Lapsettomuus vapaaehtoinen, oma valinta?

onkos

Pienimuotoinen galluppi; onko täällä ihmisiä, joille lapsettomuus on vapaaehtoinen valinta? Nykyään kun tämä on ehkäisyn ansiosta mahdollista, toisin kuin sata vuotta sitten. Mitkä olivat teidän motiivinne siihen, että ette hankkineet lapsia? Oletteko saaneet kuulla siitä kommentteja sukulaisilta tms.

Itse olen tätä asiaa pohtinut pitkään ja hartaasti, ja omalla kohdallani olen kallistumassa lapsettomuuslinjalle vapaaehtoisesti. Syitä on monia. Haluaisin kuulla teidän kommenttejanne.

7

789

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • oma valinta

      Vuosien varrella olen siihen ratkaisuun päätynyt. Teen itse kasvatustyötä samoin kuin mieheni, mutta meillä kummallakaan ei ole halua ryhtyä itse vanhemmiksi. En ole oikein koskaan tuntenut itseäni äidilliseksi hahmoksi. Tuntuisi myös melko ahdistavalta, että kotona olisi pieni ihminen, joka on tarvitsisi minua niin paljon ja niin pitkän aikaa.Tässä muutama syy.
      Minulle on tehty sterilisaatio.

      • meikämanne

        Myös meillä ollaan lapsettomia omasta halusta. Olen 30-v nainen ja kävin sterilisaatiossa puolisen vuotta sitten. Meillä ei ole koskaan ollutkaan aikomusta hankkia lapsia; vaikka pidän lapsista "sopivina annoksina", en halua niitä itselleni. Muutenkin esim. ammattini puolesta liikaa maailman kurjuutta nähneenä pelkäisin jatkuvasti lapsen puolesta ja olisin hulluna huolesta. Kyse ei ole siitä, että lapsi rajoittaisi omaa elämistä ja tekemistä, kuten moni epäilee.

        Kyynistyttyäni tässä muutaman vuoden pelkään muutenkin jatkuvasti läheisteni menettämistä. En kestäisi tilannetta, että oma lapsi kuolisi, siitä ei voi selvitä koskaan.

        Kuulostaa ehkä monelle omituiselta, mutta tässä oma tilanteeni.

        Tietystikään äskeiset seikat eivät vaikuttaisi asiaan niin paljon, jos minulla edes joskus olisi ollut haaveita lapsen saamisesta tai perheen perustamisesta, mutta koska sellaista tunnetta ei ole koskaan ollut, ko. syyt varmasti vaikuttavat asiaan.


    • Ei lapsia

      Täällä on myös lapsettomuuteen sitoutunut pariskunta. Syitä on monia. Yksi tärkeä syy on mieheni. Hänestä ei olisi isän vastuulliseen tehtävään, tekemään lisää kotitöitä ja luopumaan omista menemisistään. Jos tekisin lapsen hänen kanssaan olisin käytännössä yksinhuoltaja tai sitten minun pitäisi pakottaa mieheni muuttumaan. Avioerohan siitä seuraisi. Emme kaipaa lapsia, emmekä koe jäävämme mistään paitsi. Olen paljon tekemisissä lasten kanssa kasvatukseen ja opetukseen liittyen, joten koen tekeväni oman osani.

      Sukulaiset välillä mankuvat lapsenlapsia. Mieheni vanhemmille en ole hennonnut sanoa, ettei heidän pojastaan ole isäksi.

