Hukkuminen tavaraan ja romuun

annette27

Hei! Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa?

Asumme kolmiossa, jossa on kaappitilaa kohtalaisen paljon. Lahjoja ja tavaraa on kertynyt pitkin matkaa molemmille ylioppilasjuhlien, valmistujaisten, kihlajaisten ja häiden myötä. Myös lapsentulo sai valtavan kulutusbuumin liikkeelle. Meillä käy aika usein vieraita, sillä ihmisillä on usein asiaa Helsinkiin. (Tämä on taas toinen rasittava aihe.) Nytkin kesällä väkeä on tullut ovista ja ikkunoista, ja siinä sivussa meitä halutaan ilahduttaa tuliaisilla.

En halua missään tapauksessa kuulostaa nirsolta tai kiittämättömältä, ja ymmärrän että tuliaisia tuodessaan ihmiset tarkoittavat hyvää. Minua kuitenkin ihmetyttää, mitä ihmiset ajattelevat meidän tarvitsevan, kun he tuovat meille jonkun Tiimarin kynttiläpakkauksen tai Pentikin koristekivisetin. Ruokakassi, viinipullo tai jokin muu käyttötavara olisi paljon tervetulleempaa. Tulisivatpahan ihmisten vierailutkin meille tuolloin helpommiksi ja halvemmiksi! Lasten vaatteetkin tulevat aina käytettyä.

En ole koskaan sietänyt muuta kuin tietynlaisia koriste-esineitä (enimmäkseen jotakin vanhaa tai laadukasta), ja ihmiset kyllä huomaavat sen, ettei meillä krääsää paljon olekaan. En halua asuntoomme kirjahyllyä, jossa on jotakin muuta kuin kirjoja. Minun tyyliini ei kuulu täyttää jokaista vapaata pintaa (television päällys, kaiuttimet, pöydät) kynttilänjaloilla tai kuivakukka-asetelmilla.

En tiedä, minne tukkisin nuo kaikki krääsät, mitkä meille tuodaan. Tunnustan, että olen joskus kiittänyt kauniisti jostakin sellofaaniunelmasta, ja laittanut sen eteenpäin joksikin nimpparilahjaksi.

Pelkään jo oikeasti tulevia lasten synttäreitä ja nimppareita, kun Brazit ja muut valtaavat lattiapinta-alaa. En ole riittävän suorapuheinen, että uskaltaisin sanoa ihmisille, että tähän taloon saa tuoda vain sitä ja sitä. Eikä se ole kohteliastakaan, sillä lapsella on oikeus lahjoihin. Olenhan minäkin aikanaan saanut iloita synttäripaketeista ja täyttää huoneeni tavaralla.

Jos menisin toisen kerran naimisiin tai juhlisin valmistujaisia, antaisin ihmisille mahdollisia muistamisia varten UNICEF:n tilinumeron. Minulla on jo kaikkea ja mahdollista, enkä enempää halua. Tavara ahdistaa!

Kiitos kun sain avautua. Kirjoitan tätä kesken kaappisiivouksen ja kiukuttaa niin pirusti!

18

1083

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ongelmaa

      Ymmärrän sinua hyvin, olen itse samanlainen ja kaikenlainen turha tavara ärsyttää.
      Eipä siihen taida auttaa muu kuin antaa ihmisten kantaa sitä tavaraa ja laittaa niitä sitten itse eteenpäin tai myydä kirpparilla. Ihan lähimmille voisi yrittää sanoa, että ei haluta mitään tavaraa, mutta aina se ei toimi. Meillä on sisaruksilla ja vanhemmilla hirveä tarve aina ostaa esim. joululahjoja kaikille. Vaikka kuinka sanomme, että riittää, että lapsia muistetaan, niin aina vaan tulee kaikenlaista roinaa... huoh!

      • ...

        Tuttu tunne tääläkin. Itse olenkin yrittänyt alata miettimään kylään mennessä, että mitä ihan oikeasti tarvittaisiin. Lahjat mitkä pystyy "kuluttamalla hävittämään" ovat mielestäni parhaita.

        Eli juuri mainitsemasi syömiset. Esim. kahvi-paketti, itse leivottu tai miksei ostettukin kakku. Kynttilät voi aina polttaa pois, eli niistä pääsee eroon. Kahvikuppi servettejä tms. Lapsiperheissä tarvitaan vaatteita, vaippoja tms. Kukkiakin voi olla joskus kiva saada. (Ei kuitenkaan opettajalle. Veikkaan, että jos jokainen lapsi tuo kukkia koulun päätyttyä ei maljakotkaan kotona riitä.) Lahjakortit hierontaan eri kauppoihin tms.

        Tietysti voi olla, että lapset aina itse pitävät näistä ns.aikuisten näkökulmasta turhista leluista enemmän kun vaatteista. Itse muistan, että jouluna ja syntymäpäivinä kovantuntuinen paketti kiinnosti aina emmän kun pehmeä.

        Sitäkään varten koriste-esineet eivät ole mielestäni hyvä valinta, koska kaikilla on erilainen maku. Toiset voivat kuitenkin ehkä ajatella, että haluavat mielummin antaa koriste-esineen, että siitä jää pysyvä muisto.

