Voisin vaihtaa haluttoman

pihtarivaimoni

Vaikka peräti juoppoon naiseen joka pystyis rakastamaan ja rakastelemaan usein. m -50

19

3598

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokemuksia juopoista?

      Makunsa kullakin...

      • eräs Nainen

        Sulle alkuper.mies kysymyksiä: Miten kauan olette olleet aviossa? Onko teillä lapsia,jos on,minkä ikäisiä? Miten usein teillä on seksiä? Joudutko aina vonkaamaan? Kuinka kauan vaimosi on ollut haluton? Sanooko siihen mitään syytä? Kiitos jos viitsit vastata!


      • kysyjälle
        eräs Nainen kirjoitti:

        Sulle alkuper.mies kysymyksiä: Miten kauan olette olleet aviossa? Onko teillä lapsia,jos on,minkä ikäisiä? Miten usein teillä on seksiä? Joudutko aina vonkaamaan? Kuinka kauan vaimosi on ollut haluton? Sanooko siihen mitään syytä? Kiitos jos viitsit vastata!

        Aviossa 28 v. Kaikki lapset aikuisia.

        Joskus kuukaudessa vaan 2 kertaa, vaikka kaipaisin 25.

        Pyydellä täytyy ja sormille tulee.

        Haluton aivan liian kauan varmaan kolme vuotta.
        Syynä, ettei kaipaa kosketusta tai muutakaan
        läheisempää.

        Kaikki olen yrittänyt, mitä kuvitella saattaa elämän parantamiseksi. Ei ole kaljavatsaa eikä juoppoutta, ei laiskuutta kotitöissä. Mutta se seksi, parisuhteen ylläpitävä voima.


      • pihtarimies
        kysyjälle kirjoitti:

        Aviossa 28 v. Kaikki lapset aikuisia.

        Joskus kuukaudessa vaan 2 kertaa, vaikka kaipaisin 25.

        Pyydellä täytyy ja sormille tulee.

        Haluton aivan liian kauan varmaan kolme vuotta.
        Syynä, ettei kaipaa kosketusta tai muutakaan
        läheisempää.

        Kaikki olen yrittänyt, mitä kuvitella saattaa elämän parantamiseksi. Ei ole kaljavatsaa eikä juoppoutta, ei laiskuutta kotitöissä. Mutta se seksi, parisuhteen ylläpitävä voima.

        Me ollaan kanssa oltu naimisissa 28 vuotta. Alussa mieheni halusi seksiä 3 krt viikossa, sitten se väheni dramaattisesti 24 avioliittovuoden jälkeen. Syynä lienee vaimon rupsahtaminen, on tullut köllykkävatsaa, kaksoisleuko, ryppyjä silmien alle, isot kuukautiset, kipuja, särkyjä ja päänkivistyksiä. Lisäksi vaimo on akateemisesti koulutettu, miehellä vain opistotason tutkinto. Eli henkiset arvot ovat eri tasolla. Mies on vuorotellen kovin uskonnollinen, sitten taas katsoo murhaelokuvia ja joskus salaa pornoelokuvia. Ensin siis virsiä ja gospelia ja päälle murhaa ja seksiä. Tiedän, että miehellä on ongelmia. Hän ei vain puhu niistä kenellekään. Kerran hän sanoi minulle suoraan että välillämme on ihrakasa. Piste. Ei auta, vaikka olen ollut uskollinen hänelle nämä 28 vuotta, haalinut rahaa taloon, pessyt ja kasvattanut hänen lapsensa. Ei sillä ole mitään arvoa. On vain arvoa olla kaunis ja uskonnollinen sekä yhtä aikaa seksikäs vaimo. Sellainen, jolla on kiinteät rinnat, siivo suustaan, tiukka pimppi ja vaatimaton, mitään itselleen pyytämätön luonne, joka uhraisi kaiken miehen kullin alttarille. Siihen hän olisi tyytyväinen. Taidan harkita pian avioeroa. Mua on siihen aktiivisesti kehoitettu, mutta läheisriippuvuus saa mun vaan nielemään tätä paskaa vuodesta toiseen. Hän pihtaa myös ruuassa sekä ei anna mielellään lainata autoaan, ei ole järjestänyt vaimolleen kotona mitään omaa, ei omaa soppea, ei osta koskaan kukkia vaimolleen, sisarelleen, mummolleen tai äidilleen. Hän on s:nan saita pihtari. Inhoan häntä, mutta miten voisin erota hänestä ilman työpaikkaa saati ilman sisäisen eheyteni menoa rikki??? Onko viisikymppisellä naisella enää mitään toivoa? Kerran jo virittelin vintin parrulle pitkää sähköjohtoa ja kuvittelin, minkä näköinen olisin, jos hän jonain päivänä löytäisi minut siihen kaulatani ripustautuneena huulet sinisenä ja naama mustana ja paskat valuneena lattialle... Sitten voisi vaihtaa läskikasansa uuteen naiseen ja periä yksin yhdessä keräämämme pikkiriikkinen hometalo ja loppuunkäytetty omaisuus...

        ei, en päädy itsemurhaan, se olisi hänelle liian helppoa. Etsin onneni jostain muualta ja sitten varmaan laihdunkin jälleen ihannemittoihini ja sen jälkeen hänellä ei olekaan takaisin tulemista...