    • naperoton

      Minä ja puolisoni emme saa lapsia, enkä minä niitä edes haluaisi. Mieheni on leikkinyt kotista edllisessä suhteessaan yksinhuoltaja mamman kanssa ja hänellekkin riitii se. Meille molemmille oli helpotus kun löysimme toisemme, eikä kumpikaan halua tai saa lapsia. Minulle on aina ollut itsestään selvää se etten tahdo lapsia ja luonto näköjään hoitikin kohdallani asian ihan hyvin. Nuorena ei miehiäkään haitannut se etten saa lapsia, mutta kun ikää tuli, tuntui asia hiukan vaikeammalta, koska osa miehistä tahtoo perheen ja lapsia.
      Tänä kesänä kiersimme aika paljon sukuloimassa ja molemmilla alkoi palaa jo pinna siihen että kaikki utelivat milloinkas meille tulee "käärö" kotiin. Kun sanoin ettei tule niin tätien ja setien naamaan tuli kummastunut ilme ja sitten alettiin hokemaan sitä että kyllä se biologinenkello vielä alkaa tikittämään. Tai sitten sain kuulla että mikäs vika sinussa terveessä naisessa on kun et lapsia halua. Vastaukseksi ei riitä etten tahdo lapsia.
      Myös lapsuuden ystäväni (nyt perheellisiä) hokivat minulle että kyllä se lapsi onnen tuo ja se olisi hyvä tehdä ennen kuin täytää kolmekymmentä. Miksi? -Koska hekin ovat tehneet?

      Asiahan on niin, että minä en tiedä siitä lapsen tuomasta onnesta mitään, joten sitä en myöskään osaa ikävöidä. Minulla on "vapaus" oman vartaloni kanssa, enkä edes suoraan sanottuna tahdo pilata vartaloani raskaudella. Minä neän työssäni väsyneitä vanhempia ja kun lähden kotiin, olen onnellinen siitä että mikään velvollisuus ei minua kotona odota. Voin kuluttaa kaiken aikani ja rahani itseeni ja puolisooni.

      Minä pidän eläimistä, mutten tuputa kenellekkään koiriani, joten tahtoisin etteivät ihmiset tuputtaisi minulle lapsiaan.
      Välillä minua vaivaa se että ihmiset luokittelevat minut itsekkääksi ihmiseksi koska en tahdo lapsia, mutta kestän sen ilmekkään värähtämättä enkä aijo alkaa selittelemään kenellekkään etten saa lapsia.
      Eniten toivoisin ettei koko asiasta puhuttaisi sukulaisten kesken, eikä minulta siitä udeltaisi niin paljoa. Tuntuu että kaikki serkkuni jotka ovat sen lapsen tehneet ovat "hyvää"väkeä ja minä puolisoni kanssa olemme hiukan outoja.

      Me olemme puolisoni kanssa onnellisia näin, meillä on paljon ystävä pariskuntia jotka eivät myöskään saa / tahdo lapsia ja viihdymme hyvin sellaisten ihmisten seurassa, koska kukaan ei tunne tarvetta puhua asiasta, mutta siitä voi avoimesti vitsailla ja rupatella joskus. Jos joskus tunne tarvetta luovuttaa rakkauttani jollekkin otukselle, otan koiran.

    • perusteluistanne

      ja keskusteluista. Aloitin tämän ketjun... Itselläni on hyvin samantyyppisiä ajatuksia kun useilla teistä, ja oli jotenkin huojentavaa ja helpottavaa lukea teidän aatoksistanne.

      Työskentelen lasten tehohoito-osastolla, jossa näen vaikeasti sairaita ja vammautuneita, hukuksista elvytettyjä, sydänsairaita, syöpäsairaita ja mitä vaikeimmista kehitysvammoista yms. kärsiviä lapsia. Työssäni käsittelen tätä vanhempien tuskaa tilanteesta - en kestäisi kokea sellaista itse. Olenkin tullut siihen tulokseen, että koska en kestäisi sitä että lapseni olisi vaikeasti sairas tai vammainen, on parempi etten niitä silloin hankikaan. Jos en kerran ole siis valmis ottamaan minkätahansalaista lasta vastaan.

      Mieheni kanssa olemme myös miettineet, että emme varmaan pariskuntana kestäisi terveenkään lapsen mukana tuomaa muutosta; meillä menee kaksi oikein hyvin, mutta että lapsi tähän??? Vierestä on myös tullut seurattua tuttavapariskuntien aikamoiselta perhehelvetiltä näyttävää elämää - ei kiinnosta meitä. Itse en kestäisi myöskään kroppani menettämistä raskauden ja synnytyksen myötä. Levennyt perse ei kiinnosta sen enempää itseäni kuin miestänikään. Luullaksemme meille jossain vaiheessa tulisi avioero näistä syistä, ja jäisin siis yksinhuoltajaksi. Se ajatus ei kiehdo lainkaan. Vierestä olen seurannut hyvän ystäväni kivikkoista tietä yksinhuoltajana, ei todellakaan kahdehdittava tilanne.