        Voihan sitä aina yrittää esim. sukulaisille sanoa joululahjatoiveenaa, että vaatteita aina tarvitaan ja mielummin otetaan vastaan jotain välttämätöntä. Liika lelumäärä tietää vain sotkua lisää? Tai jotain mitä juuri sillähetkellä tarvitsee esim. pussilakanoita.

        Kierrätystä lahjojen suhteen joskus pakko tehdä tääläkin. Eikä nyt ihan viitsi loukata antajan mieltä juuri silloin kun lahjan saa.


    • mapee

      Todellakin joillakin on viehättävä tapa ostaa ihme krääsää jota ei edes huolisi omiin nurkkiinsa, mutta toisille kiikutetaan. Minulla on myös vankka oma maku, vaikka se ei aina ole muille selvää koska jopa aika mauttomiss atavaroissa voi oll ajoku josta pidän ja taa sklassikoissa ihan ällöjä. Eli sillä perusteella, että luultavasti pidän ei kukaan osaa ostaa juuri mitään. Miehelle sitten on ihan sama mitä täällä kotona on.

      Suosikki krääsääni on ollut miehen siskon ostamat ihmeelliset joululahjat jotka on laitettava esiin ja sitten ne katoaa. Tosin jossain vaiheessa lakkasin asettamasta näytille ja lahjoitin joitakin eteenpäin. Otti neniinsä tietenkin kun asian huomasi, mutta miksi pitäisin tavaraa jota en voi sietää? Niin niitä kaikkien aikojen suosikkeja on; posliinijoutsen kultakoristein jolla selässä malja jossa tekokukkia, musta posliinipulu kultakoristein, lokinpaska amuistuttava maljakko jonka suuaukko on 1,5cm ja maljakon leveys n20-25cm, vihreää lasia asuntoon jossa ei ole mitään vihreää, coffee-mukit (nenä menee mukiin sisään kun juo ellei osu reunaan..)vaikka muut mukit on teemaa, Keltainen pitsipöytäliina, tuikkukippoja ja kynttilänjalkoja lasista (ennestään muutama tusina.. enkä kerää..), iittalan kopioita vaikka aitoja on jo monta... siis missä järki??

      Itse olen alkanut suosia lahjoissa kaikkea käytettävää. Kynttiläkin on hyvä kun niitä on monta samanlaista. Kattaussetti kuluu aina joskus vaikka ei olisi ihan maun mukainenkaan. Syötävä ja juotava löytää omistajansa myös. Saippuaa yms voi myös harrastaa jos toinen niitä käyttää jne. eli vähän kun miettii niin sopivaa löytyy kyllä aiheesta kuin aiheesta eikä tarvitse kaappeja täyttää.

      Hauskaa oli silloinkin kun yhtä kuolinpesää siivottiin ja yksi ihminen ei huolinut itselleen mitään mitä oli sinne lahjaksi vienyt, vaikka kuinka kiusallamme tarjottiin ja tyrkytettiin..

      Varsinkin nuorilel perheille on oiva konsti viedä astiaston joku osa aina merkkipäivinä tai tuliaisina jos sellaista kerätään ja ilmeisesti se on nykyisin taas tapana varsinkin kun esim arabia on mallejaan uusinut.

    • MinttuMaaria1

      Minä myös vihaan kaikenlaista krääsää ja kuskaankin kaiken ylimääräisen kirpparille. Joku hieno koriste kippo on mennyt "vahingossa" rikki, kun on sattunut putoamaan sopivasti kädestä.

      Meille tuo koriste-esineiden, pitsiröyhelö tyynynpäällisten ym, tuonti on loppunut. Ovat huomanneet etten yleensäkään pidä esillä oikeastaan mitään koriste-esineitä, kahta maljakkoa lukuunottamatta.
      Muuta ei ole, puhumattakaan jostain kuivakukista, yök.

      Joskus, joku vielä sattuu tuomaan jonkun viherkasvin, mikä saa minun hoivissani kyytiä aika pian. Kissa myös tykkää pureskella kukan lehtiä :)

      Olen monille suoraan sanonut, ei kukkia meille. Minä ottaisin mielelläni sen ruoka-kassin tai viinipullon, tai lapsille vaatetta, jos joku välttämättä haluaa jotain tuoda.

    • Elfarran

      linjoilla olen. Todella ärsyttävää kun muut yrittävät sisustaa minun asuntoni, vaikka hyvää tarkoittavatkin.

      Tässä siis vuodatus, johon voisi sanoa, että kiittämättömyys on maailman palkka. Ihan hävettää tämmöisestä japatus, mutta antaapa kerrankin paukkua.

