Onkohan kenelläkään muulla samanlaisia ongelmia kuin minulla on, jotka koskevat nykyisen aviomiehen entisestä liitosta olevia lapsosia. Olen itse 48 v, omat lapseni asuvat jo omissa oloissaan, myös nuorin lapsista 12 v poika halusi pari vuotta sitten muuttaa isänsä luokse asuttuaan ensin vuoden nykyisen mieheni ja minun kanssa. Luulen, että yhtenä syynä poikani haluun muuttaa isänsä luokse oli se, että nykyisen mieheni ja poikani välit eivät olleet parhaat mahdolliset, surullista kyllä. Tästä on ollut seurauksena se, että nyt minun suhteeni mieheni lapsiin on kaikkea muuta kuin lämmin ja hellä......... Mieheni vanhin poika (17 v)on asunut meillä lähes kaksi vuotta ja ei todellakaan tee muuta kuin asuu. Ei ole koskaan auttanut nurmikonleikkauksessa, ei puunteko hommissa, ei ole kertaakaan lämmittänyt saunaa (jokailtainen sauna kyllä kelpaa) ei älyä siivota omaa huonettaan jos ei käsketä, ei tule siis kertakaikkiaan mitään apua kotihommiin, onneksi nyt edes on saanut olla kesätöissä. Nyttemmin sitten toistenkin lasten viikonloppuvierailut ovat minulle yhtä tuskaa. Lapset ovat kyllä pääasiassa kilttejä, siistivät jälkensä, eivät ota mitään ilman lupaa ja muutenkin ovat ihan ok. mutta joku tässä nyt vain mättää. Alkaakohan meiksillä jo ikä painaa vai lieneekö suurimpana syynä se, että koko tämä "lauma" on minun OMASSA kodissani, sillä nykyinen mieheni muutti vuokra-asunnostaan minulle niin rakkaaseen omakotitaloon, jonka olen sisustanut ja laittanut ITSEÄNI varten viimeisen päälle ja nyt sitten toisen tenavat kuluttavat huonekalujani, peti- ja liinavaatteitani, tuijottavat tuntikaupalla telkkaristani lastenohjelmia ym. ym. Luulen, että ko. asiat eivät harmittaisia minua yhtään, jos meillä olisi mieheni kanssa yhteinen koti, mutta luulenpa, että miehelläni naama venähtäisi, jos pistäisin taloni myyntiin, maksaisin velkani ja ostaisin pikku kaksion tilalle vaikka kieltämättä ajatus nykytilanteessa huoukutteleekin........
Uusioperheen ongelmat
8
2022
Vastaukset
- itsekkyyttä kyllä
Miksi ihmeessä SINÄ, 48-vuotias rouvashenkilö olet sitten mennyt ylipäätään ottamaan sieltä vuokra-asunnosta elätin itsellesi? Kyllähän sinä tiesit myös lastensa olemassaolosta ennen... Ilmeisesti SINUN olisi hyvä asua vain ITSEKSESI SINUN omassa talossasi....
Ehkä vika ei siis olekaan ympäristössä vaan siinä, kuinka sinä itse suhtaudut tilanteeseen, jonka aikaan saamisessa olet ITSE ollut vahvasti mukana... Voit opetella epäitsekkyyttä ja jakamista - tai sitten SINÄ voit heittää loisijat ulos ja elää ITSEKSESI SINUN TALOSSASI. - yhteinen koti
Mitäs jos myisitkin sen talosi ja ostatte sitten miehesi kanssa teille yhteisen kodin 50/50%.
- uusioliitto on aina vaativa
Aika tyypillinen tilanne.
Jäi vähän epäselväksi, missä se mainitsemasi PERHE on? Ja mitä sanoo tai miten toimii PERHEEN ISÄ?
Uusioperheen sopeutumisvaihe kestää 5 - 6 vuotta. Kai se nyt on yleisesti jo tiedossa. Ja tilanne vaatii KAIKILTA sopeutumista ja töitä suhteen eteen.
