Olen seurustellut nyt noin puolisen vuotta ihanan miehen kanssa. Ongelmia aiheuttaa hänen lapsensa ja se, etten tiedä aina miten suhtautua asiaan. Lapsi itsessään on ihana ja tulemme hyvin toimeen, juttelemme, pelailemme ja leikimme yhdessä. Miehelläni on myös muita, jo aikuisia lapsia. Itselläni ei ole lapsia lainkaan.
Ongelmia aiheuttaa se, etten tiedä miten suhtautua asioihin. Lapsi käy mieheni luona säännöllisesti ja välillä yllättäenkin. Minua ärsyttää, että mieheni ei aina kerro minulle näistä yllättävistä visiiteistä. Minulle tulee tunne, etten ole toinen aikuinen perheessä vaan yksi lapsi, jota ei tarvitse ottaa huomioon päiväohjelman suunnittelussa. Lapsen läsnäolo minua ei harmita, ainoastaan se, että mieheni ei mielestäni aina kunnioita minua vastaavissa asioissa tarpeeksi.
Lisäksi ongelmia aiheuttaa roolini lapsen kanssa. En voi yhtäkkiä ruveta kasvattamaan häntä tai puuttumaan lapsen ja mieheni tapoihin. En aina ollenkaan ole samaa mieltä kaikesta kasvatukseen liittyvästä mieheni kanssa ja se, että joudun nieleskelemään mielipiteitäni ja toimimaan heidän tavallaan aiheuttaa minulle ärtymystä ja ahdistustakin. Emme asu yhdessä, mutta vietän miltei kaiken aikani mieheni luona ja tällaiset asiat vähentävät kodin tuntua ja saavat minut tuntemaan itseni vieraaksi joidenkin toisten elämässä. Lopputuloksena näytän hapanta naamaa vaikken itse haluaisikaan.
Olemme hieman puhuneet asiasta mieheni kanssa, mutta en oikein osaa ottaa asiaa kunnolla puheeksi, kun en haluaisi arvostella hänen kasvatusmenetelmiään. Onko joku ollut vastaavanlaisessa tilanteessa / osaatteko antaa vinkkejä ja neuvoja, miten tästä eteenpäin?
Miehen lapsi ja oma rooli
13
1584
Vastaukset
- Eiköhän se ole kuitenkin
lapsen isän ja lapsen ja hänen äitinsä välinen asia ne tapaamis jutut?
Klassinen vastaus: Miksi otat lapsen omaavan miehen, kun et jaksa ymmärtää lapsen ja isän välistä suhdetta ja tukea sitä? Ei sinun kuulu pohtia niitä tapaamis aikoja, mitä koska milloin ja kuin kauan, se kuuluu lapselle ja hänen vanhemmilleen. - .................
Ongelma onkin teidän suhteessa ja siihen auttaa miehen kanssa keskustelu. :) Kannattaa lähestyä sillä, että pyydät yksinkertaisesti miestä informoimaan sinua asiasta, hyvässä hengessä.
Tulee ihmeteltyä että miksi haluat sitä kasvattajan roolia? Itse olen ainakin paljon tyytyväisempi siihen, että mies kunnioitti tahtoani edetä hitaasti ja piti sen kasvatuspuolen itsellään. Lisäksi muiden kokemusten perusteella uskon siihen, että se on sen lapsettoman osapuolen kannalta paljon helpompaa ja vähemmän ongelmatilanteita synnyttävää kun oikeasti ne käskytykset ja huolehtimiset hoitaa se mies. Varsinkin kun on normaalia, että sitä tulee oltua hyvin kriittinen itseään kohtaan ja pyrkii siihen, että todellakin ne hyvät välit lapsen kanssa säilyy, niin on parempi ettei aseta itseään heti siihen asemaan että ottaa itselleen vastuuta uhmista ja kenkkuiluista, jotka luonnollisesti siihen kasvatukseenkin kuuluu. Parempi minusta alkuun jakaa sellaisia hauskoja hetkiä kuin tehdä itsestään sitä kasvattajaa. Mutta tämähän riippuu myös siitä, että miten miehesi kantaa kasvattajan roolin.