      Eli minulla on anoppi, jonka maku on kertakaikkiaan eri kuin minulla. Anoppi on minunkin vanhempiani 15 vuotta vanhempi ja maalta todella köyhistä oloista kotoisin. Mieheni loukkaantuu jos anopin ostamia tavaroita ei laiteta "näytille". Vaan kyllä hänkin ymmärtää ettei niitä kaikkia voi kun niitä on niin paljon ja kokoajan tulee lisää. Siksi meillä on esim käkikello (!!!) parhaalla paikalla olohuoneen seinällä (meillä ei riidellä kaapin paikasta, vaan käkikellon). Samaa kategoriaa on tauluja, koristeita, astioita ym ym. Ja itse kun harkitsen niin tarkkaan joka esineen, jonka laitan seinälle tai esille. Niitä ei montaa ole, koska pidän tyhjistä pinnoista. Anoppi ei osta rihkamaa, mutta tavaraa jota en kertakaikkiaan mieli tai tarvitse. Hän ostaa sitä mistä hän itse pitää. Toisaalta sekin on ihan hyvä peruste, jos ei tiedä mistä minä pidän. Lahja kertoo ainakin jotain antajastaan. Esim hän on kuulemma aina ihaillut iiiihania Myrna-kuppeja ja mennä paukautti ostamaan minulle sellaiset... ne ei mielestäni ole oikein "nuoren" ihmisen kupit ja niin kaukana omasta maustani kuin kertakaikkiaan voi olla.

      Kerroin tutulleni siitä käkikellosta kerran ja hänellä oli pistää vielä paremmaksi. Hänen anoppinsa oli ostanut heille semmoisen ison raameissa olevan kirkon valokuvan. Heidän kotikirkkonsa. Semmosiahan ihan oikeasti myydään ja ne on kuulemma sikakalliita. Heh, minunkin anoppini luona on heidän kotikirkostaan kuva. Onkohan se joku tapa maalla, en tiedä. Mutta jokatapauksessa, tutun oli pitänyt aina ripustaa se taulu seinälle kun anoppi tuli kylään. Kyllä se kirkon kuva päihittää meidän käkikellon :D

    • kaizu

      Olipas helpottavaa kuuulla, että en ole ainoa, joka on laittanut jonkun lahjan tai tuliaisen eteenpäin lahjaksi tai kirppikselle kaikine sellofaaneineen päivineen. Heihei huono omatunto!!

      Minulla välkkyy kauhukuvina päässä myös mielikuvat barbeista ja nallepuheista, joita varmaan tulee lahjoina ja jollain kohtaa tyttöni varmasti alkaa fanittamaan jotakin hahmoa, niin että sitä pitää olla paidassa, repussa, verhoissa ja lakanoissa. Suurta henkistä valmistautumista on vaatinut myös se, että jonakin kauniina päivänä tyttöni haluaa valita vaatteet päällensä. Tähän mennessä on mennyt hyvin kun olen yksinoikeudella saanut hänelle vaatteet valita. Ihmettelen edelleen suureen ääneen sitä, kuinka vähän vauvoille ja lapsille tehdään yksivärisiä vaatteita ilman yhtään perhosta, kukkaa tai prinsessaa. Sama homma kenkien kanssa. Miksi haalareiden pitää aina olla monivärisiä? Mieheni on kertonut omalle suvulleen,että tänne ei kannata tuoda mitään kirjavaa vaatetta (jollei se tietysti ole burberry, se kyllä käy), puhumattakaan minnihiirimikätahansamuupiirroshahmopaitoja ja housuja, koska niitä ei vaan käytetä ja ne menee osastoon "krääsä". Ihan hyvin on viesti mennyt perille!

      Puhuimme juuri mieheni kanssa leikkimökin laittamisesta tyttärelle ja olin hetken aikaa vakavissani sitä mieltä, että se on pykättävä pystyyn vielä tämän syksyn aikana, jotta saan sisustaa sen oman mieleni mukaan... Joo, joo, on itsekäs ajatus ja mietittyäni hetken päädyin kuitenkin siihen, että jos tyttö sinne ensi kesänä, kun jo jotain osaa halutakin, tahtoo vaikkapa sen nalle puh-boordin, niin menköön!

      Meillä kyläilevät ovat vuosien saatossa oppineet jotain ja jos jotakin tuovat se on yleensä mieleni mukaista. Kerään paria Arabian vanhaa astiastoa ja minut tuntevat henkilöt osaavat antaa lahjaksi tai muuten vaan vaikkapa sarjaan kuuluvan munakupin ja tietävät minun olevan siitä ikionnellinen pitän aikaa.

      Meillä ei myöskään paljon krääsää esillä ole; kerään pienimuotoisesti erilaisia Aalto maljakoita, jotka kaikki ovat esillä, samoin kuin Arabian kannuja. Tuikut poltan vain Iittalan tuikkuasioissa. Avohyllyssä on Iittalan vanhaa lasia ja Riihimäen lasin tuotteita, jotka kaikki ovat myös ihan arkikäytössä.

      Samaa mieltä olen myös kirjahyllystä, siinä ei minunkaan mielestä kuulu olla kuin kirjoja, mitä enemmän, sen mukavampi.

      Minua ei tavara sinänsä ahdista. Päinvastoin kierrämme kirpputoreja, osto- ja myyntiliikkeitä sekä huutokauppoja, jotta voisi hankkia hieman lisää tavaraa ja kun löytää pitkään etsimänsä asian, niin voi kuinka siitä tulee hyvällä mielelle. Mutta krääsä on toki erikseen ja siitä on vain päästävä eroon tavalla tai toisella. Vie ylimääräinen vaikkapa pelastusarmeijaan, tulee varmasti käytöön ja tekee jonkun onnelliseksi.

