustu ihan koko ajan.

lääkkeistä kirjoitti:

sain fevarin nimistä serotoniinin takaisinotto lääkettä. kyllä se vähän toimi noin mieliALAN suhteen, mutta kun tuntuu ettei se poista tätä ongelmaa työpaikalla, joka siltikin siis ahistaa suunnattomasti.

mielenkiintoista huomata että muillakin on lämmönnousua...ite oon ollut yllättynyt miten hirveen fyysiset voi olla henkisen ahdistuksen oireet muuten terveellä ihmisellä.

xanor on rauhoittava (bentsodiatsepiini) ja lääkäri sanoi ettei pitäis käyttää putkeen viikkoa pidempään, koska on kaikkein eniten riippuvuutta aiheuttava rauhoittava, joten olen ollut varovainen.

tuntuu että rupeen vaikka narkkariksi jos ei tää tilanne töissä muutu. rupean nyt sit etsimään uutta työpaikkaa, mutta kun ei millään jaksaisi, kun väsyttää niin pirustu ihan koko ajan.

Lue lisää

Sopii moneen muuhunkin, mutta uupuessa löytyy seuraavaa:

•   keskittymisvaikeudet         
•   väsymys, unettomuus         
•   psykosomaattiset sairaudet      
•   motivaation puute
•   itsearvostuksen puute

•   muistin alueen häiriötilat
•   negatiivisuus, kyynisyys
•   erakoituminen
•   ruokahaluttomuus
•   epämääräiset säryt ja kiputilat

Uupumuksesta toipumiseen liittyy myös omat valinnat itsensä hoitamiseen. Valitseeko tukesi myös lääkityksen vai onko sitä vastaan. (Tuskaa tuo epätietoisuus siitä onko kysymys omista heikoista elämäntaidoista vai biokemiallisesta reaktiosta aivoissamme.)

kokenut kirjoitti:

Sopii moneen muuhunkin, mutta uupuessa löytyy seuraavaa:

•   keskittymisvaikeudet         
•   väsymys, unettomuus         
•   psykosomaattiset sairaudet      
•   motivaation puute
•   itsearvostuksen puute

•   muistin alueen häiriötilat
•   negatiivisuus, kyynisyys
•   erakoituminen
•   ruokahaluttomuus
•   epämääräiset säryt ja kiputilat

Uupumuksesta toipumiseen liittyy myös omat valinnat itsensä hoitamiseen. Valitseeko tukesi myös lääkityksen vai onko sitä vastaan. (Tuskaa tuo epätietoisuus siitä onko kysymys omista heikoista elämäntaidoista vai biokemiallisesta reaktiosta aivoissamme.)

Lue lisää

Eli kaikki mainitsemasi oireet löytyvät. Tosin erakoitumisesta en ole ihan varma, kun perhe pitää yllä sosiaalisia kontakteja. Mutta ovat ne kieltämättä vähentyneet ja väsymyksen jatkuessa saattavat vähetä entisestään.

Burned-out kirjoitti:

Eli kaikki mainitsemasi oireet löytyvät. Tosin erakoitumisesta en ole ihan varma, kun perhe pitää yllä sosiaalisia kontakteja. Mutta ovat ne kieltämättä vähentyneet ja väsymyksen jatkuessa saattavat vähetä entisestään.

Lue lisää

Seuraava luonnollinen vaihe on toipumisen tunteen tavoittaminen ja siihen pyrkiminen.

Kohtaamalla riittämättömyyden ja ymmärtämättömyyden tuskan, kohtaamme arvottomuutta ja riittämättömyyttä aiheuttavat tunteet: vihan, pelon, häpeän, jne. Tiedostamalla sen, että nämä ovat vain inhimillisiä puolustuskeinoja tuskaa vastaan, voimme kokea vaputumisen tunteen .

Toipumisen tiellä on suostuttava siihen, että elämä on jatkuvaa toipumista. Oman totuuden etsinnässä ei ole oikeaa ja väärää, eikä ulkopuolista opetusta toimintamalleihin. Totuuden löytymien elämään löytyy läsnäolosta, siten että koko sydämemme ja mielemme on läsnä elämässämme.

