Aloin tässä pohtimaan, kun lueskelin tätä palstaa, että hyvin moni hyvin monessa eri elämäntilanteessa oleva kokee yksinäisyyttä ja yhteenkuulumattomuutta ympäristön kanssa.
Itsellä elämän ihan kunnossa, on avopuoliso, muutama hyvä ystävä, tuttavapiiri, työ, opinnot....silti minäkin joinakin hetkinä olen kokenut suunnatonta yksinäisyyttä suurenkin ihmismassan keskellä. Ehkä tämä provosoi minua kirjoittamaankin ajatukseni.
Onko nyt niin, että me, joilla on yksinäisyyttä ja jotka kuitenkin elämme monen mittakaavan mukaan täysin normaalia elämää, elämme elämäämme toisten ehdoilla? Emme ehkä toteuta itseämme kuten haluaisimme ja voisimme, meidät on kasvatettu elämään tässä yhteiskunnassa sopivina? Kuitenkaan emme anna itsestämme niitä syvimpiä tuntoja kenellekään, emme kuormita muita murheillamme ja sitä kautta kannamme niitä itse ja koemme olomme hyvin yksinäiseksi omassa pienessä ajatusmaailmassamme?
Nykypäivän sana on menestys, sitä haetaan vaikka muiden jaloille tallaten. Se pätee parisuhteisiin ja työelämään. Kaikkialla kilpaillaan omasta paremmuudesta, menestyksestä ja eletään omien tarpeiden sanelemana. Jos mielipiteet poikkeaa muiden mielipiteistä (=jos joku siis uskaltaa ajatella omilla aivoillaan) tästä yksilöstä tulee hyljeksitty tavalla tai toisella. Kaikkien pitää mennä massan mukana ja omata sellaisia mielipiteitä, joilla heikompi itsetuntoiset eivät koe itseään huonommiksi ja joilla ne anteeksi vaan kusipäisimmät saavat loistaa.
Jos pikkuserkku kävelee kadulla vastaan, kuinka moni hänet tunnistaa? Olemme erkaantuneet suvuistamme, perheistämme. Elämme yksilöinä kantamatta muiden taakkoja. Suku toisi kuitenkin sitä tärkeää johonkin kuulumisen tunnetta.
Olen itseni kohdalla tullut siihen päätelmään, että luova mieleni ja intuitioni ei sovi kaikille. En voi keskustella sillä tasolla millä haluaisin ihmisten kanssa, koska jokin ihmeellinen korrektius täytyy aina olla, ettemme vain saisi sitä typeryksen leimaa otsaamme.
Hyvä niin, on olemassa työminä, opiskeluminä, ystäväminä, kumppaniminä ja sitten se OIKEA AITO minä, joka on se kaikkein yksinäisin. Ja miksi?
Tämä maa on kohta kuin jenkkilä, sisustetaan, ostellaan hienoja vaatteita, autoja, kadehditaan naapuria, rynnitään uralla eteenpäin, tasa-arvoisuus katoaa...puhutaan vain kevyitä asioita säästä ja mitä tehtiin mökillä eilen.
Kuka loppupeleissä uskaltaa olla täysin oma itsensä ja sen kautta omilla ehdoillaan vaikka sitten yksinäinen. Minä olen ainakin väsynyt siihen, että minua yritetään sovittaa johonkin muottiin.
Jokainen nainen/mies parisuhteessa yrittää asettaa itseään sellaiseen uomaan, joka pitäisi kumppanin lämpöisenä. Jokainen yrittää asettaa itsensä sellaiseen uomaan, joka pitää ystävän tai tuttavan lämpöisenä. Ja mikä tämän sanelee, jokin suunnaton yleisestä mielipiteestä ja tarpeesta nouseva tekijä, jonka mukaan itseä sitten muokataan.
Yksinäisyys on jokaisen itsensä määrittelemä. On niitä, jotka pyristelevät itsesäälissä eivätkä uskalla tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa, koska ovat ehkä saaneet kokea tai uskovat, etteivät mahdu siihen yleiseen muottiin siitä, mikä on kiva ja hieno tyyppi. Toiset ovat yksinäisiä kaiken yltäkylläisyyden ja ihmissuhteiden keskellä, koska eivät elä elämäänsä omilla ehdoillaan, vaan tekevät jokaisen päivänsä muita varten uskotellen, että sitä itsekin haluaa, vaikka välillä tekisi mieli herpata ja heittää kahvit päin seiniä....karrikoidusti.
Tässä mietittävää yksinäisille sieluille,
olemmeko kuitenkin yksinäisiä vain omasta valinnastamme ja yhteiskunnan asettamien normien perusteella? Vain, koska olemme jotakin muuta, kuin massan mukana liitelevä haavoittuva perhonen, olemme omia itsejämme ja sitä ei kestä kukaan, joka ei itse sitä ole tai uskalla olla....
lueskeltuani tätä palstaa...
2
394
Vastaukset
- noinkin
Minä tunnen tuollaisia tuntemuksia silloin, kun olen isossa porukassa, jossa koko keskustelu ja kanssakäyminen on niin pinnallista. Minusta tuntuu, että en halua olla sellaisessa mukana. Ehkä se johtuu siitäkin, että työssä joutuu vetämään roolia ja olemaan sosiaalinen. Olen sosiaalinen, mutta vain tietynlaisten ihmisten kanssa. Olenkin miettinyt, että olenko itsekäs, kun en jaksa jauhaa vain jotain ? Minulla on perhe ja ystäviä, mutta voi miten hienoja ovatkaan ne viikonloput, kun voi olla ihan itsekseni, yksinäisyydessä, miettiä, lukea, kuunnella musiikkia, tehdä juuri sitä mitä haluan. Istua vaikka sohvalla ja kuunnella pimeyttä ..
Ihminen on yksin, lopultakin hän on yksin. Yksin hän syntyy, yksin hän kuolee. Vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Ihmiset ovat tärkeitä minullekin, en haluaisi elää ilman heitä. Mutta kyllä ihmisen on oltava valmis yksinäisyyteenkin. Silloin ne parhaat oivallukset tulevat, omasta elämästä, siitä, mitä on ja mitä haluaa.
No nämä ovat jo lähes keski-ikäisen naisen ajatuksia. Ymmärrän hyvin, että nuori ihminen kaipaa toista ihmistä muistakin syistä, biologialla on tekemistä sen kanssa. Mutta toisaalta tiedän senkin, miten hirveän yksinäiseksi ihminen voi tuntea itsensä avioliitossakin. Lasten kautta elämässä on menoa, mutta jos suhde siihen kumppaniin ei toimi, yksinäisyys on kauheaa. Vaikka rakastaisikin yksin oloa. Kummallista.. - juuri noin
Kirjoitit juuri niin, kuin minäkin olen ajatellut. Minä en ole yksin, mutta kuitenkin pyristelen jatkuvasti irti yksinäisyyden TUNTEESTA, joka kumpuaa jostain sieltä oikeasta minästä, joka ei sovi tähän kaikkeen. Ja kyllä, olen elänyt aika pitkälti muiden ehdoilla (kuviteltujenkin), sen perusteella tehnyt valintoja mitä ajattelin olevan OIKEIN ja sopivaa tässä yhteiskunnassa. Olen ollut hukassa itseltäni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2654364Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653546Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591869Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251746Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991462Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?134995Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18909Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235869en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115867