Sevettijärveltä Pulmankiin

Vai mikä oli sen kylän nimi Norjan puolella? Pulmankijärven pohjoispäässä... Sieltä on tarkoitus lähteä bussilla Ivalon kautta Rovaniemelle ja edelleen Kajjjaaniin. Bussi lähtee la-aamuna klo n.3.40 Polmakista. Aikaa olisi siis vaeltaa Pe 12.10 klo 18.25 - La 20.10 klo 03.40. Voinee siis tuossa pieniä poikkeamiakin reitiltä tehdä. Teltta on tarkoitus ottaa mukaan ihan senkin vuoksi, että ajattelimme olla ainakin yön tai pari teltassa joka tapauksessa.

on odotettavissa lokakuussa koillislapissa? Sää voi tietenkin olla ihan mitä vain paukkupakkasen ja vesisateen väliltä. Oisko jotain sivustoja, joilta löytyy tilastotietoa sademääristä ja lämpötiloista jne...

kulkemalla lienee mahdollista jokaisesta purosta tai joesta löytää kahluukelpoinen ylityspaikka. Onhan Niililläkin alkulähde, vai? Aikaa kuitenkin on reilu viikko ja varusteet kelvolliset yöpymiseen vähän huonommisakin olosuhteissa. Itse asiassa, pienet vastoinkäymiset houkuttavat ajatuksena melkein enemmän kuin täysin putkeen mennyt reissu...

Näätämöjoki voidaan ylittää riippusiltaa pitkin nykyisin ja Silisjoki kahlaamalla. Minkälaiset kahluuvarusteet ovat sopivat? Niin ja teltasta vielä: Se on ihan senkin vuoksi mukana, että voidaan tehdä tarpeen mukaan pitkiäkin poikkeamia reitin varrella ja yöpyä ihan missä vain. Ken latuja kulkee, ladun on vanki, vapautta on vain umpihanki.

Boueme kirjoitti:

Näätämöjoki voidaan ylittää riippusiltaa pitkin nykyisin ja Silisjoki kahlaamalla. Minkälaiset kahluuvarusteet ovat sopivat? Niin ja teltasta vielä: Se on ihan senkin vuoksi mukana, että voidaan tehdä tarpeen mukaan pitkiäkin poikkeamia reitin varrella ja yöpyä ihan missä vain. Ken latuja kulkee, ladun on vanki, vapautta on vain umpihanki.

Lue lisää

jäänyt minulta kahlaamatta joku vuosi sitten, kova virtaus ja vettä vuotäröön saakka ja matkaa noin 100 m. Silloin oli venelossi.

Pienissä joissa tulvan takia saappaan varret ei riittäneet eikä niihin teipatut sadehousut pitäneet vettä. Annoin mennä märkänä vaan yli parista joesta ja kuivatus sitten tuvalla. Ranoilla oli tukikeppejä ja ne oli tarpeen ettei kaatuisi virtaan.

Tosin näitä ongelmia tuskin kaikille sattuu.

Myös Pulmankin päässä oleva suo oli märkä, tuurilla pääsi yli kumisaappailla kastumatta.

Meinasitko sitten jatkaa kenties lentäen, vai?...
Saattaapi vaan olla, ettei reitiltä löytämäsi lentokoneet ole täysin turvallisessa lentokunnossa, eikä siellä välttämättä ole edes riittävän tasaista maata nousukiitoa varten.

No tässäpä taisi sitten ollakkin kaikki faktatieto, joka minulla tämän asian tiimoilta oli. Toivottavasti auttoi.

Takaisin luontoon kirjoitti:

Meinasitko sitten jatkaa kenties lentäen, vai?...
Saattaapi vaan olla, ettei reitiltä löytämäsi lentokoneet ole täysin turvallisessa lentokunnossa, eikä siellä välttämättä ole edes riittävän tasaista maata nousukiitoa varten.

No tässäpä taisi sitten ollakkin kaikki faktatieto, joka minulla tämän asian tiimoilta oli. Toivottavasti auttoi.

Lue lisää

Päästään näillä tiedoilla. Ajattelin lähinnä tiedustella henkilöiltä jotka jotain aiheesta tietävät. Mutta he eivät varmaankaan aiheesta kerro. Sou not. Pitää etsiä itte, enkä sitte kerro. Muutaman rippeen sain jo tuntijoilta, mutta se jääköön...