      Kun tässä aikaa on, niin kerrompahan kesällä taphtuneesta: Olimme savon sytämmessä tapaamassa paria tuttavaperhettä. Molemmilla melko uudet talot. Aloitimme rouva a:n kotoa, joka oli hirveydessään suorastaan mykistävä. Oli sinistä nahkasohvaa, sifonkiverhoa, kuivakukka-asetelmaa ja Sotkan huonekaluja. Tietysti vaaleansiniset kaakelit pesutiloissa. Ainut mikä puuttui, oli se tuuletushärveli katossa.

      En kyennyt sanomaan mitään. Sitten siirryimme rouva b:n kotiin rouva a:n kanssa. Rouva b:llä on pitkälti samantyylinen maku kanssani ja koti oli ihastuttava. Tilanne oli minulle hankala, koska ei tietenkään rouva a:n läsnäollessa voinut ryhtyä kehumaan rouva b:n kotia, kun en sitä tehnyt rouva a:kaan luona. Heti tilanteen salliessa soitin rouva b:lle ja kerroin tilanteen hänelle. Loppu hyvin kaikki hyvin.

      • mapee

        nyt menee taas alkuperäisen sivuun, mutta aika raa'alla kädellä teet valintoja lapsen puolesta ja lopulta aika perusteetta. Inhoan monia tyttöjen juttuja ja samoin poikien, mutta lapsella on niihin mielestäni oikeus. Barbien ja brazien määrää on yritetty rajoittaa jotta ei ole ihan tusinoittain, mutta kummasti kertyy..

        Hahmot vaatteissa on myös ainakin meillä olleet lapsille jossain vaiheessa todella tärkeitä ja nyt isompana huomaa kuinka merkittävä osa identiteetin luomistakin. Ne minnit sun muut on oikeastaan eka näkyvä mieltymyksen osoitus ulospäin..

        Ja sitten tuo leikkimökki. Eräs työtoverini sisusti taannoin tyttärelleen joka oli ekalla koulussa uutta huonetta. Äiti valitsi roosaa ja vihreeää, vähän kermaa sekaan. Ihan nätti, mutta tyttö on inhonnut sitä heti kun on ymmärtänyt kuink amonenlaisia huoneita muilla lapsilla on olemassa ja mitä muita värejä on.

        Omien lasten kohdalla nähtiinkin sitten kamala vaiva kun etsittiin tyyliä ja värejä taloa tehdessä joista pitävät. Jopa silloin viisivuotias osasi päättää itse minkä värin tahtoo eikä toistaiseksi ole halunnut sitä muuttaa. Tosin on jo ilmoittanut valtaavansa siskon huoneen "sitten isona tyttönä.." kun tämä muuttaa pois.

        Myös lahjan antajalla on lapselle väliä. Meillä on tietysti ollut kiva tuuri siinä, että ne ällöimmät (mielestäni) vaatteet tulee aina niiltä lapsille rakkailta ihmisiltä jolloin niitä pidetään jatkuvasti! Ja siihen on lapsella oikeus ainakin meillä..


      • kaizu
        mapee kirjoitti:

        nyt menee taas alkuperäisen sivuun, mutta aika raa'alla kädellä teet valintoja lapsen puolesta ja lopulta aika perusteetta. Inhoan monia tyttöjen juttuja ja samoin poikien, mutta lapsella on niihin mielestäni oikeus. Barbien ja brazien määrää on yritetty rajoittaa jotta ei ole ihan tusinoittain, mutta kummasti kertyy..

        Hahmot vaatteissa on myös ainakin meillä olleet lapsille jossain vaiheessa todella tärkeitä ja nyt isompana huomaa kuinka merkittävä osa identiteetin luomistakin. Ne minnit sun muut on oikeastaan eka näkyvä mieltymyksen osoitus ulospäin..

        Ja sitten tuo leikkimökki. Eräs työtoverini sisusti taannoin tyttärelleen joka oli ekalla koulussa uutta huonetta. Äiti valitsi roosaa ja vihreeää, vähän kermaa sekaan. Ihan nätti, mutta tyttö on inhonnut sitä heti kun on ymmärtänyt kuink amonenlaisia huoneita muilla lapsilla on olemassa ja mitä muita värejä on.

        Omien lasten kohdalla nähtiinkin sitten kamala vaiva kun etsittiin tyyliä ja värejä taloa tehdessä joista pitävät. Jopa silloin viisivuotias osasi päättää itse minkä värin tahtoo eikä toistaiseksi ole halunnut sitä muuttaa. Tosin on jo ilmoittanut valtaavansa siskon huoneen "sitten isona tyttönä.." kun tämä muuttaa pois.

        Myös lahjan antajalla on lapselle väliä. Meillä on tietysti ollut kiva tuuri siinä, että ne ällöimmät (mielestäni) vaatteet tulee aina niiltä lapsille rakkailta ihmisiltä jolloin niitä pidetään jatkuvasti! Ja siihen on lapsella oikeus ainakin meillä..

