Olen viime aikoina tällä palstalla silloin tällöin käydessäni miettinyt, miten me ihmiset olemme muuttuneet iän karttuessa. Vai olemmeko? En tarkoita mitään ulkoisia muutoksia, vaan ihan omaa sisäistä maailmankuvaa. Luulin aiemmin, että iän myötä ihminen jalostuu, tulee avarakatseisemmaksi ja hyväksyvämmäksi. Niinhän sitä luulisi.
60-luvulla tuli Beatlesit ja Rollarit sekä nuorisokulttuuri pääsi voimiinsa (vaikka Vietnamin sota vielä olikin ajatuksissa, mutta osallistuttiin ja oltiin aktiivisia, tai minä olin). Vuonna -71 ylioppilaslakki päässä, luulin, että maailma on nyt minun ja kaikki on voitavissa sekä mahdollista. Love-teemainen hippiaate jylläsi 70-luvulla (maailman laajuinen rakkaus oli mahdollista. 80-luvulla kiitorata jousujohteiseen talouteen sokaisi monasti ajatukset.
90-luvusta en oikein muista mitään muuta kuin olin juuri valmistunut uuteen ammattiin. Tai palannut takaisin aiemmin aloitettuihin yo-opintoihin), luulin lähteväni ulkomaille erikoistumaan, mutta sitten 42-vuotiaana syntyi syliini tyttölapsi (aikaisempien menetyksien jälkeen ei olisi pitänyt olla mahdollista).
Kaiken näkemän, kokeman, opitun, opiskellun, draamojen ja tragedioiden jälkeen olisin kuvitellut olevani "hieno" ihminen.
En myönnä olevani katkera, mutta joskus löydän itsessäni niitäkin piirteitä. En ole ikinä myöntänyt olevani ahdasmielinen, mutta hitto vie, olenhan minä. Olen muka aina ollut rempseä ja iloisen boheemi, mutta minähän olen tiukkapipo. Ja mikä pahinta, saan joskus itseni kiinni rasistista ajatuksista. Se pulppuava elämänilo ja aktiviteetti jopa uusiin asioihin on hävinnyt. Enhän minäkään näitä juttuja oikeasti myönnä, näin näkymättömänä ehkä hieman.
Että se siitä jalostumisesta, miten te muut olette saaneet itsenne kiinni asioista, joita ette ole "tienneet" omaavanne.
Tälläisiä ajatuksia nyt lomalla.
Miten olemme muuttuneet?
62
2472
Vastaukset
- Pirrejuupas
mielenrauhan, ja se riittää.
- mikhaildenisov
ja me sen mukana,kummahan olis jos emme...
- Puidenhalaaja
mutta nöyrtynyt olen. Ja maailma ympärilläni on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Usein huomaan, että olen ollut tavallaan aikaani edellä enkä siksi ole saanut hyväksyntää osakseni. Jos eläisin nuoruuttani nyt, maailma olisi minulle avoinna ihan eri tavalla kuin silloin.
Olen tietyistä asioista katkerakin. Elämä on kouluttanut kovalla kädellä. Kuitenkin olen toipunut siitä kaikesta, olen työkykyinen, en syö mitään lääkkeitä, suurimman osan ajasta elämä on ihan kivaa. Ja se hyöty niistä kovista kokemuksista on ollut, että en haikaile nuoruuteen vaan olen tyytyväinen siihen että olen päässyt tähän ikään. On sellainen seestynyt olo, en muista milloin olisin hermostunut jostakin asiasta. Kai se on laiskuuttakin, ei viitsi tuhlata energiaa maailmanparantamiseen. - Aikuinen mies
Puhutaan paljon aikuisuudesta.Aikuinen seksuaalisuus,aikuinen parisuhde,aikuinen ja
kypsä suhtautuminen.Kahden aikuisen tapa käsi-
tellä asioita.Hoitaa aikuisella tavalla ongelmat.
Ym ym.Tuntuu että tuota kautta asetetaan aivan
liian paljon stressiä ja paineita,kun ikää tulee ja asetetaan itselle ja muille suuria odotuksia.
Miksei leikkimielisyys ja huumori,keveä suhde
tavalliseen arkeen ja arjen juttuihin saa säilyä?
Miksi kitisemme ja narisemme? Miksi emme yhtä
hyvin voi hymyillä ja nauraa itsellemme ja
ikääntymiselle?Syvemtymällä ja ajattelemalla
syvästi palaamme vaan menneisyyden luuranko
kaappeihin.Elämällä hymyssä suin tätä päivää,
se on mahdollisuus.Maailmanparantajat
kuolevat yleensä ensimmäisenä ja iloista pintaliitoa harrastavat viimeisenä.- AjatellutPaljon
Mielenrauha on aikuisuuden tuoma lisäetu, kun ei enää jaksa eikä viitsi kaikkiin asioihin puuttua eikä tuhlata energiaansa. Ei tarvitse tätä maailmaakaan parantaa, vaan ottaa itselleen omaa aikaa, lorvailla ja laiskotella hyvällä omallatunnolla.
Leikkimielisyys, huumori ja kepeä suhtautuminen arjen asioihin, on ainoa tapa selvitä tästä elämästä, minunkin mielestä. Kun isoäiti-ikäisenä äitinä katselen tyttäreni ja 14 muun tytön (13-vuotiaita, joiden urheiluharrastuksessa olen paljon mukana) ja sielunmaisemia, se panee kuitenkin miettimään tätä maailman muuttumista. Heidän kanssaan kyllä hulluttelem,inen, hymyileminen, itselleen ja yhdessä nauraminen onnistuu.
Muutama vuosi sitten kun lopetin kaikki uraani edistävät kissanristiäiset, palaverit ja muut "hienot" työryhmät, tuntui kuin hetkeksi olisi jäänyt paljostakin paitsi. Mutta aikansa kutakin, enkä ole katunut.
Oikeastaan on aika huvittavaa löytää itsestään uusvanhoja piirteitä ja hieman työstääkin niitä. Nyt kun siihen on aikaa, eikä aina mene tukka putkella paikasta toiseen.
Iloiseen pintaliitoon haluaisin joskus, edes hetkeksi palata, mutta hitto vie, kun ei oikein enää jaksa. merkitä ilottomuutta ja tiukkapipoisuutta, vaan
- aikuinen seksuaalisuus voi, ainakin aina välillä, olla riemukasta
- kahden aikuisen kypsä tapa käsitellä asioita voi merkitä sitä, että on oppinut nauramaan myös itselleen ja sallii muidenkin niin tekevän
- ongelmia ja vastoinkäymisiä voi käsitellä ilman hallitsemattomia tunnekuohuja tai temppuiluja
- että on oppinut hyväksymään itsensä ja läheisensä kaikkine hyvine ja vähemmän hyvine puolineen eikä enää tavoittele täydellisyyttä
- ymmärtää, että maailman parantaminen onnistuu parhaiten itsestään ja lähiympäristöstä aloittaen ja pipoa löysäten
- huomaa, että iloisella mielellä saa paljon enemmän hyvää aikaan kuin hampaat irvessä taistellen
- että luurangot kaapissa ovat jo rapistuneet tai saaneet lihaa ympärilleen, kun niitä on kylliksi ravisteltu. Huomaa, etteivät ne asiat niin suuria ja merkityksellisiä olleetkaan - eivät edes itselle.
- että välillä voi nauttia (pinta-)liitelystä ja välillä syventyä ajattelemaan syvällisemmin
- tietää, että yhden oven sulkeutuessa jossain jo uusi ovi odottaa avaamista
- huomaa, että elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi turhista asioista riitelemiseen
- tietää, ettei elä ikuisesti ja osaa arvostaa kaikea hyvää elämässään sekä on oppinut nauttimaan myös pienistä ja yksinkertaisista asioista ...en tarkoita miehiä. ;))))- Aikuinen mies
optimisti-orvokki kirjoitti:
merkitä ilottomuutta ja tiukkapipoisuutta, vaan
- aikuinen seksuaalisuus voi, ainakin aina välillä, olla riemukasta
- kahden aikuisen kypsä tapa käsitellä asioita voi merkitä sitä, että on oppinut nauramaan myös itselleen ja sallii muidenkin niin tekevän
- ongelmia ja vastoinkäymisiä voi käsitellä ilman hallitsemattomia tunnekuohuja tai temppuiluja
- että on oppinut hyväksymään itsensä ja läheisensä kaikkine hyvine ja vähemmän hyvine puolineen eikä enää tavoittele täydellisyyttä
- ymmärtää, että maailman parantaminen onnistuu parhaiten itsestään ja lähiympäristöstä aloittaen ja pipoa löysäten
- huomaa, että iloisella mielellä saa paljon enemmän hyvää aikaan kuin hampaat irvessä taistellen
- että luurangot kaapissa ovat jo rapistuneet tai saaneet lihaa ympärilleen, kun niitä on kylliksi ravisteltu. Huomaa, etteivät ne asiat niin suuria ja merkityksellisiä olleetkaan - eivät edes itselle.
