aloitin eilen uudessa työssä (työttömyyden jälkeen) ja ahdistaa ihan hirveästi.
työssä joutuu ottamaan vastuuta (paljon) ja tunnen koko ajan että epäonnistun. olen molempina iltoina itkeskellyt ja ollut alakuloinen. Ruoka ei maistu.
En tiedä, onko tämä normaalia... miten kestän kuukauden-pari? Tiedän että kun opin hommat (pikku hiljaa) niin ei tarvitse enää olla niin hädissään. mutta kysymys on siitä että kestänkö minä siellä sen pari kuukautta?
tekee mieli lopettaa. en halua mennä sinne aamulla.
ymmärrän kyllä mitkä ongelmat siitä sitten kasautuisi... karenssit, jne.
olen luovuttaja (ennenkin). haluaisin vain kerrankin pärjätä ja näyttää itselleni, että pystyn kyllä. pitkäaikaistyöttömällehän on hieno juttu että sai sen työpaikan... mutta miten minä sen saan pidettyä, kun ahdistus on niin suuri?!
Voisiko joku auttaa?
työssä joutuu ottamaan vastuuta (paljon) ja tunnen koko ajan että epäonnistun. olen molempina iltoina itkeskellyt ja ollut alakuloinen. Ruoka ei maistu.
En tiedä, onko tämä normaalia... miten kestän kuukauden-pari? Tiedän että kun opin hommat (pikku hiljaa) niin ei tarvitse enää olla niin hädissään. mutta kysymys on siitä että kestänkö minä siellä sen pari kuukautta?
tekee mieli lopettaa. en halua mennä sinne aamulla.
ymmärrän kyllä mitkä ongelmat siitä sitten kasautuisi... karenssit, jne.
olen luovuttaja (ennenkin). haluaisin vain kerrankin pärjätä ja näyttää itselleni, että pystyn kyllä. pitkäaikaistyöttömällehän on hieno juttu että sai sen työpaikan... mutta miten minä sen saan pidettyä, kun ahdistus on niin suuri?!
Voisiko joku auttaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
eli pieniä vinkkejä selviytymiseen. Ymmärsin, että ajattelet siten, että "kaksi kuukautta....kaksi kuukautta...miten kestän sinne asti kun tuntuu niin kauhealta tuo aika". Jospa pilkkoisit pienemmäksi tuon hirveän vuoren. Tänään keskityt siihen, että huomenna menet töihin. Päätät tehdä sen. Hyvä, yksi tavoite saavutettu. Töissä ollessasi keskity yhteen asiaan kerrallaan. Tiedät, että opit ajan kanssa ja kehityt koko ajan taitavammaksi, mutta anna itsellesi aikaa opetella, siis asia kerrallaan. Kun näet lähitulevaisuuden suurena valloittamattomana esteenä, tulee varmasti mieleen luovuttaa. Kokeile siis toista lähestymistapaa ja pilko päiväsi niin, ettet murehdi tulevaa vaan keskityt vain käsillä olevaan työtehtävään. Voit aivan hyvin pilkkoa ihan vaikka niin, että tavoitteesi on selviytyä alkuun vaikka lounastauolle saakka, sitten kahvituntiin saakka, sitten seuraavaan aamuun jne.. Se, että olet ollut pitkäaikaistyötön, ei tee sinusta millään tavalla epäonnistujaa ja luovuttajaa. Työn vastuullisuus on hyvä tunnistaa, mutta varmuus tulee vain tekemällä, rauhallisesti, keskittyen. Aina voi ja pitää pyytää neuvoja työtovereilta, kukaan ei pidä sitä ainakaan epäonnistumisen merkkinä. Ja vastuullisuutta on myös tunnustaa itselleen rehellisesti, etten osaa/hallitse tätä asiaa. Anna itsellesi lupa opetella. Kyllä siitä hyvä tulee!!