Boueme kirjoitti:

Päästään näillä tiedoilla. Ajattelin lähinnä tiedustella henkilöiltä jotka jotain aiheesta tietävät. Mutta he eivät varmaankaan aiheesta kerro. Sou not. Pitää etsiä itte, enkä sitte kerro. Muutaman rippeen sain jo tuntijoilta, mutta se jääköön...

Lue lisää

hylyt olemassa ja haku "lentokoneenhylyt" antaa tietoa. Neljä ollut, kaksi jäljellä.

Kartassakin merkintä paikasta. Ehkä Karttapaikasta löytyy jos jaksaa hakea koeen paikan merkintä.

Melkeimpä jättäisin teltan kotiin. Kai jonnekin liiteriin ainakin pääsee jos sekit sattuisi olemaan reitillä.

Huonoa nuo sateet, väkisin housutkin kastuu ellei riisu pois ylityksissä.

paljon liikaa painoa ja tavaraa.

Vedellä ja sokerilla siellä ei tee mitään.

Kyllä kaikki tavarat pitää saada mahtumaan 20 kiloon henkeä kohti. Mutta elämä opettaa.

Valitse puurojauhot tai myslit tai tee valmis sekoitus. Tuoretta leipääkin on liikaa.

ei ole enää venelossia niin voi jäädä kahlaamatta näillä ilmoilla ja vedenkorkeuksilla.

järkyttävän kirjoitti:

paljon liikaa painoa ja tavaraa.

Vedellä ja sokerilla siellä ei tee mitään.

Kyllä kaikki tavarat pitää saada mahtumaan 20 kiloon henkeä kohti. Mutta elämä opettaa.

Valitse puurojauhot tai myslit tai tee valmis sekoitus. Tuoretta leipääkin on liikaa.

Lue lisää

Onkin siis juomapulloissa kuljetettava vesi, ei mitään repun pohjalla olevaa varajuomavettä. Litra per nuppi, kun juomapullot on litran vetoiset. Sokeria pitää olla kahviin ja teehen. Kahden hengen rinkkojen yhteispaino taitaa olla nyt lähdön kynnyksellä 42kg, joten onhan siinä painoa. Minä kuitenkin herrasmiehenä yritän keventää vaimon rinkkaa ainakin jonkin verran. Päivämatkat tällä vaelluksella ovat kuitenkin sen verran lyhyet, että uskoisin jaksavani kantaa rinkkani. Elämä opettaa toivottavasti ja ensi kerralla olemme joltain osin viisaampia. Ajattelin syödä yhden leivän matkalla ennen lähtöä... ;)

Siilasjoessa kirjoitti:

ei ole enää venelossia niin voi jäädä kahlaamatta näillä ilmoilla ja vedenkorkeuksilla.

Pitäisi olla. Muutama puhelu Sevettijärvelle ja metsähallitukseen tuottivat sen suuntaisia vastauksia... Toivotaan, että se on siellä.

Reissu alkoi lauantaiaamuna hyvin nukutun yön jälkeen klo:7.00 Sevettijärven Nilituvilta. (Täytyy suositella jokaiselle siellä päin liikkuvalle. Mainio palvelu, siistit mökit, takka, jne...) Ensin kolme km maantietä polun alkuun, sit vessarituaalit ja lopputarkastukset ja muut. Ja eikun matkaan. Ikuisuudelta tuntuneen vaelluksen jälkeen saavuimme noin klo 17 Opukasjärven tuvalle, joka oli kuin paratiisi kaikkine varustuksineen. Puoli vuotta käytössä olleet pitkävartiset vaelluskengät hankasivat pikkuvarpaat niin pahoille rakoille, että puukolle oli käyttöä heti jalkojen pesun jälkeen. Iltayöstä minulle nousi kuume, jonka vakavuudesta on vaikea päätellä mitään kun ei mittaria ollut mukana. Ehkä rankan fyysisen ponnistuksen päätteeksi ihan normaali reaktio kehon taholta. Ekan päivän saldo: 16km taivalta, Kolme rakkoa jaloissa, upeita maisemia kauniissa säässä ja päivän päätteeksi saapuminen hyvin huolletulle tuvalle, jota hieman varjosti vieraskirjasta löytynyt edellisviikolla kirjoitettu teksti, jossa mainittiin, jotta Silisjoen ylitykseen käytettävä vene olisi jo lukittu.