Toipuessa alkaa vastuunottaminen omasta elämästään ja teoistaan, sekä tunteistaan.
Ihmisellä itsellään on itseensä määräysvalta eli oman elämänsä auktoriteetti on ihminen itse.

Hyvää matkaa toipumisen tielle!

kokenut kirjoitti:

Seuraava luonnollinen vaihe on toipumisen tunteen tavoittaminen ja siihen pyrkiminen.

Kohtaamalla riittämättömyyden ja ymmärtämättömyyden tuskan, kohtaamme arvottomuutta ja riittämättömyyttä aiheuttavat tunteet: vihan, pelon, häpeän, jne. Tiedostamalla sen, että nämä ovat vain inhimillisiä puolustuskeinoja tuskaa vastaan, voimme kokea vaputumisen tunteen .

Toipumisen tiellä on suostuttava siihen, että elämä on jatkuvaa toipumista. Oman totuuden etsinnässä ei ole oikeaa ja väärää, eikä ulkopuolista opetusta toimintamalleihin. Totuuden löytymien elämään löytyy läsnäolosta, siten että koko sydämemme ja mielemme on läsnä elämässämme.

Toipuessa alkaa vastuunottaminen omasta elämästään ja teoistaan, sekä tunteistaan.
Ihmisellä itsellään on itseensä määräysvalta eli oman elämänsä auktoriteetti on ihminen itse.

Hyvää matkaa toipumisen tielle!

Lue lisää

Saan työuupumusperäisen masennuksen hoitoon masennuslääkettä, joka ainakin näin alkuvaiheessa on mielestäni vain lisännyt masennusta ja ahdistusta. Se ilmeisesti kuuluu kuvioon, mutta mistä toipuminen itse asiassa alkaa, jos alkaa? Alkaako olo tuntua paremmalta ja mielenkiinto palata niihin ennen iloa tuottaneisiin asioihin? Vai muuttaako toipuminen minäkuvaani niin ettei entiseen ole paluuta?

Olenkin miettinyt, että todennäköisesti en halua palata siihen entiseen, ennen burnoutia vallinneeseen tilanteeseen. Silloinhan asiat eivät olleet kohdallaan, koska ne johtivat tähän tilanteeseen. Ulkopuolisille tekijöille en voi juuri mitään. Korkeintaan voin puhua ihmisten eli työkavereiden ja perheen kanssa burnoutiini johtaneista asioista ja toivoa niihin parannusta. Minusta tuntuu kuitenkin, että minun on ennenkaikkea muututtava itse. Haluaisin päästä turhia paineita aiheuttavista demoneistani, joista monet johtavat juurensa kotikasvatukseen asti. Toisaalta liian suuri muutos saattaa johtaa siihen, etten enää tunne itseäni ja eksyn jonnekin sinne uuden minäni etsintämatkalle.

Haluan toipua mutta toisaalta pelottaa mitä se tuo tullessaan. Minua arveluttaa myös, että koska tietää olevansa taas valmis töihin vai onko siihen entiseen työhön enää paluuta.

Burned-out kirjoitti:

Saan työuupumusperäisen masennuksen hoitoon masennuslääkettä, joka ainakin näin alkuvaiheessa on mielestäni vain lisännyt masennusta ja ahdistusta. Se ilmeisesti kuuluu kuvioon, mutta mistä toipuminen itse asiassa alkaa, jos alkaa? Alkaako olo tuntua paremmalta ja mielenkiinto palata niihin ennen iloa tuottaneisiin asioihin? Vai muuttaako toipuminen minäkuvaani niin ettei entiseen ole paluuta?

Olenkin miettinyt, että todennäköisesti en halua palata siihen entiseen, ennen burnoutia vallinneeseen tilanteeseen. Silloinhan asiat eivät olleet kohdallaan, koska ne johtivat tähän tilanteeseen. Ulkopuolisille tekijöille en voi juuri mitään. Korkeintaan voin puhua ihmisten eli työkavereiden ja perheen kanssa burnoutiini johtaneista asioista ja toivoa niihin parannusta. Minusta tuntuu kuitenkin, että minun on ennenkaikkea muututtava itse. Haluaisin päästä turhia paineita aiheuttavista demoneistani, joista monet johtavat juurensa kotikasvatukseen asti. Toisaalta liian suuri muutos saattaa johtaa siihen, etten enää tunne itseäni ja eksyn jonnekin sinne uuden minäni etsintämatkalle.