- että välillä voi nauttia (pinta-)liitelystä ja välillä syventyä ajattelemaan syvällisemmin
- tietää, että yhden oven sulkeutuessa jossain jo uusi ovi odottaa avaamista
- huomaa, että elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi turhista asioista riitelemiseen
- tietää, ettei elä ikuisesti ja osaa arvostaa kaikea hyvää elämässään sekä on oppinut nauttimaan myös pienistä ja yksinkertaisista asioista ...en tarkoita miehiä. ;))))Kiitos kirjoituksesta!
Oikein ajattelet ja taidamme olla samaa mieltä,
että silloin on terveellä aikuistumisen tiellä,kun osaa ja uskaltaa nauraa itselleen.Ja ei seksuaali-
suus todellakaan aikuisena lopu.Muuttaa muotoaan vain ja siitä nauttii mieluusti rauhassa koko
yön.Salamat ei makuuhuoneessa sinkoile enää,mutta kynttilät ihanasti lepattavat! - Aikuinen mies
AjatellutPaljon kirjoitti:
Mielenrauha on aikuisuuden tuoma lisäetu, kun ei enää jaksa eikä viitsi kaikkiin asioihin puuttua eikä tuhlata energiaansa. Ei tarvitse tätä maailmaakaan parantaa, vaan ottaa itselleen omaa aikaa, lorvailla ja laiskotella hyvällä omallatunnolla.
Leikkimielisyys, huumori ja kepeä suhtautuminen arjen asioihin, on ainoa tapa selvitä tästä elämästä, minunkin mielestä. Kun isoäiti-ikäisenä äitinä katselen tyttäreni ja 14 muun tytön (13-vuotiaita, joiden urheiluharrastuksessa olen paljon mukana) ja sielunmaisemia, se panee kuitenkin miettimään tätä maailman muuttumista. Heidän kanssaan kyllä hulluttelem,inen, hymyileminen, itselleen ja yhdessä nauraminen onnistuu.
Muutama vuosi sitten kun lopetin kaikki uraani edistävät kissanristiäiset, palaverit ja muut "hienot" työryhmät, tuntui kuin hetkeksi olisi jäänyt paljostakin paitsi. Mutta aikansa kutakin, enkä ole katunut.
Oikeastaan on aika huvittavaa löytää itsestään uusvanhoja piirteitä ja hieman työstääkin niitä. Nyt kun siihen on aikaa, eikä aina mene tukka putkella paikasta toiseen.
Iloiseen pintaliitoon haluaisin joskus, edes hetkeksi palata, mutta hitto vie, kun ei oikein enää jaksa.Kyllä samoilla linjoilla olen,että ikääntymisestä nauttii,kun purkaa sitä turhaa painolastia ja
stressin aiheuttajaa pois ja keskittyy
olennaiseen.Sellainen terve itsekkyys on
paikallaan.Minulle pyöräily,liikkuminen on sellainen terapeuttinen tapa päästä eroon arjesta ja jotenkin pelkistää se oleminen.Tapaa taujopaikalla kaltai-
siaan.Saa kuntoa ja raikasta ilmaa,näkee maisemia.
Ehkä ikääntyminen on olennaisen etsimistä ja
turhan sivuuttamista.Kun sille tielle etsiytyy,
joku viisaus siinä on.Ensin sitä pohtii,että olempa minä itsekäs.Mutta sitten ajattelee,
että on minulla viimein tähän oikeus. - Baile_Atha_Cliath
Aikuinen mies kirjoitti:
Kyllä samoilla linjoilla olen,että ikääntymisestä nauttii,kun purkaa sitä turhaa painolastia ja
stressin aiheuttajaa pois ja keskittyy
olennaiseen.Sellainen terve itsekkyys on
paikallaan.Minulle pyöräily,liikkuminen on sellainen terapeuttinen tapa päästä eroon arjesta ja jotenkin pelkistää se oleminen.Tapaa taujopaikalla kaltai-
siaan.Saa kuntoa ja raikasta ilmaa,näkee maisemia.
Ehkä ikääntyminen on olennaisen etsimistä ja
turhan sivuuttamista.Kun sille tielle etsiytyy,
joku viisaus siinä on.Ensin sitä pohtii,että olempa minä itsekäs.Mutta sitten ajattelee,
että on minulla viimein tähän oikeus.hhhhmmm onkohan se lainkaan "itsekkyyttä"?
Eikö olennaiseen keskittyminen ja itsensä löytäminen
ole myös ympäristölle "siunaus"?
Tuskin tässä iässä kukaan löytää itsestään enää
"tervettä egoistiä" :)) - Aikuinen mies
Baile_Atha_Cliath kirjoitti:
hhhhmmm onkohan se lainkaan "itsekkyyttä"?
Eikö olennaiseen keskittyminen ja itsensä löytäminen
ole myös ympäristölle "siunaus"?
Tuskin tässä iässä kukaan löytää itsestään enää
"tervettä egoistiä" :))Eikös ympäristön huomioiminen ja toisaalta täysin sen ehdoilla eläminen ole kaksi eri asiaa.
Eli voi elää itsellistä elämää,mutta pitää ajatuksissaan mielessä kuitenkin sosiaalinen vire?
Luin juuri toisaalta tutkimuksesta,miten ihminen
voi kehittyä ja kehittää itseään hautaan saakka.
Minä en ainakaan suostu kompastumaan uskomuksiin ja käsityksiin,vaan ottaa joka uuden päivän haasteena ja positiivisena energiana.Etsivä löytää ja yrittävälle usein annetaan! - Baile_Atha_Cliath
Aikuinen mies kirjoitti:
Eikös ympäristön huomioiminen ja toisaalta täysin sen ehdoilla eläminen ole kaksi eri asiaa.
Eli voi elää itsellistä elämää,mutta pitää ajatuksissaan mielessä kuitenkin sosiaalinen vire?
Luin juuri toisaalta tutkimuksesta,miten ihminen
voi kehittyä ja kehittää itseään hautaan saakka.
Minä en ainakaan suostu kompastumaan uskomuksiin ja käsityksiin,vaan ottaa joka uuden päivän haasteena ja positiivisena energiana.Etsivä löytää ja yrittävälle usein annetaan!esim.Isäni taatusti kehitti itseään ja kehittyi myös elämänsä loppuun saakka.
Tarkoitin tuolla aiemmalla kommentillani sitä, että
ihmisen oman itsellisen kehittymisen ei tarvitse olla ristiriidassa ympäristön kanssa, sillä usein se voi olla jopa päinvastoin. Ja siitä seuraa se, että kaikki "hyötyvät". - Aikuinen mies
Baile_Atha_Cliath kirjoitti:
esim.Isäni taatusti kehitti itseään ja kehittyi myös elämänsä loppuun saakka.
Tarkoitin tuolla aiemmalla kommentillani sitä, että
ihmisen oman itsellisen kehittymisen ei tarvitse olla ristiriidassa ympäristön kanssa, sillä usein se voi olla jopa päinvastoin. Ja siitä seuraa se, että kaikki "hyötyvät".Kyllä ymmärsin ja muttenkin,pidän viehättävän
tavastasi ajatella!
Ei toki itsensä kehittäminen ole poikkittain oloa
ympäristön suhteen.Mutta ei se saa olla itseisarvoisesti muiden,tai valtavirran,humi-
oimista.Kyllä kehitys etenkin iäkkäämpänä on lievästi vähintään muurien murtamista ja aitojen
ylittämistä.Ja siten energiaa vaaditaan,että uskaltaa.Naiset etenkin ovat iäkkäänpänä
energisiä ja jopa taulujen maalaus alkaa vanhen-
pana.Eli piilossa ollut luovuus purkahtaa väri-
kylläisenä.Siinä missä äijäset homehduttaa
muniaan sohvaperunana.Mutta tietenkin energisyys on positiivista jo siinä,että se antaa kanssa-
sisarille uskoa ja ympäristöllä vihjeen,
että kas perskule,tuossa mummossa on potkua!
- Baile_Atha_Cliath
Miten "ulkoinen" maailmankuva voisi olla erillainen kuin "sisäinen" maailmankuva? Mehän saamme kaiken informaation aisteillamme ja sitten prosessoimme sitä päässämme. Maailma on aina nyt "minun".
Kaikki on edelleenkin mahdollista. Kyse on vain siitä millaista tarinaa kerromme itsellemme ja muille: itsestämme, maailmasta, asioista yleensä. Ja sellaista tarinaa kerromme, jollaista ajattelemmekin.
Meillä on valinnanvapaus ajatuksiimmekin. Meillä on vapaus kehittää ajatuksiamme ja tarinaamme haluamaamme suuntaan. Ihminen "jalostuu" haluamaansa suuntaan ja ristiriidatkin on ratkaistavissa :)- AjatellutPaljon
Ulkoinen ja sisäinen maailmankuva tai kuva yleensä on aika erilainen. Lähes kaikki antavat itsestään erilaisen kuvan ulkomaailmalle kuin mitä itse itsessään on. Jokainen myös osaa huijata itseään parhaiten. Maailma on täynnä teeskentelijöitä, tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti. Väitän, että jokainen ihminen on sitä! Olen sanonut tyttärelleni joskus: "kaikista ihmisistä sinun ei tarvitse pitää, vaan tulla heidän kanssaan toimeen". Hän kysyi, eikä se ole teeskentelyä. Vastasin, että kyllä on, ei voi mitään. Se on sosiaalista kanssakäymistä.
