Mistä sais uutta puhtia tähän arkeen. mies pääsi töihin joka on hyvä asia olimme enne aina 24/7 ja riideltiin siksi kauheasti ja se masensi minua entisestään, ja luulinki että nyt muuttuisi tämä arki. meillä on 1,3-vuotias poika joka vissiin reagoi tähän muutokseen niin että ei päästä minua hetkeksikään pois, ei edes vessaan. yöt huutaa ja nukahtaa vain jos tökötän vierellä ennen nukahti itsestään omaan sänkyyn. nyt alkaa tämäkin jo väsyttään ja ukolle ei uskalla edes puhua että pootuttaa, ku se sanois vain että hän käy töissä. muutenkaan se ei kuuntele minua ja kännis haukkuu minut läpi koska en jaksa tehdä mitään en edes seksiä jaksa harrastaa. melkei joka toinen yö iskee tosi masis ja itken vain, olen onneton. mikään ei jaksa niinku kiinnostaa. olen käyny psykiatrilla ja sano että sulla ei oo mitään hätää. ei sillon ollukkaan koska ne huonoimmat hetket on aina illalla. sieltä ohjasivat parisuhdeterapeutille ja ukko ei sinne lähteny kävin sitten yhdesti yksin...nyt en enää tiiä mihin kääntyä ja mistä sain niitä onnellisia ajatuksia ettei aina vain tarvis murehtia asioita ja ukon sanomisia.
masentaa eikä jaksa
ottaa itteäni niskasta
4782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on jatkunu pojan syntymästä asti. en ole enää se ihana hauska ihminen joka joskus olin.
kylläpä kuullosti tutulta.
minun kohdalla vaan ainut vaihtoehto oli ero miehestäni.
uhkailut erolla eivät auttaneet vaan hän heräsi todellisuuten vasta kun oli liian myöhäistä.
hän ei laittanut tikkuakaan ristiin lapsen hoidossa,en voinnut edes viedä roskia yksin koska telkasta tuli hyvä ohjelma niin hän ei voinut 5min katsoa lasta.
elämäni helpottui aivan totaalisesti mieheni lähdettyä,ei ollut enää toista lasta.
ja aivan sairaan mustasukkainen oli.
tytär nyt 6v ja hyvin on menny.isä kyllä välillä hekee tytärtään mutta vie sitten omille vanhemmilleen.ollut vain kerran tyttärensä kanssa yksin yötä.
uhkaillut erollakin, mutta en mie halua erota :)ja ei ukkokkaa, aina se vähn aikaa muistaa...mutta sitten kun itse pääsen takaisin raiteille niin kops takaisin maan alle.. nyt varasin itselleni aja terapeutille jos sais siellä käydä purkamassa paineita..koska huomasin että en minä tälläinen ole, mikään ei ole koskaan hyvin vaikka oikeasti on. mihinkään en ole tyytyväinen.. eli en ole oma iloinen ihminen, ja kaikki kärsii...
Sinulle on varmaan pidemmältä ajalta kerääntynyt pahaa oloa ja tunne on varmaan kuin olisit
ovettomassa huoneessa,josta ei pääse ulos.Mitään
patenttiratkaisua tuskin on.Tai helppoa keinoa.
Se joka voi sinua auttaa,olet sinä itse.Tavalla
tai toisella sinun on murtauduttava ulos
arjestasi.Ruvettava tekemään uusia asioita ja
toisella tavalla.Lähtökohtaisena ajatuksena että
näin ei voi jatkua.Ota haaste päivässä,joku
uusi asia.Vaikka pienikin.Kun saat sen tehtyä,usko itseesi alkaa toipua ja uskaltaudut isompiin ympyröihin.Haasta itsesi,pakota itsesi
liikkeelle.Näytä että sinusta on paljoon.Kukaan
ei kanna uskoa sinulle lautasella.Sinä itse
löydät sen itsestäsi.Älä yritä alkuun mitään
liian isoa,vaan lähde jostain,mikä ei tunnu isolta.Kun saat sen tehtyä,huomaat elämyksenä että se kannatti.Uskosi on mennyt pikku murusina ja sellaisena se myös palaa.