Toisessa ketjussa puhuttiin väkivaltaisuudesta ja aggressiotuntemuksista. Maustan keskusteluareenaa omilla kokemuksillani.
Menin naimisiin tarkistamatta miehen rikosrekisteriä. Typerä temppu. Myöhemmin ihmettelin väkivaltaista käytöstä kadulla ja baareissa, mutta ajattelin: hänhän suojelee minua! Toinen typerä temppu.
Typeryys alkoi tuntua vielä konkreettisemmalta, kun hän alkoi heitellä minua pitkin seiniä. Avioliitto "huipentui" tappoyritykseen. Ne minuutit tuntuivat ikuisuudelta. Ajaminen nurkkaan, tyrmäys lattiaan, potkuja päähän, potkuja selkään,potkuja... Muistan ajatelleeni kuolevani. Suojasin käsilläni niskaani, ja toivoin, ettei hän tappaisi lastammekin.
Jostain syystä sain elämälle lisäaikaa. Raahauduin verisenä naapurin puhelimeen (matkapuh. oli otettu pois ja tavallisen puhelimen lanka oli katkaistu).
Poliisit. Kuulustelu. Verisenä ja ruhjeilla sairaalaan tutkittavaksi ja röntgeniin. Ei toiminut oikea nilkka, ei oikea käsi...Piiiiitkä toipumisaika. Avioero. Ensimmäinen järkevä temppu.
Myöhemmin kuulin miehen harrastaneen erästä 70-luvulla Suomeen tullutta lajia, jotakin erikoista, koska en muista nimeä. Lisäksi kuulin hänen saaneen alaikäisenä kaksi tuomiota kuolemantuottamuksesta.
No. Psykologi sanoo, että ne, joita kohtaan on käyttäydytty aggressiivisesti, haluavat myös (alitajuntaisesti joskus) käyttäytyä aggressiivisesti. Olen tämän huomannut itsekin, ja sanonut asian ääneen, joten olen voiton puolella. Siltikin, kun saan tappouhkauksen exältäni, haluaisin tappaa hänet tavalla, joka saisi hänet pelkäämään yhtä paljon kuin minä, ja tavalla, joka tuottaisi hänelle maksimaalisesti tuskaa.
En tiedä oliko tästä vuodatuksesta hyötyä kenellekään, mutta tuntui siltä, että on pakko kertoa.
Menin naimisiin tarkistamatta miehen rikosrekisteriä. Typerä temppu. Myöhemmin ihmettelin väkivaltaista käytöstä kadulla ja baareissa, mutta ajattelin: hänhän suojelee minua! Toinen typerä temppu.
Typeryys alkoi tuntua vielä konkreettisemmalta, kun hän alkoi heitellä minua pitkin seiniä. Avioliitto "huipentui" tappoyritykseen. Ne minuutit tuntuivat ikuisuudelta. Ajaminen nurkkaan, tyrmäys lattiaan, potkuja päähän, potkuja selkään,potkuja... Muistan ajatelleeni kuolevani. Suojasin käsilläni niskaani, ja toivoin, ettei hän tappaisi lastammekin.
Jostain syystä sain elämälle lisäaikaa. Raahauduin verisenä naapurin puhelimeen (matkapuh. oli otettu pois ja tavallisen puhelimen lanka oli katkaistu).
Poliisit. Kuulustelu. Verisenä ja ruhjeilla sairaalaan tutkittavaksi ja röntgeniin. Ei toiminut oikea nilkka, ei oikea käsi...Piiiiitkä toipumisaika. Avioero. Ensimmäinen järkevä temppu.
Myöhemmin kuulin miehen harrastaneen erästä 70-luvulla Suomeen tullutta lajia, jotakin erikoista, koska en muista nimeä. Lisäksi kuulin hänen saaneen alaikäisenä kaksi tuomiota kuolemantuottamuksesta.
