Vkl:na en liikkeitä tuntenut.
Huoli hiipi tajuntaan. Olin nähnyt kummalisen painajaisenkin.
Sunnuntaina en kotidopplerilla saanut ääniä kuuluviin. Kuuluneet hyvin jo rv 12, rv 9 jo hyvin hyvin hennosti jotain.
Maanantai aamuna en ääniä kuullut.
Maanantaina (eilen) neuvolaan ääniä kuuntelemaan, ei niitä kuulunut.
Ultraan äippäpolille. Ei liikettä, ei sykettä.
Pienen enkelimme mitat vastasivat rv 19 0, menossa rv 19 1, eli pitkään ei ollut pienen sydämen sammumisesta aikaa.
Tuska on suuri, valtavan suuri, niin paljon, kun me tätä pientä odotimme ja toivoimme, niin paljon kun lapset odottivat pikkusisarusta.
Tunsin, kuinka elämä kasvaa sisälläni. Ei enää, nyt hän on pieni enkeli.
Enkelimme tulee syntymään huomenna. Menen sairaalaan. Sinne on varattu 3 yksikköä punasoluja mulle. Istukka kohdunsuulla, joten suuri verenvuoto riski olemassa.
Kotiin kuitenkin laittoivat, vaikka antoivat suun kautta kohdunsuuta kypsyttelevän tabletin, joka voi jo avata paikkoja. Jos vuoto kotona alkaa, niin ambulanssilla sairaalaan.
Muutoin sitten huomenna tabletteja kohdunsuulle.
Toivon, että enkelimme saa syntyä rauhallisesti, ilman paniikkia.
Aiomme katsoa pientä, hyvästellä ja pitää lähellä ja silittää.
Kertoa hänelle, kuinka häntä halusimme, kuinka paljon häntä rakastamme...
Tää tuska ja ikävä raastaa sydäntä ja tiedän, että huominen ja sen jälkeinen aika on vieläkin tuskaisempaa.
Huoli hiipi tajuntaan. Olin nähnyt kummalisen painajaisenkin.
Sunnuntaina en kotidopplerilla saanut ääniä kuuluviin. Kuuluneet hyvin jo rv 12, rv 9 jo hyvin hyvin hennosti jotain.
Maanantai aamuna en ääniä kuullut.
Maanantaina (eilen) neuvolaan ääniä kuuntelemaan, ei niitä kuulunut.
Ultraan äippäpolille. Ei liikettä, ei sykettä.
Pienen enkelimme mitat vastasivat rv 19 0, menossa rv 19 1, eli pitkään ei ollut pienen sydämen sammumisesta aikaa.
Tuska on suuri, valtavan suuri, niin paljon, kun me tätä pientä odotimme ja toivoimme, niin paljon kun lapset odottivat pikkusisarusta.
Tunsin, kuinka elämä kasvaa sisälläni. Ei enää, nyt hän on pieni enkeli.
Enkelimme tulee syntymään huomenna. Menen sairaalaan. Sinne on varattu 3 yksikköä punasoluja mulle. Istukka kohdunsuulla, joten suuri verenvuoto riski olemassa.
Kotiin kuitenkin laittoivat, vaikka antoivat suun kautta kohdunsuuta kypsyttelevän tabletin, joka voi jo avata paikkoja. Jos vuoto kotona alkaa, niin ambulanssilla sairaalaan.
Muutoin sitten huomenna tabletteja kohdunsuulle.
Toivon, että enkelimme saa syntyä rauhallisesti, ilman paniikkia.
Aiomme katsoa pientä, hyvästellä ja pitää lähellä ja silittää.
Kertoa hänelle, kuinka häntä halusimme, kuinka paljon häntä rakastamme...
Tää tuska ja ikävä raastaa sydäntä ja tiedän, että huominen ja sen jälkeinen aika on vieläkin tuskaisempaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
enkeliä koskaan. Vaikeata on ymmärtää Jumalan tahtoa.
Bealiina,
otan osaa!! Voimia sinulle!
