Mua kiinnostaisi tietää, että onko teillä muilla ADHD vaivannut myös parisuhdetta?
Mulla itselläni on ollut AINA kamalan vaikeaa avautua oikealla tavalla asioista, tavallaan riidan tullen tai muutenkin keskustellessa ikäänkuin "jumitun", en saa asioita sanotuksi kuin pakon edessä- ja silloinkin vain jotain mitä en edes tarkoita. Tätä on nii vaikeeta selittää... Poikaystävä ei voi ymmärtää, etten vaan yksinkertaisesti pysty keskusteluihin- en tykkää edes puhua puhelimessa ja mielellään olen jopa vastaamatta. En tarkoita siis sitä, ettäkö olisin mykkä, vaan tietyn tilanteen tullen en saa sanaa suustani ja välillä jopa välttelen puhumista, sillä mulla on pngelmana asioissa pysyminen. Mulla ikäänkuin vaihtuu koko ajan filmi päässä, en muista aina edes keskustelun aihetta. Tässä pitääkin sanoa että olen vielä vailla diagnoosia, sillä ilmeisesti tällä paikkakunnalla ei ole ainuttakaan tämän "taudin" tuntevaa lekuria.. Meillä siis menee minun ongelmieni takia huonosti, itseasiassa niinkin huonosti, että poikaystävä otti ja lähti sillä olen mukamas tunnevammainen.. Omapa on häpeänsä, mutta ajattelinkin näin tulevaisuuttani ja uutta mahdollista suhdettani ajatellen tälläisellä romaanilla teitä kiusata ja tietysti vielä vastaustakin odotan :)
Mulla itselläni on ollut AINA kamalan vaikeaa avautua oikealla tavalla asioista, tavallaan riidan tullen tai muutenkin keskustellessa ikäänkuin "jumitun", en saa asioita sanotuksi kuin pakon edessä- ja silloinkin vain jotain mitä en edes tarkoita. Tätä on nii vaikeeta selittää... Poikaystävä ei voi ymmärtää, etten vaan yksinkertaisesti pysty keskusteluihin- en tykkää edes puhua puhelimessa ja mielellään olen jopa vastaamatta. En tarkoita siis sitä, ettäkö olisin mykkä, vaan tietyn tilanteen tullen en saa sanaa suustani ja välillä jopa välttelen puhumista, sillä mulla on pngelmana asioissa pysyminen. Mulla ikäänkuin vaihtuu koko ajan filmi päässä, en muista aina edes keskustelun aihetta. Tässä pitääkin sanoa että olen vielä vailla diagnoosia, sillä ilmeisesti tällä paikkakunnalla ei ole ainuttakaan tämän "taudin" tuntevaa lekuria.. Meillä siis menee minun ongelmieni takia huonosti, itseasiassa niinkin huonosti, että poikaystävä otti ja lähti sillä olen mukamas tunnevammainen.. Omapa on häpeänsä, mutta ajattelinkin näin tulevaisuuttani ja uutta mahdollista suhdettani ajatellen tälläisellä romaanilla teitä kiusata ja tietysti vielä vastaustakin odotan :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko muutenkin kuinka ujo?
Onko puhuminen aina ollut tuottamassa vaikeuksia sinulle? Millaisia harrastuksia sinulla on?
En ole kovinkaan ujo- olen aina ollut sosiaalinen ja tutustuminen ihmisiin on heppoa mutta sitten se keskustelu taasen.. Mulla on jotenkin vain niin kamalan vaikea pysyä asiassa. Tai jotain.. Olen ollut lapsesta asti oikeastaan hyvin esille tuleva, eloisa. Esiinnyn mielellään yleisön edessä- laulamalla. Puhuminen vain "takeltelee".
kuin minun 13v tyttöni. Tosin hänellä ei vielä seurustelu suhteita ole mutta muuten puhelimessa on vaikea puhua eikä kovin helposti edes soittele. Tyttöni ei osaa kertoa asioita ja mikä mieltä painaa vaan joudun aina itse arvailemaan kaikki. Mielessäni onkin käynyt että kuinka tulevaisuudessa seurustelusuhteet onnistuu. Tytölläni ei myöskään ole vielä diagnoosia mutta asiat etenee pikkuhiljaa.
Kyllä tämä välillä kiroukselta tuntuu.. Samaa on mulle sanottu, että ajatuksiani pitää arvailla ja puhumattomuudesta tehdä johtopäätöksiä..
Mutta toivon että tyttäresi saa tarpeeksi nopeasti diagnoosin ja tarvittavaa apua. Aikuis-iällä kun tuntuu ettei varsinkaan minun ongelmiini löydy kuin mielialalääkkeet :/