No. Psykologi sanoo, että ne, joita kohtaan on käyttäydytty aggressiivisesti, haluavat myös (alitajuntaisesti joskus) käyttäytyä aggressiivisesti. Olen tämän huomannut itsekin, ja sanonut asian ääneen, joten olen voiton puolella. Siltikin, kun saan tappouhkauksen exältäni, haluaisin tappaa hänet tavalla, joka saisi hänet pelkäämään yhtä paljon kuin minä, ja tavalla, joka tuottaisi hänelle maksimaalisesti tuskaa.
En tiedä oliko tästä vuodatuksesta hyötyä kenellekään, mutta tuntui siltä, että on pakko kertoa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...ja pitkä lattiakumarrus rohkeudestasi tunnustaa
moinen.Noin joka neljäs suomalainen nainen on joutunut perheväkivallan uhriksi, asia josta puhutaan liian vähän ja jolle tehdään vielä vähemmän.
Oman "pimeän puolensa" tunnistaminen ja tunnustaminen on jo lähes puoli voittoa.
Sitä mitä ei tiedosta tai minkä kieltää, sitä ei voi myöskään hallita.
Omien tekojensa, ajatustensa ja motiiviensa miettiminen ja arviointi ei ole kellekään pahaksi.
Kasvaminen ihmisenä ei tapahdu itsestään, se vaatii harjoittelua, aivan kuten kamppailutaito.
"Ihmisenä olemisen taiDOssa" on kuitenkin vyökokeet joka päivä.
Parasta mahdolista jatkoa Sinulle
t:pete
*Niiaus*
Mikä loistava loppulause:
"Ihmisenä olemisen taiDOssa" on kuitenkin vyökokeet joka päivä.
Pimeä puoleni sanoisi parhaan mahdollisen jatkon minulle koittavan vasta, kun aiempi musta fantasiani on tavalla tai toisella toteutettu. Positiivinen minäni taas sanoo, että olen nyt mitä parhaimmassa tilanteessa. Onnellisimpia ovat ne, jotka ovat käyneet helvetissä, mutta päässeet sieltä pois. Silloin elämä eikä mikään muukaan ole enää itsestäänselvyys, eikä pikkuasiat enää jaksa harmittaa. Jatkoajastaan osaa nauttia.
Siis ihmettelen vain, miksi näinkin rankka juttu on laitettu kamppailulajit keskusteluun.
Eli kamppailulajeissahan pyritään kaikin voimin ehkäisemään väkivaltaista käyttäytymistä (ainakin toivottavasti jokainen valmentaja sen tekee), eikä suinkaan lietsomaan väkivaltaa.
Ja tuskin kukaan vähänkään järkeä omaava haluaa pahoinpidellä avuttomia ihmisiä, täytyy olla päässä vikaa mikäli noin tekee ja syyt ovat varmasti muualla kuin kamppailulajeissa.
Jos jokin kamppailulaji tai pikemminkin sen valmentaja lietsoo väkivaltaa, tulisi sellainen saattaa jo viranomaistenkin tietoon, sellainen valmentaminen menee jo melkein yksi yhteen rikollisjengien käytöksen kanssa.
Toivoisin, että perheen sisäinen väkivalta saadaan jollakin kuriin. Parasta lääkettä siihen olisi kovemmat rangaistukset. Koti tulisi olla paikka, jossa saa olla rauhassa ja pelkäämättä.
Karua kieltään puhuvat tilastot, taisi olla 100 000 naista, jotka joutuvat pelkäämään kotona tapahtuvaa väkivaltaa. Tulee sairas olo kun sitä ajattelee. Mikä määrä kärsimystä ja tuskaa.
Tuskin kukaan kamppailutaitoja opettava opettaa väkivaltaista käytöstä tai yllyttää siihen, valitettavasti lajien pariin kuitenkin satunnaisesti tulee ihmisiä( harrastajia),joiden
moraali on hieman kyseenalainen.
Eli kuten monasti on todettu, niin hyvässä kuin pahassa kyse on yksilöstä, ei lajista, tyylisuunnasta, opettajasta tai muista ulkoisista seikoista.Tunnen monia ihmisiä, jotka todella huonoista lähtökohdista ovat kasvaneet täysjärkisiksi kunnon kansalaisiksi ilman huume- tai vankilakierrettä.
