Kateus toisten onnesta

N28-

Olen 28-vuotias nainen ja pitkä suhteeni kariutui keväällä. Olimme ns vakiintunut pari, olimme kihloissa, haaveilimme lapsista ja talosta ja kaiken piti olla vankalla pohjalla kunnes asiat menivät ristiin. Yritimme (vielä hyvinä aikoina) saada lasta pitkään mutta emme onnistuneet tässä.

Nyt olen siis yksin. Ystäväni menevät vauhdilla naimisiin ja saavat lapsia, mikä on tietty luonnollista tämän ikäluokan ihmisille. Olen jutellut ystävieni kanssa eron aiheuttamista tunteista jne mutta en uskalla tunnustaa että tunnen kateutta heidän onnellisesta tilanteestaan, pelkään että he ajattelevat etten olisi onnellinen heidän puolestaan. Ajattelen vain että miksi minulla ei voi olla tuhnuttavaa nyyttiä sylissäni ja ihanaa aviomiestä, enkö minä ansaitse tuollaista onnea. Tunnen olevani jotenkin yksin tilanteeni kanssa, minulla ei juurikaan ole sinkkuystäviä. Tunnen itseni aivan hirveäksi, eihän toisen onnesta sovi kateutta tuntea... Tiedän että ystäväni takuulla ymmärtäisivät mutta häpeän tätä tunnetta niin paljon etten uskalla sitä ääneen lausua.

Halusin lasta niin kovasti ja tietty voin vielä joku päivä tulla äidiksi. En ymmärrä miksi minuun sattuu näin kovin nähdä kun toisille tapahtuu hyviä asioita. Olen tietysti myös aidosti iloinen ja onnellinen ystävieni puolesta. Koko tilanne on niin ristiriitainen, en pidä itseäni yleensä kateellisena ihmisenä. Toivon oikeasti ihmisille hyvää enkä ole ajatellut tällaisia kuin vasta eroni jälkeen.

Tiedän että minulla on vielä mahdollisuus perheeseen jne mutta tällä hetkellä on jotenkin niin toivoton olo... Tunnen epäonnistuneeni todella pahasti enkä saa sitä tunnetta poistettua. Normaalisti uskon tulevaisuuteen ja ajattelen että minä voin saavuttaa mitä vain jos niin päätän mutta nyt pelkään että jään yksin, lapsettomaksi. Toivoisin pääseväni eroon tästä tunteesta, tiedän että onni löytyy itsestään ja itse voi muutta elämänsä suuntaa mutta jotenki en löydä itsestäni uskoa tähän.

Onko muilla ollut vastaavanlaisia tunteita ja miten olette päässeet niistä yli?

4

673

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kenwekjn

      Mun mielestä on ihan luonnollista, että susta tuntuu tuolta. Musta tuntuu ihan samata, kun näen raskaana olevia/pienten lasten äitejä ja olen tekemisissä kavereiden tai tuttavien kanssa, jotka ovat kaikki onnistuneet lapsen teossa tuosta noin vain. Tuntuu epäreilulta, että itse ei ole voinut onnistua eikä tulevaisuudesta ole mitään takeita.

      Mielestäni sun kannattaisi nyt panostaa elämäsi muokkaamiseen sellaiseksi, kuin sen haluat - no tietenkään emme voi kohtaloamme valita, mutta yrittää voi ainakin. Eli varmaan ensin kannattaisi yrittää löytää uusi mies. Itse olin 28-vuotias, kun 8v. kestänyt suhde päättyi. Päätin, että panostan tosissani hyvän miehen löytämiseen. Netistä löytyi nykyinen aviomieheni, joka on kaikkea, mitä koskaan olen mieheltä toivonut. Suosittelen lämpimästi! Mutta ilmoituksen laatimiseen kannattaa tosissaan nähdä vaivaa, samoin vastausten seulomiseen, ja ihmisten tapaamiseen jne... Aikaa voi kuua kuukausia tai vuosia. Mielestäni tämä on kuitenkin paras keino löytää "se oikea". Kotoa kun ei kukaan tule hakemaan, ja sattumaa jos odottelee niin kauan saa kyllä odotella. Nettideittailussa on sekin hyvä puoli, että samalla saa niin paljon tekemistä ja tutustuu niin moniin uusiin ihmisiin, että saa ajatuksetkin pois ikävistä asioista :)

      No meillä on nyt seuraava "muokkausprojekti" menossa, kun lasta ei kuulunut... Nyt saa sitten rampata hoidosta toiseen, sitä ei voi tietää miten käy, mutta ainakin yritetään!

