Kauhukohtaus - kannattaako huolestua

Oletko kysynyt lapselta, muistaako hän yön tapahtumasta mitään ja tietääkö lapsi itse mitä hän kuvitteli näkevänsä/tapahtuvan? Yksi mahdollisuus on tietysti se, että hän näki pahaa unta. Meidän lapsi kävelee unissaan aika useinkin ja hänellä on silloin silmät auki. Siitä sen tietää, että hän ei ole "maan pinnalla" kun kontaktia ei oikeastaan saa ja hän saattaa seistä tönöttää jossain hassussa paikassa (vaikka kirjahyllyn edessä tuijottamassa) Ohjaan hänet vain kädestä silloin takaisin sänkyyn enkä edes yritä saada häneen mitään kontaktia. Hänellä ei ole kuitenkaan mitään kauhukohtauksia, otin vain kantaa siihen silmät auki asiaan.

lasten yölliset kauhukohtaukset ovat melko yleisiä, eikä niihin auta muu kuin lapsen rauhallinen käsittely kauhukohtauksen sattuessa. Puhuminen tuskin paljon auttaa, koska lapsi ei tavallaan ole edes hereillä, vaikka silmätkin olisivat auki.Aamulla lapsi ei muista tapahtumasta mitään.

Menevät iän karttuessa ohi itsestään. Luulen, että ne ovat ehkä yleisempiä lapsilla, jotka touhuavat ja puuhailevat paljon kaikennäköistä päivän aikana, ehkä eivät osaa sitten rauhoittua yölläkään. Meilläkin ne alkoivat päivähoitoon mentyä, eli varmaan kaikki uusi lapsen elämässä voi vaikuttaa.

Meillä pojalla oli myös jossain vaiheessa noita kohtauksia aika useinkin ja monena yönä peräkkäin, ja myös hänellä oli vauvana koliikki ja on aina ollut muutenkin hyvin eläväinen kaveri.

kauhukohtaukselta, jota ainaki neuvolan mukaan normaalia ainaki 2-3 vuotiaalla. Meillä oli tytöllä siinä 2 vuotiaana tuollaisia aina silloin tällöin. neuvolassa sano, että siinä iässä niitä usein onkin. Muistaakseni sanoi, että mll sivuilla olisi jotain tietoa tästä.

En viitsinyt eka vastata kun tulee mieleen ne muistot mitä meillä oli vastaavasta. Meidän lapsemme sai kanssa vastaavanlaisia kauhukohtauksia ja aika useitakin siinä kahden vuoden iässä. Olin lukenut tällaisista aikaisemmin enkä ollut nyt niin huolestunut vaikka rankkojahan ne oli. Huusi ja itki vaan ja kun yritti lohduttaa työnsi pois. Ei oikein sanonut mitään järkevää. Kaikkein vaikeinta oli vaan olla vieressä ja kuunnella rääkynää ja odottaa että se rauhoittuu. Parasta kuitenkin mitä kyseisessä tilanteessa voi tehdä on olla tekemättä mitään ja varsinkaan menettämättä hermoja vaikka hermoja raastavaa se voi todella olla. (asumme vielä kerrostalossa)
Taustalla ei välttämättä ole mitään sellaista että jotain dramaattista tai pelottavaa olisi tapahtunut.
Pojallamme joka on jo kouluikäinen on hieman vastaavanlaista aina kuumeessa mutta ei ihan niin voimakasta, eli herää yhtäkkiä ja alkaa itkemään ja puhuu todella sekavia, ei saa mitään kontaktia. Näin tapahtuu aina kun on kuumeessa vaikka ei olisi eritysen korkea kuume.

Tuo kuuluu kehitykseen...
Meillä poika huusi tuijottaen silmät avoinna seinää:
ÄITI OTA SE POIS! ÄITI! APUA ! APUA!

Tunne on todella kamala..!! Kuin suoraa kauhufilmistä.. (saatikka poliisit oven takana kun poika huutaa apua...)..

Kuitenkaan lapsi ei muistanut mitään aamulla kun kysyin miksi hän oli huutanut minua ja mitä minun piti ottaa pois...

Painajaisille et voi mitään... lapsesi rauhoittuu kyllä.. tuo kestää vain hetken..

Kiitos vastauksista, rauhoittaa kuulla muiden kokemuksia, vaikka olinhan näistä ennenkin kuullut. Juuri tapahtuneena asia nostatti kaikki kauhuajatukset pintaan. Kyllä pojalla kuitenkin kaikki näyttää olevan järjestyksessä. Kun kysyin muistaako poika yöllistä tapahtumaa, hän myönsi hämmentyneenä muistavansa että oli itkenyt, muttei tiennyt miksi.

Meidän poika osaa muutenkin olla teatraalinen. Kun hän kaatui pyörällä niin että polvi oli veressä, hän huusi niin että naapuristo raikui: AAAPUUUUAAA AMBULANSSIIII, MÄ KUOLEN! Tätä huutoa niin kauan kunnes saimme hänet kotiin. Eikä tämä johdu siitä ettei hänen itkuaan huomioitaisi, itse olen aina jakanut syliä säästelemättä. Luonteet ovat vain erilaisia, pari vuotta vanhempi isoveli taas puree hampaat yhteen eikä itke juuri mistään.