Minusta mielenkiintoinen oli mainintasi, että 15-vuotias poikasi muutti isänsä luokse, koska miehesi ja poikasi eivät tulleet toimeen. Mikä mätti? Ja tuleeko mies paremmin omien lastensa kanssa toimeen? - uusiorouva
uusioliitto on aina vaativa kirjoitti:
Aika tyypillinen tilanne.
Jäi vähän epäselväksi, missä se mainitsemasi PERHE on? Ja mitä sanoo tai miten toimii PERHEEN ISÄ?
Uusioperheen sopeutumisvaihe kestää 5 - 6 vuotta. Kai se nyt on yleisesti jo tiedossa. Ja tilanne vaatii KAIKILTA sopeutumista ja töitä suhteen eteen.
Minusta mielenkiintoinen oli mainintasi, että 15-vuotias poikasi muutti isänsä luokse, koska miehesi ja poikasi eivät tulleet toimeen. Mikä mätti? Ja tuleeko mies paremmin omien lastensa kanssa toimeen?Poikani (on nyt 12 v ei 15 v) oli 9 vuotias kun nykyinen mieheni muutti luoksemme asumaan sieltä vuokrakämpästään (asui jo silloin yksin) toiselta puolen suomea........ mieheni entinen perhe jäi siinä vaiheessa sinne; asuvat kyllä nykyisin lähellä meitä. Alkuun kaikki näytti menevän mukavasti, mutta poikani on vilkas, puhelias ja tavarat jää kädestä minne sattuu (on siis aivan erilainen kuin mieheni omat lapset, jotka ovat ainakin meillä ollessaan oikeita vanhanajan kasvatuksen saaneita mallilapsia) ja eihän mieheni tälläistä vallattomuutta pitkään hiljaa katsonut. Komentelua ja huutamistahan siitä seurasi (mutta aina silloin, kun minä en ollut paikalla); poikani ei kuitenkaan koskaan kertonut yhteenotoista minulle (on ollut jo pienestä pitäen siitä erikoinen, ettei ole halunnut pahoittaa mieltäni ja surulliseksihan minä olisin poikani puolesta tullut); mieheni sitten "isoimpien" huutojen jälkeen kyllä mainitsi asiasta minulle mutta puolustuksen kera; täytyy oppia ja ei sitä muuten opi........... no, hyvä kun mainitsi, sillä muuten en olisi jutuista mitään tiennytkään. Ja niinhän siinä käy, että mitä tilaa, niin sitä saa; ts. kun mieheni ei osoita mitään mielenkiintoa lapseni juttuihin ei aina edes vastaa kysymyksiin, tiuskii tai on puhumaton, niin tautihan tarttui minuunkin; minä en setään tiuski mieheni lapsille ja vastaan jos jotakin kysytään, olen ystävällinen heille mutta sisimässäni kärsin tilanteesta koko ajan. Täytyy kyllä tunnustaa, että samanlainen mieheni on joskus omia lapsiaan kohtaan, on niin omissa ajatuksissaan, että toisten kysymykset kaikuu kuuroille korville, eikä hän jaksa aina innostua lasten jutuista, ei siis ole mikään "innostunut ja innostava isä." Kun yhteiselomme alussa puhuimme mieheni kanssa hänen lasten olemisesta meillä, niin sanoin jo silloin, että minä en sitten aloita uudestaan sitä viiden litran kattilalla ruuanvalmistusta (eka liitossani on 4 lasta, joten soppaa on tullut keiteltyä), niin minulle luvattiin, että asia ei ole ongelma, ruokaa löytyy vaikka grillitä. Mitä vielä; meiksi se vääntää millon kenenkin lempparia ja toiset touhuaa omiaan........... Pyysin myös mieheltäni, että hän kysyisi minultakin,(ihan vain sen takia, että TIEDÄN edes muutamaa päivää aikaisemmin milloin ovat tulossa), että hänen lapset tulevat silloin ja silloin meille, uhohtunut on sekin pyyntö, päin vastoin; lomien aikana lapset lähtevät pois vasta sitten, kun itse tahtovat, minulta ei kysellä mitään. Kääk. No onhan tässä paljon omaa syytänikin, kun en saa suutani auki jo ota asioita puheeksi, kukas meistä toisen ajatuksia osaa lukea mutta kun minäkin olen silleen "kiltti", että mieluummin itse kärsin kun toista ärsytän/suututan.
