Miksi niin moni lesbopareista menee niin helkkarin nopeasti kihloihin? Miksi heti, muutaman kuukauden seurustelun jälkeen? Aiotteko todellakin rekisteröidä suhteenne? Mitä se merkitsee parisuhteessanne? Miksi ylipäätään se sormus on niin monelle tärkeää?
Siinäpä kysymyksiä, jotka ihmetyttävät minua ja kumppaniani = ) Ihan vain mielenkiinnosta siskot = )
Siinäpä kysymyksiä, jotka ihmetyttävät minua ja kumppaniani = ) Ihan vain mielenkiinnosta siskot = )
Vastaukset 27
Vanhimmat
heti toisena tai kolmantena seurustelupäivänä? Tai no ainakin varsin pian suhteen alettua. Tätä minä olen aina ihmetellyt.
Henk.koht. pidän kihloihin menoa turhana "hömpötyksenä", uskonnollinen traditio, yäks. Sormuksia tai papin aamenia ei yhteiseloon tarvita missään suhteessa.
Sen sijaan ns. rekisteröity suhde voi olla paikallaan turvaamaan pitkäaikaisen kumppanin oikeudet vaikkapa toisen vakavan sairauden tai kuoleman sattuessa, kait, näin olen sen ymmärtänyt...
yhteen uuden seurustelukumppanin kanssa. Ihanhan siinä tuntisi oman hengitystilan olevan vaarassa, kun niin äkkiä edettäisiin. Pitää varovaisesti edetä ettei tule tukahtumisen tunnetta kummallekaan. Äkkisiirrot ovat pahasta ja turhia tällaisissa herkissä asioissa. Kyllä sitä ehtii vähemmälläkin hopulla, jos kerran oikeasti halutaan olla yhdessä.
-huono asunto tilanne siksi ollaan heti repun kanssa toisen oven takana
-ex tyttöystävä heittää pihalle (liittyy edellis.)
-tai sitten ollaan vaan niin rakastuneita, että halutaan olla mahdollisimman paljon yhdessä.
Ja mitäpä sitä turhaan viivyttelemään, elämä on lyhyt ja sopivat kumppanit usein kiven alla.
Kihlaus merkinnee sitä, että ollaan ihan tosissaan valmiita sitoutumaan.
seurustella, vaikka asutaankin erikseen aluksi. Onhan hyvä ensin kunnolla tutustua.
Minua kauhistuttaisi yhteen muuttaminen. Talous eli yhteiskunnan tuet ei suosi yhteisasumista.
Kolme viikkoa olen ollut Kullannuppu II:n kanssa suhteessa ja tässä ketjussa mainittuja asioita on vain väläytelty jonkinlaisina lipsahduksina mutta kummallakin on vahva mielipide siitä, että parasta edetä hitaasti.
Juu, hitaasti kiiruhtaen on viisasta edetä. Vimmaiset tempoilut suhteen alussa saattavat kaataa koko paatin. Äkkiloikat sopivat siihen vaiheeseen suhdetta, kun jo tunnetaan toinen syvällisemmin ja suhdettta voi piristävästi tuulettaa yllätämällä itsensä ja kumppaninsa niin että se yhteiseloa edistää.
Minä uskon
aamujen valoon,
ihmisen syliin
ja rakkauden hitauteen.
Minä uskon rakkauteen
joka kulkee etanan lailla:
ei yhden sydämen poikki
yhdessä elämässä loiki.
Minä uskon
etanan nopeuteen,
sylien syvyyksiin,
ja alati kiihkeisiin silmiin
joista aamut juovat
kaiken valonsa.
Minä uskon rakkauden hitauteen.
Minä uskon.
- Tommy Tabermann -
ja vieläpä kauniisti :)
yhteen, kun ollaan kunnolla tutustuttu ja tiedetään, että sovitaan yhteen ja halutaan olla yhdessä enemmän kuin lähitulevaisuus. Vaikeahan se on sanoa mitään tiettyä aikaa, kun asiaan vaikuttavat monet asiat, mutta suunnilleen parin vuoden seurustelu ennen yhteenmuuttamista on minusta aika hyvä aika, vähintään vuosi kumminkin. Kyllähän sitä ehtii sitten asua yhdessä kymmeniä vuosia.
Tosiasiassa aika harvat tietävät että rekisteröinti rinnastetaan täysin avioliittoon.
yhteiselämän sujumisen kannaltahan sillä ei niin ole merkitystä, mutta on joitain juttuja, esim. jos toinen on ehtinyt jo täyttää 50 ennenkuin rekisteröidytään, ei enää ole mahdollista saada edunjättäjän eläke-etuuksia, mm. puolta työeläkkeestä. tässä käy samalla lailla ohraisesti kuin avoliitossa olevilla , joilla ei ole perhe-eläkeoikeutta.
itseasiassa, alkaa tikittää, kun parin vuoden päästä tulee 50 täyteen, mistä löytäisi sellaisen varakkaan ja hyvätuloisen rouvan, luonnollisesti minustakin saisi aika hyvät edut. (ja tää oli loppukevennys ;))
Kun elämä on sitä, että mitä tahansa voi tapahtua, onhan se hyvä ottaa asioista selvää ja tervettä järkeä käyttää.
ihan tapauskohtaista kuitenkin. kukin edetkööt siihen tahtiin kun parhaaksi näkevät, ei ole mitään oikeita aikoja. naurettavaa. jotkut muuttavat lähes heti toiset vasta vuosien päästä. so? olkoot kaikki onnellisia juuri niin kuin parhaaksi näkevät!
asiasta niinkuin muutkin. Minusta sillä tavoin toimitaan keskustelussa. Minulle on aivan se ja sama, jos mielipiteeni on sinusta naurettava. Ja eiköhän ole ihan selvää sanomattakin kaikille, että jokainen tekee mitä haluaa.
