Ryhdynkö vakavaan suhteeseen?

Nosta ihmeessä kytkintä ennen kuin kiinnyt liikaa. Itse jaksoin alkoholistia monta vuotta, tyhjiä lupauksia paremmasta, säälittäväksi heittäytymistä, hän oli erittäin taitava manipuloija. Irtipääsy tuotti tuskaa mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan.

tutustua AL ANON ohjelmaan ja siellä käyviin alkoholistien läheisiin.

Naurattaa tuomitsevat raittiit jotka sanoo että lopeta heti suhde kun toinen dokaa. Älä kuuntele sitä, vaan kuuntele itseäsi ja sydäntäsi. Jos rakastat ja tykkäät toisesta, ja uskot kestäväsi hänen dokaamiset, niin anna palaa. Jos et kestä, lopeta. Se on yksinkertaista, älä tee siitä monimutkaista filosofista höpöpohdintaa.

Esim. monilla julkkis-juoppotaiteilijoilla on ollut tyynesti mukana oleva ja tukeva vaimo, kuten Irwinillä, Arto mellerillä ja Kari Tapiolla, homma on onnistunut heiltä joten miksei se voisi onnistua sultakin. Mutta oma valintasi tunteesi mukaan.

suhteeseen vakavaan Niinhän siinä Popedankin yhdessä kappaleessa lauletaan.

Ei ollut mullakaan kokemusta alko-ongelmaisista, ennen kuin tapasin exäni. Varoitteli kyllä alkuun olevansa juoppo, mutta rakastuin silti täyttä päätä, koska alkuun pystyi esittämään hyvinkin kohtuullista juojaa. Hauska ja ihana kaveri pienessä maistissa, ja pystyi huolehtimaan työstään ja asioistaan. Sitä juomistouhua seurasin alkuun oikeastaan vaan ihmetellen, kunnes yhdessä asumisen aikana huomasin, miten se todella vaikuttaa elämääni. Juopottelu muuttui jatkuvammaksi ajan kuluessa.

Mullekin luvattiin välillä juomisen lopettamista, mutta aina se seuraava känni muutti mielen. Elämä oli yhtä vuoristorataa. Aina toivoin jotain paranemisen merkkiä, mutta pettymys seurasi toistaan. Hyviä aikoja toki oli, mutta vähitellen aloin jo niidenkin aikana odottaa seuraavaa romahdusta. Tällainen elämä on tosi kuluttavaa, eikä vain henkisesti. Fyysistä väkivaltaa en joutunut kokemaan, mutta henkistä kylläkin: perusteetonta mustasukkaisuutta, ilkeilyä ja syyttelyä milloin mistäkin. Lomamatkat menivät yleensä aina pilalle, koska mies oli aamusta iltaan päreissä. Pienen lapsenkin kanssa olisi ollut helpompaa matkailla.

Lähtemistä mietin useinkin, mutta mies rukoili itkien mua jäämään. Lopullinen halu raitistumiseen häneltä itseltään kuitenkin puuttui. Eron jälkeen oli toki ikävä niitä hyviä asioita, mutta olen osannut olla kiitollinen siitä, että elämäni ei enää mene juopon paapomiseen, omaan henkiseen väsymiseen ja katkeroitumiseen.

Toisen puolesta ei raitistumispäätöstä voi tehdä, joten se vastuu on vain juojalla.Rakastamallakaan et toisen ongelmaa voi parantaa. Itse kannat vastuun vain omasta elämästäsi. Mieti tarkkaan, onko lyhyt elämä kaiken edellä kuvatun uhrauksen arvoista.

Älä ryhdy kokemuksesta tiedän, että elämä alkoholia väärin käyttävän kanssa on raskasta. Olen ollut naimisissa alkoholistin kans jo lähes 20 vuotta. eroaisin heti jos ei olis lapsia. Vaikea lähteä lapsilta kotia rikkomaan. Mies ei ole väkivaltanen eikä muuteenkaan paha, käy töissä jne. Minun tunteet ovat kuolleet miestä kohtaan. Alkoholi on ollut aina hänen elämänsä ykkönen. Ja tulee varmasti olemaan. Pari vuotta kun vielä jaksais niin olis lapsetki jo isoja vanhin aikuinen ja nuoremmat jo yli 15.