Haluan toipua mutta toisaalta pelottaa mitä se tuo tullessaan. Minua arveluttaa myös, että koska tietää olevansa taas valmis töihin vai onko siihen entiseen työhön enää paluuta.

Lue lisää

Minulla on ollut työuupumuksen laukaisema vakava masennus ja olen palannut jokin aika sitten töihin.

Olin sairauslomalla kuukausikaupalla. Vähän yli kuukauden sairausloman jälkeen luulin olevani valmis palaamaan töihin. Kävimme lääkärin kanssa siitä pientä kädenvääntöäkin, mutta hän olisi siihen lopulta suostunut. Mutta ... sitten tajusin itse, että en todellakaan ollut työkykyinen, kun oma toimintakykynikin oli niin olematon. Tunnollisena (ja yleensä työstä pitävänä) ihmisenä minulla tuntui olevan suoranainen pakko palata töihin. Onneksi havahduin tilanteeseen.

Pikku hiljaa uskalsin myöntää itselleni olevani todella sairas. Ja siitä toipumiseni alkoi pikku hiljaa. Olenko muuttunut ihmisenä? Olen. Olisiko minun pitänyt muuttua (jotta vastaava tilanne voitaisiin jatkossa estää)? Ei. Työpaikallani mikään ei ole muuttunut. Päinvastoin. Vaikka siellä on näitä burn-out -tapauksia pilvin pimein, niin johto ei näe itsessään mitään syytä. Vaihtuvuus on muutenkin todella korkea. Ulkopuoliset todennäköisesti luulevat, että työpaikallani asiat ovat erinomaisesti - sen verran hienoissa (fyysisissä) puittessa saamme työskennellä. (pientä sarkasmia rivien välissä).

Minulla näyttää olevan kaksi vaihtoehtoa: työpaikan vaihto tai uusi sairausloma. Minulla on ihanat kollegat ja asiakkaat, mutta kun on niin kertakaikkisen epäpätevä ja kovia arvoja toteuttava esimies, niin ei voi mitään. Moni on lähtenyt, vaikkei ole ollut uutta työpaikkaakaan, kun ovat kokeneet oman elämänsä kannalta sen paremmaksi vaihtoehdoksi.

Pohdiskelit myös sitä, miten tietää olevansa valmis palaamaan töihin. Samaa pohdiskelin itsekin sairauslomallani. Mutta minulla oli kyllä niin hyvät lääkärit, että heidän arvionsa meni täysin nappiin. Toki täytyy muistaa, että pitkältä sairauslomalta palaava on aina toipilas.

Olin siis niin työkykyinen kuin pitkän sairausloman jälkeen olla ja voi. Mutta kun työpaikalla ei mikään ollut muuttunut ja asenne pitkältä sairauslomalta palaavaan oli käsittämättömän negatiivinen, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Jos taloudellinen tilanne sallisi, sanoutuisin irti paikastani välittömästi.

Toivottavasti tämä kirjoitukseni auttoi sinua pohdinnoissasi. Useimmat vastaukset löydät itsesi sisältä, tosin vasta sitten, kun sinulla on riittävästi voimia kuulostella itseäsi.

Burn-out voi olla suuri mahdollisuus!

toipunut kirjoitti:

Minulla on ollut työuupumuksen laukaisema vakava masennus ja olen palannut jokin aika sitten töihin.

Olin sairauslomalla kuukausikaupalla. Vähän yli kuukauden sairausloman jälkeen luulin olevani valmis palaamaan töihin. Kävimme lääkärin kanssa siitä pientä kädenvääntöäkin, mutta hän olisi siihen lopulta suostunut. Mutta ... sitten tajusin itse, että en todellakaan ollut työkykyinen, kun oma toimintakykynikin oli niin olematon. Tunnollisena (ja yleensä työstä pitävänä) ihmisenä minulla tuntui olevan suoranainen pakko palata töihin. Onneksi havahduin tilanteeseen.