Ja nyt takaisin tämän foorumin aihepiiriin.
Useinkaan tähän tekniikoiden laillisuuteen ja voimankäytön porrastamiseen ei kiinnitetä mitään huomiota valmentajien taholta.
Esim. hyökkääjä lyö takakäden koukun, joka torjutaan ja vastaiskuna on sormenpäälyöti kurkkuun. Kukaan ei kyseenalaista tekniikan järkevyyttä ja juridista oikeelisuutta.
Edellämainitun kaltaiset ip-harjoitteet saivat minut vaihtamaan karaten ju-jutsuun.
Ju-jutsu tarjoaa hiukan laajemman hallinta ja voimankäyttötekniikka valikoiman myös ammattikäyttöön.
Selvyyden vuoksi vielä kaikille harjoituksia vetäville.Kaikki harjoittelijat eivät itse tunne rikoslain hätävarjelupykälää, eivätkä myöskään osaa kyseenalaistaa harjoiteltavia tekniikoita
tai suhteuttaa omaa toimintaansa hyökkäyksen voiman mukaan.
Itse olen sitä mieltä, että itseään saa ja pitää
puolustaa. Mutta sitä mitä harjoittelet, sen stressitilanteessa toteutat. Vaikka se koukun lyöjä olisi niin kännissä, että se itse kaatuu siihen lyöntiinsä.
Huitomisiin: pete
Se, että näin tapahtuu on kuitenkin todellisuutta, eikä sitä kannata salata. Näist asioist kuuluu keskustella.
Kovinkaan monessa seurassa ei pahemmin tarkasteta harrastajien taustoja. Vaikka tyypillä olisikin rikollinentausta tiedossa, veikkaan et aika moni saura ottaa tällaisen henkilön kuitenkin harrastajaksi. Vaikka siinä toivossa, et henkilö on palannut kaidalle tielle.
Tavallisest ihmisestä ei kuitenkaan voi koskaan tietää mitä siel pääs oikein liikkuu. On kysees kuka tahansa.
Tositilanteessa ajatusmaailma on aivan eri kuin nyt. Jotkut kymmeniäkin vuosia ip lajeja harrastanut voi mennä täysin lukkoon tosipaikan tullen. Jotkut saattavat silti mennä liianpitkälle itsensä hätävarjelussa ja näin tietoisesti sortua hätävarjelunliioitteluun. Luulen et tositilantees olen vapiseva haavatyyny ellen pääse mihkä karkuun(seki on vaikea ennustaa, ku semmost tilannetta ei o tullu etee). Mikään ip laji ei takaa sitä et pärjäis katu tilantees, vaan niiden harrastaminen tuo etua.
Eihän kukaan ensiapukurssinkaan käynyt voi tietää miten sitten tositilantees todella toimii, vaik ois kurssin priimus.
Se on kyl totta, et useimmat harjoittelijat, tai edes opettajat eivät tiedä laista ja itsepuolustuksesta. Eikös sitä lakia ole hiljattaen uusittu?
Se ainakin meni muistaakseni jotenkin tähän suuntaan:
"Se joka itseään tahi toista puolustuakseen joutuu turvautumaan laissa muutoin tuomittavaan tekoon, älkööt häntä tässä tapauksessa rankaistako" -toi oli päästä heitetty versio.
Kyl siit, mikä on lain ees hyväksyttyä on kerrottu joskus treeneis. Se on vaan just nii et tositilantees lait ja järki unohtuu..
Syvä kumarrus kylmähermoisille.
Eli miten naisten pahoinpitely liittyy hätävarjeluun tai itsepuolustukseen, siinä ei varmasti ole kysymys itsensä puolustamisesta.
Omasta mielestäni aiheesta mennään hiukan sivuun, mikäli ajatellaan hätävarjelun liioittelua tässä asiassa. Käytännössähän saa vastata tuollaisessa tilanteessa samanlaisella voimalla takaisin.