- Aikuinen mies
Toki asia on pitkälle niin kuin kerroit.Mutta myös puolisomme,lapsemme,ystävämme vaikuttava,jalostavat meitä.Eli elämä on meille laaja sosiaalinen prosessi myös.Mitä laajempi piiri ihmisiä on ympärillämme,
sitä sosiaalisemmin osaamme suhteuttaa ajatuksiamme,ideoitamme ja sisäistä maailmaamme,
suhteessa ympäristöön.
Tarvitsemme muitakin suhteita kuin vain työhön
liittyvän ja meidän tarvitsee kokea tärkeäksi nämä kontaktit.Inhimilliset kontaktit arjessa on
ehdottomasti henkisen hyvinvointimme tae. - yökehrääjä
AjatellutPaljon kirjoitti:
Ulkoinen ja sisäinen maailmankuva tai kuva yleensä on aika erilainen. Lähes kaikki antavat itsestään erilaisen kuvan ulkomaailmalle kuin mitä itse itsessään on. Jokainen myös osaa huijata itseään parhaiten. Maailma on täynnä teeskentelijöitä, tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti. Väitän, että jokainen ihminen on sitä! Olen sanonut tyttärelleni joskus: "kaikista ihmisistä sinun ei tarvitse pitää, vaan tulla heidän kanssaan toimeen". Hän kysyi, eikä se ole teeskentelyä. Vastasin, että kyllä on, ei voi mitään. Se on sosiaalista kanssakäymistä.
"Lähes kaikki antavat itsestään erilaisen kuvan ulkomaailmalle kuin mitä itse itsessään on. Jokainen myös osaa huijata itseään parhaiten."
Eikö iän tuomalla itsetuntemuksella ole mitään sijaa? Minusta tasapaino löytyy juuri itsetuntemuksesta, enää ei tarvitse jäädä traumojensa vietäväksi vaan hetkellisetkin valinnat voi tehdä vapaasti, tietää mitä haluaa ja miksi haluaa - ja tokihan se näkyy ulospäinkin. Kun antaa itselleen tilaa, antaa sitä helpommin myös muille ihan teeskentelemättä. - Baile_Atha_Cliath
AjatellutPaljon kirjoitti:
Ulkoinen ja sisäinen maailmankuva tai kuva yleensä on aika erilainen. Lähes kaikki antavat itsestään erilaisen kuvan ulkomaailmalle kuin mitä itse itsessään on. Jokainen myös osaa huijata itseään parhaiten. Maailma on täynnä teeskentelijöitä, tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti. Väitän, että jokainen ihminen on sitä! Olen sanonut tyttärelleni joskus: "kaikista ihmisistä sinun ei tarvitse pitää, vaan tulla heidän kanssaan toimeen". Hän kysyi, eikä se ole teeskentelyä. Vastasin, että kyllä on, ei voi mitään. Se on sosiaalista kanssakäymistä.
kyllä minä väitän, että ajattelen ihmisistä juuri sitä mitä ajattelen. En ajattele monijakoisesti, että tuo ihminen on tuollainen, mutta "oikeasti" hän on tuollainen. Toki havaitsen valehtelua, teenäisyyttä, teeskentelyä tai joitain muita piirteitä ihmisestä, mutta en voi (enkä halua) päätellä siitä, että hänen sisäinen "maailmankuvansa" on erillainen kuin "ulkoinen".
Kaikki ihmiset(maailmat) ovat mahdollisuuksia sekä itselleen, että muille.
Tuo sanomasi itsensä huijaaminen on minusta juuri sitä ristiriitaa, jossa jokaisella on valinnan vapaus ja kasvamisen mahdollisuus.
Kyllä... kärjistetysti voisi sanoa, että kaikki esim. kohteliaisuus ja muut sosiaaliset normit ovat "teeskentelyä".
Ja miten meistä ihmisistä tulee teeskentelijöitä?
Meidät kasvatetaan siihen ja lopulta alamme kasvattamaan muita "maailmankuvamme" pohjalta.
Lopulta sanomme, että "maailma" on mennyt huonoon suuntaan, kun "se" on niin epärehellinen ja puutteellinen kaikin tavoin.
Mitä aikuiset ovat? -Estyneiksi kasvaneita lapsia - yökehrääjä
Baile_Atha_Cliath kirjoitti:
kyllä minä väitän, että ajattelen ihmisistä juuri sitä mitä ajattelen. En ajattele monijakoisesti, että tuo ihminen on tuollainen, mutta "oikeasti" hän on tuollainen. Toki havaitsen valehtelua, teenäisyyttä, teeskentelyä tai joitain muita piirteitä ihmisestä, mutta en voi (enkä halua) päätellä siitä, että hänen sisäinen "maailmankuvansa" on erillainen kuin "ulkoinen".
Kaikki ihmiset(maailmat) ovat mahdollisuuksia sekä itselleen, että muille.
Tuo sanomasi itsensä huijaaminen on minusta juuri sitä ristiriitaa, jossa jokaisella on valinnan vapaus ja kasvamisen mahdollisuus.
Kyllä... kärjistetysti voisi sanoa, että kaikki esim. kohteliaisuus ja muut sosiaaliset normit ovat "teeskentelyä".
Ja miten meistä ihmisistä tulee teeskentelijöitä?
Meidät kasvatetaan siihen ja lopulta alamme kasvattamaan muita "maailmankuvamme" pohjalta.
Lopulta sanomme, että "maailma" on mennyt huonoon suuntaan, kun "se" on niin epärehellinen ja puutteellinen kaikin tavoin.
Mitä aikuiset ovat? -Estyneiksi kasvaneita lapsia"Mitä aikuiset ovat? -Estyneiksi kasvaneita lapsia"
tai toinen mahdollisuus:
Estonsa tuntemaan oppineita ja niiden kanssa sinuksi tulleita, lapsenmielisen uteliaisuutensa säilyttäneitä aikuisia, vajavuuksineen, vahvuuksineen kokonaisia ihmisiä.. - Baile_Atha_Cliath
Aikuinen mies kirjoitti:
Toki asia on pitkälle niin kuin kerroit.Mutta myös puolisomme,lapsemme,ystävämme vaikuttava,jalostavat meitä.Eli elämä on meille laaja sosiaalinen prosessi myös.Mitä laajempi piiri ihmisiä on ympärillämme,
sitä sosiaalisemmin osaamme suhteuttaa ajatuksiamme,ideoitamme ja sisäistä maailmaamme,
suhteessa ympäristöön.
Tarvitsemme muitakin suhteita kuin vain työhön
liittyvän ja meidän tarvitsee kokea tärkeäksi nämä kontaktit.Inhimilliset kontaktit arjessa on
ehdottomasti henkisen hyvinvointimme tae.Lisäisin tuohon oikeastaan sen, että mitä me ihmisinä olemme... emmekö ole oikeastaan pelkästään
"suhteita"? Elämme suhteessa ihmisiin, luontoon, yhteisöihin... kaikkeen. Mitä olisimmekaan, jos eläisimme koko ikämme maailmassamme todellakin
yksin?
PS.Aikoinaan joku Faaroa ihmetteli kielten moninaisuutta ja halusi tietää alkuperäisen
kielen. Sai idean laittaa vastasyntyneitä johonkin keitaalle mykkien hoitajien kanssa. Ajatuksena oli se, että nuo lapset alkaisivat puhua "itsestään" tuota "alkuperäistä" kieltä. Aikaa kului ja lopulta lapset tuotiin Faaraon eteen. No...Faarao kuunteli, kun lapset mumisivat hoitajiensa "kieltä". - Baile_Atha_Cliath
yökehrääjä kirjoitti:
"Mitä aikuiset ovat? -Estyneiksi kasvaneita lapsia"
tai toinen mahdollisuus:
Estonsa tuntemaan oppineita ja niiden kanssa sinuksi tulleita, lapsenmielisen uteliaisuutensa säilyttäneitä aikuisia, vajavuuksineen, vahvuuksineen kokonaisia ihmisiä..juuri tuota tarkoitin:))))
- Aikuinen mies
Baile_Atha_Cliath kirjoitti:
Lisäisin tuohon oikeastaan sen, että mitä me ihmisinä olemme... emmekö ole oikeastaan pelkästään
"suhteita"? Elämme suhteessa ihmisiin, luontoon, yhteisöihin... kaikkeen. Mitä olisimmekaan, jos eläisimme koko ikämme maailmassamme todellakin
yksin?
PS.Aikoinaan joku Faaroa ihmetteli kielten moninaisuutta ja halusi tietää alkuperäisen
kielen. Sai idean laittaa vastasyntyneitä johonkin keitaalle mykkien hoitajien kanssa. Ajatuksena oli se, että nuo lapset alkaisivat puhua "itsestään" tuota "alkuperäistä" kieltä. Aikaa kului ja lopulta lapset tuotiin Faaraon eteen. No...Faarao kuunteli, kun lapset mumisivat hoitajiensa "kieltä".Jos eläisimme yksin,olisimme varmaan yksinäisiä.