Mutta kaiken kaikkiaan, ihmisillähän on eri tahdit, mutta minusta ei kannattaisi heti alussa, kun ette yhdessäkään asu, lähteä kahmaisemaan isoa palaa - sinulla on sitten koko loppuelämä aikaa hommata niitä harmaita hiuksia uhmista ja epäjärjestyksestä jne jne. Nauttisit nyt siitä tutustumisesta ja ajan mittaan ne roolit ja merkitys kuviossa selkiintyy. Ja osaan kuvitella, että jos noin lyhyen ajan jälkeen lähdet arvostelemaan hänen kasvatusmenetelmiään, niin kyllä se leuka vähän loksahtaa. Nämä on näitä juttuja, se on hänen tapansa, sinulla omasi - kunnioittakaa niitä. - samassa tilanteessa
Meillä oli alkuun samantapainen tilanne, sillä erotuksella etten ole koskaan halunnut mieheni lapsen kasvattajaksi. Rajat olen toki pitänyt tarvittaessa,mutta yleensä mieheni on ehtinyt sanomaan asiasta aikaisemmin (siis jos lapsen kanssa on "riitatilanne" tms.)
Mutta nuo yllättävät visiitit kuulostivat tutuilta. Alkuun tuntui vaikealta kun lapsi kävi meillä lähes päivittäin eikä mulle siitä kerrottu. Puhuin (ja riitelinkin) asiasta miehen kanssa ja lopulta selvisi, että mies on pitänyt itsestäänselvänä, että lapsi voi täällä käydä eikä sen takia tajunnut asiasta mulle kertoa. Eikä tosiaan ole haitannut vaikka muksu täällä aikaansa viettää lähes päivittäin, koska nykyään puhumme mieheni kanssa siitä milloin lapsi tulee ja jos meillä on muita suunnitelmia (vaikkakin mun suunnittelemia) niin asia hoidetaan niin, että lapsi on sen ajan kotonaan äitinsä kanssa.Onneksi kompomissit lapsen äidin kanssa onnistuvat.
Olen tajunnut 5 vuoden seurustelumme aikana, että joissakin asioissa täytyy nieleä oma ylpeys ja antaa tilaa miehen ja lapsen käyttäytyä tavallaan (en nyt tarkoita että olisivat kuin siat pellossa). Suhteen alku lapsellisen miehen kanssa ei ollut mitenkään helppoa (mulla ei ole lapsia)ja tottumiseen meni tosi pitkä aika. Oikeestaan vasta tänä kesänä olen tajunnut, etten voi joka asiasta mikä liittyy lapseen tai hänen ja isänsä väleihin ottaa itseeni tai valittaa. Se pilaisi aikanaan koko suhteen ja tekisi musta katkeran ja mustasukkaisen muijan.Omien korvien välissä pitää tapahtua muutoksia ennenkuin voi tosissaan olla suhteessa, jossa on toisen lapsia. - tunteesi
vallan hyvin, kun itsekin olen suurin piirtein vastaavassa tilanteessa ollut :-). Ärsyttää, kun ei oikein voi vaikuttaa omaan elämään kuuluviin asioihin.... mutta niin se vaan menee!!!! Anna kaikenlaisille tunteille tilaa ja keskustele miehen kanssa jo nyt (siis ennen kuin mahdollisesti muutatte yhteen!!!!) mieltäsi vaivaavista asioista. Ajan kanssa suhteet ja tunteet kyllä tasoittuvat ja hakevat paikkansa. Mutta parempi puida asiat NYT eikä sitten todeta yhteenmuuton jälkeen ettei sittenkään onnistunut...
- Tipunen
...mielipiteistä, mukava tietää, että muutkin ovat painineet samantyyppisten ongelmien kanssa.
Käytin ensimmäisessä viestissäni kasvatus-sanaa ehkä liian heppoisesti. Enemmän tarkoitin yhteisiä tapoja tms ja niihin puuttumista. Esimerkiksi mieheni mielestä lapsi (alaluokilla) saa valvoa niin kauan kuin mekin (pitkälle yli puolen yön, jopa kahteen viikonloppuisin). Itse taas olen sitä mieltä, että lapsen pitäisi joka tapauksessa mennä aiemmin nukkumaan ja toisaalta haluaisin itse viettää iltaisin rauhassa aikaa mieheni kanssa.