Ja mitä yhteisen talon ostoon/rakentamiseen tulee, niin minä olen miettinyt sitä itsekin ja tulen ehdottamaankin, sillä muuten meillä menee yhdessä hyvin; välillä tuntuu, että minä menen mieheni elämässä monen asian edelle ja se on paljon, minä vaan omana huonona hetkenä unohdan asian! - ***x***
uusiorouva kirjoitti:
Poikani (on nyt 12 v ei 15 v) oli 9 vuotias kun nykyinen mieheni muutti luoksemme asumaan sieltä vuokrakämpästään (asui jo silloin yksin) toiselta puolen suomea........ mieheni entinen perhe jäi siinä vaiheessa sinne; asuvat kyllä nykyisin lähellä meitä. Alkuun kaikki näytti menevän mukavasti, mutta poikani on vilkas, puhelias ja tavarat jää kädestä minne sattuu (on siis aivan erilainen kuin mieheni omat lapset, jotka ovat ainakin meillä ollessaan oikeita vanhanajan kasvatuksen saaneita mallilapsia) ja eihän mieheni tälläistä vallattomuutta pitkään hiljaa katsonut. Komentelua ja huutamistahan siitä seurasi (mutta aina silloin, kun minä en ollut paikalla); poikani ei kuitenkaan koskaan kertonut yhteenotoista minulle (on ollut jo pienestä pitäen siitä erikoinen, ettei ole halunnut pahoittaa mieltäni ja surulliseksihan minä olisin poikani puolesta tullut); mieheni sitten "isoimpien" huutojen jälkeen kyllä mainitsi asiasta minulle mutta puolustuksen kera; täytyy oppia ja ei sitä muuten opi........... no, hyvä kun mainitsi, sillä muuten en olisi jutuista mitään tiennytkään. Ja niinhän siinä käy, että mitä tilaa, niin sitä saa; ts. kun mieheni ei osoita mitään mielenkiintoa lapseni juttuihin ei aina edes vastaa kysymyksiin, tiuskii tai on puhumaton, niin tautihan tarttui minuunkin; minä en setään tiuski mieheni lapsille ja vastaan jos jotakin kysytään, olen ystävällinen heille mutta sisimässäni kärsin tilanteesta koko ajan. Täytyy kyllä tunnustaa, että samanlainen mieheni on joskus omia lapsiaan kohtaan, on niin omissa ajatuksissaan, että toisten kysymykset kaikuu kuuroille korville, eikä hän jaksa aina innostua lasten jutuista, ei siis ole mikään "innostunut ja innostava isä." Kun yhteiselomme alussa puhuimme mieheni kanssa hänen lasten olemisesta meillä, niin sanoin jo silloin, että minä en sitten aloita uudestaan sitä viiden litran kattilalla ruuanvalmistusta (eka liitossani on 4 lasta, joten soppaa on tullut keiteltyä), niin minulle luvattiin, että asia ei ole ongelma, ruokaa löytyy vaikka grillitä. Mitä vielä; meiksi se vääntää millon kenenkin lempparia ja toiset touhuaa omiaan........... Pyysin myös mieheltäni, että hän kysyisi minultakin,(ihan vain sen takia, että TIEDÄN edes muutamaa päivää aikaisemmin milloin ovat tulossa), että hänen lapset tulevat silloin ja silloin meille, uhohtunut on sekin pyyntö, päin vastoin; lomien aikana lapset lähtevät pois vasta sitten, kun itse tahtovat, minulta ei kysellä mitään. Kääk. No onhan tässä paljon omaa syytänikin, kun en saa suutani auki jo ota asioita puheeksi, kukas meistä toisen ajatuksia osaa lukea mutta kun minäkin olen silleen "kiltti", että mieluummin itse kärsin kun toista ärsytän/suututan.