Eli jos kotiovellasi seisoo haulikko kädessä mies, joka aikaisemmin on uhkaillut sinua ja soittaa ovikelloa, saat ampua ko. henkilön oven läpi ilman varoituksia.
Kuulostaa uskomattomalta eikö? Tästä on kuitenkin muutama esimerkkitapaus mennävuosilta, joissa ampujaa ei syytetty mistään, vaan syyttäjä jätti syyttämättä ampujaa.
Väkivaltaa vastaan saa puolustautua "samalla voimakkuudella" takaisin, oikeudessa sitten puidaan oliko tapaus oikeutettua vai liiallista voimankäyttöä.
Liioitellusta voimankäytöstä voidaan antaa vaikkapa seuraavanlainen ääriesimerkki;
Kaveri A tulee nakkarille ja etuilee jonossa. Kaveri B, ollessaan puolessavälissä jonoa huutaa etuilijalle, että turpaan tulee, ellet mene jonon perille. Etuilija vetäisee perskannikoidensa välistä 9mm pistoolin ja ryskäyttää nivusiin huutelijaa. Liioiteltua voimankäyttöä, eikö?
Sitten toiseen suuntaan ääriesimerkki. Olette kapakassa ja menette vessaan. Kaveri tulee selän takaa ja vetäisee pistoolin niskaanne, sanoen samalla "mä ammun sut!". Onnistutte jotenkin (IKINÄ EI PIDÄ KOKEILLA, JOS JOKIN MUU MAHDOLLISUUS ON) saamaan sen pistoolin pois kaverilta ja lyömään sen tainnoksiin. Poliisin tutkittua asiaa selviää, että ase oli ladattu. Tulos, melkoisen varmasti syyttämättä jättäminen.
Onhan se niin että sitä tulee mitä reenaa, ja jos reenaamisessa ei ole muuta mukana kuin älytöntä mätkimistä ja toisen vahingoittamisen opettelua veren maku suussa ja hullun kiilto silmissä, niin harjoittelijasta tulee ainoastaan hirviö.
Sitä kun katsotaan niitä kungfuleffoja missä tapetaan hyppytakakiertopotkuilla pahiksia ja halutaan itsekin oppia ja mennään vaikka karateen. Harjoitukset eivät olekaan samanlaisia mitä elokuvassa ja siellä kumarretaan ja kunnioitetaan melkein enemmän kuin harjoitellaan. Innostus loppuu ja päädytään kaverin kanssa reenaamaan tai seuraan jossa ei kumarreta eikä kunnioiteta, vaan ainoastaan mätkitään ja kovaa. Reeneissä sattuu ja varsinkin jos ei pärjää, tullaan vihaiseksi. Tätä vihaa sitten puretaan kotona vaimoon tai mitä nyt sattuu tielle.
Todelliset taistelutaitojen mestarit eivät ole mielipuolisia lihavuoria ketkä hakkaavat heikompiaan kapakassa ja kadulla, vaan tavallisia, vaatimattomia ihmisiä. Todellisella taistelutaitojen harjoittelulla pyritään tulemaan myös paremmaksi ihmiseksi, ei pelkästään tehokkaammaksi tappokoneeksi.
Kirjoituksestasi voidaan olla montaa mieltä. Se kumartelu ja oisten kunnioittaminen
harjoituksissa ei takaa sitä että harrastaja sisäistää tämän asian. Onhan se hyvä
asia, ja itsekkin vaalin sitä. Me opimme kyl hyviä asioita, mutta miten kauan
pystymme pitämään niistä kiinni? .
yleensä sen kyllä huomaa milloin tyyppi on tullut treenaan kylänujakat mieles. Juuri se
"liiallinen" kumartelu karsii näitä tyyppejä pois lajeista (onneksi).
Periaatteessa kuka tahansa ihminen voi tulevaisuudessa käyttää oppimiaan taitojaan väärin
koskaan ei voi tietää milloin siä nupissa naksahtaa.. Tunnemme vain itsemme,
tuskin sitäkään.
Tämä on mielestäni hankala tapaus:
ip lajeja kauan harrastanut, alkaa uhoamaan kännissä, uhkaa löydä turpaan jne.