      Toivon sulle jaksamista, kyllä se elämä siitä ilmoisempaan suuntaan muuttuu :)

      • N28-

        Kiitos rohkaisevista sanoista. Olen viime aikoina yrittänyt miettiä tarkkaan mitä haluan elämältäni ja mikä tekee minut onnelliseksi, toivon että löydän itsestäni voimia pyrkiä näitä asioita kohti. Aloittamalla siitä uuden suhteen etsimisestä vaikka turhaa kiirettä en toki aio pitää.

        Toivon teille oikein paljon onnea ja tsemppiä "projektissanne"! :)


    • täällä.. 35 v

      ämmä.. jäin yksin. mies jätti 8 kk ennen häitä.. arvaa harmittiko. oli hän itse suunnitellut honeymoonitkin etukäteen ja ruokalistan. ja lapset jne.. sitten vaan tosta vaan mieli muuttu.

      olin surun murtama, mutta toistaalta tajusin, että mies joi niin paljon etten olisi sitä katellut kuitenkaan.

      no, nyt seurustelen uuden kanssa, olemme lapsentekoaikeissa ja elämä hymyilee. tämä herra on paljon enemmän tyyliseni kuin tuo toinen. ja olen onnelllinen ettei siitä tullut mitään vaikka sillon satutti.

      kaikella on tarkoituksensa. sen usein vasta ymmärtää myöhemmin.

      t. Tiina

    • tunteesi

      mitä tunnet, on ihan ymmärrettävää.
      On vaikeaa aidosti iloita toisten asioista, kun itsellä menee huonosti. Vaikka haluaisi ja olisikin iloinen toisten puolesta, mutta tiedän se on vaikeaa.

      Itselläni on nyt ihana mies, naimisissa, mutta lapsia ei ole tullut, ikää on 30v, yritystä 2 ja puoli, keskenmenoja 2, ja tunnen, että joka puolella on lapsia ja odottavia. Olen kateellinen! en varsinaisesti heille, vaan että miksei minullakin voi olla tuollaista ihanaa pientä vaavia.

      Älä tunne syyllisyyttä olostasi, mielestäni kannattaisi kertoa ystävillesi. Uskoisin, että ymmärtävät ja saat tukea ja olosi helpottuu, kun kerrot, mutta ymmärrän myös pointtisi.

      Hakeudu uusien ihmisten seuraan, joku harrastus tms. Tunnut ihmiseltä, joka varmasti löytää ystäviä ja rakkauden (tiedän, ettei rakkauden löytäminen ole helppoa, mutta tarkoitan, että tunnut oikein mukavalta ja järkevältä naiselta)
      älä katkeroidu tapahtuneesta, yritä miettiä positiivisia juttuja. Voimia! muistan sua!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Räppäri kuoli vankilassa

      Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "
      Maailman menoa
      98
      4446
    2. Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä

      Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella
      Ikävä
      29
      3303
    3. No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen

      Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol
      Ikävä
      45
      2370
    4. Missä näitte viimeksi?

      Missä näit kaivattua viimeksi ja oliko sähköä ilmassa?
      Ikävä
      35
      1378
    5. Minulla on käsitys

      Ettet ole kovin se k s uaalinen ihminen.
      Ikävä
      34
      1113
    6. Harmittaako sinua yhtään?

      Tuntuuko pahalta ollenkaan?
      Ikävä
      32
      1036
    7. Puukotus yöllä

      Oli kaveri hermostunut ja antanut puukosta.
      Sotkamo
      12
      1033
    8. 158
      997
    9. rakas J siellä jossain

      Niin ikävä sua. -P. Nainen
      Ikävä
      6
      924
    10. Masan touhut etenee

      Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa
      Äänekoski
      12
      862
    Aihe