Mitenkähän vakuutus jossa edunsaajana kumppani, miten esim. verotus suhtautuu.
En tuollaisesta 50:n ikärajasta tiennytkään, mihinkähän perustuu?? Eli onko kuitenkin eri oikeudet kuin avioliitossa (hetero).
"Toisen osapuolen kuoltua rekisteröidyn parisuhteen osapuoli perii hänet samojen sääntöjen mukaan kuin aviopuoliso. Hänellä on myös oikeus perhe-eläkkeeseen ja perintöverotuksessa häneen sovelletaan aviopuolisoa koskevia säännöksiä."
http://www.om.fi/13235.htm
sun mielipiteestä, miksi aina älähdät, jos joku on eri mieltä? onhan muillakin oikeus mielipiteeseen eikä vain sulla.
Minä en pidä sinun tavastasi esittää asioita riitaa haastavasti, koska pidän asiallisesta ja ystävällisestä keskustelusta. Mielipiteesi sinänsä ovat minulle samantekeviä. Mutta se siitä.
Näihin voi tutustua kelan sivuilla:
Ikärajat perustuu perhe-eläkelakiin, ja ne koskevat samalla tavalla avioliitossa ja olevia kuin rekisteröityjä.
Lesken jolla ei ole yhteistä lasta edunjättäjän kanssa pitää täyttää mm. seuraavat ehdot:
-rekisteröity parisuhde solmittu ennenkuin leski
oli täyttänyt 50 vuotta
-leski oli täyttänyt 50 v edunjättäjän kuollessa
-parisuhde jatkunut vähintään 5 v
...löydän jonkun, menen heti kihloihin että saan kokea senkin ihanuuden. suhteeni kun näyttävät päättyvän aina noin 2kk:n jälkeen. kiirehän siinä tulee.
Vanhempani menivät kihloihin 1960-luvulla alle puolen vuoden seurusteln päätteeksi ja siitä edelleen naimisiin alle puolen vuoden kihkauksen jälkeen ;).
Ruotsalaisetkin!
Puhutte ja puhutte. Suomalaiset, ruotsalaiset.
Mitä, jos rakastuisitte ensin oikein kunnolla ja tulisitte vasta sitten kertomaan, kuinka vähän siitä ymmärrätte ?
Niin, ensin nimittäin täytyy rakastua ja olla rakastettu.
Ymmärräksä ?
Mitä rakastuneempi sitä suurempi syy pitää omasta asunnosta kiinni.. näin säilyy rakastuneisuus mahdollisimman kauan..
Sitä voi olla päiviä toisen luona ja päiviä sitten taas toisen luona.
Mutta se yhteen muuttaminen, ei ainakaan mulle sovi.
Kokemuksena yhteisessä osoitteessa 11v eri naisten kanssa ja 13v kahdessa asunnossa.
18v eri asunnoissa.:D
Minusta on mukava päästä jakamaan arjen pienet ilot rakkauden kohteeni kanssa ja tämä yleensä onnistuu parhaiten, jos asutaan yhdessä. Voihan se kiiruhtaminen tietenkin joillain johtaa suhteen ennenaikaiseen loppumiseen, mutta näin koska totuus näkyy usein läheltä katsoen parhaiten.
Kumppani on niitä hetkiä varten, kun herää yöllä painajaiseen ja tarvitsen rauhoittelijaa.
Työmarkkinatuella olevan työttömän tuki on harkinnanvaraista ja siinä otetaan huomioon puolison tulot eli jos jompi kumpi sellaiseksi joutuu tai jo on, niin toinen joutuu kerjäämään puolisoltaan taskurahaa (viikkorahaa, kenties).
"Näin siis Suomessa", sanoisi Simo Frangén.
Muitakin hauskuuksia byrokratiasta löytyy. Vesi kielellä odottavat ihmisten kimppaantumista. Ja asunnottomuus syntyy siitä, kun välit rikkoutuvat eikä toinen löydä asuntoa itselleen.
sitä monasti asutaan saman katon alla alussa, vaikka toinen osoitekin olisi olemassa.
Enpäs tiedä, jos pitää kerjätä puolisoltaan mitään niin eihän se pelkästään rahasta ole kiinni. Monenlaista mietittävää on, kun kova arki tulee vastaan, mutta aina ne keinot löytyy ja pahemmastakin on selvitty, sanoo entinen pessimisti.