Pikku hiljaa uskalsin myöntää itselleni olevani todella sairas. Ja siitä toipumiseni alkoi pikku hiljaa. Olenko muuttunut ihmisenä? Olen. Olisiko minun pitänyt muuttua (jotta vastaava tilanne voitaisiin jatkossa estää)? Ei. Työpaikallani mikään ei ole muuttunut. Päinvastoin. Vaikka siellä on näitä burn-out -tapauksia pilvin pimein, niin johto ei näe itsessään mitään syytä. Vaihtuvuus on muutenkin todella korkea. Ulkopuoliset todennäköisesti luulevat, että työpaikallani asiat ovat erinomaisesti - sen verran hienoissa (fyysisissä) puittessa saamme työskennellä. (pientä sarkasmia rivien välissä).

Minulla näyttää olevan kaksi vaihtoehtoa: työpaikan vaihto tai uusi sairausloma. Minulla on ihanat kollegat ja asiakkaat, mutta kun on niin kertakaikkisen epäpätevä ja kovia arvoja toteuttava esimies, niin ei voi mitään. Moni on lähtenyt, vaikkei ole ollut uutta työpaikkaakaan, kun ovat kokeneet oman elämänsä kannalta sen paremmaksi vaihtoehdoksi.

Pohdiskelit myös sitä, miten tietää olevansa valmis palaamaan töihin. Samaa pohdiskelin itsekin sairauslomallani. Mutta minulla oli kyllä niin hyvät lääkärit, että heidän arvionsa meni täysin nappiin. Toki täytyy muistaa, että pitkältä sairauslomalta palaava on aina toipilas.

Olin siis niin työkykyinen kuin pitkän sairausloman jälkeen olla ja voi. Mutta kun työpaikalla ei mikään ollut muuttunut ja asenne pitkältä sairauslomalta palaavaan oli käsittämättömän negatiivinen, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Jos taloudellinen tilanne sallisi, sanoutuisin irti paikastani välittömästi.

Toivottavasti tämä kirjoitukseni auttoi sinua pohdinnoissasi. Useimmat vastaukset löydät itsesi sisältä, tosin vasta sitten, kun sinulla on riittävästi voimia kuulostella itseäsi.

Burn-out voi olla suuri mahdollisuus!

Lue lisää

Yritän itsekin ajatella burnoutia myös mahdollisuutena enkä pelkästään sairautena. Välillä tämä tuntuukin kauan odotetulta lomalta, vaikka joudunkin elämään lääkityksen ja sisimmässä myllertävän pahan olon kanssa. Onneksi on olemassa asioita joiden vuoksi jatkaa elämistä, koska muuten olisin jo heittänyt pyyhkeen kehään.

Pelkään itsekin joutuvani liian aikaisin töihin. Olen jutellut asioistani työpsykologin kanssa ja ymmärtänyt, että minut laitetaan töihin heti kun vointini sallii. Syy on se, että sairaslomalla oleminen ruokkii masennusta, joka puolestaan aiheuttaa sairaslomaa. Se on varmasti ihan totta enkä aktiivisena ja työnteosta nauttivana ihmisenä haluaisi liian kauan kotona maatakaan. Toisaalta minua hirvittää palata takaisin siihen oravanpyörään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. No, toivottavasti se ei niin mene, mutta työpaikkani on iso ja organisaatio raskas, eikä siellä tunnu sota yhtä miestä kaipaavan.

Moni voisi ihmetellä, miksi en ole tyytyväinen työhöni. Minulla on myös mukavat työkaverit ja fyysinen työympäristö on viimeisen päälle. Firma on ainakin opiskelijoiden keskuudessa yksi halutuimpia työpaikkoja ja olemme kansainvälisesti merkittävä tekijä. Ihmettelen itsekin, että miten tässä on näin käynyt ja miksi haluaisin jättää sen kaiken. Mutta onneksi minulla on vielä aikaa pohtia noita kysymyksiä.

Burned-out kirjoitti:

Yritän itsekin ajatella burnoutia myös mahdollisuutena enkä pelkästään sairautena. Välillä tämä tuntuukin kauan odotetulta lomalta, vaikka joudunkin elämään lääkityksen ja sisimmässä myllertävän pahan olon kanssa. Onneksi on olemassa asioita joiden vuoksi jatkaa elämistä, koska muuten olisin jo heittänyt pyyhkeen kehään.