Tällaisia vastaavia tapauksia lähinnä tarkoitin. En osaa niihin oikein mennä sanomaan mitään ja nielen ärtymystäni. En niinkään halua puuttua varsinaiseen kasvatukseen, mieheni on hoitanut sen oikein hyvin ja arvostan häntä isänä paljonkin. Tällaisiin jokapäiväisiin asioihin puuttuminen vain askarruttaa minua, kun en tiedä onko minulla oikeutta mennä muuttamaan lapsen ja hänen isänsä rutiineja. - äitipuoli
Olen ollut ja olen edelleen tilanteessa jossa miehelläni on kaksi lasta (4- ja 6-vuotiaat) ja lapset asuvat isällään.. äitinsä luona he käyvät noin kahden viikon välein viikonloppuvisíitillä.. Kun aloimme seurustella noin kaksi vuotta takaperin asuimme tietenkin eri osoitteissa ja pian oleilinkin heidän luonaan lähes päivittäin. Miehelläni ovat erilaiset kasvatustavat jo omasta lapsuudestaan, vähän kuin teemalla "lapset on lapsia, antaa heidän leikkiä ja tehdä mitä haluavat!" eli siis tunnelma oli suoraan hurjasta sirkusnäytelmästä.. EI käytöstapoja, riehumista, rutiinit puuttuivat täysin, häiriökäyttäytymistä, pelkotiloja.. lähestulkoon kaikkea mitä voi vaan kuvitella..!! minua tilanne aluksi huvitti mutta ajan kanssa alkoi todella häiritsemään... ja mitä tein... :)
Muutin heidän luokseen asumaan noin puolen vuoden seurustelun jälkeen..Aloin pikkuhiljaa asia kerrallaan "opastaa" miestäni, miten tilanteet saisi kuriin ja rauhoittumaan lastenkin takia paremmaksi... Aloin siis pikkuhiljaa korottamaan vastuutani ja omaa asemaani perheen sisällä; en todellakaan saman tien. Ja voin sanoa että TÖITÄ se vaati ja paljon, mutta kannatti! Lapset todellakin alkoivat muuttumaan parempaan suuntaan ja me kaikki voimme sen myötä paremmin. Miehelläni tosin ei ollut mitään vastaankaan että aloin kasvattamaan lapsia "kuin omiani" koska hän todella tarvitsi siinä apua ja toisenlaisiakin mielipiteitä. Eihän lasten oma äiti tehnyt näille asioilla tikkua ristiin; hemmotteli vaan viikonloput lapsiaan eikä osallistunut arkielämään millään tavalla..Tällä tavoin myös lapsetkin oppivat kunnioittamaan minua ja ottivat minut osaksi perheeseensä. Nykyäänkin he tottelevat minua paremmin kuin isäänsä :) Samalla huomasin että lapset myös nauttivat uusista rutiineistaan, tuntui että he olivat iloisempia ja onnellisempia vaikka joutuivatkin miettimään käytöstapojaan ja saivat myös kurinpalautusta tekosistaan :)
Mutta loppuun pieni varoituksen sana.. Liikaa ei vastuuta SAA ottaa kasvatuksellisissa asioissa mitä tulee toisen biologisiin lapsiin. Minullakin iski kahden vuoden jälkeen todellinen stressi kotona ja olenkin nyt ottanut tietoisesti takapakkia lasten kasvatuksesta, koska se todellakin vaatii voimia henkisellä tasolla.. ja nyt kun mieskin on vihdoin tajunnut kasvatuksen merkityksen ja oppinut tilanteiden erilaiset hoitamistavat, niin hän kantaa vastuunsa tarmokkaammin ja antaa minulle omaa aikaa.. Nyt sitä varsinkin tarvitsen koska odotan ensimmäistä yhteistä lastamme jo 8-kuukaudella.. :) liika stressaaminen pois mutta oma tila ja kunnioitus on saatava joka perheessä kuitenkin jossain vaiheesssa! Tätä mieltä minä :)
Voimia ja jaksamista kaikille samassa tilanteessa oleville! Helppoa se ei ole mutta jos mies on kaiken sen arvoinen niin pökköä pesään! :) Parisuhde se kuitenkin on kaiken A ja O!- Just just!!
Toisen lapset kjauheita häiriköitä, mutta " minä minä minä osasin kasvattaa lapset kunnon ihmisiksi, kun lasten omat vanhemmat eivät osaa"... joo joo!
Miksi kummassa se vieras ihminen kuvittelee aina olevansa se paras asiantuntija ja osaa kaiken parhaiten, mutta lasten omat vanhemmat eivät osaa yhtään mitään!
Provo siksi, että tässä tahdotaan taas laittaa äitdit tulisille hiilille hermostumaan. Ei me läpi, yritit vain saada aikaan keskustelua.. heh. - äitipuoli
Just just!! kirjoitti:
Toisen lapset kjauheita häiriköitä, mutta " minä minä minä osasin kasvattaa lapset kunnon ihmisiksi, kun lasten omat vanhemmat eivät osaa"... joo joo!
Miksi kummassa se vieras ihminen kuvittelee aina olevansa se paras asiantuntija ja osaa kaiken parhaiten, mutta lasten omat vanhemmat eivät osaa yhtään mitään!
