Isoäidilläni todettiin 4 kk sitten glioblastoma multiforme gradus 4,on mennyt tosi huonoksi,ei juuri puhu tuijottaa vain,nestettä kertyy joka paikkaan jne.ei taida olla paljon aikaa jäljellä?? Mahtaako kärsiä kun ei oikein voi ilmaista itseään?
Miten loppu tulee
vmax
82069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tarvittavan lääkityksen.Voittehan kysyä hoitavalta lääkäriltä hänen tilaansa.
ei kärsi. Kyllä hän "valittaisi" jos olisi pahoja kipuja.
Olen ollut monen kuolevan vierellä.Isäni kuoli juuri äsken.Pidin kädestä vielä kuoleman hetken jälkeen pitkään ja puhuin,koska aivot ja korvat kuulevat vielä pitkään.Ei kannata uskoa,ettei ihminen tajuaisi.Me saamme siitä tiedon kun olemme itse toisella puolella.Olen saattohoitanut useita ennen omaa syöpäänikin ja menen aina kun pyydetään.Olen sopinut muutaman sairaan ystäväni kanssa myös,että olen siinä,jos en itse ehdi kuolla ensin.Asian vaikeus unohtuu kun siinä on itse paikalla.Sitä keskittyy niin täysillä vain auttamaan toista pääsemään irti ruumiistaan ja mahd kivuista.Kyllä ne antavat morfinia ja muuta niin paljon kuin tarvitaan kuoleman lähestyessä.Siinä pettää lopulta moni elin kun ollaan tuossa tilanteessa.Munuaiset,maksa ja keuhkot,joihin sitä nestettä alkaa kertyä.Tajunta alkaa hämärtyä ja ihmisen verenpaine laskee ja ensin tietysti nousee kovasti.Sydämen syke laskee.Siinä on mittarit ja piuhat kiinni sillä hetkellä.Hoitajat opastavat sinua niissä asioissa.Mene vierelle ja puhu ja kerro kuinka olet siinä ja välität hänestä.Usein ihmiset kokevat hyväksi,jos rukoilet ääneen hänen puolestaan.Se lohduttaa ja rauhoittaa molempia.Minä teen aina näin.Kuoleminen on vain syntymistä toiseen suuntaan ja erittäin arvokasta olla toisen tukena.Voimia!!!!!
hei
kerro mistä itse olet oppinut tuon saattohoidon, läheisavun?
Se kuulostaa ihanalta ja lohdulliselta! Ja että jotain voi jatkuakin elämän jälkeen. Siis 'tämän' jälkeen, jotain elämää.
Oletko kenties buddhalainen`? Itseäni kiinnostaa paljon tiibettiläisyys.
hyvää jatkoa ja voimia ja iloa sinulle! Kiitos vielä mahtavasta tekstistäsi!!
En kuulu mihinkään lahkoon tai ole mikään hinku-uskovainen.rukoillut olen lapsesta asti.Ollut läsnä jo nuorena kun joku on poistunut tästä elämästä.Usko sielun kuolemattomuuteen on tullut vaan ihan arjen tasolta ja on intuitiivinen tunne.Koen sen toisen poismenon hetken niin arvokkaaksi ja surumieliseksi hyvästiksi tälle elämälle,että siitä siirtymistä pitää tukea empaattisin tunnelmin.Koen vaan ettei toista saa jättää yksin,koska tilanne on prosessin aikana välillä pelottava joillekin.Suurin osa tietää itse lopun lähestyvän ja sitä tietoisuutta on kunnioitettava.Menemällä auttamaan ja uskaltamalla kokea ja surrakin,ihminen itse voi jotain oppia kaikesta tästä elämisestä saadakin.Toivottavasti olen jotain itsekin oppinut.Mene vaan rohkeasti siihen tueksi,jos tilaisuuden saat!
Kiitos rauhoittavasta kirjoituksestasi.
Onko nykymaailma mennyt tällaiseksi? Kun joku toimii, niinkuin inhimillisen ihmisen kuuluu toimia, niin heti kysytään "mistä olet oppinut..." ja "kuulutko johonkin lahkoon"...!?
Eikö kristitty ihminen välitä ja huolehdi toisesta? Meidän suku ei ole mitään "kiihko-uskovaista". Kirkossa käydään jouluna ja rippijuhlissa... mutta kun joku on kuolemaisillaan niin suku vuorottelee kuolevan vuoteen vierellä. Häntä ei jätetä yksin! Tämä on meille itsestäänselvyys.
Hei! Aivokasvaimet aiheuttaa yksilöllisesti kipua, johtuen lie kasvaimen paikasta. Mutta usein on, ettei kipua ole lainkaan. Luulen, ettei isoäitisi kärsi. Voimia sinulle!