Pelkään itsekin joutuvani liian aikaisin töihin. Olen jutellut asioistani työpsykologin kanssa ja ymmärtänyt, että minut laitetaan töihin heti kun vointini sallii. Syy on se, että sairaslomalla oleminen ruokkii masennusta, joka puolestaan aiheuttaa sairaslomaa. Se on varmasti ihan totta enkä aktiivisena ja työnteosta nauttivana ihmisenä haluaisi liian kauan kotona maatakaan. Toisaalta minua hirvittää palata takaisin siihen oravanpyörään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. No, toivottavasti se ei niin mene, mutta työpaikkani on iso ja organisaatio raskas, eikä siellä tunnu sota yhtä miestä kaipaavan.

Moni voisi ihmetellä, miksi en ole tyytyväinen työhöni. Minulla on myös mukavat työkaverit ja fyysinen työympäristö on viimeisen päälle. Firma on ainakin opiskelijoiden keskuudessa yksi halutuimpia työpaikkoja ja olemme kansainvälisesti merkittävä tekijä. Ihmettelen itsekin, että miten tässä on näin käynyt ja miksi haluaisin jättää sen kaiken. Mutta onneksi minulla on vielä aikaa pohtia noita kysymyksiä.

Lue lisää

Töissä väsymiseen johtavat seikat saattavat johtua eri asioista kuin uupumisen. Uupumisen juuret saattavat ollakin yksilön tunne-elämässä.
Uupumisesta toipuminen tarkoittaa itsen tiedostamista tunnetasolla, niiden yksilöllisten rakennelminen tutkimista, jotka altistivat uupumiseen.

Fyysinen väsymys on tila josta toivutaan levolla, uupumuksesta sen ymmärtämisellä kuinka on omat toimintamallinsa rakntanut. Toimintamallit syntyvät yksilön koko elämän aikana ja toistavat itseään niin kauan kunnes ne huomaa. Eli lyöt päätäsi seinään kunnes teet muutoksen.

Tunteet ovat ne jota on niin vaikea ymmärtää, koska tunnereaktiot ovat aina omia, ei toisen aiheuttamia. Tunnereaktiot eivät työpaikan syytä tai puolison syytä tai muiden syytä.

Tietoisuus omista toiminnoista, omista tunteista, omista reaktioista on tietä toipumiseen.
Kirja Hellsten: elämän lapsi avaa tätä ymmärrystä.
Ei ole uskontoa tai psykologiaa vaan aivan ymmärrärrettävää tekstiä elämästä.

itsen tiedostamista kirjoitti:

Töissä väsymiseen johtavat seikat saattavat johtua eri asioista kuin uupumisen. Uupumisen juuret saattavat ollakin yksilön tunne-elämässä.
Uupumisesta toipuminen tarkoittaa itsen tiedostamista tunnetasolla, niiden yksilöllisten rakennelminen tutkimista, jotka altistivat uupumiseen.

Fyysinen väsymys on tila josta toivutaan levolla, uupumuksesta sen ymmärtämisellä kuinka on omat toimintamallinsa rakntanut. Toimintamallit syntyvät yksilön koko elämän aikana ja toistavat itseään niin kauan kunnes ne huomaa. Eli lyöt päätäsi seinään kunnes teet muutoksen.

Tunteet ovat ne jota on niin vaikea ymmärtää, koska tunnereaktiot ovat aina omia, ei toisen aiheuttamia. Tunnereaktiot eivät työpaikan syytä tai puolison syytä tai muiden syytä.

Tietoisuus omista toiminnoista, omista tunteista, omista reaktioista on tietä toipumiseen.
Kirja Hellsten: elämän lapsi avaa tätä ymmärrystä.
Ei ole uskontoa tai psykologiaa vaan aivan ymmärrärrettävää tekstiä elämästä.