Voi Bealiina, otan osaa!
Ei hyva paiva meillakaan tanaan.. Kavin varhaisultrassa ja toivoin nakevani sydan aanet, mutta siella oli taas vain tyhja pussi. Toinen tuulimuna putkeen. Tallaista tama, toivotaan parempaa onnea meille kaikille seuraavaan yritykseen.
Jaksoja toivotellen,
AinoX
olen niin pahoillani teidän perheen puolesta,elämä joskus lyö niin kovalla kädellä ja suoraan kasvoihin.lohdutuksen sanoja ei ole,tiedän sen saman kokeneena,toivon vain voimia teille ja uskoa siihen,että vielä elämä näyttää parempiakin päiviä.
-ja edelliselle kommentoijalle:puhtaasta sielusta syntyy aina enkeli,lue raamattusi oikein.ärrinmurrin
Otan osaa.. Sain kyyneleet silmiin kun luin viestin, omat tuskaiset muistot pienen pojan liian varhaisesta syntymästä vielä tunkee muistiin ja tuntuu kauhealta ajatella, että joku muu myös joutuu käymään sen kaiken läpi. Voi ei.. en osaa edes sanoa mitään lohduttavaa, sopivia sanoja ei ole. Toivon vain teille kovasti voimia kestämään sen, mikä väistämättä on edessä. Kuolleen lapsen synnytys on jotain mitä en toivo pahimmalle vihamiehellekään, ja kaikkein vähiten sitä toivoisi perheelle joka on pikkuista odottanut, toivonut ja rakastanut.
Miksi näin käy, sitä emme koskaan saa tietää. Toisten elämä vaan on lyhyempi kuin toisten, asiat on sillä tavalla tuolla ylempänä järjestetty. Kaikki eivät saa elää pitkää elämää, kaikki eivät saa elää elämää lainkaan. Mutta ollaan silti onnellisia, että pikkuisesi pääsee nyt turvalliseen paikkaan, missä ei kuolemaa ja surua ole. Siellä hän odottaa yhdessä toisten pikku enkelten kanssa meitä jotka olemme heidät menettäneet, ja kerran vielä saadaan kaikki olla yhdessä. Siihen minä uskon, ja toivon että sinäkin uskot siihen ja jaksat odottaa sitä päivää kun taas kohdataan omat pikkuiset lapsemme.
Tuska hellittää ajan mittaan, mutta muistot ei häviä koskaan.
Luin kirjoituksesi, ja muistan tammikuun kuin eilisen päivän. Tämä Sinun kirjoituksesi toi Minulle niin voimakkaan tunteen... tiedän miltä sinusta tuntuu...Menetin 23 ja risat viikoilla myös vauvani ja koin käynnistyksen ja vauvasta luopumisen tuskan. Se tuska raasti sydäntäni niin kovaa...Minä tiedän miltä Sinusta tuntuu..Voimia ja halauksia Sinulle ja koko perheelle!! Olen ajatuksin luonasi...
Voi kulta pieni... elämää sumussa. Pieni enkelisi. Anna aikaa itkulle, anna aikaa itselle... Pitäkää toisistanne huolta ja rakastakaa toisianne.
Menetin pienen enkelitytön vuosi sitten. Oli menossa 22 rv. Kävin viikonloppuna hänen haudallaan. Viimeisten raskauspäivien muistot ovat ihan liian kipeitä. Mutta ne mieleen tallennetut hetket siitä, kun pieni oli masussa ovat maailman ihanimpia.
Se oli huutava hiljaisuus, kun pieni enkelimme syntyi.
Jäljelle jäi suru, ikävä ja kaipaus... Tyhjä syli.
15.8 syntyi pieni, niin täydellisen näköinen poika... Voiko täydellisempää ollakkaan.
Saimme olla pienen kanssa pitkään. Suukottaa, pitää sylissä, silittää ja kertoa kuinka häntä odotimme, kuinka toivottu hän oli ja kuinka kamalan paljon häntä rakastamme...