Sunnuntaiaamuna lähdimme ilman rinkkoja tarkastamaan tilanteen ja totesimme sen toivottomaksi: Venelossi oli lukittu, vesi korkealla ja hyytävän kylmää, ylävirtaankaan ei paremmalta näyttänyt... (kuulin myöhemmin eräältä paikalliselta, että joki olisi ollut mahdollista ylittää kahlaamalla, mutta alavirtaan päin, saaren kautta.) Joten uutta suunnitelmaa miettimään. Sitä uutta suunnitelmaa laatiessa ja rakkoja parannellessa kului niin mukavasti koko päivä, että päätimme viettää vielä toisen yön samalla tuvalla, muitakaan kuin ei paikalle ilmaantunut. La-su välisenä yönä oli satanut 5cm lunta ja Opukasjärvikin oli jo saanut pintaansa jään.

Maanantaina puolenpäivän maissa krapulan hieman korventaessa takaraivoa lähdimme uudelle reitille, joka kulki läheisen "tunturin" ylitse omatoimisuunnistuksella seuraavana päämäränään pienten kiertelyjen jälkeen Opukasköngäs Näätämöjoen varressa vain noin 6km päässä Opukasjärven tuvalta. Törmäsimme polkuun tai mönkijänjälkeen, joka oli merkitty puna-oranssein merkein jä seurasimme sitä könkäälle. Löytyi tulipaikka laavuineen ja päätimme viettää siinä seuraavan yön. Pukkasi rankan sumun yöksi. Näätämöjoen pauhu ja hernerokkasumu saivat nuotion loimussa aikaan aavemaisen efektin, mutta yö sujui kuitenkin hyvin. (Onneksi oli varavaatetta mukana.) Sää oli muutaman asteen pakkasen puolella, mutta aamuksi pilvet toivat tullessaan plussakelit, eivät kuitenkaan sadetta.

Tiistaiaamuna puuron ja aamupaskan jälkeen jatkoimme Näätämöjoen vartta kohti Kontinpaistaman tupaa, joka oli edellisiltana todettu vuokratuvaksi. Kontinpaistama oli kaikesta päätellen jonkinlainen kalamiesten suosiossa oleva paikka. Tulipaikkoja oli ainakin kolme, laavuja kaksi ja rannassa upean näköisiä ottipaikkoja... Jatkoimme kohti Jänispäätä tarkoituksenamme yöpyä vaaran kupeessa seuraava yö, mutta toisin kävi.

Rinkkojen painaessa hartioita ja tuulen jo jonkin verran vihmoessa ilman sen suurempia suunnitelmia reitin jatkumisesta päätimme tallustaa Jänispään yli parkkialueelle maantien varteen, josta tilasimme taksin takaisin lähtöpisteeseemme. P-paikalle ssavuimme kello 17, eli neljän vaelluspäivän ja noin 40 km jälkeen. Minä ainakin, en tiedä ajatteliko vaimoni samoin, mutta ajattelin silloin, että matkustaminen on tärkeätä, ei päämäärä. Intiaanitkin kuulemme ajattelivat niin joskus Amerikassa.

Summa Summarum: Mainio reissu, kun opimme jotain. Opimme: Liikaa painoa oli jonkin verran eväiden muodossa. Varavaatetta saa olla mukana kun vaeltaa sysylla lapissa. Viinaa ei voi olla ikinä liikaa tai liian vahvaa. (Vähemmän leipää, enemmän viinaa) Petzlin otsalamput toimivat kuin vasara, Samoin Savotta-rinkat. Suunitelmalle täytyy tehdä etukäteen varasuunnitelma, tai sitten ottaa enemmän viinaa mukaan. Sopulit päättävät kuolla polulle, ei sen viereen. (Niitä oli kuolleena ehkä satoja reitin varrella.)

Post S. Kuvia tuli näpsittyä ennen akun loppumista noin 176kpl. Jos joku haluaa, niin voin lähettää s-postin liitteenä...

