Tästä aiheesta en ole koskaan nähnyt keskusteltavan tällä palstalla. Tosin en vieraile täällä ihan jatkuvasti. Nyt haluaisin nostaa tämän sekundaarisen/primaarisen lapsettomuuden aiheen keskusteltavaksi, koska aihe on omassa elämässäni ajankohtainen.
Minulla on ystävä, jonka kanssa olen ollut hyvin läheinen lapsuudesta asti. Hän kärsii primaarisesti lapsettomuudesta, on kärsinyt useita vuosia. Hänellä siis ei ole yhtään lapsia. Minä myös kärsin lapsettomuudesta, joskin sekundaarisesti, kolmatta lasta olemme yrittäneet kohta kaksi vuotta (tiedän että monet ovat yrittäneet jo viisikin vuotta jne, ja että siihen nähden 2 v on "lyhyt" aika).
Ongelmani on se, että tämän ystäväni mielestä minulla ei ole oikeutta kärsiä lapsettomuuden aiheuttamasta tuskasta, koska minulla jo on kaksi lasta. Hänen mielestään minä en siis saisi "valittaa" tilannettani, koska hänen mukaansa minulla "on kaikki hyvin". Hän ei tunnu ymmärtävän, että sekundaarinen lapsettomuus voi tuntua yhtä pahalta kuin primaarinenkin. Haluaisin sydämeni pohjasta kolmannen lapsen, aina kuukautisten alkaessa petyn suunnattomasti. Olen epätoivoinen kun tulosta ei synny, vuodet vierivät ja ikä painaa päälle (entä jos se ei enää onnistukaan?). Mieheni kanssa itkemme aina kun teemme negatiivisen raskaustestin...
Olen ollut primaarisesti lapsettoman ystäväni tukena kaikki vuodet, kun hän kerta kerralta joutunut pettymään. Olen toivonut ja itkenyt hänen rinnallaan, lohduttanut. Olen nähnyt hänen tuskansa epäonnistuneiden ivf ym hoitojen jälkeen, ENKÄ KOSKAAN OLE VÄHÄTELLYT HÄNEN TUSKAANSA. Miksi hän ei ymmärrä minun tuskaani? Miksi hän ei hyväksy sitä?
Eikö meidän lapsettomuudesta kärsivien, niin primaaristen kuin sekundaaristenkin, pitäisi nimenomaan ymmärtää toisiamme, olla toistemme tukena?
Toivon hartaasti, että rakkaat lapsemme saisivat pikkusisaruksen. Itselleni en muuta toivo. Ystävälleni toivon myös sitä ihanaa pientä ihmettä!
Sekundaarinen / primaarinen lapsettomuus
15
1731
Vastaukset
- ystävääsi.
Niin se vaan on että vaikka sekä sekundaarinen että primaarinen lapsettomuus ovat molemmat vaikeita asioita kestää niin MINUN mielestäni se on niin (ei tietenkään kaikkien kohdalla) että kun itse ei ole onnistunut saamaan yhtäkään lasta elävänä tähän maailmaan niin kyllä se katkeroittaa jos toinen puhuu lapsettomuudestaan vaikkakin olisi jo lapsia saanut. Itse kun osaisi olla onnellinen ja arvostaa täysin sitä että saisi edes sen yhden lapsen. En kylläkään nyt tarkoita ettet sinä osaisi arvostaa lapsiasi ja olla heistä onnellinen. Sitä vain tarkoitan että ystäväsi tekisi varmasti mitä vain jos saisi olla sinun asemassasi ja olisi siitä todella kiitollinen. Ymmärrän sinun tuskasi kun teille ei kolmatta kuulu, mutta kuitenkin tämä lapseton ystävä on ehkä väärä ihminen kuuntelemaan sitä kärsimystä...itsekään en siihen pystyisi vaikka kuinka haluaisinkin.
- lapseton ainakin vielä
on vapaus kärsiä tuskistaan tämä elämänsä läpi niin paljon kuin ikinä haluaa.
Aina siihen löytyy jotain aihetta ja kyllä varmasti tukijoita ja ymmärtäjiäkin riittää.
Tulee vaan mieleen että kun lapsi on hoitojen ja suremisen jälkeen saatu, niin onko siitä kaavasta vaikea irrottautua?