Ja mitä yhteisen talon ostoon/rakentamiseen tulee, niin minä olen miettinyt sitä itsekin ja tulen ehdottamaankin, sillä muuten meillä menee yhdessä hyvin; välillä tuntuu, että minä menen mieheni elämässä monen asian edelle ja se on paljon, minä vaan omana huonona hetkenä unohdan asian!Asioilla on tapana järjestyä. Yllättävän moni asia järjestyy itsestään, kun vain odottaa ja antaa ajan kulua - varsinkin lasten kyseessä ollen. Huumoria peliin, vaikka se vaikealta kuulostaakin.
Monesti tuntuu, että naapurilla menee kaikki hienosti ja minulla päin helkkaria. Äkkiä paljastuu, että naapurin touhu onkin vain kulissia. Minun asiani puolestaan ovatkin jo järjestyneet kuntoon. - Kattia kans
uusiorouva kirjoitti:
Poikani (on nyt 12 v ei 15 v) oli 9 vuotias kun nykyinen mieheni muutti luoksemme asumaan sieltä vuokrakämpästään (asui jo silloin yksin) toiselta puolen suomea........ mieheni entinen perhe jäi siinä vaiheessa sinne; asuvat kyllä nykyisin lähellä meitä. Alkuun kaikki näytti menevän mukavasti, mutta poikani on vilkas, puhelias ja tavarat jää kädestä minne sattuu (on siis aivan erilainen kuin mieheni omat lapset, jotka ovat ainakin meillä ollessaan oikeita vanhanajan kasvatuksen saaneita mallilapsia) ja eihän mieheni tälläistä vallattomuutta pitkään hiljaa katsonut. Komentelua ja huutamistahan siitä seurasi (mutta aina silloin, kun minä en ollut paikalla); poikani ei kuitenkaan koskaan kertonut yhteenotoista minulle (on ollut jo pienestä pitäen siitä erikoinen, ettei ole halunnut pahoittaa mieltäni ja surulliseksihan minä olisin poikani puolesta tullut); mieheni sitten "isoimpien" huutojen jälkeen kyllä mainitsi asiasta minulle mutta puolustuksen kera; täytyy oppia ja ei sitä muuten opi........... no, hyvä kun mainitsi, sillä muuten en olisi jutuista mitään tiennytkään. Ja niinhän siinä käy, että mitä tilaa, niin sitä saa; ts. kun mieheni ei osoita mitään mielenkiintoa lapseni juttuihin ei aina edes vastaa kysymyksiin, tiuskii tai on puhumaton, niin tautihan tarttui minuunkin; minä en setään tiuski mieheni lapsille ja vastaan jos jotakin kysytään, olen ystävällinen heille mutta sisimässäni kärsin tilanteesta koko ajan. Täytyy kyllä tunnustaa, että samanlainen mieheni on joskus omia lapsiaan kohtaan, on niin omissa ajatuksissaan, että toisten kysymykset kaikuu kuuroille korville, eikä hän jaksa aina innostua lasten jutuista, ei siis ole mikään "innostunut ja innostava isä." Kun yhteiselomme alussa puhuimme mieheni kanssa hänen lasten olemisesta meillä, niin sanoin jo silloin, että minä en sitten aloita uudestaan sitä viiden litran kattilalla ruuanvalmistusta (eka liitossani on 4 lasta, joten soppaa on tullut keiteltyä), niin minulle luvattiin, että asia ei ole ongelma, ruokaa löytyy vaikka grillitä. Mitä vielä; meiksi se vääntää millon kenenkin lempparia ja toiset touhuaa omiaan........... Pyysin myös mieheltäni, että hän kysyisi minultakin,(ihan vain sen takia, että TIEDÄN edes muutamaa päivää aikaisemmin milloin ovat tulossa), että hänen lapset tulevat silloin ja silloin meille, uhohtunut on sekin pyyntö, päin vastoin; lomien aikana lapset lähtevät pois vasta sitten, kun itse tahtovat, minulta ei kysellä mitään. Kääk. No onhan tässä paljon omaa syytänikin, kun en saa suutani auki jo ota asioita puheeksi, kukas meistä toisen ajatuksia osaa lukea mutta kun minäkin olen silleen "kiltti", että mieluummin itse kärsin kun toista ärsytän/suututan.