Sehäb ei ole yhteisössämme mikään harvinainen
ilmiö.Eletään ihmisten keskuudessa yksin ja yksinäisenä.Sosiaalinen invaliditeetti on tietenkin
monen tekijän summa.Yhteiskunnan rakenteissa on vikaa lunnollisesti,kun ei siihen puututa,Tai ole kykyä puuttua.
Eikö tiiviissä ihmis suhteessakin,kuten avioliitossa,ole vaarana,että ruvetaan
puhumaan samaa kieltä ja vierastamaan eri kieltä?
Tarkoitan siis henkisellä tasolla? - Baile_Atha_Cliath
Aikuinen mies kirjoitti:
Jos eläisimme yksin,olisimme varmaan yksinäisiä.
Sehäb ei ole yhteisössämme mikään harvinainen
ilmiö.Eletään ihmisten keskuudessa yksin ja yksinäisenä.Sosiaalinen invaliditeetti on tietenkin
monen tekijän summa.Yhteiskunnan rakenteissa on vikaa lunnollisesti,kun ei siihen puututa,Tai ole kykyä puuttua.
Eikö tiiviissä ihmis suhteessakin,kuten avioliitossa,ole vaarana,että ruvetaan
puhumaan samaa kieltä ja vierastamaan eri kieltä?
Tarkoitan siis henkisellä tasolla?avioliiton "sama kieli".
Varmasti me ihmiset muodostamme kaikenlaisia normeja, sääntöjä yms. pitkissä liitoissamme. Yksi tärkeä asia on se, että emme havaitse näitä kaikkia.
Kaikissa suhteissa meillä paljon kaikenlaisia ns."tiedostomattomia" sopimuksia, sääntöjä jne, joita emme havaitse. Jotkut noista tukevat liittoa, mutta jotkut voivat olla suoranaisia "vankiloita", joista voi olla äärettömän vaikeaa päästä vapaaksi.
Miten voisimme pysyä avoimina ja päästä selville noista kaikista rajoittavistakin asioista? - AjatellutPaljon
yökehrääjä kirjoitti:
"Lähes kaikki antavat itsestään erilaisen kuvan ulkomaailmalle kuin mitä itse itsessään on. Jokainen myös osaa huijata itseään parhaiten."
Eikö iän tuomalla itsetuntemuksella ole mitään sijaa? Minusta tasapaino löytyy juuri itsetuntemuksesta, enää ei tarvitse jäädä traumojensa vietäväksi vaan hetkellisetkin valinnat voi tehdä vapaasti, tietää mitä haluaa ja miksi haluaa - ja tokihan se näkyy ulospäinkin. Kun antaa itselleen tilaa, antaa sitä helpommin myös muille ihan teeskentelemättä.Ehkäpä käsite teeskentely voi olla positiivinenkin.
Esim. jos lapseni ei pidä opettajastaan, en todellakaan tahdo, että hän sanoo sen päin opettajan naamaa, tai jostain serkustaan, luokkatoveristaan. Haluan että hän suvaitsee ja käyttäytyy hyvin.
Näen työssäni vastaanotolla mitä kummallisempia elämän tarinoita. Pariskunta saattaa näytellä mitä hauskempaa parisa, yksin käydessään ovat toisesta ihan muuta mieltä. Jopa pparainen, maailman mukavin, olikin väkivaltainen vanhus kotonaan. Vanhukset "huijaavat" esim. ovat niin reippaita ja mukavia läsnäollessani, mutta lapset/lapsi ovat nääntymässä heidän itsepäisyytensä alle. Entä palveluammatissa toimivat - ei voi sanoa asiakkaalle, että suksi kuuseen, kun olet niin ärsyttävä. Myyjän pitää myydä ja palvella, olkoon toinen mitä lystää. Jonkun tutuntutun nähdessä, tekisi mieli juosta karkuun, kuin jäädä rupattelemaan. Mutta sitten löydätkin itsesi kuuntelmassa ties monettako kertaa samaa tarinaa hymyssä suin.
Perhe- ja ystävyysasioissa kunnioitan äärimmilleen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä suoraan sanomista, kunhan se ei ole itseisarvo. Ne joka asiaan suoraan sanojat ovat tosi kammottavia.
Itsensä huijaaminen on myös taitolaji, tarkoitan ihmistyyppiä, joka osaa selittää asiat itselleen aina parhain päin, teki mitä teki.
Minusta itsetuntemus on juuri sitä, että tuntee myös itsensä heikkoudet. Ja tietyt normit ja käyttäytymissäännöt ovat "teeskentelyä", en todellakaan halua pussailla kaikkia niitä ihmisiä poskille, joita joudun joskus muiskimaan. Se nyt vaan on yksi tapa. - yökehrääjä
AjatellutPaljon kirjoitti:
Ehkäpä käsite teeskentely voi olla positiivinenkin.
Esim. jos lapseni ei pidä opettajastaan, en todellakaan tahdo, että hän sanoo sen päin opettajan naamaa, tai jostain serkustaan, luokkatoveristaan. Haluan että hän suvaitsee ja käyttäytyy hyvin.
Näen työssäni vastaanotolla mitä kummallisempia elämän tarinoita. Pariskunta saattaa näytellä mitä hauskempaa parisa, yksin käydessään ovat toisesta ihan muuta mieltä. Jopa pparainen, maailman mukavin, olikin väkivaltainen vanhus kotonaan. Vanhukset "huijaavat" esim. ovat niin reippaita ja mukavia läsnäollessani, mutta lapset/lapsi ovat nääntymässä heidän itsepäisyytensä alle. Entä palveluammatissa toimivat - ei voi sanoa asiakkaalle, että suksi kuuseen, kun olet niin ärsyttävä. Myyjän pitää myydä ja palvella, olkoon toinen mitä lystää. Jonkun tutuntutun nähdessä, tekisi mieli juosta karkuun, kuin jäädä rupattelemaan. Mutta sitten löydätkin itsesi kuuntelmassa ties monettako kertaa samaa tarinaa hymyssä suin.
Perhe- ja ystävyysasioissa kunnioitan äärimmilleen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä suoraan sanomista, kunhan se ei ole itseisarvo. Ne joka asiaan suoraan sanojat ovat tosi kammottavia.
Itsensä huijaaminen on myös taitolaji, tarkoitan ihmistyyppiä, joka osaa selittää asiat itselleen aina parhain päin, teki mitä teki.
Minusta itsetuntemus on juuri sitä, että tuntee myös itsensä heikkoudet. Ja tietyt normit ja käyttäytymissäännöt ovat "teeskentelyä", en todellakaan halua pussailla kaikkia niitä ihmisiä poskille, joita joudun joskus muiskimaan. Se nyt vaan on yksi tapa.Samaa mieltä kanssasi, että yhteiselossamme tarvitaan suvaitsevaisuutta, kutsutaan sitä sitten "positiiviseksi teeskentelyksi" tai kuten itse sanoisin kohteliaisuudeksi.
Jokaista omaa tunnetta ei todellakaan tarvitse näyttää ulospäin. Se minusta on juuri sitä itsetuntemusta, että tuntee omat tunteensa ja tuntemuksensa mahdollisimman hyvin, joten ne ovat hallinnassa eikä niiden mukaan ole pakko toimia.
Iselle vastenmielinen "muiskiminenkin" saattaa muuttaa luonnetta, jos pääsee oman tunteensa yli. Toisaalta jos ei voi sietää jotain kosketusta - sanotaan sitä sitten vaikka heikkoudeksi - niin nyt en ainakaan ymmärrä, mikä siihen pakottaisi tai velvoittaisi, jokaisella on oma koskemattomuutensa. Joissain kulttuureissahan "muiskiminen" on tavallista, mutta ei kai meidän suomalaisina tarvitse mennä mukaan edes kohteliaisuudesta, jos se tuntuu vastenmieliseltä. Kättely on suomalainen tapa, siihen meillä on oikeus.
Tosi on, että yhteiselossamme vaatii paljon joustavuutta, mutta teeskentelypakkoa en ainakaan itse koe. - Aikuinen mies
Baile_Atha_Cliath kirjoitti:
avioliiton "sama kieli".
Varmasti me ihmiset muodostamme kaikenlaisia normeja, sääntöjä yms. pitkissä liitoissamme. Yksi tärkeä asia on se, että emme havaitse näitä kaikkia.
Kaikissa suhteissa meillä paljon kaikenlaisia ns."tiedostomattomia" sopimuksia, sääntöjä jne, joita emme havaitse. Jotkut noista tukevat liittoa, mutta jotkut voivat olla suoranaisia "vankiloita", joista voi olla äärettömän vaikeaa päästä vapaaksi.
Miten voisimme pysyä avoimina ja päästä selville noista kaikista rajoittavistakin asioista?Kyllä kai parisuhteen.avioliiton pahin peikko
on rutiini ja rutiineihin sortuminen niin arjessa
kuin rakastelussa.Tehdään asiat niin kuin on
totuttu,ikäänkuin sovittu.Kyllä ihmisen voimavara
yleensäkin on rutiineiden välttäminen ja pyrkimys
haastaa itsensä joka päivä.tehdä jotain,mitä ei ole ennen tehnyt.Pannat itsensä likoon ja selvitä,siitä tulee uskomattomia tuloksia.Luova hulluus on
parasta terapiaa,kun aika alkaa käydä pitkäksi ja kaverin naama liian tutuksi.