Boueme

Boueme kirjoitti:

Reissu alkoi lauantaiaamuna hyvin nukutun yön jälkeen klo:7.00 Sevettijärven Nilituvilta. (Täytyy suositella jokaiselle siellä päin liikkuvalle. Mainio palvelu, siistit mökit, takka, jne...) Ensin kolme km maantietä polun alkuun, sit vessarituaalit ja lopputarkastukset ja muut. Ja eikun matkaan. Ikuisuudelta tuntuneen vaelluksen jälkeen saavuimme noin klo 17 Opukasjärven tuvalle, joka oli kuin paratiisi kaikkine varustuksineen. Puoli vuotta käytössä olleet pitkävartiset vaelluskengät hankasivat pikkuvarpaat niin pahoille rakoille, että puukolle oli käyttöä heti jalkojen pesun jälkeen. Iltayöstä minulle nousi kuume, jonka vakavuudesta on vaikea päätellä mitään kun ei mittaria ollut mukana. Ehkä rankan fyysisen ponnistuksen päätteeksi ihan normaali reaktio kehon taholta. Ekan päivän saldo: 16km taivalta, Kolme rakkoa jaloissa, upeita maisemia kauniissa säässä ja päivän päätteeksi saapuminen hyvin huolletulle tuvalle, jota hieman varjosti vieraskirjasta löytynyt edellisviikolla kirjoitettu teksti, jossa mainittiin, jotta Silisjoen ylitykseen käytettävä vene olisi jo lukittu.

Sunnuntaiaamuna lähdimme ilman rinkkoja tarkastamaan tilanteen ja totesimme sen toivottomaksi: Venelossi oli lukittu, vesi korkealla ja hyytävän kylmää, ylävirtaankaan ei paremmalta näyttänyt... (kuulin myöhemmin eräältä paikalliselta, että joki olisi ollut mahdollista ylittää kahlaamalla, mutta alavirtaan päin, saaren kautta.) Joten uutta suunnitelmaa miettimään. Sitä uutta suunnitelmaa laatiessa ja rakkoja parannellessa kului niin mukavasti koko päivä, että päätimme viettää vielä toisen yön samalla tuvalla, muitakaan kuin ei paikalle ilmaantunut. La-su välisenä yönä oli satanut 5cm lunta ja Opukasjärvikin oli jo saanut pintaansa jään.

Maanantaina puolenpäivän maissa krapulan hieman korventaessa takaraivoa lähdimme uudelle reitille, joka kulki läheisen "tunturin" ylitse omatoimisuunnistuksella seuraavana päämäränään pienten kiertelyjen jälkeen Opukasköngäs Näätämöjoen varressa vain noin 6km päässä Opukasjärven tuvalta. Törmäsimme polkuun tai mönkijänjälkeen, joka oli merkitty puna-oranssein merkein jä seurasimme sitä könkäälle. Löytyi tulipaikka laavuineen ja päätimme viettää siinä seuraavan yön. Pukkasi rankan sumun yöksi. Näätämöjoen pauhu ja hernerokkasumu saivat nuotion loimussa aikaan aavemaisen efektin, mutta yö sujui kuitenkin hyvin. (Onneksi oli varavaatetta mukana.) Sää oli muutaman asteen pakkasen puolella, mutta aamuksi pilvet toivat tullessaan plussakelit, eivät kuitenkaan sadetta.

Tiistaiaamuna puuron ja aamupaskan jälkeen jatkoimme Näätämöjoen vartta kohti Kontinpaistaman tupaa, joka oli edellisiltana todettu vuokratuvaksi. Kontinpaistama oli kaikesta päätellen jonkinlainen kalamiesten suosiossa oleva paikka. Tulipaikkoja oli ainakin kolme, laavuja kaksi ja rannassa upean näköisiä ottipaikkoja... Jatkoimme kohti Jänispäätä tarkoituksenamme yöpyä vaaran kupeessa seuraava yö, mutta toisin kävi.

Rinkkojen painaessa hartioita ja tuulen jo jonkin verran vihmoessa ilman sen suurempia suunnitelmia reitin jatkumisesta päätimme tallustaa Jänispään yli parkkialueelle maantien varteen, josta tilasimme taksin takaisin lähtöpisteeseemme. P-paikalle ssavuimme kello 17, eli neljän vaelluspäivän ja noin 40 km jälkeen. Minä ainakin, en tiedä ajatteliko vaimoni samoin, mutta ajattelin silloin, että matkustaminen on tärkeätä, ei päämäärä. Intiaanitkin kuulemme ajattelivat niin joskus Amerikassa.