Ja mitä yhteisen talon ostoon/rakentamiseen tulee, niin minä olen miettinyt sitä itsekin ja tulen ehdottamaankin, sillä muuten meillä menee yhdessä hyvin; välillä tuntuu, että minä menen mieheni elämässä monen asian edelle ja se on paljon, minä vaan omana huonona hetkenä unohdan asian!Lähde,sinä Rouva Uusio litoon liitostasi.Näin teet suurenmoisen palveluksen miehellesi ja varsinkin hänen lapsiparoileen.
Miten pystyt kantamaan vastuuta toisten tekemistä lapsista,kun et omistasikaan huolehdi arjen jokaisina hetkinä?Vai,että oikein uusioukkosi vika,ettei biologinen poikasi viihtynyt uusioperheessäsi?Kattia kans!
Olet vaan halukas sänkyhomiin uuden ukkosi kanssa,mutta unohdat,että hänellä on lapsensa ja vastuu niistä -huolimatta sinusta itsekkäästä uusiomuijastaan.
- oppeliini
Kamala kuinka miehenkipeä sinä voit olla!
Kuinka kukaan nainen, jolla on edes yhden atomin verran järkeä, voi laittaa vieraan miehen oman lapsensa edelle?! Tuossa sinä hyysäät koko laumaa ja olet menettänyt oman lapsesi. Eikä se tarpeeksi, tulet vielä tuhoamaan ihmissuhteet miehesikin lapsiin. Hänellä kun on tuo sinulta puuttuva atomi- hän ei koskaan laittaisi ketään omien lastensa edelle!
Olisikohan aika mennä aivokuvaukseen?- Catmam
eikö taas voinut pysyä asialinjalla?
Teistäkö kukaan muu ei ole virheitä tehnyt?
Olis varmaan ollut parempi antaa fiksulla tyylillä neuvoja,vaikka sisällöltään oiskin ollu samaa.
No minäpä tuumin että kuulosti sille että uusioperheen rouva,eli alkup.kirjoittaja,joutunut hyväksikäytetyksi!!!!
Kiva mies ui perheeseen,kun äiti poissa,komentelee ja pompottelee naisen lapsia jotka lopulta ei jaksa,vaan muuttavat isälleen.Mies on kuitenkin naiselle kiva?(lie)
Miehen jälkikasvut tulee,joku auukin talossa.Nainen,kohtelias,ajattelee,että kai mies osaa sanoa sille isolle kollillekkin että teeppäs hommia.Itse ei kehtaa napista-toisin kuin mies hänen lapsilleen!
Suhteen vuoksi hyysää miehen lapsia,vaikka v***ttaa.
------------------------
Ota niskasta kiinni itteesi Nainen!
Vaikka sun poika ei enää takas kotin muuttaiskaan,niin oman elämäsi vuoksi.Älä ole ovimatto!Äläkä palvelija!
TIEDÄN-ero sattuu mutta on monesti niin paljon parempi vaihtoehto.
Ajattele-rauhallinen OMA TALO,ihanan miehen kanssa jolla on jo isoja lapsia vaikka jotka käymään tullessaan leikkaa ne ruohotkin :)
Kaikkea hyvää sulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2624303Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653506Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1551829Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251714Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991447Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133957Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18865Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235864en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115855