Provo siksi, että tässä tahdotaan taas laittaa äitdit tulisille hiilille hermostumaan. Ei me läpi, yritit vain saada aikaan keskustelua.. heh.Harmi vaan kun tälläinen tilanne on OIKEASTI meidän perheessä.. Hyvin vaikea oli uskoa tälläisen tilanteen olevan olemassa! Minä mitään provoile..ja ns. avusta oon saanu mieheltäni kiitosta jo vaikka kuinka paljon.. Ja TODELLAKIN ihmetytti ja ihmetyttää edelleen lasten OMAN ÄIDIN välinpitämättömyys omia lapsiaan kohtaan.. OIKEASTI SELLAISIA ÄITEJÄ ON OLEMASSSA VAIKKET SITÄ USKOKKAAN! AVAISIT SILMÄSI !! ehkä oon sitten tehny elämäni huonoimman ratkaisun (mielestäsi) kun olen astunut toisen perheen elämään ja antanut lapsille edes ´jonkunlaisen kuvan maailman arvomaailmasta ja tavoista.. Voin vain sanoa vielä että sinä et tästä tilanteesta TIEDÄ MITÄÄN! mutta ruoski vain ruoskittua ja anna toistenkin sanoa mielipiteensä asioihin heti tuomitsematta! sana on vapaa ja tilanteet niin kovin erilaisia!
- usko tällä kertaa
Just just!! kirjoitti:
Toisen lapset kjauheita häiriköitä, mutta " minä minä minä osasin kasvattaa lapset kunnon ihmisiksi, kun lasten omat vanhemmat eivät osaa"... joo joo!
Miksi kummassa se vieras ihminen kuvittelee aina olevansa se paras asiantuntija ja osaa kaiken parhaiten, mutta lasten omat vanhemmat eivät osaa yhtään mitään!
Provo siksi, että tässä tahdotaan taas laittaa äitdit tulisille hiilille hermostumaan. Ei me läpi, yritit vain saada aikaan keskustelua.. heh.tuon kirjoituksen olleen provo...
siitä huolimatta, että itseänikin joskus ihmetyttää ne kaikki huonosti kasvatetut kakarat, jotka tulevat riehumaan etävanhempansa kotiin uuden puolison harmiksi =)
Mutta uskoakseni näitä tapauksia tosiaan on, syystä tai toisesta.. ehkeivät lapset kotona äidin kanssa käyttäydy ihan samalla tavalla kuin vieraillessaan isänsä luona kerran pari kuussa... joten voisimmeko syyttää isiä sirkushuvien järjestämisestä ja periksi antamisesta, eikä aina sitä lähiäitiä huonosta kasvatuksesta!
Ja voihan toki olla, että lähiäiti on väsynyt tms. yksinhuoltajuuteensa (ja aika usein myös oman kokemukseni mukaan rahapulaan..), eikä jaksa niin kovin panostaa lasten käytöstapoihin! - äitipuoli
usko tällä kertaa kirjoitti:
tuon kirjoituksen olleen provo...
siitä huolimatta, että itseänikin joskus ihmetyttää ne kaikki huonosti kasvatetut kakarat, jotka tulevat riehumaan etävanhempansa kotiin uuden puolison harmiksi =)
Mutta uskoakseni näitä tapauksia tosiaan on, syystä tai toisesta.. ehkeivät lapset kotona äidin kanssa käyttäydy ihan samalla tavalla kuin vieraillessaan isänsä luona kerran pari kuussa... joten voisimmeko syyttää isiä sirkushuvien järjestämisestä ja periksi antamisesta, eikä aina sitä lähiäitiä huonosta kasvatuksesta!
Ja voihan toki olla, että lähiäiti on väsynyt tms. yksinhuoltajuuteensa (ja aika usein myös oman kokemukseni mukaan rahapulaan..), eikä jaksa niin kovin panostaa lasten käytöstapoihin!Niin ja kun todellakin LAPSET ASUVAT MEILLÄ ja päävastuu on isällä! äitiään näkevät pari kertaa kuussa.. ja silloinkin äidillä monesti kiire päästä heistä eroon (aikaistaa "palautusaikoja" yms.) Äiti ei osallistu tarhavisiitteihin eikä käy koulullakaan juttelemassa lapsiinsa liittyvistä asioista. Muutti jopa kauemmas uuden miehensä kanssa eikä pysty sen takia katsomaan lapsiaan useammin.. milloin ei ole autoa, bussit kulkevat huonosti, selkä on kipeä, MITÄ TAHANSA TEKOSYITÄ! Meidän perheen tyttökin halusi alusta alkaen sanoa minua äidikseen mutta kielsin sen. Ne jotka teistä olette katsoneet näitä "kauhukakarat"-ohjelmia telkkarista niin voin sanoa että ON NÄITÄ LAPSIA SUOMESSAKIN! eikä vanhemmat osaa aavistaakkaan missä mennään vikaan, joten onko se nyt niin kamalaa edes yrittää korjata noita asioita VARSINKIN jos lapset tämän jälkeen voivat paremmin!