      Paineet sukulaisten ja ystävien puolelta ovat kuitenkin olemassa. Ärsyttää ja harmittaa, että pidetään jotenkin outona ja kummallisena ratkaisuna sitä, että jos lapsia ei haluakaan. Vaikka eletään 2000-lukua, tuntuu silti että pidetään jotenkin itsestään selvyytenä että lapsia halutaan / yritetään ainakin saada.

      Joka tapauksessa olen kiitollinen kommenteistanne; ihanaa tietää että on olemassa ihmisiä jotka ovat tähän samaan ratkaisuun päätyneet ja ymmärrätte tämän ratkaisuni!!! kun sukulaistet ja ystävät sitä eivät ymmärrä lainkaan.

      • täällä vielä yksi

        Olin koko ikäni ajatellut, että teen lapsia. 30-vuotispäivä tuli ja ajattelin, että apua, pitääkö niitä nyt ruveta tekemään. Yhtään ei huvittanut. Jahkasin monta vuotta. Sitten eräänä päivänä tajusin, että mietin lasten tekoa vain muiden mielipiteiden vuoksi. En ollut kyseenalaistanut niitä enkä ollut kuunnellut mitä oikeasti itse haluan. Tajusin, etten halua äidiksi. Koskaan. Nyt olen onnellinen, en aio hankkia lapsia ja ymmärsin että tätä mieltä olen ollut ilmeisesti aina, en vain ole tajunnut sitä aikaisemmin. Olen todellakin onnellinen etten tehnyt lasta aikoinaan ajattelematta asiaa loppuun asti! Ihanaa elää vapaana, lapsiperheiden arki näyttää sivusta katsottuna aivan kamalalta. Olen onnellinen näin. Olen myös onnellinen ystävieni puolesta jotka ovat halunneet ja saaneet lapsen. Se sopii heille. Hyvin harva vain tuntuu olevan minun puolestani onnellinen. Minua lähinnä surkutellaan ja todetaan etten tiedä mistä jään paitsi. Totta se on! En tiedäkään! Mutta en tiedä myöskään millaista on omistaa koira tai kissa (olen allerginen), silti kukaan ei surkuttele että "et tiedä mistä jäät paitsi". Silti suren etten voi ottaa kissaa kun taas en sure yhtään sitä, ettei ole lapsia.

        Kaikille onnea valitsemallaan tiellä! Ei kaikkien tarvitse tehdä samanlaisia ratkaisuja!


    • MaryOfMagdala

      Me emme ole saaneet lasta, mutta olen myös alkanut miettiä, ettei se lapsen saaminen onni ja autuus olekaan. En voi siis sanoa, että sataprosenttisesti haluaisin lapsen. Syy on luonteeni, jota en 30 vuodessa ole kyennyt muuttamaan: olen krooninen murehtija, luonteeltani huolestunut pähkäilijä. Murehdin läheisistä ihmisistä, työstä, tulevaisuudesta, eläimistä jne. En osaa kuvitella, miten pärjäisin sen murheen ja huolen kanssa, jota kokisin, jos saisin lapsen. Nääntyisin varmaan sen huolen alle, kun välillä näännyn nytkin, ilman lasta.

      Työskentelen kasvatusalalla, joten näen päivittäin, mitä on eläminen pienen lapsen kanssa. Nautin valtavasti työstäni, mutta myös hetkistä, jolloin lähden kotiin vilinästä, huudosta ja hälinästä. Tuntuukin hiukan naiivilta, kun ihmiset kirjoittavat "ihanista tuhisevista nyyteistä".

      Mitä tulee sukulaisiin, käsittämättömän törkeitä nuo mainitsemanne esimerkit. Miten joku voikin tulla toiselta utelemaan, "milloinkas teille tulee käärö". Mielestäni tuo asia on yhtä intiimi asia kuin ihmisten sukupuolielämä. Sitä paitsi, lapsettomuutta aiheuttavat syyt eivät näy päälle päin, joten voisivat tädit ja sedät hiukan miettiä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4283
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3487
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1817
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1707
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1443
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      950
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      863
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      852
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      849
    Aihe