        Puhuin henkisestä valmistautumisesta fanituksen kohteisiin, koska niitä tulee. En puhunut siitä, että aion ne kieltää kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Tei oman päätelmäsi, väärin meni. Puhuin vaatteiden valitsemisesta tähän mennessä. Puhuin ajatuksesta sisustaa leikkimökki itse, mutta mainitsin myös sen ajatuksen lyhytikäisyydestä. Siinä nyt ei mitään vikaan tulkitsemisen mahdollisuutta edes ollut, mutta teit sen silti. Väärin meni sekin.

        Lapseni on nyt 1v 9kk, joten vaatteiden valitsemiseen ei omaa mielipidettä löydy, puhumattakaan leikkimökin sisustamiseen vielä tässä vaiheessa. Ensi kesänä ehkäpä. Tässä vaiheessa nuo valinnat on lapsen puolesta tehtävä. Perusteluiksi tässä vaiheessa ei tarvita muuta kuin minun makuni. Lapsen kasvaessa juttu on sitten jo ihan eri.

        Että jos tämän perusteella minä sinun mielestäni käytän raakaa kättä ja riistän lapseltani riemun pitää tärkeitä vaatteita yllään, niin kova on sinun tarpeesi "kritisoida".


      • mapee
        kaizu kirjoitti:

        Puhuin henkisestä valmistautumisesta fanituksen kohteisiin, koska niitä tulee. En puhunut siitä, että aion ne kieltää kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Tei oman päätelmäsi, väärin meni. Puhuin vaatteiden valitsemisesta tähän mennessä. Puhuin ajatuksesta sisustaa leikkimökki itse, mutta mainitsin myös sen ajatuksen lyhytikäisyydestä. Siinä nyt ei mitään vikaan tulkitsemisen mahdollisuutta edes ollut, mutta teit sen silti. Väärin meni sekin.

        Lapseni on nyt 1v 9kk, joten vaatteiden valitsemiseen ei omaa mielipidettä löydy, puhumattakaan leikkimökin sisustamiseen vielä tässä vaiheessa. Ensi kesänä ehkäpä. Tässä vaiheessa nuo valinnat on lapsen puolesta tehtävä. Perusteluiksi tässä vaiheessa ei tarvita muuta kuin minun makuni. Lapsen kasvaessa juttu on sitten jo ihan eri.

        Että jos tämän perusteella minä sinun mielestäni käytän raakaa kättä ja riistän lapseltani riemun pitää tärkeitä vaatteita yllään, niin kova on sinun tarpeesi "kritisoida".

        jospa tuo ikä olisi alunperin ollut niin olisi asiaa muuttanut. Muuten tekstin tulkitsin aika pitkän ajan opetukseksi suvulle, enkä lyhyeksi kurssitukseksi.

        Luin todella tekstin kolmeenkin kertaan läpi...

        Tuon yhden esimerkin otin esiin koska tilanteenne kuulosti aika samanlaiselta ja kuten siinä mainitsin kyse oli ekaluokkalaisesta. On paha arvailla oletko toiminut tavallasi vuoden vai viisi vai kymmenen kun et kerro muut akuin opettaneeesi su´vun jo makusi mukaiseksi. Meillä on niin tyhmää sukua ettei ne noin lyhyessä ajassa olisi oppineet mitään.

        Edelleen kukin toimii tavallaan, mutta jotenkin oletuksella että lapsesi on jo hieman isompi tuntui toimintasi pahalta. Tuossa iässä kun harva osaa yhdistää lahjan antajankaan tavaraan tai vaatteeseen josta myös mainitsin..

        Kritisointikaan ei ollut tarkoitus sinällään, vaan ihmetytti toimesi lapsen puolesta. Kerroithan hyllyttäväsi ja jemmaavasi tavaraa jne pois ulottuvilta. Völttämättä teksti ei edes ollut suoraan sinulle vaan yleensä tilanteeseen jossa vanhemmat valitsevat lapsen puolesta, niitä taitaa tuolla ketjussakin olla joku..


      • kaizu
        mapee kirjoitti:

        jospa tuo ikä olisi alunperin ollut niin olisi asiaa muuttanut. Muuten tekstin tulkitsin aika pitkän ajan opetukseksi suvulle, enkä lyhyeksi kurssitukseksi.

        Luin todella tekstin kolmeenkin kertaan läpi...

        Tuon yhden esimerkin otin esiin koska tilanteenne kuulosti aika samanlaiselta ja kuten siinä mainitsin kyse oli ekaluokkalaisesta. On paha arvailla oletko toiminut tavallasi vuoden vai viisi vai kymmenen kun et kerro muut akuin opettaneeesi su´vun jo makusi mukaiseksi. Meillä on niin tyhmää sukua ettei ne noin lyhyessä ajassa olisi oppineet mitään.

        Edelleen kukin toimii tavallaan, mutta jotenkin oletuksella että lapsesi on jo hieman isompi tuntui toimintasi pahalta. Tuossa iässä kun harva osaa yhdistää lahjan antajankaan tavaraan tai vaatteeseen josta myös mainitsin..

        Kritisointikaan ei ollut tarkoitus sinällään, vaan ihmetytti toimesi lapsen puolesta. Kerroithan hyllyttäväsi ja jemmaavasi tavaraa jne pois ulottuvilta. Völttämättä teksti ei edes ollut suoraan sinulle vaan yleensä tilanteeseen jossa vanhemmat valitsevat lapsen puolesta, niitä taitaa tuolla ketjussakin olla joku..