Tänään haimme enkelillemme arkun, haimme itse hänet sairaalan kappelilta ja toimme tuonne kotikuntamme ruumishuoneelle.
25.8 pieni enkelimme siunataan haudan lepoon...
VOIMIA!!
Synnytin huhtikuussa pienen enkelitytön Iina, rv20. En pysty sanoin kuvaamaan sitä tuskaa mitä silloin koin, tiedän juuri miltä sinusta tuntuu. Ne samat ajatukset ja tunteet palasi mieleeni, mutta tuska on lähtenyt pois. Nyt on muisto. Vaikka nyt tuntuu että et pääse ikinä yli asiasta, mutta kyllä se päivä vain koittaa, kun senkin aika on.
Nyt odotellaan uutta raskautta, ei vielä ole plussaa, mutta odotus on kova. Surutyö on takana, ja muisto Iinasta sydämestä. Käyn usein Iinan haudalla viemässä kukkia. iina haudattiin muistolehtoon.
Tässä sinulle runo, joka on minun sydämeeni jäänyt ikuisesti:
"Kumpa, rakas pieni
enkelini, kumpa olisit
jaksanut. Me olimme isin
kanssa niin valmiit
ottamaan
sinut avosylin vastaan,
rakastamaan sinua,
kasvattamaan sinut,
olemaan
tukenasi läpi koko
elämäsi.
Sinun lähtösi mursi meidän
sydämemme. Äidin sydän on
vieläkin säpäleinä lähtösi
vuoksi.
Sinä sait alkusi äidin ja
isin suunnattoman suuresta
rakkaudesta. Kaipaus
meissä
ei kuole koskaan."
Halauksia ja voimia teille!!
Ja pidä itsestäsi heti alussa huolta, varmista että sinulla on ympäriläsi ihmisiä, joille voit puhua. Se on paras apu tilanteeseen ja pääset eteenpäin. Koska nyt ei saa kuitenkaan jäädä tallaamaan paikalleen, vaan mentävä eteenpäin. Niin ne meidän pienet enkelilapsemmekin haluaa. Ei ne halua nähdä meidän itkevän kauaa.
itse synnytin eilen meidän pienen vauvan. Viikkoja oli 23 1. Menin neuvolaan onnellisena että saan laput ja anoa äitiys pakkausta. Olin ihmetellyt kun liikkeitä ei ollut tuntunut viikkoon ollenkaan. Ajattelin kuitenkin että kaikki on hyvin. Vauveli on vain niin päin että se potkii selän puolelle.
Totuus neuvolassa oli karu. Sydänääniä ei saatu kuuluviin ja ultrassa näkyi eloton vauva, jolla oli pää painunut kumaraan. :`( Nyt olo on todella surkea. En tiedä miten tästä selviää. Tuntuu ettei mitenkään. Miksi meille kävi näin. Meillä yksi keskenmeno jo tätä ennen, mutta se oli viikolla 8. Ensimmäistä vauvaa täällä yritetään. Pitää vain uskoa siihen että ehkä meille joskus luoja suo vauvan. Sen aika ei vain ollut nyt. :(
Minä menetin vuoden alussa 23 ja risat viikoilla myös vauvani. Se oli niin raskasta! En osaa sanoa muuta kuin paljon paljon voimaa Sinulle ja Miehellesi! Tiedän, että luopumisen tuska viiltää niin syvältä, niin kipeää ja sydän huutaa tuskaa....päivä päivältä pikku hiljaa siitä selviää. Omasta kokemuksesta haluan sanoa "puhu...puhu vieläkin..kaikki tuska pois. Se auttaa selviämään menettämisen tuskasta.Toivon runsaasti Onnea elämääsi!!!
