Tutustuin rakastettuuni vuosia sitten. Hän oli silloin päälle 70 ja minä reilusti alle 50. Meidän ikäero oli 32 vuotta.
Oli aika uskomaton juttu, että suhteemme toimi ihan fantastisesti. Hän oli hyvin nuorekas ja virkeä joka suhteessa. Toisaalta minä pidin häntä myös isähahmona eikä se haitannut suhdettamme. Hän lähes palvoi minua ja tunsin itseni ihan kuningattareksi hänen seurassaan.
Hän oli hieno mies eikä häntä enää ole, mutta muistot elää.
Oli aika uskomaton juttu, että suhteemme toimi ihan fantastisesti. Hän oli hyvin nuorekas ja virkeä joka suhteessa. Toisaalta minä pidin häntä myös isähahmona eikä se haitannut suhdettamme. Hän lähes palvoi minua ja tunsin itseni ihan kuningattareksi hänen seurassaan.
Hän oli hieno mies eikä häntä enää ole, mutta muistot elää.
Vastaukset 26
Vanhimmat
että Sinulla on kauniit muistot kumppanistasi. Niin on minullakin, vaikka ikäeromme oli normaalimpi. Hän oli 8 vuotta vanhempi. Nykyinen kaverini on 13 vuotta minua vanhempi. Hyvin meilläkin menee. Hänkin pikkuisen palvoo minua. Ei se ikä merkitse, paitsi en nyt voisi kuvitella, että minulla olisi lähes 100-vuotias kumppani.
Reilut kuusi vuotta ollaan oltu yhdessä.
Päivä päivältä menee paremmin ja rakastamme toisiamme enemmän.
Hän on sielunkumppanini.
En sano mitään huomisesta sillä on omat murheensa, mutta jokainen hetki jonka olemme yhdessä viettäneet on ollut meille elämämme parasta aikaa.
Toivoisin että olisin nuorempi tai rakkaani vanhempi , mutta se on asioita joihin emme voi vaikuttaa.
Olen hieman yli 20v vanhempi.
Tässä ei ole kyse hyväksikäytöstä koska olemme molemmat hyvin toimeentulevia.
Äitihahmoksi minusta ei ole aikuiselle miehelle.
että mies on 2-10 v vanhempi. Naiset kehittyvät varhemmin, eikä ne "kakaroiden" kanssa viitsi.
Mutta mikähän se maailman enkka oikein? Muistelen jostain lukeneeni, että 96 v ukko nai alle 20 v tytön jenkeissä.
Hyvin kuulemma pelasi. Taisi kuitenkin olla enemmän rahasta kysymys, kun ukko aika pian myrkyttämättä kupsahti sydänkohtaukseen rakasteluhommissa.Tyttö sai sitten perinnöksi muutaman sata miljoonaa taalaa.
Ei ollut meillä rahasta kyse eikä omaisuuksista. Elimme molemmat omaa taloutta, enkä tiedä tänä päivänäkään millaiset varat hänellä oli, enkä sitäkään mihin ne menivät hänen kuoltuaan.
Emme puhuneet koskaan sellaisista asioista, kun oli paljon mukavampiakin puheenaiheita.
70 vuotias mieheni rakastui 47 vuotiaseen. Ovat rakastuneita ja mieheni palvoo häntä niinkuin minuakin aikoinaan. Nuori jaksa paremmin paneutua mieheen kuin tälläinen vanha yli kuusikymppinen, ymmärrän sen.Yrittävät lastakin vielä. Olimme naimisissa 40 vuotta.
Mukava lukea tavallaan arasta ja ajankohtaisestakin
aiheesta positiivinen kertomus ja kaunis vielä.
Minusta todella tärkeää on että suhde toimii.
Ei ikäero saa olla rasite tai este,kynnys.
Tuntuisi oudolta,jos toteasi että rakastan sinua,
teet minut onnelliseksi,mutta emme voi jatkaa,kun on niin iso ikäero.Elämänkokemuksethan meitä
kypsyttää ja suhde niihin.Ei niinkään vuodet.
