24 vuotta ikäeroa, meneekä yli?

Seurustelin aikoinaan monen ikäiseni, nuoremman ja paljon vanhemmankin kanssa, ennenkuin kolahti kovaa.
Tiesin ja tunsin heti, että siinä hän on- elämäni suuri rakkaus.
Tastä on nyt 6 vuotta aikaa, eikä ikäero merkitse meille yhtään mitään- muutamia harvoja puolituttuja asia aluksi tuntui haittaavan, mutta kun kuuntelin tarkemin, niin heillä itsellään oli tosiasiassa ihmissuhteet huonolla mallilla, eli heillä ei ollut varaa tuomita ketään. Parhaita tuomareitahan ovat nimenomaan ne, joilla siihen ei ole varaa, ei kokemusta, eikä elämänviisautta.
Henkinen kypsyys ja kemiat ovat ratkaisevia tekijöitä- ei kaksi eri numeroa :)

ikä ei merkkaa mitään vaan tunteet

Moi... Mulla samanlainen tilanne. Olen itse 29 ja mies 50. Eli 21 vuotta ikäeroa. Ensiks oltiin varmaan 5 vuotta kavereita, sama harrastus meillä. Siinä sitten jotenkin vaan kävi niin, että tykästyttiin, rakastuttiin toisiimme.

Koko ajan kyllä on semmoinen olo, että voiko tästä tulla mitään. Että haloo, herätys pahvi. Että kun mä oon 50 niin mies 70. Mutta sitten taas toisaalta, mistä sitä tietää, että miten kauan täällä eletään, että eikö sitä aikaa vois olla onnellinen (itselläni takana huonoja ihmissuhteita). Meillä kummallakaan ei ole lapsia, mies ei ole ollut naimississa enkä minäkään. Lapsista on puhuttu ja hän niitä haluaa, samoin minä. Jotenkin vaan meillä tää homma toimii, sama huumori, sama harrastus, samat mieltymykset ym. ym.

Sen oon huomannut, että ulkopuolisten on vaikea hyväksyä asiaa, että on vanhempi mies ja nuorempi nainen. Sitä jotenkin katsotaan pitkään. Mutta oon ajatellut vaan, että katsokoot ja antaa häiritä jos on häiritäkseen. Me ollaan onnellisia, löydetty se mitä ollaan haettu. Ikäerosta viis.... Ja sitten jos miehestä aika jättää ennen minua. Niin mulla on elämää sitten vielä edessä. Ja oon ainakin sen nuoruuteni elänyt ihanassa parisuhteessa, ruusuilla tanssien. Ja mikä ihaninta, mies pitää kuin kukkaa kämmenellä. Paljon paremmin kuin aikaisemmat oman ikäiseni miehet!

Tsemppiä sulle ja pidä kiinni rakkaudesta jonka olet löytänyt. Tosi rakkaus osuu harvoin kohdalle!

Ikä on valitettavasti muutakin kuin numeroita, se on elämänkokemusta, rupsahtamista, erektiovaikeuksia, sairauksia, entisiä suhteita, lapsia, katkeruutta etc.
Kyllä se on hyvin harvinaista, että tuollainen suhde pitempään kestää.
Huolestuttavinta kuitenkin ehkä on se jos 47 vuotias mies on henkisesti 23 vuotiaan tasolla.
Tokihan itse et usko olevasi 47 vuotiaan tasolla, vai?

Nuorempana asetelma olisi voinut toimiakkin, mutta nyt en aloittaisi suhdetta 64 vuotiaan kanssa. Sielunkumppanin voi löytää minkäikäisestä vaan.

Ikä on sinänsä vain numero; toki isoon ikäeroon saattaa liittyä entistä enmmän haasteita, mutta kyllähän niitä voi liittyä myös "normaalin" ikäeron suhteisiin.

Anna mennä vaan, kokeile, tutustu, mieti, keskustelkaa jne...aika näyttää, mutta mielestäni juttua ei kannata jättää sikseen vaan tuijottamalla numeroihin. Paljon riippuu ihmisten persoonallisuuksista ikä myös. Teidänkin tapauksessanne, jos olet itse ikäiseksi kypsä aikuinen ja mies nuorekas homma voi toimia. Tsemppiä!!

Minusta oleellisinta (ja huolestuttavinta) sinun tilanteessasi ap on se, että ITSE pohdit tätä asiaa. Jos ajatus ei olisi tullut mieleesikään, olisi kaikki ok. Mutta kun jo nyt pohdit tuota, niin... ... harkitse tarkkaan.

On ihan tyypillistä, että keski-ikäiset miehet bongailevat 2-kymppisiä neitosia. Sitä katsotaan täältä varttuneemmasta näkökulmasta varsin kehittymättömältä toiminnalta miehen taholta. Mies koettaa hakea vielä uutta nuoruutta(aan) ja saakin sen joksikin aikaa. Mutta sittenhän sille ei voi mitään, että vuodet vierivät ja ikä alkaa painaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Myös elämänvaiheiden erilaisuus rasittaa suhdetta paljonkin.

Oletko ihan tosissasi, että hauaisit omille lapsillesi pappa-ikäisen isän? Ajattele lapsia. Haluatko olla 4-kymppisenä vanhan papan omaishoitajana? Haluatko seksitöntä liittoa; sillä se iskee varmasti viimeistään silloin, kun sinä olet oman seksuaalisuutesi löytänyt ja elät niitä naisen parhaita vuosia (= 40v)?!

Mutta toinen puoli on sitten se, että aivan varmasti keski-ikäinen ukko on ylpeä saavutuksestaan: nuoresta vaimosta. Se on sulka hatussa muiden miesten piireissä. Ja monesti on myös niin, että tätä saavutustaan mies todella pitää kuin kukkaa kämmenellään, koska tietää, että se on "viimeinen mahdollisuus"... Joten voihan siitä nauttiakin - jos tunteita ja rakkautta sitten riittää vielä vuosikymmenienkin jälkeen?!

Ja onhan todennäköistä, että 20-30 vuoden kuluttua olet nuorehko leski ja voit aloittaa vielä uudenkin rakkaussuhteen.

Tiedän erään naisen, joka on ihastunut 23 vuotta nuorempaan mieheen ja ei olisi ikinä uskonut, että näinkin voi käydä.

sanotaan nyt että sen verta paljon pitää olla ikää, ettei papereita kysytä ja toisaalta sen verta paljon, että paperit kysytään. Muuta en osaa sanoa.