Tarkoitan että jääköhän siinä päälle sellainen reaktio että kuin oikein itken ja ahdistun niin kyllä minä sitten sen lapsen saan, kun niin kävi edellisilläkin kerroilla? - sinisiipi
Saimme pitkään odottaa vaaviamme ja tuona odotusaikana tuskin olisin ymmärtänyt jo lapsia saaneiden valituksia lapsettomuudesta. ajattelin, että jos joskus lapsen saan en edes osaisi haaveilla toisesta vaan olisin ikikiitollinen tuosta ainukaisestakin. Nyt mieli on muuttunut siinä mielessä, että kakkonen on kovastikin toiveissa. Mutta henk.kohtaisesti tämä kakkosen "kipuilu" ei kyllä ole ollenkaan verrattavissa tuohon aikaan ennen lasta, mutta yllätyksekseni huomaan, että aika koville nuo kuukautisten alkamiset ottaa silti. Että eipä sitä näköjään taida hirveesti voida tunteitaan hallita tai etukäteen tietää. Mutta olen minäkin sitä mieltä, että en kyllä kovin suureellisesti valittelisi tai yritä lapsettomia ystäviäni saada ymmärtämään, sillä itsekin olisin aiemmin moisesta loukkaantunut. Juttelisin asiasta perheellisten kanssa. Viisainta taitaa jakaa murheitaan sellaisten kanssa, jotka jaksavat niitä yhdessä kantaa ja ymmärtää. lapsettomuuteen liittyy usein niin valtaisia tunteita, kateutta, katkeruutta, itsesyytöstä..yms, että tosi hienotunteinen pitäis olla puolin ja toisin, ettei loukkaisi ja lisäisi painolastia....
- lapseton ainakin vielä
aion voida niille tunteilleni jotain.
Kuka niille sitten voi jos en minä.
Välillä tulee katkeria tunteita, kateutta, ym mutta ei niihin tunteisiin kyllä pidä jäädä kiinni.
Työkseni autan vakavasti vammautuneita ym vaikeasti sairaita ihmisiä ja ne jotka tästä elämästä ongelmistaan huolimatta jotain irti saavat, muutakin kuin eri asioiden valitusta ovat myöskin tunteilleen jotain voineet.
Saan nyt voimaa heiltä.
- mie vuan
Juu, vaikea kuvitella, että kukaan kokonaan (tai primaaristi, kuten sinä sanot) lapseton voisi kokea myötätuntoa, kun ystävä suree sitä, ettei saa KOLMATTA lasta. Itse asiassa kirjoituksesi vaikuttaa aivan provolta.
Jos sinulla todella on lapsia, etkö oikeasti voi kuvitella, mikä ero on siinä, ettei joku saa ensimmäistäkään lasta alulle, ja sinä et saa kolmatta?
Näin primaaristi lapsettomana, valitettavasti, en voi ymmärtää TUSKAASI siitä, että et saa kolmatta lasta alulle. Itse olisin ikionnellinen, jos saisin edes sen yhden. Toisesta olisin vieläkin onnellisempi. En voisi kuvitella, että kokisin koskaan TUSKAA siitä, että en saa enempää, kuin yhden lapsen. Yksi lapsi on niiiin paljon enemmän, kuin ei yhtään lasta.
Vaikea kuvitella, että saisit myötätuntoa tällä palstalla. Paitsi ehkä muilta, jotka yrittävät kolmatta lastaan.
Sekundaarinen lapsettomuus sinänsä on terminä jo aivan järjetön. Kuinka voisit olla lapseton, kun sinulla on jo lapsia?- Heljukka, 36-v.
Pointtini on siinä, että tuska on aina tuskaa. Ethän sinä voi tietää miltä minun lapsettomuuden tuska minusta tuntuu, enkä minä voi tietää miltä sinun tuskasi sinusta tuntuu.
Sanot, että "sinullahan on jo lapsia", niinhän minulla on, mutta lapset ovat yksilöitä, ja minä kaipaan sitä lasta jota minulla ei vielä ole. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan. Siis eivät minun jo olemassa olevat lapseni voi korvata sitä jota minulla ei vielä ole. Kun alkaa haaveilla lapsesta (ensimmäisestä tai kolmannesta), mieleen muodostuu tavallaan kuva siitä minkälainen tämä lapsi tulee olemaan, ja se mielikuva lapsesta yksilönä voimistuu jatkuvasti kun sitä lasta yrittää saada. Tuntuu todella pahalta kun JUURI SE lapsi ei ilmoitakaan tulostaan.