Rajoituksia ei ole syytä pohtia vaan kokea,miten
rajaton elämä lopulta on.Raha ei ole elämää,sillä elämä on jotain,mitä ei millään rahalla saa.Rakastamalla elämää jokainen avaa oven itseensä.Keksimällä rajoituksia,avaa oven
eiliseen! - Baile_Atha_Cliath
Aikuinen mies kirjoitti:
Kyllä kai parisuhteen.avioliiton pahin peikko
on rutiini ja rutiineihin sortuminen niin arjessa
kuin rakastelussa.Tehdään asiat niin kuin on
totuttu,ikäänkuin sovittu.Kyllä ihmisen voimavara
yleensäkin on rutiineiden välttäminen ja pyrkimys
haastaa itsensä joka päivä.tehdä jotain,mitä ei ole ennen tehnyt.Pannat itsensä likoon ja selvitä,siitä tulee uskomattomia tuloksia.Luova hulluus on
parasta terapiaa,kun aika alkaa käydä pitkäksi ja kaverin naama liian tutuksi.
Rajoituksia ei ole syytä pohtia vaan kokea,miten
rajaton elämä lopulta on.Raha ei ole elämää,sillä elämä on jotain,mitä ei millään rahalla saa.Rakastamalla elämää jokainen avaa oven itseensä.Keksimällä rajoituksia,avaa oven
eiliseen!ole mitään lisättävää...
- Pirrejuupas
kohdallani on toteutunut ajopuuteoria...., virta on vienyt minne on vienyt, perille on tultu,- nyt sen juoksu on kohdallani hiljaista ja vakaata..
Yhteikunnallisesti tiedostava en ole ollut ennen näitä kypsiä päiviäni..ei mitään syvälle luotaavia aatteitakaan koskaan, johtuen monestakin asiasta..- Baile_Atha_Cliath
vaikka hiljaistakin. Oletko tullut perille suvantoon, jossa vesi virtaa hiljaa ja vakaasti?
- Pirre*
Baile_Atha_Cliath kirjoitti:
vaikka hiljaistakin. Oletko tullut perille suvantoon, jossa vesi virtaa hiljaa ja vakaasti?
vain melkein :))
- Angel of The Morning
Yhdessä ollaan vahvempia ? Näin minäkin muistan nuoruuden aikoja. Sitten ikäänkuin hajottiin perheiksi ja se yhteinen me-henki jäi sille matkalle. Kai ihminen kaipaa laumaa josta ammentaa voimia. Hyvä johtaja tai edes yhteinen tavoite luo sille pohjan. Ymmärrän uskovaistenkin saavan enempi voimia em. asioista kuin uskosta. Oho, nyt lipsahti taas
- vanhauneksija
Epäilen välillä olenko aikuinen ollenkaan, mutta kyllä minä mitä ilmeisemmin olen. Aikuisuudelle on jokin määritelmä: Aikuisen vastuu jne.
Sitten kun kuolen, voin kait sanoa: Tässä se nyt oli tämä elämä eikä se tästä valmiimmaksi tule.
Tällä hetkellä en oikein tiedä, miten tästä eteenpäin. Olen kait sitten jossain "vaiheessa". Ja olen tosi "kiitollinen", kun juttelin viikonloppuna yhden tutun miehen kanssa. Ei mitään hyötyä. Ainoa, mitä sillä oli mielessä oli, miten se saisi minut kanssaan suhteeseen. Varsinainen ystävä.
Että mikäkö on iän myötä muuttunut? Ei ilmeisesti yhtään mikään. Miehetkään eivät ole siirtyneet vokottelemaan nuorempia ikäluokkia.
Mitään fiksumpaa en tästä kyllä keksi. Sama ihminen sitä tuntee olevansa kuin ennenkin.- Akaton mies
Tierä täs onko täs mikään muuttunu, paitti nua peilit ne on tullu mun muistooni huannommiksi,hih. Itte oon sellaanen ainaanen pikkupoika, siinä tipoolla notta en kapaase puuhun ja kulije ritsa taskuus. Välihin haluaasin vetää teitä tyttöjä letiistä ja mennä iltaasin omena varkaasiin ja ku syksy vaihtuu talaveksi, tuloo pimiät illat, aina silloon haluaasin kirijoottaa joulupukiille. Eniten toivoosin lastenlapsia, niiren kans leikkisin varmahan hiekkalaatikolla, työntääsin muoviautoa ja kova turina kuuluus vaan suustani ku siellä ajettaasihin.
En mä haluaasi vanhentua koskaan, inhoottaa pikkuusen ku tuloo vanha. Enkä mä oo palijon mitään ennättäny oppimahan elämässäni, oon ollu aina sellaanen pikkuusen rauhaaton kulukuri. Maanteillä parhaastahan viihtyny. No mitä siellä ny sitten oppis, no tuntemahan maanteiren pölyyn. Piisaako se??
Tuloo täs yks juttu mielehen,hiih, en malta olla kertomatta justihin tietämiisestä.
Ottako kuullu ku täällä meilläpäin rippikouluus pappi kyseli notta:
-Mille vuorelle Noan arkki pysähtyi? -No Aune!
Mutta Aune ei tienny,pappi sanoo. Pitääs tuallaasen ny kaikkien tietää. Aune tuumasi jotta, et sinäkään kaikkia tierä.
-No tee ny Aune sitten sellaanen kysymys, jota mä en tierä, sanoo pappi.
-Sano kumpi nuasta kärpääsistä, jokka klasiilla juaksenteloo, on koiras ja kumpi naaras?
-Sitä mä en tierä ekkä tierä sinäkään.
-No soon aina naaras, joka ereltä menöö ja soon koiras joka sitä karhaa,hiih. Notta tämän verran oon oppinu.
Tarvittookokaan tuan kummempaa elämäs tietää notta kuka on likkaa ja kuka poika??
terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani päivänpaisteeselta pohojanmaalta. - vanhauneksija
Akaton mies kirjoitti:
Tierä täs onko täs mikään muuttunu, paitti nua peilit ne on tullu mun muistooni huannommiksi,hih. Itte oon sellaanen ainaanen pikkupoika, siinä tipoolla notta en kapaase puuhun ja kulije ritsa taskuus. Välihin haluaasin vetää teitä tyttöjä letiistä ja mennä iltaasin omena varkaasiin ja ku syksy vaihtuu talaveksi, tuloo pimiät illat, aina silloon haluaasin kirijoottaa joulupukiille. Eniten toivoosin lastenlapsia, niiren kans leikkisin varmahan hiekkalaatikolla, työntääsin muoviautoa ja kova turina kuuluus vaan suustani ku siellä ajettaasihin.
En mä haluaasi vanhentua koskaan, inhoottaa pikkuusen ku tuloo vanha. Enkä mä oo palijon mitään ennättäny oppimahan elämässäni, oon ollu aina sellaanen pikkuusen rauhaaton kulukuri. Maanteillä parhaastahan viihtyny. No mitä siellä ny sitten oppis, no tuntemahan maanteiren pölyyn. Piisaako se??
Tuloo täs yks juttu mielehen,hiih, en malta olla kertomatta justihin tietämiisestä.
Ottako kuullu ku täällä meilläpäin rippikouluus pappi kyseli notta:
-Mille vuorelle Noan arkki pysähtyi? -No Aune!
Mutta Aune ei tienny,pappi sanoo. Pitääs tuallaasen ny kaikkien tietää. Aune tuumasi jotta, et sinäkään kaikkia tierä.
-No tee ny Aune sitten sellaanen kysymys, jota mä en tierä, sanoo pappi.
-Sano kumpi nuasta kärpääsistä, jokka klasiilla juaksenteloo, on koiras ja kumpi naaras?
-Sitä mä en tierä ekkä tierä sinäkään.
-No soon aina naaras, joka ereltä menöö ja soon koiras joka sitä karhaa,hiih. Notta tämän verran oon oppinu.
Tarvittookokaan tuan kummempaa elämäs tietää notta kuka on likkaa ja kuka poika??
terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani päivänpaisteeselta pohojanmaalta.Sitä se: Peilit on tulleet huonommiksi ja tytöt on tyttöjä ja pojat on poikia - olkoon minkä ikäsiä tahansa.
- Juniperus
Akaton mies kirjoitti:
Tierä täs onko täs mikään muuttunu, paitti nua peilit ne on tullu mun muistooni huannommiksi,hih. Itte oon sellaanen ainaanen pikkupoika, siinä tipoolla notta en kapaase puuhun ja kulije ritsa taskuus. Välihin haluaasin vetää teitä tyttöjä letiistä ja mennä iltaasin omena varkaasiin ja ku syksy vaihtuu talaveksi, tuloo pimiät illat, aina silloon haluaasin kirijoottaa joulupukiille. Eniten toivoosin lastenlapsia, niiren kans leikkisin varmahan hiekkalaatikolla, työntääsin muoviautoa ja kova turina kuuluus vaan suustani ku siellä ajettaasihin.