Parempihan se tietenkin olisi jos oma äiti tekisi jotain heidän eteensä, mutta jos se ei ole mahdollista niin kai oma pyyteetön apuni on sekin tuomittavaa?
Ja muutenkin uusioperheessä on otettava huomioon KAIKKI OSAPUOLET; kaikkien tavat, ja hitsattava ne yhteen niin että KAIKKI OVAT ONNELLISIA! onko sekin väärin että "viimeisenä tullut" saa sanoa edes jotain mielipiteitä asioihin? Ja joka taloudessa on omat sääntönsä ja niitä muokataan tilanteiden mukaan!
- äitipuoli
pieni lisäys viestiini
Älä kuitenkaan missään nimessä niele ärtymystäsi ja kiukkuasi! Itse tein niin jonkun aikaa ja voin sanoa ettei se kannata. Tukahdutetut tunteet jäävät vellomaan sisällesi ja purskahtavat jossain vaiheessa ulos kuitenkin ja vahvempina.. Sinullakin on mielestäni oikeus sanoa mielipiteesi; käytä keskustelua! ajattele pystytkö JATKOSSA elämään noilla säännöillä ja tottumuksilla? Myös sinun tunteesi on otettava huomioon jotta SINÄKIN voit olla onnellinen uudessa perheessäsi! Vanhat tavat on vanhoja; luokaa yhdessä uusi TEIDÄN TAPANNE elää!!! :)
Jos miehesi käyttäytyy vastahakoisesti niin hiljaa hyvä tulee.. ja olen todellakin samaa mieltä esim. nukkumaanmenoista että rutiinit siinäkin ovat VAIN hyvästä lapsille kúten myös TEILLE! siinä saa sitä kaivattua omaa aikaa ja lapsetkin ovat virkeämpiä tarhassa nukuttuaan pidemmät unet.. :) muista se ettei teillä ole ollut mahdollisuutta omaan "kuherruskuukauteenne" eli siihen aikaan ilman lapsia, vain kahdestaan. Mielestäni siihen sinulla on myös oikeus.. älä luovu oikeuksistasi vaikka perheellisen miehen kanssa alat olemaankin vakavammin.. :) - minulla
Minulla on ja oli siis aivan vastaava tilanne! Minäkin pidin sisälläni asiat jotka harmittivat minua suunnattomasti, esim. että lapsi sai olla valveilla niin kauan kuin halusi, sai syödä omia aikojaan eikä meidän kanssamme, mitään häneltä ei kielletty, rajoja ei ollut. Lapsikin (5V) oli kiukkuinen ja levoton.
Minua ärsytti suunnattomasti ja ryhdyin jopa vihaamaan lasta, ennenkuin huomasin, että vihani kohde oli se, että omassa kodissani ei toteuteta niitä arvoja, joita pidän tärkeänä, en siis vihannut lasta itseään.
Tietenkin mieskin huomasi, että minua aina joku asia alkoi kesken kaiken mättämään, ja niin varasimme rauhallisen keskusteluajan.
Kerroin hänelle näkökantani, syyllistämättä häntä ja selittämällä, että nämä arkirutiinit ja käyttäytymistapojen opettaminen lapselle olisivat myös lapsen edun mukaista. Sovimme asioista ja se tarkoitti myös sitä, että myös minä jouduin antamaan omista periaatteistani joissakin asioissa periksi. Se tarkoitti myös sitä, että joudun entistä enemmän tasapainoilemaan aikuisen ja vanhemman roolin välillä.
Olenkin ajatellut asiaa näin, että olen lapsen apukasvattaja niissä asioissa, joissa kyse on siitä, miten kodissamme saa käyttäytyä. Muissa asioissa otan etäisyyttä ja jätän tilaa isälle ja lapselle, en pyri ratkaisemaan isän kaikkia ongelmia lastenkasvatuksessa. - uskon
että lapsi voi käyttäytyä kahdessa paikassa eri tavalla. Mistä se johtuu on varmaan sitä että siellä etävanhemmilla käydään harvoin ja kun on ollut ikävä niin sitä huomiota haetaan vähintääkin kyseenalaisin keinoin.
Samoin lapsi "sotkee" etävanhemman normaalin rauhaisan elämän..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614245Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653468Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541806Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251683Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981435Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132939Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115846Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18827