        Jäi todellakin mainitsematta lapseni ikä. Ihmisille voi esittää myös tarkentavia kysymyksiä, jos joku olleellinen seikka kuten ikä jää mainitsematta, ennen sen suurempien tulkintojen tekemistä. Että jospa ilman kriittisiä tietoja voisi jättää sen arvailun vaikka väliin. No mutta se siitä.

        En sanonut, että olen opettanut sukua tai tuttavia yhtään mihinkään, vaan että he ovat aikojen saatossa oppineet. Kyllä minäkin tiedän, mitä hyvin tuntemilleni ihmisille vien, ihan automaattisesti. Aikojen saatossa opittua sekin. Maku, tyyli, arvostukset ja inhokit tulevat normaalijärkisille selviksi ihan kahvipöytäkeskusteluissa, jos muita haluaa kuulla. Meillä ilmeisesti on siis kuuleva ja hoksaava suku, molemmin puolin.

        Enhän kertonutkaan "hyllyttäväni" tai "jemmaavaavani" mitään mihinkään (miksi muuten käytät noita sanoja, laitat ne minun suuhun??). Mutta mainittakoon, että yksi sukulainen on kerännyt lapselleni (1v 9kk) Mauri Kunnaksen kirjoja. Ja, kyllä, minä todellakin hyllytän ne lapseni omaan kirjahyllyyn ylähyllylle. Muuten niistä ei ole hänelle mitään iloa siinä vaiheessa, kun hän niitä tarvitsee.

        Toinen kummi on ostanut lapselleni Villeroy&Bochin astiastoa ja se taas on, kaskas, jemmattuna. Vähän on liian kallista porsliinia pikkutytön kahvileikkehin.

        Toinen asia on sitten ne vaatteet, joissa on minniä ja mikkiä, ne menee kierrätykseen tavalla tai toisella, niin kauan kun lapseni ymmärtää ruveta haluamaan jotakin tiettyä ylleen. Eilen olimme iltapäiväkävelyllä ja naapurin koiranpentua samalla katsomassa, lämmintä oli joku 26 astetta. Tyttö halusi laittaa kumpparit jalkaansa ja niin hän niillä lompsotti menemään ja kestin hänen valintansa ihan hyvin.

        Jos sinulle hyllytys ja jemmaus on sama asia kuin antaa eteenpäin tai viedä kirppikselle tai pelastusarmeijaan, niin sitten ymmärrän noiden sanojen käytön tässä yhteydessä, muuten en.

        Minusta tässä vaiheessa on ihan itsestäänselvyys, että vanhemmat valitsevat lähes kaiken lapsensa puolesta. Tai antavat esimerkiksi kaksi vaihtoehtoa joista valita: "Laitatko yllesi punaisen paidan vai valkoisen paidan?" "Juotko maitoa vai vettä"?, useampi vaihtoehto vain sekoittaa, puhumattakaan jos vaihtoehtoja olisi vaikkapa parikymmentä... Tai näin meillä ainakin toimitaan. Sitten lapsen kasvaessa valinnanvapaus pikkuhiljaa siirtyy lapselle.


      • mapee
        kaizu kirjoitti:

        Jäi todellakin mainitsematta lapseni ikä. Ihmisille voi esittää myös tarkentavia kysymyksiä, jos joku olleellinen seikka kuten ikä jää mainitsematta, ennen sen suurempien tulkintojen tekemistä. Että jospa ilman kriittisiä tietoja voisi jättää sen arvailun vaikka väliin. No mutta se siitä.

        En sanonut, että olen opettanut sukua tai tuttavia yhtään mihinkään, vaan että he ovat aikojen saatossa oppineet. Kyllä minäkin tiedän, mitä hyvin tuntemilleni ihmisille vien, ihan automaattisesti. Aikojen saatossa opittua sekin. Maku, tyyli, arvostukset ja inhokit tulevat normaalijärkisille selviksi ihan kahvipöytäkeskusteluissa, jos muita haluaa kuulla. Meillä ilmeisesti on siis kuuleva ja hoksaava suku, molemmin puolin.

        Enhän kertonutkaan "hyllyttäväni" tai "jemmaavaavani" mitään mihinkään (miksi muuten käytät noita sanoja, laitat ne minun suuhun??). Mutta mainittakoon, että yksi sukulainen on kerännyt lapselleni (1v 9kk) Mauri Kunnaksen kirjoja. Ja, kyllä, minä todellakin hyllytän ne lapseni omaan kirjahyllyyn ylähyllylle. Muuten niistä ei ole hänelle mitään iloa siinä vaiheessa, kun hän niitä tarvitsee.

        Toinen kummi on ostanut lapselleni Villeroy&Bochin astiastoa ja se taas on, kaskas, jemmattuna. Vähän on liian kallista porsliinia pikkutytön kahvileikkehin.