En mä haluaasi vanhentua koskaan, inhoottaa pikkuusen ku tuloo vanha. Enkä mä oo palijon mitään ennättäny oppimahan elämässäni, oon ollu aina sellaanen pikkuusen rauhaaton kulukuri. Maanteillä parhaastahan viihtyny. No mitä siellä ny sitten oppis, no tuntemahan maanteiren pölyyn. Piisaako se??
Tuloo täs yks juttu mielehen,hiih, en malta olla kertomatta justihin tietämiisestä.
Ottako kuullu ku täällä meilläpäin rippikouluus pappi kyseli notta:
-Mille vuorelle Noan arkki pysähtyi? -No Aune!
Mutta Aune ei tienny,pappi sanoo. Pitääs tuallaasen ny kaikkien tietää. Aune tuumasi jotta, et sinäkään kaikkia tierä.
-No tee ny Aune sitten sellaanen kysymys, jota mä en tierä, sanoo pappi.
-Sano kumpi nuasta kärpääsistä, jokka klasiilla juaksenteloo, on koiras ja kumpi naaras?
-Sitä mä en tierä ekkä tierä sinäkään.
-No soon aina naaras, joka ereltä menöö ja soon koiras joka sitä karhaa,hiih. Notta tämän verran oon oppinu.
Tarvittookokaan tuan kummempaa elämäs tietää notta kuka on likkaa ja kuka poika??
terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani päivänpaisteeselta pohojanmaalta.Ja ihmisillä aivan päin vastoin!
- maamerkki
Juniperus kirjoitti:
Ja ihmisillä aivan päin vastoin!
Pittää vuan onnitella näin sitten. Vai mitä?
- Juniperus
maamerkki kirjoitti:
Pittää vuan onnitella näin sitten. Vai mitä?
Seppää minä tarkoitin. Hänellähän noita naisia on joka sormelle, että kateeksi pistelee.
- maamerkki
Juniperus kirjoitti:
Seppää minä tarkoitin. Hänellähän noita naisia on joka sormelle, että kateeksi pistelee.
Juuh, näkkyyvät pörräävän sen ympärillä. Katteeksi miunkin käypi.
- vanhauneksija
Juniperus kirjoitti:
Ja ihmisillä aivan päin vastoin!
"Normaalit" 50-60v miehet kokevat, että nyt on viimeinen hetki tehdä kaikki tekemättä jääneet synnit - siviilisäädystä riippumatta. Eivät ne toimettomina odota naisia pörräämään ympärilleen.
En yhtään ihmettele, että heidän vaimonsa näyttävät hivenen "kypsyneiltä". - Juniperus
vanhauneksija kirjoitti:
"Normaalit" 50-60v miehet kokevat, että nyt on viimeinen hetki tehdä kaikki tekemättä jääneet synnit - siviilisäädystä riippumatta. Eivät ne toimettomina odota naisia pörräämään ympärilleen.
En yhtään ihmettele, että heidän vaimonsa näyttävät hivenen "kypsyneiltä".Kyllähän ne normaalille tuonikäiselle viimeiset vuodet ovatkin käsillä. Erotettuja he enimmiltään jo ovat, joten ei niitä tekoja heille synneiksi lasketa, mitä tahansa sitten vielä kykenevätkin nyhräämään.
Enkä ole pannut merkille, että normaaleilla ikämiehillä naisen puutettakaan olisi - siviilisäädystä riippumatta. Päin vastoin: mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpompi on jokaisen normaalin miehen kumppaneita löytää. - vanhauneksija
Juniperus kirjoitti:
Kyllähän ne normaalille tuonikäiselle viimeiset vuodet ovatkin käsillä. Erotettuja he enimmiltään jo ovat, joten ei niitä tekoja heille synneiksi lasketa, mitä tahansa sitten vielä kykenevätkin nyhräämään.
Enkä ole pannut merkille, että normaaleilla ikämiehillä naisen puutettakaan olisi - siviilisäädystä riippumatta. Päin vastoin: mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpompi on jokaisen normaalin miehen kumppaneita löytää.Parhailla on sadan naisen numerot puhelimessaan. Ja puheita on harjoiteltu koko elämänikä. Ja tuo sitten selittää hyvin sen, että vaimolla ei tietenkään ole samoja oikeuksia, koska vaimo kykenisi mahdollisesti puheiden lisäksi myös tekoihin.
- Juniperus
vanhauneksija kirjoitti:
Parhailla on sadan naisen numerot puhelimessaan. Ja puheita on harjoiteltu koko elämänikä. Ja tuo sitten selittää hyvin sen, että vaimolla ei tietenkään ole samoja oikeuksia, koska vaimo kykenisi mahdollisesti puheiden lisäksi myös tekoihin.
Normaalit miehet ovat kutakuinkin samanlaisia kuin normaalit naiset. Jos joku kerää satoja puhelinnumeroita, pidän häntä keräilijänä.
Harvalla miehellä on vaimonsa lupa kulkea vieraissa, ja varmaankin yhtä harvalla vaimolla: oikeudet ovat siis samat molemmilla.
Olisi mielenkiintoista tietää, minkä ikäiset pettävät eniten ja onko miesten ja naisten käyttäytymisessä eroja. Sitä tietoa meillä - ainakaan minulla - ei ole, ja luotettavan tutkimuksen tekeminen olisi asian arkaluonteisuuden vuoksi vaikeaa. - vanhauneksija
Juniperus kirjoitti:
Normaalit miehet ovat kutakuinkin samanlaisia kuin normaalit naiset. Jos joku kerää satoja puhelinnumeroita, pidän häntä keräilijänä.
Harvalla miehellä on vaimonsa lupa kulkea vieraissa, ja varmaankin yhtä harvalla vaimolla: oikeudet ovat siis samat molemmilla.
Olisi mielenkiintoista tietää, minkä ikäiset pettävät eniten ja onko miesten ja naisten käyttäytymisessä eroja. Sitä tietoa meillä - ainakaan minulla - ei ole, ja luotettavan tutkimuksen tekeminen olisi asian arkaluonteisuuden vuoksi vaikeaa.Tuota - mulla oli lainausmerkit siinä "normaalissa". Omasta mielestään normaalilla ja normaalilla on eroa. Joiltakin puuttuvat normaalit rajatkin. Kyllä näitten kaikkien kanssa tässä maailmassa vaan joutuu elämään. Luulisin näittenkin päätyvän loppupelissä erotettujen joukkoon. Sieltähän sitä on helppo uusiosinkkujen etsiä seuraa itselleen.
- Juniperus
vanhauneksija kirjoitti:
Tuota - mulla oli lainausmerkit siinä "normaalissa". Omasta mielestään normaalilla ja normaalilla on eroa. Joiltakin puuttuvat normaalit rajatkin. Kyllä näitten kaikkien kanssa tässä maailmassa vaan joutuu elämään. Luulisin näittenkin päätyvän loppupelissä erotettujen joukkoon. Sieltähän sitä on helppo uusiosinkkujen etsiä seuraa itselleen.
Nykyään solmituista avioliitoista vain pieni osa kestää kuolemaan asti, kun kummallakaan ei enää ole pakkoa pysyä liitossa.
Pettämisen yleisyys viittaa siihen, että koko avioliittoistituutio joutuu lähitulevaisuudessa kriisiin, menettää merkitystään ja harvinaistuu. Ellei sitten löydy uutta - löysempää? - versiota liitosta. - Pirre*
Juniperus kirjoitti:
Nykyään solmituista avioliitoista vain pieni osa kestää kuolemaan asti, kun kummallakaan ei enää ole pakkoa pysyä liitossa.
Pettämisen yleisyys viittaa siihen, että koko avioliittoistituutio joutuu lähitulevaisuudessa kriisiin, menettää merkitystään ja harvinaistuu. Ellei sitten löydy uutta - löysempää? - versiota liitosta."Ellei sitten löydy uutta - löysempää? - versiota liitosta."
Tuskin ihmiset muuttuvat koskaan.. - vanhauneksija
Juniperus kirjoitti:
Nykyään solmituista avioliitoista vain pieni osa kestää kuolemaan asti, kun kummallakaan ei enää ole pakkoa pysyä liitossa.
Pettämisen yleisyys viittaa siihen, että koko avioliittoistituutio joutuu lähitulevaisuudessa kriisiin, menettää merkitystään ja harvinaistuu. Ellei sitten löydy uutta - löysempää? - versiota liitosta.Jostain syystä jopa avoliitosta koetetaan tehdä instituutiota.
Jos ei olisi avioliiton instituutiota, siinä olisi ainakin joitakin hyviä puolia: Kukaan ei voisi käyttää alhaisia keinoja suhteen sisällä instituutioon vedoten. Suhteen eteen täytyisi oikeasti tarpeen vaatiessa tehdä töitä, jos meinaisi sen pitää kasassa. Lähteminen ei vaatisi turhia selittelyjä. - Juniperus
Pirre* kirjoitti:
"Ellei sitten löydy uutta - löysempää? - versiota liitosta."