Summa Summarum: Mainio reissu, kun opimme jotain. Opimme: Liikaa painoa oli jonkin verran eväiden muodossa. Varavaatetta saa olla mukana kun vaeltaa sysylla lapissa. Viinaa ei voi olla ikinä liikaa tai liian vahvaa. (Vähemmän leipää, enemmän viinaa) Petzlin otsalamput toimivat kuin vasara, Samoin Savotta-rinkat. Suunitelmalle täytyy tehdä etukäteen varasuunnitelma, tai sitten ottaa enemmän viinaa mukaan. Sopulit päättävät kuolla polulle, ei sen viereen. (Niitä oli kuolleena ehkä satoja reitin varrella.)

Post S. Kuvia tuli näpsittyä ennen akun loppumista noin 176kpl. Jos joku haluaa, niin voin lähettää s-postin liitteenä...

Boueme

Lue lisää

jännitystä miten pääsen Sevettijärvelle pohjoisesta päin muutama vuosi sitten. Vedet oli korkealla mutta onneksi oli tuo venelossi paikoillaan.

Teillä taisi olla myös liikaa tuota tavaraa painona.

Mutta kiva siellä on liikkua!

pientä kirjoitti:

jännitystä miten pääsen Sevettijärvelle pohjoisesta päin muutama vuosi sitten. Vedet oli korkealla mutta onneksi oli tuo venelossi paikoillaan.

Teillä taisi olla myös liikaa tuota tavaraa painona.

Mutta kiva siellä on liikkua!

Lue lisää

päin ajattelimme mekin ensi kerralla lähteä tuolle reitille, mutta todennäköisesti kalastusaikaan, eli kesä-elokuussa. Silloin venekin on varmasti paikalla. Tuvilla on silloin varmaankin porukkaa enemmän, joten täytynee kiertää ne kaukaa...

Boueme kirjoitti:

päin ajattelimme mekin ensi kerralla lähteä tuolle reitille, mutta todennäköisesti kalastusaikaan, eli kesä-elokuussa. Silloin venekin on varmasti paikalla. Tuvilla on silloin varmaankin porukkaa enemmän, joten täytynee kiertää ne kaukaa...

Lue lisää

mutta alempana kalastajat saattaa liikkua enemmän.

Ja tupien yhteydessä on nuo sosiaalipalvelut paremmat.

reitti noin yleensä kirjoitti:

mutta alempana kalastajat saattaa liikkua enemmän.

Ja tupien yhteydessä on nuo sosiaalipalvelut paremmat.

On mukava yöpyä teltassakin, eikä ötökät piinaa hermoja riekaleiksi. Onko muuten jollakin kokemuksia Näätämöjoen alueella kalastuksesta? Kuulemani perusteella elokuun puoliväli olisi yleensä parasta aikaa havitella lohta. Tietenkin se on myös ruuhkaisin aika... ;(

Boueme kirjoitti:

On mukava yöpyä teltassakin, eikä ötökät piinaa hermoja riekaleiksi. Onko muuten jollakin kokemuksia Näätämöjoen alueella kalastuksesta? Kuulemani perusteella elokuun puoliväli olisi yleensä parasta aikaa havitella lohta. Tietenkin se on myös ruuhkaisin aika... ;(

Lue lisää

Itse suosin silisjoella kalastelua, saa olla rauhassa jos jaksaa kävellä tarpeeksi pitkälle eikä leiriinny isojen järvien läheisyyteen minne pääsee koneella. Harmi ettet päässy silikselle syksyllä, lohien kutuleikkejä on mielenkiintoista seurailla kun tietää mistä niitä etsii.

Itse olin siliksellä syyskuussa ja sopuleita oli miten piisaa,sitä ihmettelimme että miten lähes kaikki olivat kupsahtaneet juuri poluille. Ketuilla oli onnenpäivät ja juoksentelivat mahat roikkuen polkuja myöten.

Mahatautikin iski kaverille koska sopuleita kellui joessa kuolleena. Ei edes vatsahuuhtelu erittäin runsaalla viinamäärällä auttanut. Silisjoen yli pääsee muuten ilman venettä kun seuraa mönkijöiden jälkiä, ura jatkuu silisjoen toisella puolella paljon parempana kuin esim opukkaalle käveltäessä.