Rakastan olemassa olevia lapsiani yli kaiken, jottei kenellekään jää epäselväksi. Mutta kuten sanoin tuska on aina tuskaa, ja kovin todellista sille joka sitä kokee. Minä en voi ymmärtää miltä se tarkalleen ottaen primaarilapsettosta tuntuu ja primaarilapseton ystäväni ei voi tarkalleen tietää miltä sekundaarilapsettomuus taas minusta tuntuu. Ja juuri siksi kummankaan ei ikinä tulisi vähätellä toisen tuskaa. - eäsvieras
Heljukka, 36-v. kirjoitti:
Pointtini on siinä, että tuska on aina tuskaa. Ethän sinä voi tietää miltä minun lapsettomuuden tuska minusta tuntuu, enkä minä voi tietää miltä sinun tuskasi sinusta tuntuu.
Sanot, että "sinullahan on jo lapsia", niinhän minulla on, mutta lapset ovat yksilöitä, ja minä kaipaan sitä lasta jota minulla ei vielä ole. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan. Siis eivät minun jo olemassa olevat lapseni voi korvata sitä jota minulla ei vielä ole. Kun alkaa haaveilla lapsesta (ensimmäisestä tai kolmannesta), mieleen muodostuu tavallaan kuva siitä minkälainen tämä lapsi tulee olemaan, ja se mielikuva lapsesta yksilönä voimistuu jatkuvasti kun sitä lasta yrittää saada. Tuntuu todella pahalta kun JUURI SE lapsi ei ilmoitakaan tulostaan.
Rakastan olemassa olevia lapsiani yli kaiken, jottei kenellekään jää epäselväksi. Mutta kuten sanoin tuska on aina tuskaa, ja kovin todellista sille joka sitä kokee. Minä en voi ymmärtää miltä se tarkalleen ottaen primaarilapsettosta tuntuu ja primaarilapseton ystäväni ei voi tarkalleen tietää miltä sekundaarilapsettomuus taas minusta tuntuu. Ja juuri siksi kummankaan ei ikinä tulisi vähätellä toisen tuskaa.Ymmärrän kyllä, että sinun tuskasi on todella tuskaa myös jos ei sitä uutta lasta kuulu, mutta en millään usko, että se olisi täysin samaa kuin ensimmäistä yrittävällä.
Itselläni ei ole yhtään ja olemme yrittäneet jo pitkään. Tämä on loputonta epäonnistumisen tunnetta, kun muut vierellä lisääntyvät "helposti". Se on niin ahdistavaa, että ei pysty aina kohtamaan kaikkia ystäviään joilla on lapsia...
Suosittelen siis, että et vaatisi tukea tältä ystävältäsi, sillä hänen on varmasti vaikea sitä antaa. Hän antaa sen jos siihen pystyy!
Kuitenkin meidän kaikkien täällä palstalla pitäisi muistaa, että lapsettomuus ei ole mikään kilpailu kenellä on kurjinta ja kenellä suurin tuska!!
- erflk
Mulla oli sellainen tilanne, että itse olin (ja olen yhä) primaarilapseton, ja ystäväni oli sekundaarisesti lapseton. Myös hänellä oli jo kaksi aikaisempaa lasta, jotka olivat saaneet alkunsa helposti.
Reilu vuoden hän miehensä kanssa yritti kolmatta, itki minulle miten pahalta tuntuu jne, ja minä, siinä vaiheessa seitsemän vuotta esikoistani toivonut (!!!!!), parhaimpani mukaan yritin lohduttaa ja tukea häntä, kuten hänkin on tukenut minua.
Ja kuinkas sitten kävikään? Vuoden yrittämisen ja itkemisen jälkeen hän ilmoittaa minulle, että kolmas tekee tuloaan! Voitte arvata miltä tuntui sillä hetkellä. Hänen kolmas lapsensa täyttää pian kaksi vuotta, ja nyt ystäväni odottaa neljättä. Neljäs raskaus alkoi ilman sen kummempaa yritystä, vielä ystäväni imettäessä kolmatta. Että sellaista lapsettomuutta.
En ikinä tule ymmärtämään, miksi ystäväni silloin kahden lapsen äitinä oli epätoivoinen kun ei saanut kolmatta. Ja miten hänellä on pokkaa nyt neljän lapsen äitinä todeta, että no nyt vihdoin tuntuu että kaikki on hyvin, aikaisemmin kun ei uskaltanut nauttia siitä mitä on.
