Hengellisestä väkivallasta

Vl-uskovan uskon kohteena on Kristuksen sovintotyön lisäksi uskovien joukko, seurakunta. Tuon joukon mukana päästään taivaaseen. Tällä hetkellä vl-uskon todellisena kulmakivenä onkin opetus seurakunnan täydellisyydestä. Seurakunnasta kuuluu Kristuksen ääni puhujaveljien suulla ja Siionin julkaisuista voi tarkistaa "missä mennään". Tavallinen riviuskova uskoo lähes epäilyksettä tuohon "erehtymättömään" opetukseen.

Miten olisi mahdollista särkeä uskon todellinen perusta, usko seurakunnan täydellisyyteen? Siihenhän jouduttaisiin väistämättä, kun hoitokokouksien julmuudet ja hirveydet tuodaan päivänvaloon. Erehtymätön seurakunta musertuisi ja samalla ihmiset havahtuisivat uskonsa todellisesta luonteesta, ettei se ollutkaan pelkästään turvautumista Jumalaan armoon vaan mitä suurimmassa määriin inhimillistä pelon sävyttämää turvautumista "erehtymättömään" seurakuntaan.

Vl-liikkeen nykyinen opetus yhdistettynä liikkeen tahraiseen menneisyyteen on kupla jonka luulisi puhkeavan. Mutta eipä ole puhjenneet monet muutkaan kuplat tässä maailmassa. Olenkin hiukan skeptinen sen suhteen, että asiat todella muuttuisivat. Toivon silti, että vl-liikkeen valta yksittäisiin ihmisiin ja näiden Jumalasuhteeseen hellittäisi pikkuhiljaa.

Syitä on useita.

Suurimpana syynä on SRK;n johdon olettamus siitä, että he ovat Jumalia täällä maan päällä, kuten pari vuotta sitten saarnaaja radionsaarnassaan sanoi ( Eilola), että olemme suurempia kun Jumala???? Tämä tuo heihin epätervettä inhimillisyyttä ja ylpeyttä, joka ei kuulu kristitylle.

Toisena on Suomen laki. Poliisilla on jo valmiina konsepti, joka sanktioi tapahtumat, sillä hoitokokous on selkeä lain rikkomus ja siitä seuraa myös taloudelliset sanktioit, menee saarenatuloilla hankitut tilat ja talot, sekä myös itsekunnioitus Jumalana.

Kolmantena, Jumalan huoneenhallitus ei erehdy, ja jos se tukee ilmi, liike hajoaa.

Joten tilanne on selvä, SRK ei tunnusta ja sillä siisti, vaan tekee uusia ovia luurankokomeroonsa, ja näyttää näin olevansa antikristuksen asialla, kuten se onkin, poisluettuna kaiken sulattavat penkkiläiset.

Reinikainen oli Laestadiuksen luonteinen mies, joka yritti pelastaa tuon järjestön, ja teki tiliä virheistään, Hän oli Hengen miehiä.

”Yhä vieläkin on laajasti vallalla sellainen käsitys VL:n keskuudessa, että syylliset ovat jääneet Jumalan seurakunnan ulkopuolelle. Koko sekasortohan lähti liikkeelle nimenomaan VL:n saarnaajista, kun he alkoivat puhdistaa laumaa. Ihmiset tekivät paniikissa parannusta mitä kummallisimmista asioista, kun autuuden ehdoiksi tulivat erilaiset teot/tekemättä jättämiset.” Tämä on juuri se periferia, nämä maallikot veivät liikkeen lain alle, josta ei ole pelastusta, ja josta nämä nuoret nyt yrittävän nostaa sitä Jeesuksen alle.

””Nyt tuntuu siltä, että ollaan ns. sontatunkion päältä uskomassa. Evankeliumi on tietysti vapauttanut hoitomiehet aikoinaan, mutta mitä kuuluu niille, jotka jäivät sille tielleen, eikä asioita korjattu siinä laajuudessa, kuin oli vahinkoa aiheutettu.”” Näin se juuri on, mutta muista se, että Jeesus, ja kolmiyhteinen Jumala rakastaa juuri harhautunutta, joten katse vaan Herraan niin pelastut. Johannes kirjoittaa tästä kauniisti. >>Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.

Hoitokokousvirheet eivät lähde korjaantumaan ennen kuin SRK tunnustaa omat opilliset harhansa. Mutta kun asenne on tämä, että poislähteneiden, olipa heitä kohdeltu oikein tai väärin, on tehtävä parannus.
SRK:n virallinen linja on, että vain yksittäisiä ylilyöntejä tapahtui ja että SRK:n edustajista kukaan ei kantanut väärää oppia.
Mutta kyllä kai asiat oli pahasti sekaisin, kun "suurin osa" tai "suuri osa" teki parannuksen jostain väärästä hengestä.

Opillisia harhoja eli SRK:n sontatunkio:
-viimeisten aikojen ylikorostus
-huoneenhallitusoppi
-ns. Kristuksen kirkkolain ylikorostus
-ehdollinen evankeliumi ja toisen synnintunnon vähättely
-juurien kaiveluoppi (oppi siitä ettö kaikki johtuu vuosia tai vuosikymmneniä sitten saadusta väärästä hengestä)
-uskon hedelmien etsintä (hyviä hedelmiä ei sitten löydykään)
-julkirippi (oppi siitä, että tietyistä asioista on tehtävä julkisesti parannus)
-hengellisten ja hallinnollisten (rauhanyhd. jäsenyys) asioiden sekoittaminen
-oppi Pyhän Hengen tai seurakunnan vaikenemisesta tietyissä hoitotilanteissa ja seurakunnan erehtymättömyyden korostaminen
-autuuden ja Jumalan valtakunnan rajojen sitominen kantaan televisiosta, musiikista ja ehkäisystä
-Jumalan valtakunnan ymmärtäminen tietyksi ihmisjoukoksi ja seurakuntaopin ylikorostaminen
-"Jeesuksen nimessä ja veressä" sananparren käsittäminen evankeliumin ytimeksi niin, että juuri noilla sanoilla on maaginen voima.

Mielestäni SRK pelkää avoimuutta, koska se on paras keino suojautua hengellisestä väkivallasta ja väärästä vallankäytöstä.