tätä luopumisprosessia. Ei ollut se mies tarkoitettu minulle. Kovasti olisin tykännyt ja hän tuntui niin oikealta. Mutta miksi hän olisi minua halunnut loukata, jos olisi välittänyt. Miksi hän antaisi minun mennä, jos hänelläkin olisi ollut tunteita. Nyt on mennyt jo kaksi vuotta. Enää on jäljellä tyhjyys, tunteet alkaa patoutua ja lokeroitua. Ainoa asia jäi kaihertamaan mieltä. Ystävyys, olisiko se ollut mahdollista... Ei ilmeisesti, parempi kai näin. Siten sen ymmärsin...
Minä taidan
myös jatkaa
91091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sinulle elämääsi. :) Olet aina sydämessäni mutta nyt elämäni on käännekohdassa ja annan sen viedä kerrankin mukanaan ;)
ap
kiukkuinen olo, en halua kiittää sua mistään... et ole sen arvoinen. Olet itsekäs.. ja kaikkea muuta.. hyvä että vihdoin luovutat.
ja olen jo niinku ihan itsenäinen, en kaipaa sua mihinkään.
mä en tota alkup viestiä kirjottanu, mua EI ENÄÄ KIINNOSTA.
huvituin vastauksellesi. Älä huoli, et ole se kelle tämä oli suunnattu. Mä olin se joka roikuin, enkä tajunnut, et toinen ei halua sen enempää. Enkä ole sen arvoinen.. hmm, minäpä kiitän häntä. Pitkään olen ajatellut vaan häntä. Mutta miksi kiduttaisin vielä itseäni, jos hän on mennyt. Vai pitäiskö mun vaan olla ja toivoa, että on vielä toivoa, vaikka toivo meni jo kauan sitten :) En vaan halunnut uskoa sitä.
Älä pelkää, olen itsekäs enkä häiritse sua enää!
niin lue oma vastauksesi uudestaan järjen kans, jos sulla sitä on.
toista.. antasit kerrankin toiselle periksi, mutta ei.
miehiin, tuollaisia kasvaa joka puun oksalla ja osa mätänee jo sinne, katsele ympärillesi sieltä löytyy varmaan tervejärkisempiä yksilöitä jotka osaa puhua ja rakastaa ilman että tarvii miettiä tuollaisia asioita, tälläisia tunne vammaisia riittää, tsemppiä sulle.
kannustuksesta. Ehkä niin on viisainta tehdä. :) Haluan kokea sen, ettei tarvitse hetkeäkään epäillä miehen kiinnostusta...