Lue lisää

Tuossa on kyllä perää. Olen itsekin todennut, että uupumukseni ei johdu pelkästään työstä vaan kaikista elämäni osa-alueista. Mietin jo aiemmin, pitäsikö minun muuttua toipuakseni ja jotenkin tiedän että pitää. Tiedän olevani liian järjestelmällinen ja yritän hallita kaikkea elämääni kuuluvaa. Työni on melko pitkälti ajatustyötä ja minusta on jo pitkään tuntunut työpäivän jälkeen, että haluaisin vain olla ja laittaa "aivot narikkaan". Kun työn haastavuus on koko ajan kasvanut ja kotiin on tullut pieniä lapsia, niin hallittavien ja järjestyksessä pidettävien asioiden määrä on yksinkertaisesti kasvanut liian suureksi. Varsinkin lasten kanssa on ollut välillä todella rankkaa, koska heihin eivät päde normaalit logiikan lait eikä heitä voi (eikä pitäisikään) saada täysin järjestykseen.

Luulen, että toipuakseni minun pitäisi hellittää otetta ja keskittyä olennaisimpiin asioihin. Tiedän, että se tulee olemaan vaikeaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Ponnistelisi sen eteen tai ei.

itsen tiedostamista kirjoitti:

Töissä väsymiseen johtavat seikat saattavat johtua eri asioista kuin uupumisen. Uupumisen juuret saattavat ollakin yksilön tunne-elämässä.
Uupumisesta toipuminen tarkoittaa itsen tiedostamista tunnetasolla, niiden yksilöllisten rakennelminen tutkimista, jotka altistivat uupumiseen.

Fyysinen väsymys on tila josta toivutaan levolla, uupumuksesta sen ymmärtämisellä kuinka on omat toimintamallinsa rakntanut. Toimintamallit syntyvät yksilön koko elämän aikana ja toistavat itseään niin kauan kunnes ne huomaa. Eli lyöt päätäsi seinään kunnes teet muutoksen.

Tunteet ovat ne jota on niin vaikea ymmärtää, koska tunnereaktiot ovat aina omia, ei toisen aiheuttamia. Tunnereaktiot eivät työpaikan syytä tai puolison syytä tai muiden syytä.

Tietoisuus omista toiminnoista, omista tunteista, omista reaktioista on tietä toipumiseen.
Kirja Hellsten: elämän lapsi avaa tätä ymmärrystä.
Ei ole uskontoa tai psykologiaa vaan aivan ymmärrärrettävää tekstiä elämästä.

Lue lisää

Olen samaa mieltä siitä, että on olemassa uupumusta, jolla ei välttämättä tarvitse olla (mitään) tekemistä työn / työpaikan kanssa. Tällöin on hyvä pohtia juuri sellaisia asioita, joita hienosti kuvasit kirjoituksessasi.

Mutta sitten on olemassa työuupumus. Tällöin uupumuksen laukaiseva tekijä liittyy OLEELLISESTI työhön, esim. huono työnjohto, huono ilmapiiri jne. Tällaisessa tilanteessa organisaatio on "sairas" eikä työuupumukseen sairastunut voi yksin selvittää sairauden laukaisseita olosuhteita. Riippuu siis paljon työnantajan ja erityisesti esimiehen kypsyydestä, miten tilanne sairausloman jälkeen ratkaistaan. Jos työpaikalla ei tehdä mitään muutoksia, työntekijä sairastuu uudelleen.

Varmaan löytyy niitäkin tapauksia, joilla uupumukseen vaikuttaa sekä työ että muut rasittavat elämänolosuhteet.

toipunut kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että on olemassa uupumusta, jolla ei välttämättä tarvitse olla (mitään) tekemistä työn / työpaikan kanssa. Tällöin on hyvä pohtia juuri sellaisia asioita, joita hienosti kuvasit kirjoituksessasi.

Mutta sitten on olemassa työuupumus. Tällöin uupumuksen laukaiseva tekijä liittyy OLEELLISESTI työhön, esim. huono työnjohto, huono ilmapiiri jne. Tällaisessa tilanteessa organisaatio on "sairas" eikä työuupumukseen sairastunut voi yksin selvittää sairauden laukaisseita olosuhteita. Riippuu siis paljon työnantajan ja erityisesti esimiehen kypsyydestä, miten tilanne sairausloman jälkeen ratkaistaan. Jos työpaikalla ei tehdä mitään muutoksia, työntekijä sairastuu uudelleen.

Varmaan löytyy niitäkin tapauksia, joilla uupumukseen vaikuttaa sekä työ että muut rasittavat elämänolosuhteet.