        Toinen asia on sitten ne vaatteet, joissa on minniä ja mikkiä, ne menee kierrätykseen tavalla tai toisella, niin kauan kun lapseni ymmärtää ruveta haluamaan jotakin tiettyä ylleen. Eilen olimme iltapäiväkävelyllä ja naapurin koiranpentua samalla katsomassa, lämmintä oli joku 26 astetta. Tyttö halusi laittaa kumpparit jalkaansa ja niin hän niillä lompsotti menemään ja kestin hänen valintansa ihan hyvin.

        Jos sinulle hyllytys ja jemmaus on sama asia kuin antaa eteenpäin tai viedä kirppikselle tai pelastusarmeijaan, niin sitten ymmärrän noiden sanojen käytön tässä yhteydessä, muuten en.

        Minusta tässä vaiheessa on ihan itsestäänselvyys, että vanhemmat valitsevat lähes kaiken lapsensa puolesta. Tai antavat esimerkiksi kaksi vaihtoehtoa joista valita: "Laitatko yllesi punaisen paidan vai valkoisen paidan?" "Juotko maitoa vai vettä"?, useampi vaihtoehto vain sekoittaa, puhumattakaan jos vaihtoehtoja olisi vaikkapa parikymmentä... Tai näin meillä ainakin toimitaan. Sitten lapsen kasvaessa valinnanvapaus pikkuhiljaa siirtyy lapselle.

        niinpä niin.. Alkuun on juttu ja sitten juttu etenee. On ihan eri asia laittaa talteen ja säästöön asioita kuin pois lapsen ulottuvilta siksi ettei tykkää. Alunperin kun sai sellaisen käsityksen..

        Itse en ole kovin innostunut noihin astai yms juttuihin pienelle lapselle, mutta kyllä meilläkin jo eskari vaati synttärikutsuilleen omat hopeat pöytään, hänellä kun ne oli..

        Valinatkin on ihan eri juttu kuin sensuuri. Se perustuu jollekin järjelliselle syylle.

        Kumpparit!! Voi kun kuulostaa niin tutulta.. Ja mieluummin ei päällä sitten mitään muuta!

        Alkuun vaikutti ihan eri asialta se mitä kirjoitit ja nyt lopulta taidetaan olla monilla kohdilla samantapaisia...

        Lasten kirjoista vielä. Monella on tapana kätkeä kaikki kirjat. Meillä kun kaikki iskää lukuunottamatta lukee paljon niin kirjoja on aina jossain näkyvillä. Lapsetkin on aika nopsaan oppineet niiden käsittelyn oikein jne. On jotenkin koomista kun ekalla koulussa täällä on tapana alka akäydä koulusta kirjastoautolal ja osa lapsista ei omaa pienimpiäkään tapoja kirjojen käsittelyyn! Enkä nyt todellakana tarkoita että ne kirjat alas ja heti leikkiin vaan niihinkin tutustuttaminen on osa kasvatusta. Tosin kirjoiksi en ehkä laske kaikkia mitkä ulkoiset merkit täyttää eli esim disneyn kirjat on vähän epäkirjoja, mutta niistä on hyvä aloittaa kun kauvakirjat on kaluttu. ja ne ekat kirjathan on varmaan kirjaimellisesti kaluttu..

        Kesiä vaan kun säitä riittää!

        Oman kokemuksen valossa kun täällä lukee tuntematonta tekstiä niin voi saada sellaisia mielleyhtymiä ettei väliksi, mutta tästä tuli lopulta ihan hyödyllinen kokemusten vaihto!

        Niin ja jemmaus tarkoittaa kuten hyllytyskin meikäläisen kielellä kaapin perälle tunkemista ja sinne unohtamista lopullisesti. Toimintasi on meikäläisen kielessä turvaan laittoa ja säilyttämistä..


      • kaizu
        mapee kirjoitti:

        niinpä niin.. Alkuun on juttu ja sitten juttu etenee. On ihan eri asia laittaa talteen ja säästöön asioita kuin pois lapsen ulottuvilta siksi ettei tykkää. Alunperin kun sai sellaisen käsityksen..

        Itse en ole kovin innostunut noihin astai yms juttuihin pienelle lapselle, mutta kyllä meilläkin jo eskari vaati synttärikutsuilleen omat hopeat pöytään, hänellä kun ne oli..

        Valinatkin on ihan eri juttu kuin sensuuri. Se perustuu jollekin järjelliselle syylle.

        Kumpparit!! Voi kun kuulostaa niin tutulta.. Ja mieluummin ei päällä sitten mitään muuta!

        Alkuun vaikutti ihan eri asialta se mitä kirjoitit ja nyt lopulta taidetaan olla monilla kohdilla samantapaisia...

        Lasten kirjoista vielä. Monella on tapana kätkeä kaikki kirjat. Meillä kun kaikki iskää lukuunottamatta lukee paljon niin kirjoja on aina jossain näkyvillä. Lapsetkin on aika nopsaan oppineet niiden käsittelyn oikein jne. On jotenkin koomista kun ekalla koulussa täällä on tapana alka akäydä koulusta kirjastoautolal ja osa lapsista ei omaa pienimpiäkään tapoja kirjojen käsittelyyn! Enkä nyt todellakana tarkoita että ne kirjat alas ja heti leikkiin vaan niihinkin tutustuttaminen on osa kasvatusta. Tosin kirjoiksi en ehkä laske kaikkia mitkä ulkoiset merkit täyttää eli esim disneyn kirjat on vähän epäkirjoja, mutta niistä on hyvä aloittaa kun kauvakirjat on kaluttu. ja ne ekat kirjathan on varmaan kirjaimellisesti kaluttu..

