Asiani on tosi yksinkertainen ja yleinen. Mieheni kanssa olen kihloissa ja asunut yhdessä jo jonkin aikaa, ainakin sen verran että tiedän hänen olevan "se oikea", vaikka ennen en uskonutkaan mihinkään sellaiseen hömppään.
Mieheni on vain hyökkäävän mustasukkainen minua kohtaan. En ole mitenkään erikoisen näköinen eikä minulla ole ollut tuhottomasti ennen häntä suhteitakaan, pari. Poika puolisia kavereitani kohtaan hän on suorasanainen eikä se vielä minua haittaa sillä tiedän että heistä ei ole vastusta, mutta mieheni "v-mäisyys" minua kohtaan sattuu. Minua sattuu aina kun hän vertaa itseään kavereiheni esim "ota se matti jos sillä kerta on isompi, se on paremman näköinen, sillä on oma asunto tai vaikka hienompi auto" Oikeestaan olen yrittänyt lopettaa miehille puhumisen, mutta sisimmässä tiedän että se ei ole oikein, miehelläni on jokin muu asia tässä takana. En tiedä mitä voisin tehdä tälle asialle, tuntuu kuin mustiskohtaukset repisivät minua rikki, mutta meillä on niitä hyviäkin hetkiä tosi paljon, mutta tuntuu että se ei enää riitä. Mieheni on tosi hyvä mies muuten, kaikkea mitä toivoa voi tuota mustis juttua lukuunottamatta. Onko kellään samaa ongelmaa? EI minusta tunnu että haluaisin hänestä erota tän ongelman takia, minusta tuntuu vain että säryn ja masennun, silti rakastaisin häntä ja toivoisin samaa häneltä, mutta helvettiä pelkään, sillä sen olen kerran ennenkin kokenut.
Mieheni on vain hyökkäävän mustasukkainen minua kohtaan. En ole mitenkään erikoisen näköinen eikä minulla ole ollut tuhottomasti ennen häntä suhteitakaan, pari. Poika puolisia kavereitani kohtaan hän on suorasanainen eikä se vielä minua haittaa sillä tiedän että heistä ei ole vastusta, mutta mieheni "v-mäisyys" minua kohtaan sattuu. Minua sattuu aina kun hän vertaa itseään kavereiheni esim "ota se matti jos sillä kerta on isompi, se on paremman näköinen, sillä on oma asunto tai vaikka hienompi auto" Oikeestaan olen yrittänyt lopettaa miehille puhumisen, mutta sisimmässä tiedän että se ei ole oikein, miehelläni on jokin muu asia tässä takana. En tiedä mitä voisin tehdä tälle asialle, tuntuu kuin mustiskohtaukset repisivät minua rikki, mutta meillä on niitä hyviäkin hetkiä tosi paljon, mutta tuntuu että se ei enää riitä. Mieheni on tosi hyvä mies muuten, kaikkea mitä toivoa voi tuota mustis juttua lukuunottamatta. Onko kellään samaa ongelmaa? EI minusta tunnu että haluaisin hänestä erota tän ongelman takia, minusta tuntuu vain että säryn ja masennun, silti rakastaisin häntä ja toivoisin samaa häneltä, mutta helvettiä pelkään, sillä sen olen kerran ennenkin kokenut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiusaajat ja oman pahan mielen purkajat toisia loukkaamalla.
Kohottaako tuolla tavalla itsetuntoa? Tai jääkö ilman huomiota?
Tai järjestäkö riita päästäkseen juoksulle? Mietipä joutuuko hän olemaan "häkissä"?
Olen miespuolinen, alta kolmenkymmenen ja seurustellut vuosia. Lapsellinen käytökseni on ajanut suhteemme huonoon jamaan, ja teen nyt kaikkeni korjatakseni tilanteen. Mainittakoon, että olen alusta alkaen JÄRJELLÄNI tunnistanut vian olevan minussa, mutta kun TUNNE ajaa loppupeleissä aina terveen järjen edelle.
Tuossa tilanteessa ei voi olla kuin kaksi vaihtoehtoa; eroaminen tai sairaan osapuolen hakeutuminen hoitoon tai jonkinlainen itsenäinen ryhdistäytyminen. Miehesi ongelman alkuperää en tiedä, mutta sairaalloinen mustasukkaisuus tuskin on itse sairaus vaan oire..
Näin ainakin itselläni, kun ei alkoholistiperheessä varttuessa luottamusta päässyt ikinä syntymään. Nyt myöhemmällä iällä ongelmaa ei enää voi korjata, siitä tuli kasvaessa osa persoonallisuutta. Psykologin avulla ongelmatilanteet, eli sen, kun lapsen tunteet pukkaavat pintaan voin kuitenkin oppia tunnistamaan ajoissa ja tulevaisuudessa toivottavasti katkaisemaan tuhoisan ajatusmallin ennen kuin se pääsee pintaan. Se oli lapsuusajan puolustautumisstrategia joka ei luonnollisesti enää voi toimia aikuisten ihmisten maailmassa.
Eihän miehelläsi välttämättä ole taustalla mitään näin perustavanlaatuista; ehkä vain huono itsetunto? tuo ei kuulosta yhtä pahalta kuin minun oireeni.
Jos taustalla sattuisikin olemaan jotain vaikeampaa on muistettava, että takana voi olla häpeä jota on kannettu vuosikymmeniä. Silloin on vaikea hyväksyä että ongelma on juuri itsessä.
Tsemppiä, muista ettet voi jäädä ovimatoksi sairaaseen suhteeseen. Kun mitta tulee täyteen niin on lähdettävä. Kovin pahalta tuo ei kyllä kertomasi perusteella vielä kuulosta, jos miehesi onnistuu tunnistamaan ongelmansa.
on mullakin mustasukkanen mies. vittu opeta sille miten sua pitää kohdella. jos sä annat periks joka asiassa sä palkitset sitä ja se pahenee. sano että nyt lopetat tuo pelleily ja korotat ääntäs