Kuitenkin tyyppi käyttäytyy selvinpäin aivan normaalisti. Pitäisikö tällainen tyyppi erottaa
seurasta? Seurasta erottaminen epäilyttävän käytöksen vuoksi on lopulta
riski. Entäs jos tyyppi alkaa seurasta erottamisen jälkeen riehua tosissaan.
Vaikka seurasta erotettaisiinkin, katu statukseen silti jää se vuosia ip lajeja harrastanut
kovanaama. Leima ei välttämättä kulu pois koskaan, ja tuo vain hallaa ip lajeille ja lajien
hyville hepuille. Tyyppi saattaa pysyä aisoissa mikäli jatkaa harrastamista..
tiedähäntä.
Tääki on off topic juttu..
Toki olen kirjoituksesi kanssa samaa mieltä
Lähdin puhumaan ip tilanteista yleisesti.
Mul ei ole käytännön tietoa, miten hätävarjelu lakia sitten käytännössä sovel-
letaan.
Tämä on varmaan vanhaa tietoa, mutta onko näin, että:
Kamppailu ja ip lajien taitajaa verrataan oikeudenedessä teräaseen käyttäjään?
Miten sen sitten tositilanteessa tietää, mikä on samalla mitalla takaisin?
Olen kuullut, että jotkut itseään puolustaneet ovat hävinneet juttuja h.varjelun
liioittelun takia. Hyökkääjäl ei välttämättä ole puukkoa tai rynkkyä mukana..
No tämä taitaa mennä hieman pilkun viilaamisen puolelle, mutta sillä ei ole mitään väliä olisiko ase tuossa tilanteessa ladattu. Itseasiassa se jo riittää että kyseessä olisi oikeata asetta muistuttava leikkipyssy.
Seuraavat kommenttini perustuvat pitkälti keskusteluihin henkilön kanssa joka on ollut mm. mukana valmistelemassa Lakia yksityisistä turvallisuuspalveluista, joka astui voimaan 1.10.2002.
Suomessahan tuomiot riipuvat paitsi paikkakunnasta
myös oikeusasteesta eli samasta tapahtumasta voi saada eri oikeusasteista eri tuomion(päätöksen).
Myös eri paikkakunnilla voi samantapaisista tapauksista tulla erilaiset päätökset.
Tämän vuoksi on erittäin vaikea sanoa mitä oikeus
sanoo minkäkinlaisesta tappelusta.
Lakihan sanoo hätävarjelutilanteesta, että puolustautujan on lopetettava oma "hyökkäyksensä",
kun välitön uhka on väistynyt.
En edes yritä selittää tai tulkita tuota kohtaa saatikka mennä mihinkään yksityiskohtaisiin esimerkkeihin.
Hyvä perusussääntö on, että sinun on pystyttävä perustelemaan toimintasi hätävarjelutilanteessa oikeudessa, suhteessa hyökkäyksen vakavuuteen ja puolustettavaan oikeushyvään (oma tai toisen terveys tai henki, omaisuus,kotirauha yms.).
Eli ip-tilanne, joka kestää 10 sekuntia ja jossa
puolustautuja tekee päätököksen tekniikoistaan sekunnin murto-osissa on pystyttävä perustelemaan
tuomarille, joka on miettinut kavereidensa kanssa
asiaa pari kuukautta.
Eihän tuo reilulta kuulosta mutta niin se vaan on.
Ketään ei rinnasteta teräaseeseen. Kuitenkin tilanteessa jossa tuo kuuluisa snagarikoukku heilahtaa, torjut lyönnin, napautat atemin perään ja heität kauniin lonkkaheiton ja heitetty murtaa
pudotessaan kätensä voi tuomari todeta tuon heiton olleen hätävarjelun liioittelua.
Lisäksi vinkkinä ip-tilanteeseen joutuville.
Tilanteen mentyä ohi, vaikkei kumpikaan olisi loukkaantunut, ilmoita tapahtuneesta poliisille.