        Kesiä vaan kun säitä riittää!

        Oman kokemuksen valossa kun täällä lukee tuntematonta tekstiä niin voi saada sellaisia mielleyhtymiä ettei väliksi, mutta tästä tuli lopulta ihan hyödyllinen kokemusten vaihto!

        Niin ja jemmaus tarkoittaa kuten hyllytyskin meikäläisen kielellä kaapin perälle tunkemista ja sinne unohtamista lopullisesti. Toimintasi on meikäläisen kielessä turvaan laittoa ja säilyttämistä..

        Näillä mennään!! Ja kesiäkesiä..!!


    • Pimpu

      Kiertoon vaan lahjat joista ei pidä, kannattaa vaan laittaa ylös että mikä lahja on keneltäkin jottei lahjan antaja saa samaa pakettia takaisin :)

      Ja lasten leluista...minä olen jo ilmoittanut kummeille ja sukulaisille että on ihan turha meille tuoda vilkkuvia/mölyäviä muovihirvityksiä..niistä loppuu hyvin äkkiä patteri tai ne katoaa johonkin!
      Vaatteita mielellään lahjaksi ja jos leluja haluaa tuoda niin laadukkaita ja kestäviä (ilman ääntä) KIITOS!

    • tai pois antaminen

      voi jonkun mielestä olla kovasti väärinkin. Itse olisin jo monta kertaa kärrännyt lähes kaikki meille kertyneet pehmolelut kirpparille, mutta aina on pitänyt joukosta poimia pois joitakin, jotka on saatu ex-avolta tai hänen uusilta sukulaisiltaan.
      Yhteen aikaan nimittäin ex luuli, että minä myyn kirpputorilla kaikki lasteni lelut ja tavarat heiltä kysymättä! Huhhuh, kylläpähän olisi huushollini kuin jokin leikkikalumuseo, jos mistään ei voisi luopua.
      Ja sitä varsinaista krääsää meille tuli ennen exän äidiltä, hän oli tiimarikamojen suurostaja, mutta onneksi lapset ovat kasvaneet tuon vaiheen ohi. Sen olen kyllä päättänyt, että jos vielä joskus muutamme, niin siinä prosessissa lentää kaikki joutava tavara pois niin kauas kuin pippuri kasvaa, vaikka olisivat sitten kenenkä kymmenen vuotta sitten ostamia. Ei tule ikävä.

    • olen asiasta ilmoittanut

      ...ja silti tuodaan enimmäkseen pojalle leluja...Isoja autoja ja pieniä autoja. Ainoa asia mitä tahtoisin lapseani varten kerätä on brion junanrata.Mutta arvatkaa vaan tuoko kukaan sitä? Ei, koska ihmisillä on oma tahto, ja silloin ei ole muiden tunteista väliä.
      Anoppikin sitä krääsää tuo koko ajan.Ymmärrän kyllä tämän selityksen; ensimmäinen lapsenlapsi. Mutta joka käynnillä tuodaan jotain.
      Minä olen alkanut jo antamaan leluja pois.Jos toinen lapsi joskus tulee, niin on sillekkin niitä leluja laitettu talteen, ettei tarvitse olla kaikkea ostamassa.
      SPR;n kirppikselle olen niitä lahjoittanut...samoin joitakin vaatteita. Siellä ottavat hymysuin vastaan eikä kukaan valita. Ja menevät sitten hyvääntarkoitukseenkin eivätkä jää kappien perimmäisiin nurkkiin lojumaan.

    • kokemusta on

      Kannattaisko avata jossain "sukukokouksessa" tms. keskustelu aiheesta. Valittelisit, kun kaikki nurkat täyttyvät lahjoina ja tuliaisina saaduista tavaroista, joilla ei oikeasti tee yhtään mitään. Ihan neutraaliin sävyyn ketään syyllistämättä. Porukasta saattaa löytyä muita saman ongelman kanssa painivia, jolloin pääset ehdottamaan jonkinlaista sopimusta siitä, missä määrin toisianne lahjotte tai olette lahjomatta.

      Ja niille, jotka eivät ymmärtäisi tuota lahjomattomuussopimusta, antaisit sen UNICEFin tilinumeron, jotta sinne voi laittaa sen summan, jolla oli aikonut teille ostaa lahjan/tuliaisen.

      Ja ystäväporukoissa samanlainen keskustelunavaus. Yllättävän moni ihminen kärsii samasta ongelmasta.

    • äet muor

      Ei muuta kuin varaat kirpparipöydän ja menet myymään kaiken krääsän ja turhan pois. Rahat laitat lapsen / lasten tileille kasvamaan korkoa ja odottamaan opiskeluja tai jotain isompaa hankintaa.

      • ***

        Aika yllättävää muuten, että tuo turhuudenturhuus menee kirppareilla kaikkein parhaiten kaupaksi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4245
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3468
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1806
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1683
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1435
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      939
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      862
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      846
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      827
    Aihe