Mulle tehdään viikon päästä leikkaus. Kaikki on käyny jotenkin niin äkkiä, vaikka kuitenkin hitaasti, ettei oo ees tajunnu pelottaa, nyt kaikki vaan jotenkin valkeni mulle tänä aamuna, kun vein lapsia hoitoon. Tajusin että mulla on iso leikkaus edessä. Kai mä oon sitä jotenkin tietämättäni pelänny ja jännittäny, mut aamulla töihin tullessa vaan tuli itku, ilman mitään kummempaa syytä, tai onhan tuossa jo syytä kyllikseen.
Syy miksi kirjotan on se etten oo voinu puhua asiasta, tai oikeestaan pelosta kellekkään. Mies sanoo ettei se halua ajatella että mä voisin kuolla, eli sille ei voi puhua. Äitini sanoo että "HÖPÖHÖPÖ eihän noihin nykyään kuole älä ees ajattele tommosia!"
Onhan se niinkin lääkäri sanoi että kuolleisuus tälläsissa leikkauksissa on käytännössä 0% Mutta entä jos sittenkin... Onhan se nyt kuitenkin mahdollista...
...Enkä mä oo ees kertonu mitä multa leikataan... Mulla on joku oikovirtaussuoni joka laskee väärään eteiseen ja tuo olis tarkoitus korjata laskemaan sinne minne kuuluukin. Aluksi mulle sanottiin että hoituu varmaan ihan tähystyksellä, mutta nyt ne aikoo kuitenkin avata mut ihan kokonaan.
Onkohan täällä muita leikeltyjä, ois ihana kuulla vähän että miten toipuminen sairaalassaoloaika ja muut.
Mulla tulee kauhee ikävä lapsia... tyttö meni just eskariinkin, ja varmaan ois äiteelle käyttöä kotonakin.
Syy miksi kirjotan on se etten oo voinu puhua asiasta, tai oikeestaan pelosta kellekkään. Mies sanoo ettei se halua ajatella että mä voisin kuolla, eli sille ei voi puhua. Äitini sanoo että "HÖPÖHÖPÖ eihän noihin nykyään kuole älä ees ajattele tommosia!"
Onhan se niinkin lääkäri sanoi että kuolleisuus tälläsissa leikkauksissa on käytännössä 0% Mutta entä jos sittenkin... Onhan se nyt kuitenkin mahdollista...
...Enkä mä oo ees kertonu mitä multa leikataan... Mulla on joku oikovirtaussuoni joka laskee väärään eteiseen ja tuo olis tarkoitus korjata laskemaan sinne minne kuuluukin. Aluksi mulle sanottiin että hoituu varmaan ihan tähystyksellä, mutta nyt ne aikoo kuitenkin avata mut ihan kokonaan.
Onkohan täällä muita leikeltyjä, ois ihana kuulla vähän että miten toipuminen sairaalassaoloaika ja muut.
Mulla tulee kauhee ikävä lapsia... tyttö meni just eskariinkin, ja varmaan ois äiteelle käyttöä kotonakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta ajatellaan niitä hyötyjä. Itse olin isossa sydänleikkauksessa 14 vuotiaana. Ja suurella todennäköisyydella en olisi hengissä ilman sitä. Leikkaukseen ja lähinnä nukutukseen liitty aina riskejä mutta varsinkin nykyaikana riskit on hyvin pienet. Leikkauksista toipuminen on tietysti aika yksilöllistä, itse olin varsin pian jo pystyasennossa vaikka koko rintakehä sahattiin auki. Muutama päivä teholla ja vähän useampi päivä sisätautiosastolla ja sitten jo kotiin. Ja olo oli sitten mitä parhain kun sydän toimi paremmin.
Ei hätää kyllä se leikkaus hyvin menee : )
näillä sivuilla, tästä yhdistyksestä olen kuullut hyvää vaikka en itse ole sydänsairas, tuttujen kautta olen kuullut. Jos sieltä löytyisi lisää tukea!
http://www.sydanlapsetja-aikuiset.fi/fin/mita/mika/yhdistys/?id=173