kuljemme ohi toistemme unelmien
piirrämme viivan ajan santaan
jonka yli juoksemme etsien elämän vettä
kuiskaamme, rakastan sinua
kun hyppymme vie tuntemattomaan
ja kun viimein olemme siellä, perillä
mihin meidät oli tarkoitettu
sidomme toistemme riekaleiset sielut
vaellamme yhteisen kohtalomme
emmekä tunne enää pelkoa
sillä olemme kuin itse elämän myrsky
kurkotamme kohti tuntematonta taivasta
näitä mietin, myrsky-yönä
kun sade rummuttaa kattoon
suljen silmäni, sinä, kuin lähellä, kaukana poissa
piirrämme viivan ajan santaan
jonka yli juoksemme etsien elämän vettä
kuiskaamme, rakastan sinua
kun hyppymme vie tuntemattomaan
ja kun viimein olemme siellä, perillä
mihin meidät oli tarkoitettu
sidomme toistemme riekaleiset sielut
vaellamme yhteisen kohtalomme
emmekä tunne enää pelkoa
sillä olemme kuin itse elämän myrsky
kurkotamme kohti tuntematonta taivasta
näitä mietin, myrsky-yönä
kun sade rummuttaa kattoon
suljen silmäni, sinä, kuin lähellä, kaukana poissa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä runossa on sävel
Sateen surullinen ropina
myrskyn outo rytmi
se jää soimaan pitkäksi aikaa mieleen...
Kiitos!
...ja aurinkoa unelmillesi =)
ei elämää, vapaana virran
vietävänä
sammutamme janomme elämän
vedellä, auringolla ja
tuulella
Näinhän se on, ilman unelmia .. menetämme kenties kyvyn elää. Toisaalta, jos ihmisellä ei ole unelmia, onko hän silloin enemmän tässä hetkessä kiinni? Onko ihminen vapaampi, jos hän osaa nauttia siitä mitä on, vailla kahleita toiveista tai unelmista, joiden aika kenties jonain päivänä on. Kiinni enemmän siinä, mitä on - missä on. Olisiko siinä onnen salaisuus.
En tiedä.