Lue lisää

... juuri tuohon sekä-että -ryhmään. Kerroin aiemmin että minulla on mielenkiintoinen työ ja arvostettu työpaikka. Luulen, että työn puolesta burnoutini juuret ovat työn haasteellisuudessa ja toisaalta firman sisäisessä epäluottamuksessa johtoa ja tulevaisuutta kohtaan. Yksityiselämän rasitteista mainitsin myös aiemmin. Yhteisenä tekijänä kaikelle tuntuisi olevan luonteenpiirteeni, joita pidin ennen "hyvinä" eli tunnollisuus ja järjestelmällisyys. Nyt tuntuu että ne ovat koituneet turmiokseni.

Nuo luonteenpiirteet johtavat ymmärtääkseni juurensa kotikasvatuksesta. Kotona äiti hallitsi diktaattorin lailla ja minut opetettiin jo lapsena pitämään tavarani järjestyksessä. Tuo "matriarkaalinen diktatuuri" palkitsi suorituksista ja halveksi saamattomuutta. Olin hyvä koulussa ja olen suorittanut akateemisen loppututkinnon osittain ollakseni suosittu perheeni keskuudessa. Järjestelmällisyys ja suorituskeskeisyys tuntuvat vainoavan minua vielä nykyäänkin. Parantuakseni ja estääkseni burnoutia uusiutumasta minun pitäisi siis muuttaa luonnettani. Yksinkertaista mutta käytännössä varmasti todella vaikeaa.

Burned-out kirjoitti:

... juuri tuohon sekä-että -ryhmään. Kerroin aiemmin että minulla on mielenkiintoinen työ ja arvostettu työpaikka. Luulen, että työn puolesta burnoutini juuret ovat työn haasteellisuudessa ja toisaalta firman sisäisessä epäluottamuksessa johtoa ja tulevaisuutta kohtaan. Yksityiselämän rasitteista mainitsin myös aiemmin. Yhteisenä tekijänä kaikelle tuntuisi olevan luonteenpiirteeni, joita pidin ennen "hyvinä" eli tunnollisuus ja järjestelmällisyys. Nyt tuntuu että ne ovat koituneet turmiokseni.

Nuo luonteenpiirteet johtavat ymmärtääkseni juurensa kotikasvatuksesta. Kotona äiti hallitsi diktaattorin lailla ja minut opetettiin jo lapsena pitämään tavarani järjestyksessä. Tuo "matriarkaalinen diktatuuri" palkitsi suorituksista ja halveksi saamattomuutta. Olin hyvä koulussa ja olen suorittanut akateemisen loppututkinnon osittain ollakseni suosittu perheeni keskuudessa. Järjestelmällisyys ja suorituskeskeisyys tuntuvat vainoavan minua vielä nykyäänkin. Parantuakseni ja estääkseni burnoutia uusiutumasta minun pitäisi siis muuttaa luonnettani. Yksinkertaista mutta käytännössä varmasti todella vaikeaa.

Lue lisää

Kuulostaa siltä, että olet elänyt elämääsi paljolti suorittamalla. Siihen olet saanut perusteellisen kasvatuksen!

Ei sinun kannata yrittää muuttaa sellaisia hyviä ominaisuuksia kuin tunnollisuus ja järjestelmällisyys, mutta käytä niitä kohtuudella.

Mielestäni sinun kannattaa keskittyä siihen, että sinä itsessäsi olet arvokas, vaikka et tekisi yhtikäs mitään. Vaikka sinulta sitten vietäisiin kaikki suoritukset sun muut, niin sinulla olisi hyvä omanarvontunto jäljellä. Tehtävä ei ole helppo, mutta hyvässä kannustavassa ilmapiirissä se on mahdollinen.

Itse luin sairauslomallani mm. sellaiset kirjat kuin "Itsensä näköinen ihminen" ja "Kylliksi itselleni". Sain niistä paljon ajatuksia, joita sitten työstin itsekseni eteenpäin. Tein näin siitäkin huolimatta, että minun kohdallani kyseessä oli lähes puhdas työuupumus. Tunnollisuus, ahkeruus, tavoitteellisuus, luovuus ... ja hups iloisuus ... siinä on osa minun perusrakennusaineksistani.

