Olen sairastanut paniikkihäiriötä jo monia vuosia ja oireet vain pahenevat mielikuvituksen lisääntyessä...jos luen vaikkapa lääkärikirjaa huomaan omaavani kaikki taudit..Onko kellään vastaavanlaisia oireita?!
-hengenahdistus
-epätodellinen olo, kuin katsoisi itseään ulkopuolelta
-puutuneisuus raajoissa
-aaltomainen tunne, joka lähtee jaloista ja tuntuu, että koko vartalosta lähtee voima ja pökertyy siihen paikkaan
-vapina, tärinä
- sydämentykytys ja rytmihäiriöt
-sekoamisen tunne, pelkään että menetän itsekontrollin
-paineen tunne päässä
-itsensä tarkkailu--> Olen tietoinen jokaisesta toiminnosta elimistössäni ja jos jokin asia tuntuu erilaiselta kuin yleensä se laukaisee paniikkihäiriön
Joskus pahimpina aikoinani minulla oli myös sellaisia ajatuksia, että "Mitä jos yhtäkkiä menetän itsehallintani ja hyppään parvekkeelta alas" tai kurkkua leikatessani pelkäsin, että lyön veitsen omaan mahaani. Tiedän etten koskaan tule tekemään kyseisiä asioita, mutta kuvittelen niitä ajatuksissani.
Olen puhunut oireistani psykologille, mutta hän sanoo niiden kaikkien kuuluvan paniikkihäiriöön. Olen syönyt lääkkeitä muutamia vuosia ja välillä kaikki oireet lähtevät kokonaan ja välillä ne taas alkavat uudelleen. Perusahdistuksesta en varmaan koskaan pääse eroon..
-hengenahdistus
-epätodellinen olo, kuin katsoisi itseään ulkopuolelta
-puutuneisuus raajoissa
-aaltomainen tunne, joka lähtee jaloista ja tuntuu, että koko vartalosta lähtee voima ja pökertyy siihen paikkaan
-vapina, tärinä
- sydämentykytys ja rytmihäiriöt
-sekoamisen tunne, pelkään että menetän itsekontrollin
-paineen tunne päässä
-itsensä tarkkailu--> Olen tietoinen jokaisesta toiminnosta elimistössäni ja jos jokin asia tuntuu erilaiselta kuin yleensä se laukaisee paniikkihäiriön
Joskus pahimpina aikoinani minulla oli myös sellaisia ajatuksia, että "Mitä jos yhtäkkiä menetän itsehallintani ja hyppään parvekkeelta alas" tai kurkkua leikatessani pelkäsin, että lyön veitsen omaan mahaani. Tiedän etten koskaan tule tekemään kyseisiä asioita, mutta kuvittelen niitä ajatuksissani.
Olen puhunut oireistani psykologille, mutta hän sanoo niiden kaikkien kuuluvan paniikkihäiriöön. Olen syönyt lääkkeitä muutamia vuosia ja välillä kaikki oireet lähtevät kokonaan ja välillä ne taas alkavat uudelleen. Perusahdistuksesta en varmaan koskaan pääse eroon..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu... tasan samoja oireita ja kuten sanoit, välillä oireilu lakkaa, välillä paniikit ja niihin liittyvät muut vaivat tulevat takaisin.
plus liuta muita oireita.
Juu kaikki nuo. Teho-osastoa en voi katsoa ollenkaan... Nyt juuri olen lähdössä lääkärille jos saisin tähän jotain helpotusta. En ole ennen syönyt lääkkeitä tähän vikaan ja nyt pelottaa. Lääkkeiden syönti tuntuu samalta kuin hullun paperit. Oivoi...
Ihan tutulta kuulostaa. Kaikki nuo on käyty läpi ties kuinka monta kertaa.
Mulla on lääkitys vasta aluillaan, välillä on hyviä päiviä ja välillä huonompia. Yksikin päivä oli, etten meinannut uskaltaa suojatietä ylittää...
Mutta jospa se tästä...
minulla kohtaus alkaa juurikin jonku yksittäisen oudon oireen tarkkailusta.tässä yks päivä huomasin kaupassa että sormen päitä pisteli japuudutti oudosti,no,se oli menoa se.ostokset jäi ostamatta.tuntu että silmät pullistuu päästä kun oli vaan päästävä ulos,etten sinne pyörry.kohtauksen aikana pelkään halvaantumista,juuri näiden puutumis-tunteiden vuoksi,ja puudun entistä enemmän kun tunnustelen joka kohataa itsessäni.lääkitystäkään en uskalla aloittaa ku pelkään miten ne vaikuttaa aivoihin.jep....kertokaa muutki,mitä pelkäätte eniten kohtauksen aikana?
Mullakin on noita samanlaisia pelkoja, että sydän pysähtyy ym. Meni jossain vaiheessa niin pitkälle, että en uskaltanu ottaa kohtauksen aikana edes puolikasta rauhottavaa, koska olin ihan varma, että sydän pysähtyy sen vuoksi. Tarkkailin myös jatkuvasti omia verisuonia ja olin ihan varma, että veritulppa tulee hetkenä minä hyvänsä. Ei pystyny edes nukahtamaan, sillä heti kun lihaksen alkoi rentoutua, olin sitä mieltä, että halvaus iskee. Mulla on myös uutena juttuna tullu tuo, että entä jos yhtäkkiä hyppään vaikka ikkunasta tai vaikka sokeudun televisiota katsellessa tms. ja sitä tarkkailun määrää, ku ajatus harhautuu noille urille...
mua pelottaa eniten toi paineen tunne pääs, tai sellanen puristus, luulin et pääs hajoo jokin, siis et kuolen johonki mitä pääs tapahtuu... sen kohtauksen jälkeen oon pelänny matkustamista syrjäseuduille, ku luulin et kuolen sinne autoon ku päätä puristi.