Minä olen huomannut miten valtavasti avio ero
on minua kasvattanut ja aikuistanut.Ei niinkään
vuodet.Kun on yhdessä kivaa ja täydentää toinen
toisiaan,sde on se tärkeä asia minusta.
Ennen pitkää rakkaussuhteesta kehittyy hoitosuhde, esim. vaimo 60, mies 90. Onko vaimon velvollisuus jäädä hoitamaan kenties dementoitunutta miestään?Voiko hän hylätä tämän ja etsiä ikäistään tai huoattavasti nuorempaa seuraa?
Näissä suuren ikäeron liitoissa on suuret riskit pitemmän päälle.
Sinänsä rakkaus voi syttyä myös hyvin eri-ikäiseen.
Olet aivan oikeassa! Kyllä suuressa ikäerossa on tuo,mitä kerroit.Niinhän saattaa tapahtua tasa ikäisissäkin avioliitoissa.Eli toinen sairastuu ja toisesta tulee hoitaja.Silloin luonnollisesti ne yhdessä olon perustat muuttuu monessa suhteessa ja rakkauden,rakastamisen rajat mitataan.
Mitään kaavoja varmaan ei ole olemassa,miten selvitään.Uskon että joka parisuhteessa asiat käydään läpi yksilällisesti.Mutta varmasti
äärettömän kipeitä kokemuksia siihen liittyy.Mutta toisaalta,itse ajattelen ettei rakkaus olekkaan
koskaan tutulle rantakivelle astumista,vaan
ihana hyppy unelmaan!Elämän ihanin riski!
osui muutama nuoruuteen. Ei kaduta. Oman aviomieheni olisin hoitanut loppuun asti, jos olisi ollut tarvis. Ei tarvinnut, loppu hoitui silmänräpäyksessä. Uudessa suhteessa puhumme asiat selviksi. Emme asu saman katon alla.
Olen törmännyt kommentteihesi. Olet kyllä aikamoinen kaunosielu tai sitten peluri ajatuksinesi. Maalailet niin ruusunpunaisia unelmia, toivon, että ne kohdallasi toteutuvat kerran.
Olen hoitanut toistakymmentä vuotta liikuntakyvytöntä ja lähes omassa maailmassaan olevaa miestäni.
Hänen tilansa voi jatkua tällaisena jopa toiset kymmenen vuotta.
Kyllä sitä haikeana katselee pareja jotka harrastavat ja liikkuvat yhdessä.
Mutta kaikkeen tottuu, alku oli hankalaa nyt menee rutiinilla.
oli 38 vuotta toisten hoidon varassa. Äitini uupui ennen häntä. Ehkä tämä oli helpompi juttu, koska isäni pysyi henkisesti vireänä loppuun asti (93 v). Omaishoitajan asema ei ole kadehdittava. Pidä lomaa ja ajattele myös itseäsi. Itselleni tulee haikea olo, kun näen vanhempia pariskuntia yhdessä. Osaavatkohan arvostaa sitä, että voivat yhdessä puuhailla tai pitävätkö itsestään selvänä? Ajatuksin luonasi.
Mutta kyllä panee miettimään lähteäkö edes yrittämään uutta suhdetta, kun mies on kaksikymmentäkin vuotta nuorempi. Siitä huolimatta, että tässä ollaan olevinaan vielä niin nuorekas. (Katson peiliin, huiii!)
Aira Samulinkin mies melko lailla nuorempi Airaa.
enää kuitenkaan yhdessä. Sepä se.
Ikäeroa voi myös käyttää oivana lyömäaseena. Itse olin kihloissa neljä vuotta nuoremman kanssa, joka ikäero ei mielestäni ollut suuri. Kihlaus onneksi purkautui reilussa puolessa vuodessa, sillä mies osoittautui luonnehäiriöiseksi ja tuurijuopoksi, joten kuvio oli jo alkujaan toivoton. Itsetuntoani kyllä syötiin oikein harkitusti, varsinkin erovaiheessa. Silloin ikäerostakin tuli lyömäase, vaikka itse tunsin olevani henkisesti ja fyysisesti miestä huomattavasti nuorempi - ja olinkin.