Minä menetin vuoden alussa 23 ja risat viikoilla myös vauvani. Se oli niin raskasta! En osaa sanoa muuta kuin paljon paljon voimaa Sinulle ja Miehellesi! Tiedän, että luopumisen tuska viiltää niin syvältä, niin kipeää ja sydän huutaa tuskaa....päivä päivältä pikku hiljaa siitä selviää. Omasta kokemuksesta haluan sanoa "puhu...puhu vieläkin..kaikki tuska pois. Se auttaa selviämään menettämisen tuskasta.Toivon runsaasti Onnea elämääsi!!!
Hei te joilla on näitä kohtukuolemia. Haluaisin tietää että onko löytynyt syytä miksi niin kävi?
Itse nimittäin kirjoitin tuon ku minulla kuoli 23 1. Tässä pitäsi hautajaiset järjestää, jotka on ensi lauantaina. Pelottaa koko päivä jo valmiiksi. En varmasti selviä siitä. :(
Kuulema huonoa onnea tuo eka 19 viikkoisen kuolema viime syksynä. Nyt sama mutta 18 viikkoinen, alkoivat sentään jotain katsoa.Vaikka tympeä nais lääkäri sanoi että aivan normaalia ja vasta kolmannen jälkeen tutkitaan. Suuttui siitäkin kun en halunnut päiväsaliin just synnyttäneiden seuraan aamupalalle. Olen yksityiselle menossa, en muuta osaa enää tehdä. Palasina jo muutenkin tämä ihmis elo.
Kyllä Minulla löytyi syy melkolailla. Verijuttuihin liittyy, mut täällä ei uskalla oikein anonyymistikään kertoa kovin tarkkaan(ettei kukaan tunnista).
Meillä hautajaiset oli vaan ihan oman perheen kesken. Minä, Mies ja 4 lasta. Siskoni tuli ottaa valokuvia. Minä koin, että raskain aika oli se eka viikko. Menettäminen ja synnyttäminen. Hautajaisten jälkeen ehkä jopa jo helpotti jonkin verran. Itse koin että luonnossa liikkuminen teki hyvää, itke suru pois. Jos havahdut jonakin päivänä tunteeseen(jota itse koin)että ahdistaa, mutta itku ei tule. Minä koin sellaista, ja tajusin että sisällä on itkemätöntä surua ja kaipausta. Panin surumielistä musiikkia soimaan ja kun itku vihdoin tuli...tajusin kuinka ikävä Minulla olikaan vauvaa. Se helpotti todella. Suru kestää aikansa, päivä kerrallaan eteen päin...en olisi uskonut silloin kun koin tuon, että siitä surusta voi selvitä. Mutta kyllä niin onneksi tapahtui. Muistot elää. Näen vieläkin ne tyttövauvamme kasvot joita silitin. Onneksi on paikka, jossa käydä(haudalla).
Toivotan Sinulle kohtalotoveri suuresti voimia surunne keskellä! Muistan Sinua!
pienestä enkelistämme otettiin kudosnäyte, josta piti tutkia kromosomit, mutta niitä ei saatu tutkittua, koska kudos oli alkanut jo hajota.
Pienelle tehtiin jonkinlainen ruumiinavaus.
Enkelistämme ei mitään vikaa löytynyt. Terve pikkuinen.
Istukka tutkittiin ja siinä oli jotain häikkää.
Villukset huomattavasti kömpelömmät, sidekudoksetn mää lisääntynyt ja aineenvaihduntaväli on hyvin leveä. Löydön sopii kuulema keskenmenoon (argh mä inhoan käyttää tuota sanaa, minusta tuo keskenmenon viikko raja pitäisi olla pienempi). On kuitenkin mahdotonta arvioida onko tämät istukan epäkypsyys keskenmenon syy vai heijastaako se jotain taustalla olevaa syytä.
Eli noista ei vielä voi olla ihan varma mikä syy on.
Verikokeita multa otettiin moooooonta. en tiiä mitä kaikkea, mutta tuloksia en niistä ole vielä saanut tietooni.
meillä tyttö kuoli rv 39 kohtuun ja ruumiinavaukset tehtiin vaikka syy näkyi jo vauvan syntyessä, napanuorassa oli tiukka solmu.
voimia!