Se todella on, kuten joku kirjoitti VÄHÄN eri asia, onko jo lapsia vai onko oikeasti lapseton. - tilanteeni
kahdeksan pitkän vuoden yrittämisen ja monien epäonnistuneiden hoitojen jälkeen sylissäni on 8kk ikäinen pieni lapsi. Tämä lapsi merkitsee minulle enemmän kuin voin mitenkään sanoin kuvailla. Se tosiasia, että vaikka sen yhden lapsen saa hoidoilla niin lapsettomuus ei poistu koskaan. Se palaa viimeistään kuvioihin siinävaiheessa kun päästää omaan pieneen päähän ajatuksen toisesta lapsesta. Kun se ajatus on sinne päähän päässyt niin se ei sieltä pois enää lähde. Olemme olleet ilman ehkäisyä mieheni kanssa synnytyksestä asti ja haluaisimme kovasti lisää lapsia. Nyt olemme antaa tulla jos on tullakseen "osastolla", mutta sillä "osastolla" ei voi olla kuin rajallisen ajan. Jos raskaus ei tietyn ajan kuluttua ala, tiedän että taas on edessä pitkät raskaat hoidot. Nyt joku ajattelee että miksi sitten menet niihin pitkiin raskaisiin hoitoihin kun sinulla jo on yksi lapsi. Aivan, mutta kun se ajatus on siellä päässä jo, ei siitä voi luopua. Ennen esikoista, jossainvaiheessa hoitoja päätimme mieheni kanssa että lopetetaan koko lapsen yritys. Ei jaksa enää, ei ole voimia uusiin pettymyksiin ja parisuhdekin oli kärsinyt jo oman osansa lapsettomuudesta. Mutta eipä sitä yritystä voinutkaan jättää taka-alalle. Olet kerran antanut luvan raskauden alkaa, olet antanut itsesi toivoa parasta, olet lukenut kaiken mahdollisen raskaudesta, katsonut äitiysvaatteita, vauvanvaatteita, vauvan tarvikkeita, miettinyt onko tyttö vai poika, ajatellut nimiä yms. yms. Ei kukaan osaa ajatelle että raskaus ei alakaan "normaalisti" ja lyhyen ajan sisällä yrityksen alkamisesta. Ei kukaan halua ajatella että juuri me olemme pari joka tarvitsee lapsettomuushoitoja. Ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa, mutta ymmärrän myös kaikkia niitä jotka eivät ole vielä (huom. vielä!) saaneet esikoistaan. Mitä tulee tuen antamiseen aivan eritilanteessa olevalle ihmiselle, se on täysin mahdotonta. Et pysty ajattelemaan miltä toisesta tuntuu koska itse et ole ikinä ollut vastaavasssa tilanteesse. Mutta ikinä ei saa aliarvioida toiseen ihmisen surua ja tuskaa!
- voisi ajatella
,,,Ettei kovin kovasti sitä tuskaansa märsyisi sille lapsettomalle osapuolelle,itse ainakin 4 vuoden yrityksen ja kahden keskenmenon jälkeenkin koitan olla vain onnellinen noista kahdestakin lapsesta.
Voin vain kuvitella miltä tuntuu kun ei omaa lasta saa vaikka kuinka haluaisikin,sitä ei voi mielestäni verrata sekundääriseen lapsettomuuteen.
Nämähän ovat niitä asioita joista ei voi kilpailla,että kenen suru on suurin,,,
- päin...
Pitkän odottelun tuloksena saimme ihanan pojan. Ajattelin aina, että kyllä tämä yksikin riittää jos lapsia ei enempää saa, niin kiitollinen lapsestamme olin ja olen edelleen. Ainut asia mikä surettaa on se, että poikamme kaipaa todella sisarusta. Lähes päivittäin hän ottaa asian esille. Olen selittänyt tilanteen ja kertonut ettei kaikki ihmiset saa lapsia niin monta kuin haluaisi tai edes sitä ainuttakaan. Tämä todella surettaa, mutta eihän sitä koskaan toivosta luovu, jos vielä hyvinkin tärppäisi. Toista lasta yritetty nyt 4 vuotta (ei olla testeissä/hoidoissa käyty).
Kieltämättä kyllä se primaarinen lapsettomuus aina pahemmalta tuntuu... - teeii
Primääriin lapsettomuuteen liittyy paljon erilaisia tuntemuksia. Ihan ensinnä ainakin naiseus. Olenko jotenkin "rikki", kun lasta ei tule. Entä olenko tehnyt jotain väärin, kun lasta ei yrityksestä huolimatta saa. Ja pohdintaa, mikä se elämän tarkoitus onkaan. Parisuhde, haluaako toinen puolisko jatkaa kanssani, jos/kun vika on minussa tai toisinpäin. Ja isovanhemmat, tuotanko heille pettymyksen, mikäli en pysty heille lastenlasta saamaan. Jos itse vielä ainoa lapsi, niin "vastuu" koko sukuhaaran päättymisestä. Tässä muutama ensialkuun.
Sekundäärisesti lapsettoman en uskoisi ainakaan noista kaikista tuntemuksista kärsivän.- .....................