En kovin herkästi enää harkitsisi itseäni nuorempaa kumppania. Ikäerolyönti koskee kipeästi naiseuteen ja sen miehet näyttävät tietävän.
Siis nainen on viisitoista vuotta vanhempi kuin mies. Ovat olleet yksissä jo puolenkymmentä vuotta ja kai heillä hyvin menee. Vaimon vanhimmat lapset on lähes isäpuolen ikäisiä!
ole kuin numeroita ja jos kemiat passaa niin mikäs siinä. Ja me vanhetaan usein eri tahtiin. On vanhaa 50-kymppistä ja nuorekasta 70-kymppistä. Ja siltä väliltä.
Hiljattain tuli Tv:stä uusinta, jossa oli 90-101 vuotiaita elämässä täyttä elämää. Varsinkin 101v vuotias Hilja oli mallikas esimerkki siitä, että vanhakin voi elää ja mennä kuin nuoremmatkin...
Minulla on vierelläni myös aika paljon vanhempi mies kun itse olen,ja voin sanoa ihan samoja asioita kun sinä.Suhteemme tosiaan toimii hienosti,hän on myös nuorekas ja harrastaa monia asioita.Hänen kanssa on turvallista olla,nautin joka hetkestä mitä meille on annettu.Aurinkoa sinun elämääsi ja syksyysi.Terv.Rakastunut
meillä mies on 4v 7kk nuorempi mua, ja jo usean vuoden ajan on ollut sitä, että hällä ei pelaa enää se mikä olis pelattavissa!
No, hän on lihonut työnsä? takia kokoajan! syy kyllä on itsensä ainaisessa syömisessä, mitä ei ikinä tunnusta! On metabolista oireyhtymää ym. tauteja, mies porskuttaa innoissaan töissä muualla ja naisten maailmassa, kotona ei pelaa mikään, kait lie muualla naisia, ei tunnusta...
Olemme olleet yhdessä yli 17v, edellinen vaimo oli hällä 19v 7kk vanhempi, aikoinaan!
Erosi, kun sanoi, että jutut meni yli ymmärryksen ja mä erehdyin työn takia haksahtamaan häneen!
Toisaalta hyvä mies, mutta se mustis oleminen, skorpparimies!
Mulla lapsia, hällä ei!
Elämä antaa, elämä ottaa!
Tekis mieli lähtee yksin elämään ainaisista käskyistä, hän sanoo mitä kukin tekee, itse ei pane rikkaa ristiin, vain määrää, nykyisin tunnen olevani vain piika ja siskon ja veljen huushollissa!
Näin se elämä menee, mulla!
Että vituttaa oleminen enää, vuosia jo!
On niin ärsyttävää, kun miehet luulee olevansa jotain parempaa ja korkeammalla kuin nainen. Kyllä niiltä pitäis ottaa luulot pois.
Mutta oletteko ajatelleet, että me naiset monasti olemme itse syypäitä. Alusta alkaen meillä oli tarve hoitaa, hyysätä kodissa. Minä ainakin syytän itseäni mieheni passaamisesta aikanaan, itsepä halusin tavallaan, nyt häntä ei enää ole. Nykyisin olen toista mieltä asioista.
Tollaisia päästelevät suustaan vain nämä 'naissovinistit', vai mikä nimi niille nyt pitäisi keksiä?
Siis niille, jotka ovat vielä feministejäkin pahempia sukupuolisortajia. Valitettavasti useinkaan eivät ymmärrä olevansa.
No onneksi kunnon miehet tuollaisille vain hymähtelevät: "siinähän vaahhtootte!"
"Tunnenko" sinut? Oliko sinulla aina kysymyksiä meille? Jos olet Mr Pip (kuten puheenvuorostasikin voisi päätellä), niin tiedät mistä tuttu. :)) Jos olet, niin hauska tappa vanha tuttu.
oli P1P!!!
monesti minua vaivaa myös kirotushäriö. :) Asia selvä, et siis ollut Mr Pip. :)