Näin toimien kukaan ei voi jälkeenpäin syyttää sinua vammoistaan joita et ole edes aiheuttanut.
Lisäksi poliisi tuskin pitää tappeluun syypäänä henkilöä joka siitä itse ilmoittaa.
Tässä jotain mitä asian tiimoilta tiedän ja mitä mieleen tuli.
Painotan nyt vielä kerran, että tämä on minun tulkintani ja ymmärrykseni asiasta, EI ABSOLUUTTINEN TOTUUS.
Kuitenkin luulen ymmärtäneeni asian edes sinnepäin
Rikoslain hätävärjelupykälään ja sen tulkintaan
kannattaa itsekunkin tutustua.
Lisäksi kannattaa uhrata muutama ajatus omille vastatekniikoilleeen ja niiden käytölle tositilanteessa.
pete
...siitä en tarkkaan tiedä, muuta kuin sen mitä meille (ju-jutsu) treeneissä on valmentajat joskus muistaneet huomauttaa; jos on joskus elämässään suorittanut vaikka Vain oranssin vyön ju-jutsussa ja joutuu sitten jonkinlaiseen "hässäkkään", josta toiselle osapuolelle tulee jonkinlaisia vammoja, niin tätä oranssin tasoista jujutsukaa syytetään kuten teräaseen haltijaa. ..ihmetyttää tämä raja, miksi se juuri (ja niinkin alas) on vedetty kuin oranssiin vyöhön.
Minun ymmärrykseni mukaan ketään ei verrata teräaseeseen ei edes mustavöistä ju-jutsukaa.
Edellä kertomassani lonkkaheitto tapauksessakin
hätävarjelun liioittelun raja rikkoontuu lähinnä siksi, että jos kerran on pystynyt heittoon olisi varmasti pystynyt myös johonkin pehmeämpään ratkaisuun.
Laintulkitsija eli tuomari katsoo, että kamppailuharrastajalla on suurempi "vastuu" hässäkkätilantessa, koska hän "osaa" vahingoittaa
vastustajaansa tehokkaammin kuin "tavis".
Tätä olen lähinnä tarkoittanut aikaisemmilla kommenteillani tekniikkavalikoimasta ip-tilanteessa. Suomen oikeusjärjestelmän "rulettiluonteen" takia kannattaa opetella muutakin kuin turpaan vetämistä.
Silti muistutan vielä siitä, että jokainen tapaus käsitellään oikeudessa omanaan ilman ennakkopäätöstä siitä että kamppistreenaaja ei saa satuttaa ketään.
Ja jokaisella on oikeus puolustaa itseään ja lähimmäisiään oikeudettomalta hyökkäykseltä, kuitenkin lievintä mahdollista keinoa ja voimaa käyttäen.
Tämä on todellakin minun ymmärrykseni mukainen tulkinta, ei ehdoton totuus.
Jos joku palstalla pyörijöistä tietää asiasta jotain (tulkintoja,esimerkkitapauksi ym.) toivoisin
heiltä kommentteja.
pete
Olen itse joutunut kadulla tappelemaan useampaan kertaan urani aikana ja tässä on pari tapausta.
Ensimmäinen kerta on vuodelta 1994, jolloin humalainen ryntäsi täysiä päälle ja runttasi minua selkään, jonka jälkeen meni täysin hermo (silloin sininen vyö) ja potkaisin ko. henkilöä ensin kasvoihin sääriluulla, jonka jälkeen hyppäsin molemmin jaloin kurkun päälle.
Tulos, törkeä pahoinpitely (kaveri oli noin 30 kiloa painavampi), ip-taustaa ei otettu mitenkään huomioon kuulusteluissa tai tuomittaessa. 5 vuotta kansalaisluottamus pois ja ehdonalaista reippaasti, sekä vahingonkorvauksia runsaanpuoleisesti. Tälle kaverille tuli myös syyte lievästä pahoinpitelystä (selkä oli aivan sairaan kipeä ristiselästä, mitäs kun täysiä juostaan kyynärpäät edellä).