Tuskin ihmiset muuttuvat koskaan..Ihminen on geeniensä vanki, mutta ihmisen käyttäytyminen on meidän elinaikanamme muuttunut monista eri syistä eikä vähiten ehkäisypillereiden ansiosta. Naiset harrastavat irtosuhteita siinä kuin miehetkin, ja myös aviollinen uskollisuus on kärsinyt inflaation - ellei se ole aina ollutkin vain illuusio. Ettei nyt kenenkään tarvitse hermostua: jonkun harvan kohdalla varmaan silti tottakin.
Kun käytäntö on jo muuttunut, olisiko itse avioliittoinstituutionkin aika seurata käytäntöä? Vai onko koko avioliitto jäämässä pois muodista ja sinkkuus tulossa tilalle? Avoliittohan on jo vakiinnuttanut asemansa. - Juniperus
vanhauneksija kirjoitti:
Jostain syystä jopa avoliitosta koetetaan tehdä instituutiota.
Jos ei olisi avioliiton instituutiota, siinä olisi ainakin joitakin hyviä puolia: Kukaan ei voisi käyttää alhaisia keinoja suhteen sisällä instituutioon vedoten. Suhteen eteen täytyisi oikeasti tarpeen vaatiessa tehdä töitä, jos meinaisi sen pitää kasassa. Lähteminen ei vaatisi turhia selittelyjä.Voitaisiin kehitellä liitto, joka olisi voimassa ennalta sovitun ajan ja purkautuisi sitten automaattisesti, jos molemmat puolisot eivät haluaisi sitä uusia. Tällöin puolisot eivät ahdistuisi elinikäisyyden ajatuksesta ja toisaalta joutuisivat ponnistelemaan, jos haluaisivat pitää liiton voimassa.
Lasten tilanne on ainoa ongelmakohta, mutta sama ongelmahan on avioerotilanteissakin. - Pirre*
Juniperus kirjoitti:
Ihminen on geeniensä vanki, mutta ihmisen käyttäytyminen on meidän elinaikanamme muuttunut monista eri syistä eikä vähiten ehkäisypillereiden ansiosta. Naiset harrastavat irtosuhteita siinä kuin miehetkin, ja myös aviollinen uskollisuus on kärsinyt inflaation - ellei se ole aina ollutkin vain illuusio. Ettei nyt kenenkään tarvitse hermostua: jonkun harvan kohdalla varmaan silti tottakin.
Kun käytäntö on jo muuttunut, olisiko itse avioliittoinstituutionkin aika seurata käytäntöä? Vai onko koko avioliitto jäämässä pois muodista ja sinkkuus tulossa tilalle? Avoliittohan on jo vakiinnuttanut asemansa.meillä on kirkko -niminen instituutio, avioliitto instituutiona ei muutu.
Kirkko ja uskonto antavat meille tulevaisuudessakin syyllisyyden - tai syyllistävät, niin ettei avioliitto tule häviämään koskaan. - vanhauneksija
Juniperus kirjoitti:
Voitaisiin kehitellä liitto, joka olisi voimassa ennalta sovitun ajan ja purkautuisi sitten automaattisesti, jos molemmat puolisot eivät haluaisi sitä uusia. Tällöin puolisot eivät ahdistuisi elinikäisyyden ajatuksesta ja toisaalta joutuisivat ponnistelemaan, jos haluaisivat pitää liiton voimassa.
Lasten tilanne on ainoa ongelmakohta, mutta sama ongelmahan on avioerotilanteissakin.Lasten edun ylikään ei saisi kävellä, mutta olisihan se lastenkin etu, että puolisot joutuisivat tekemään oikeasti jotain liittonsa etten. Mikään ei olisi itsestäänselvää.
- *Leija*
Minun vanhempani antoivat minulle niin kummallisen nimen, että koko elämä on mennyt sen tavaamiseen ja vakuuttamiseen, että on se Leija.
No, ei se ole Leija, mutta toinen yhtä omituinen. En viitsi sitä tänne kirjottaa, kun se on niin ainutkertainen.
Mutta asiaan: Otetaanko vaihdevuotista naista vakavasti ollenkaan tässä maailmassa? Tämä muutos on melkoinen.
Minun arvomaailmani on pysynyt samana virallisesti. Epävirallisesti olen harhautunut polulta, minkä nuorena valitsin, mutta palannut sinne suoralle ja kapealle kuitenkin joka kerta. Kun kaikki muu on osoittautunut kestämättömäksi elämä kaikkineen huomioiden.
Olen minä jonkun verran hyväksyvämpi aikaisempaan nähden. - ajankohtaisemmin
Miten olette muuttuneet viimeisten 10 vuoden aikana? Internetin aikaan. Itse olen avartunut mielestäni paljonkin täällä jutustelemalla.
Vuorovaikutteisen median aiheuttamat muutokset ovat merkittäviä.- Akaton mies
No viimeeset 10 vuotta oon ollu yksin ja se on voinu mua muuttaakki ihimisenä. Vaikka oon mä saanu tai soon palannu takaasin viimeesten vuosien aikana sellaanen ilo mun elämähän. Sellaanen elämän halu ja elämän näläkä. Olla ihimisenä ihimisten joukoos, nauraa ja joskus pikkuusen itkiäkki,vieläkin.
Varmahan nöyryyttä soon opettanu nämä viimeeset 10 vuotta, mutta se pikkupoika ei oo lähteny mun sisältäni mihinään ja en mä oo sitä hätyytellykkään, olokohon siellä ja moon sen hyvääksi havaannu. Varsinki silloon aluus ku jäin yksin se pakootti mut nauramahan, erees pikkuusen niiren kyynelien välihin.
Mitä tämä internet sitten oliis minus muuttanu, ei kai palijon mitään. Lisää soon tuonu tullessaan aurinkoa ja päivänpaistetta iltoohin, vapaa-aikahan. Oon kovasti tykästyny kaikkihin teihin rakkahiin ystäviin ja kaipaan teitä usiasti päivänmittahan tualla työs. No joo lähimmääsen rakkautta soon opettanu ny ainaki. Siinähän sitä onkin ja mä oon ihan tyytyväänen elämääni pienen Tiitun kanssa. Hätäkö täs ny oliis, mikäs miehen eläessä. Ja te kaikki kivat täs mun näytööllä. Likoolle isoot halaukset ja pojiille tuohon kourahan tykkään teistä ihan jokaasesta. (tai tykätähän Tiitun kanssa) terv. seppä ja pieni kultaanen ny laatikoos istuva Tiitu-kani pohojanmaalta.
- t.l.
..menneet päälaelleen. Ne asiat mitkä nuorena kiristi hermoja, ovat tänäpäivänä kuin mitä tahansa jokapäiväisiä juttuja heilauttamatta suuntaan tai toiseen.
M u t t a sitten on taas asioita jotka ovat muuttuneet kielteisempään suuntaan. Huomaan olevani kuin äitini monessa asiassa. Yksi tärkeimmistä on tuo asioitten järjestyksessä oleminen ja sääntöjen mukaan toimiminen. Ja nuoreni kommentoivat "mitä sen nyt on niin väliä, älä ny viitti ottaa hernettä nenuun".
Toisaalta avarakatseisuutta toisaalta ahdasmielisyyttä.- Akaton mies
Nua nykynuoret noon niin ittevarmoja joka asiahan, ei minunkaan puheesta oo mitään apua, eikä osata säästää mihinään asioos. Ollahan justihin niinkuun Ameriikas mihinä rahaa ja tavaraa on enee ku tarvitahan. Taas suunnitteloovat lappihin lähtöä, ku loppuloma alakaa. Ajetahan tyyrihit bensat pitkin maanteitä ja aika menöö muutoonki ku metoolla satimes. Sitten ku tuloovat on kumipiki ku puuhevoosia niin väsyneitä. Sinne ny kuulema patikoomahan, pitkin kivikkoja tolsaamahan tyhyjän perääs.
Aattelin notta tuloovat tänne kotia ja oliis hommaa monenmoosta. Ei ne kuuntele, ei yhtään. Mikähän mesimätäs se siellä lapiis on ku sinne pitää aina päästä. terv. seppä ja pieni Tiitu-kani täältä pohojanmaalta. - t.l.
Akaton mies kirjoitti:
Nua nykynuoret noon niin ittevarmoja joka asiahan, ei minunkaan puheesta oo mitään apua, eikä osata säästää mihinään asioos. Ollahan justihin niinkuun Ameriikas mihinä rahaa ja tavaraa on enee ku tarvitahan. Taas suunnitteloovat lappihin lähtöä, ku loppuloma alakaa. Ajetahan tyyrihit bensat pitkin maanteitä ja aika menöö muutoonki ku metoolla satimes. Sitten ku tuloovat on kumipiki ku puuhevoosia niin väsyneitä. Sinne ny kuulema patikoomahan, pitkin kivikkoja tolsaamahan tyhyjän perääs.