Olet mielestäni jo hyvällä alulla, sillä olet miettinyt näitä asioita paljon. Muuttuminen vie aikansa, mutta kun pääset päättäväisesti (tunnollisesti ja järjestelmällisesti :) alkuun, niin sitten eräänä päivänä huomaat ottaneesi pienen askeleen, sitten suuremman jne.

Onnea sinulle matkallasi muutoksen tiellä :)

toipunut kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olet elänyt elämääsi paljolti suorittamalla. Siihen olet saanut perusteellisen kasvatuksen!

Ei sinun kannata yrittää muuttaa sellaisia hyviä ominaisuuksia kuin tunnollisuus ja järjestelmällisyys, mutta käytä niitä kohtuudella.

Mielestäni sinun kannattaa keskittyä siihen, että sinä itsessäsi olet arvokas, vaikka et tekisi yhtikäs mitään. Vaikka sinulta sitten vietäisiin kaikki suoritukset sun muut, niin sinulla olisi hyvä omanarvontunto jäljellä. Tehtävä ei ole helppo, mutta hyvässä kannustavassa ilmapiirissä se on mahdollinen.

Itse luin sairauslomallani mm. sellaiset kirjat kuin "Itsensä näköinen ihminen" ja "Kylliksi itselleni". Sain niistä paljon ajatuksia, joita sitten työstin itsekseni eteenpäin. Tein näin siitäkin huolimatta, että minun kohdallani kyseessä oli lähes puhdas työuupumus. Tunnollisuus, ahkeruus, tavoitteellisuus, luovuus ... ja hups iloisuus ... siinä on osa minun perusrakennusaineksistani.

Olet mielestäni jo hyvällä alulla, sillä olet miettinyt näitä asioita paljon. Muuttuminen vie aikansa, mutta kun pääset päättäväisesti (tunnollisesti ja järjestelmällisesti :) alkuun, niin sitten eräänä päivänä huomaat ottaneesi pienen askeleen, sitten suuremman jne.

Onnea sinulle matkallasi muutoksen tiellä :)

Lue lisää

... tuntuu todellakin ilmenevän kaikessa mitä teen. Monet harrastukseni ja muut rentoutumiseen tähtäävät asiat ovat vuosien varrella muuttuneet pelkiksi suorituksiksi. En myöskään osaa nauttia valmiista suorituksesta vaan alan miettiä jo seuraavaa. Suorittaminen korostuu erityisesti yksin ollessani. Esimerkkinä voisin mainita elokuvien katselun. Hyvääkin elokuvaa katsellessani seuraan vähän väliä katseluajan etenemistä ja mietin samalla, mitä hyödyllistä voisin elokuvan loputtua tehdä. Olen todella hyvä keksimään itselleni tekemistä ja lapsiperheessähän tekemistä riittää.

Minusta tuntuu että burnout oli jonkinlainen keino päästä pakoon kaikkea sitä suorittamisen paljoutta. Tiedostin asian jollain tasolla jo paljon ennen lopullista romahdusta ja ehkä siksi pidinkin kurssin kohti jäävuorta. Romahduksen jälkeen minulla oli hetkiä, jolloin pystyin todella rentoutumaan. Toisaalta olin niin väsynyt etten olisi mitään jaksanut tehdäkään. Nyt kun olen päässyt pahimmasta väsymyksestä, niin vanhat suorituskeskeiset tavat tuntuvat jälleen nostavan päätään. Tällä hetkellä minua suoraan sanottuna pelottaa parantua, jos asiat vain jatkavat kulkuaan siitä missä ne tätä ennen olivat. Siksi haluaisin muuttua. Ymmärrän kyllä ettei hyviä ominaisuuksiaan kannata heittää menemään ja toivoisin oppivani käyttämään niitä oikein ja kohtuudella.

Huumorintaju on asia, jonka avulla olen ennenkin päässyt vaikeista asioista yli ja toivon sen auttavan nytkin, päällekäyvästä masennuksesta huolimatta. Miksiköhän muuten kirjoittelen täällä kuin äidinkielen ylioppilaskokeessa? :-)

Kiitos vielä kannustavista sanoistasi. Toivotan sinullekin kaikkea hyvää ja toivon, että onnistut pitämään hyvän työpaikkasi ja välttämään uuden burnoutin.