Toinen tapaus oli jokin aika sitten, noin kaksi vuotta sitten. Olin viettämässä iltaa paikallisessa baarissa (taisi olla uusivuosi tai vastaava) ja kaveri ensin tönäisi, sitten alkoi haukkua. Sanoin että eipä huvita ja lähden tästä juomaan kaljaa 2 sekunnin päästä, mitä ajattelit itse tehdä. No kaveri löi n. 1 sekunnin päästä päähän niin lujaa, että 2 hammasta lähti irti ja leukaluu murtui. Tästä raivoistuin niin paljon, että löin kyynärpäällä kasvoihin kaksi kertaa ennen kaverin ja lattian kohtaamista. Tämän jälkeen sivulliset saivat minut kiinni. Tulos, törkeä pahoinpitely kaverille, itselleni tavallinen pahoinpitely, kovat sakot ja taas korvauksia. Kaverille vaan enemmän.
Kummassakaan tapauksessa vuosia jatkuneella ip-harrastuksella ei ollut minkäänlaista merkitystä. Poliiseja ei kiinnostanut tausta ollenkaan, papereista katsottuna yksi vanha törkeä pahoinpitely riitti tekemään tuomiosta rahallisesti kovemman kuin tämän kaverin törkeä pahoinpitely.
Tässäpä se nähtiin. Se vyönväri, harjoitteluvuodet
tms eivät ole mitään faktatietoa ihmisen taidoista tai kyvyistä. Kaikki ovat lähestulkoon samalla viivalla tuomioita jaettaessa.
Ja tosiaan kiitokset 1.danille esimerkeistä.
Näitä on varmaan muillekin sattunut, lievempiä tai pahempia. Jos niitä joku uskaltaa kirjoitella
niin lukijoita varmasti tällä foorumilla piisaa.
Enkä nyt tarkoita missään mässäily tarkoituksessa, vaan esimerkkeinä siitä mitä voi tapahtua, miten on toimittu ja miten ei välttämättä kannata toimia.
Jaetaan se tieto mitä meillä on, niin tiedämme kaikki vielä enemmän.
pete
"--potkaisin ko. henkilöä ensin kasvoihin sääriluulla, jonka jälkeen hyppäsin molemmin jaloin kurkun päälle.
Tulos, törkeä pahoinpitely--"
Jos nimin 1.dan:lle on tuomittu tällaisesta törkeä pahoinpitely ei se vielä kerro vastausta siihen, tuomitaanko ip-lajin harrastaja tiukemmin. Tuosta yllä lukevasta vastaiskusta kuka vaan saa tuomioksi törkeän pahoinpitelyn. Kyse oli siitä, jos ip-harrastaja aiheuttaa toiselle vaikka VAIN mustan silmän tai jonkin muun HUOM pienen vamman (ei mitään kurkun päällä hyppimistä) niin jo siinä täyttyy törkeän pahoinpitelyn merkit.
Ymmärrätkö mitä ajan takaa? =)
Edelleen minun ymmärrykseni mukaan kaikkia kohdellaan oikeuden edessä tasavertaisina riippumatta harrastuksista.
Tapauskohtaisesti tuo kamppailuharrastus saattaa vaikuttaa jossain tapauksissa mutta minä en sitä rajaa yritä edes arvata.
Koska en ole tässä lakiasiassa minkäänlainen asiantuntija en tämän enempää lähde tätä kysymystä selittämään.
Lakiasian esille ottamisella halusin vain herättää keskustelua siltäkin kantilta liittyen
noihin ip-tilanteisiin.
kehoitan sinua ottamaan yhteyttä paikalliseen poliisiin, heilta luulisi tietoa löytyvän.
Kävele laitokselle virka-aikaan ja kysy kukahan suostuisi asiaa selvittämään tai lähesty paikallista poliisipäällikköä meilillä tai kirjeitse.
pete
Silloin ei ole kysymys rikosrekisteristä eikä varsinkaan kamppailulajien osaamisesta, vaan itsetuntemuksesta, omien tunteiden hallinnasta ja kyvystä kommunikoida.