Aattelin notta tuloovat tänne kotia ja oliis hommaa monenmoosta. Ei ne kuuntele, ei yhtään. Mikähän mesimätäs se siellä lapiis on ku sinne pitää aina päästä. terv. seppä ja pieni Tiitu-kani täältä pohojanmaalta."Lapin hulluus". Lapis olen ittekin käyny kolme kertaa "paremmas elämäs", siellä on niin mahdottoman suuri rauha tuntureilla. Ei ole kiirutta mihinkään. Siellä sielu lepää.
Yks hyvä ja opettava muisto on yhdeltä reissulta.
Muistan, kun piti hakea rahaa pankista, automaatista. Ei siellä pankkeja ollut eikä automaatteja kuten Tampereella, lähes joka kadun kulmas automaatti. Kolarista piti ajaa Muonioon rahaa hakeen. Sen koommin en ole valitellut välimatkoja, että olis pitkä matka täällä päin, kun ei tuo reilu 70 km tuolla ollut kuulemma matka eikä mikään :( Siitä on aikaa jo vuosia, asiat ovat varmaan sielläkin muuttuneet.
Mutta tosiaankin, se rauha lapissa on mahtava ja avaruus, näkee kauas hiljaisuudessa...Olisiko se mikä nuoriasi kiinnostaa? - Pirrejuupas
Akaton mies kirjoitti:
Nua nykynuoret noon niin ittevarmoja joka asiahan, ei minunkaan puheesta oo mitään apua, eikä osata säästää mihinään asioos. Ollahan justihin niinkuun Ameriikas mihinä rahaa ja tavaraa on enee ku tarvitahan. Taas suunnitteloovat lappihin lähtöä, ku loppuloma alakaa. Ajetahan tyyrihit bensat pitkin maanteitä ja aika menöö muutoonki ku metoolla satimes. Sitten ku tuloovat on kumipiki ku puuhevoosia niin väsyneitä. Sinne ny kuulema patikoomahan, pitkin kivikkoja tolsaamahan tyhyjän perääs.
Aattelin notta tuloovat tänne kotia ja oliis hommaa monenmoosta. Ei ne kuuntele, ei yhtään. Mikähän mesimätäs se siellä lapiis on ku sinne pitää aina päästä. terv. seppä ja pieni Tiitu-kani täältä pohojanmaalta.palvele rahaa, he antavat rahan palvella. :)
- AjatellutPaljon
No tulihan se sieltä. Tätä juuri tarkoitin tehdessäni aloituksen. Kyllä "PÄÄLAELLEEN" on oikea sana. Nuorena oli moni asia niin tippernipan tärkeä ja nyt silkkaa huihaita. Mutta sitten jossain jonninjoutavassa asiassa saa lievähkön hermoromahduksen ja tai hermoille käyvän ajatuksen.
Toisaalta avarakatseisuutta toisaalta ahdasmielisyyttä - yes. - satunnainen lukija
Pirrejuupas kirjoitti:
palvele rahaa, he antavat rahan palvella. :)
Nyt vain luen kun takki on niin tyhjä päivän duuneista.
- t.l.
AjatellutPaljon kirjoitti:
No tulihan se sieltä. Tätä juuri tarkoitin tehdessäni aloituksen. Kyllä "PÄÄLAELLEEN" on oikea sana. Nuorena oli moni asia niin tippernipan tärkeä ja nyt silkkaa huihaita. Mutta sitten jossain jonninjoutavassa asiassa saa lievähkön hermoromahduksen ja tai hermoille käyvän ajatuksen.
Toisaalta avarakatseisuutta toisaalta ahdasmielisyyttä - yes.esimerkiksi, kun joku pysäköi autonsa yhteiselle taloyhtiön pihaalueelle, niin se tuntuu maailman suurimmalta pahikselta, vaikka siitä pääsee hyvinkin kulkemaan eikä sinällään haittaa ketään. Mutta, kun on ne s ä ä n n ö t ja mun miälestäni niitä pitää noudattaa pelastusväylällä. Että tämmönen pikkuasia väliin ottaa päähän...aattele ny.
Mutta sellanen asia mikä nuorena oli tärkeetä, kuten ettei lapsi saa rypeä kurassa, niin nyt ehdottomasti lapsen pitää saada rypeä kuravellissä. Onhan näitä :) - Akaton mies
t.l. kirjoitti:
"Lapin hulluus". Lapis olen ittekin käyny kolme kertaa "paremmas elämäs", siellä on niin mahdottoman suuri rauha tuntureilla. Ei ole kiirutta mihinkään. Siellä sielu lepää.
Yks hyvä ja opettava muisto on yhdeltä reissulta.
Muistan, kun piti hakea rahaa pankista, automaatista. Ei siellä pankkeja ollut eikä automaatteja kuten Tampereella, lähes joka kadun kulmas automaatti. Kolarista piti ajaa Muonioon rahaa hakeen. Sen koommin en ole valitellut välimatkoja, että olis pitkä matka täällä päin, kun ei tuo reilu 70 km tuolla ollut kuulemma matka eikä mikään :( Siitä on aikaa jo vuosia, asiat ovat varmaan sielläkin muuttuneet.
Mutta tosiaankin, se rauha lapissa on mahtava ja avaruus, näkee kauas hiljaisuudessa...Olisiko se mikä nuoriasi kiinnostaa?No niin justihin, kyllä tuloo pankkireissulle hintaa ku ajetahan 140 kilometriä pankkiautomaatille.
Aattelin hengessäni notta tuloovat ny tänne kotia mun luokse ku elokuun kaks viimeestä viikkoa on lomaa vielä pitämättä ja työtä oliis sen tuhannenlaasta. Ei ne aattele ollenkaan notta miltä minuusta tuntuu. Täs oliis ollu apu enee ku tarpehen. Miniä oliis saanu leipoa jotaan ja touhuta naisten hommia täällä tupahuusholliis. Poika oliis autellu mua pajaas ja onhan tämä ny lapsuurenkoti hänellekki. Ei siinä palijoon vanhasta isästä välitetä ku lappihin pitää päästä. Se näkyy olovan mieles vaan päällimmääsenä. Ja kuinka siellä kuluu aika, viikkoo, jouten. Ei oo mikään täs maalimas enää niinkuun ennen. Yksin täs saa olla kelekkana ja rekenä, omihin kourihin sitä joutuu vain luottamahan, näkyy niin olovan. terv. seppä ja kotona viihtyvä pieni kultaanen Tiitu-kani. - on vain
Akaton mies kirjoitti:
No niin justihin, kyllä tuloo pankkireissulle hintaa ku ajetahan 140 kilometriä pankkiautomaatille.
Aattelin hengessäni notta tuloovat ny tänne kotia mun luokse ku elokuun kaks viimeestä viikkoa on lomaa vielä pitämättä ja työtä oliis sen tuhannenlaasta. Ei ne aattele ollenkaan notta miltä minuusta tuntuu. Täs oliis ollu apu enee ku tarpehen. Miniä oliis saanu leipoa jotaan ja touhuta naisten hommia täällä tupahuusholliis. Poika oliis autellu mua pajaas ja onhan tämä ny lapsuurenkoti hänellekki. Ei siinä palijoon vanhasta isästä välitetä ku lappihin pitää päästä. Se näkyy olovan mieles vaan päällimmääsenä. Ja kuinka siellä kuluu aika, viikkoo, jouten. Ei oo mikään täs maalimas enää niinkuun ennen. Yksin täs saa olla kelekkana ja rekenä, omihin kourihin sitä joutuu vain luottamahan, näkyy niin olovan. terv. seppä ja kotona viihtyvä pieni kultaanen Tiitu-kani.vaatimuksia ja lomallakin pelkästään alituista työntekoa tarjolla, niin eivät varmasti mielellään tule. Nykymaailma vaatii nuorilta ja vanhoiltakin niin paljon, että rentouttava loma on jokaiselle tarpeen. Hyvä että ymmärtävät oman parhaansa.
Tule sinäkin välillä Lappiin höllentämään pipoa ja hakemaan raikkaita tuulia! - ohikulkia
Akaton mies kirjoitti:
No niin justihin, kyllä tuloo pankkireissulle hintaa ku ajetahan 140 kilometriä pankkiautomaatille.
Aattelin hengessäni notta tuloovat ny tänne kotia mun luokse ku elokuun kaks viimeestä viikkoa on lomaa vielä pitämättä ja työtä oliis sen tuhannenlaasta. Ei ne aattele ollenkaan notta miltä minuusta tuntuu. Täs oliis ollu apu enee ku tarpehen. Miniä oliis saanu leipoa jotaan ja touhuta naisten hommia täällä tupahuusholliis. Poika oliis autellu mua pajaas ja onhan tämä ny lapsuurenkoti hänellekki. Ei siinä palijoon vanhasta isästä välitetä ku lappihin pitää päästä. Se näkyy olovan mieles vaan päällimmääsenä. Ja kuinka siellä kuluu aika, viikkoo, jouten. Ei oo mikään täs maalimas enää niinkuun ennen. Yksin täs saa olla kelekkana ja rekenä, omihin kourihin sitä joutuu vain luottamahan, näkyy niin olovan. terv. seppä ja kotona viihtyvä pieni kultaanen Tiitu-kani.ootpahan työhullu toope ja pirun saita! Niitä Laihialaisia vai?
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614218Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653446Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541796Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251663Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971430Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132928Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235858en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115835Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18804