Hyvin eritelty. Primaarissa ja sekundaarisessa lapsettomuudessa on suuri ero juuri tuolla tasolla tarkasteltuna.
- hmm...
Elämän tarkoitus ei voi olla ainoastaan äitiys ja lasten hankinta. Naiseus on paljon muutakin kuin äitinä oleminen/ lasten saanti. Tiedän miksi meille ei tule lasta, en suinkaan syytä siitä itseäni. Silloin kun 23 vuotiaana (10 vuotta sitten) minulla todettiin rintasyöpä ja tehtiin kokopoisto niin tiesin että lapsia en välttämättä koskaan saa.
Jos parisuhteessa on kaikki muuten kunnossa niin jos ero tulee niin se ei johdu vain lapsettomuudesta. Näin sanoo lapsettomuuteen erikoistunut pariterapeutti.
Se joka hankkii lapsia vain isovanhempien takia tai ylipäätään miettii tuottaako pettymyksen toisille kun ei lasta saa niin kannattaa miettiä asioita toisen kerran. Aataminaikainen ajattelutapa suvunjatkamisesta ja velvollisuudesta hankkia lapsia.
Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin kinata kumpi kärsii enemmän sekundääri vai primäärilapseton! Molemmat kärsii ja kummankaan ei toivoisi kärsivän. Minulla on ihana adoptoitu lapsi ja silti olen käynyt hoidoissa monta vuotta lapsettomuuden takia. Eli vaikka minulla on jo lapsi, olen silti primäärilapseton, koska sehän tarkoittaa ettei ole synnyttänyt/ ollut raskaana.
Oletko ajatellut tekstiä kirjoittaessa että uusiperheessä sekundääri lapsettomallakin kaikki mainitsemasi kohdat täyttyvät. Mitä jos naisella on edellisestä liitosta lapsi ja miehellä ei ole. Nykyinen mies on vanhempiensa ainokainen. Samat paineet siinä on silloin. - teeii
hmm... kirjoitti:
Elämän tarkoitus ei voi olla ainoastaan äitiys ja lasten hankinta. Naiseus on paljon muutakin kuin äitinä oleminen/ lasten saanti. Tiedän miksi meille ei tule lasta, en suinkaan syytä siitä itseäni. Silloin kun 23 vuotiaana (10 vuotta sitten) minulla todettiin rintasyöpä ja tehtiin kokopoisto niin tiesin että lapsia en välttämättä koskaan saa.
Jos parisuhteessa on kaikki muuten kunnossa niin jos ero tulee niin se ei johdu vain lapsettomuudesta. Näin sanoo lapsettomuuteen erikoistunut pariterapeutti.
Se joka hankkii lapsia vain isovanhempien takia tai ylipäätään miettii tuottaako pettymyksen toisille kun ei lasta saa niin kannattaa miettiä asioita toisen kerran. Aataminaikainen ajattelutapa suvunjatkamisesta ja velvollisuudesta hankkia lapsia.
Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin kinata kumpi kärsii enemmän sekundääri vai primäärilapseton! Molemmat kärsii ja kummankaan ei toivoisi kärsivän. Minulla on ihana adoptoitu lapsi ja silti olen käynyt hoidoissa monta vuotta lapsettomuuden takia. Eli vaikka minulla on jo lapsi, olen silti primäärilapseton, koska sehän tarkoittaa ettei ole synnyttänyt/ ollut raskaana.
Oletko ajatellut tekstiä kirjoittaessa että uusiperheessä sekundääri lapsettomallakin kaikki mainitsemasi kohdat täyttyvät. Mitä jos naisella on edellisestä liitosta lapsi ja miehellä ei ole. Nykyinen mies on vanhempiensa ainokainen. Samat paineet siinä on silloin.Ne oli ilmaan heitettyjä ajatuksia, joita ainakin itsellä on mielessä pyörinyt ja monelta palstalta nähnyt monen muunkin lapsettoman pohtivan. Ei ollut tarkoitus esittää niitä minään väitteinä. Saa niitä toki silti kumota, jos haluaa ;)
Mie en ainakaan nää tässä keskustelussa mitään kinaamista. Aika kumma keskustelu, jos ei saa ajatuksiaan ilmaista :P Ei tarttee ottaa niin vakavasti kaikkea.
teeii 7 0
P.S. En tiedä mitä hait tuolla viimeisellä, en näe siinä mitään sinällään erikoista. Jos hyö lapsia yrittää eikä meinaa onnistua, niin nainenhan on sekundäärisesti lapseton ja mies primääristi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614197Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653429Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541788Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251647Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971422Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132924Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235855en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115824Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17791