      • Akateeminen nainen
        pihtarimies kirjoitti:

        Me ollaan kanssa oltu naimisissa 28 vuotta. Alussa mieheni halusi seksiä 3 krt viikossa, sitten se väheni dramaattisesti 24 avioliittovuoden jälkeen. Syynä lienee vaimon rupsahtaminen, on tullut köllykkävatsaa, kaksoisleuko, ryppyjä silmien alle, isot kuukautiset, kipuja, särkyjä ja päänkivistyksiä. Lisäksi vaimo on akateemisesti koulutettu, miehellä vain opistotason tutkinto. Eli henkiset arvot ovat eri tasolla. Mies on vuorotellen kovin uskonnollinen, sitten taas katsoo murhaelokuvia ja joskus salaa pornoelokuvia. Ensin siis virsiä ja gospelia ja päälle murhaa ja seksiä. Tiedän, että miehellä on ongelmia. Hän ei vain puhu niistä kenellekään. Kerran hän sanoi minulle suoraan että välillämme on ihrakasa. Piste. Ei auta, vaikka olen ollut uskollinen hänelle nämä 28 vuotta, haalinut rahaa taloon, pessyt ja kasvattanut hänen lapsensa. Ei sillä ole mitään arvoa. On vain arvoa olla kaunis ja uskonnollinen sekä yhtä aikaa seksikäs vaimo. Sellainen, jolla on kiinteät rinnat, siivo suustaan, tiukka pimppi ja vaatimaton, mitään itselleen pyytämätön luonne, joka uhraisi kaiken miehen kullin alttarille. Siihen hän olisi tyytyväinen. Taidan harkita pian avioeroa. Mua on siihen aktiivisesti kehoitettu, mutta läheisriippuvuus saa mun vaan nielemään tätä paskaa vuodesta toiseen. Hän pihtaa myös ruuassa sekä ei anna mielellään lainata autoaan, ei ole järjestänyt vaimolleen kotona mitään omaa, ei omaa soppea, ei osta koskaan kukkia vaimolleen, sisarelleen, mummolleen tai äidilleen. Hän on s:nan saita pihtari. Inhoan häntä, mutta miten voisin erota hänestä ilman työpaikkaa saati ilman sisäisen eheyteni menoa rikki??? Onko viisikymppisellä naisella enää mitään toivoa? Kerran jo virittelin vintin parrulle pitkää sähköjohtoa ja kuvittelin, minkä näköinen olisin, jos hän jonain päivänä löytäisi minut siihen kaulatani ripustautuneena huulet sinisenä ja naama mustana ja paskat valuneena lattialle... Sitten voisi vaihtaa läskikasansa uuteen naiseen ja periä yksin yhdessä keräämämme pikkiriikkinen hometalo ja loppuunkäytetty omaisuus...

        ei, en päädy itsemurhaan, se olisi hänelle liian helppoa. Etsin onneni jostain muualta ja sitten varmaan laihdunkin jälleen ihannemittoihini ja sen jälkeen hänellä ei olekaan takaisin tulemista...

        "Lisäksi vaimo on akateemisesti koulutettu, miehellä vain opistotason tutkinto. Eli henkiset arvot ovat eri tasolla."

        Ei nyt taida olla henkiset arvot sinulla itselläsi ihan kohdallaan! Huh!


      • sentään
        kysyjälle kirjoitti:

        Aviossa 28 v. Kaikki lapset aikuisia.

        Joskus kuukaudessa vaan 2 kertaa, vaikka kaipaisin 25.

        Pyydellä täytyy ja sormille tulee.

        Haluton aivan liian kauan varmaan kolme vuotta.
        Syynä, ettei kaipaa kosketusta tai muutakaan
        läheisempää.

        Kaikki olen yrittänyt, mitä kuvitella saattaa elämän parantamiseksi. Ei ole kaljavatsaa eikä juoppoutta, ei laiskuutta kotitöissä. Mutta se seksi, parisuhteen ylläpitävä voima.

        on asiat hyvin, kun on mahdollisuus rakastella kun yhteinen sävel vaan löytyy. Meillä ei niin voi tehdä koska sairaus on tullut kuvioihin. Kuienkin läheisyys helpottaa.


      • jos saat vain viisi
        Akateeminen nainen kirjoitti:

        "Lisäksi vaimo on akateemisesti koulutettu, miehellä vain opistotason tutkinto. Eli henkiset arvot ovat eri tasolla."

        Ei nyt taida olla henkiset arvot sinulla itselläsi ihan kohdallaan! Huh!

        kertaa vuodessa olla sängyssä aviopuolisosi kanssa siinä yhdessä hommassa, jossa päämääränä on yhteinen orgasmi. Eli ilo kestää minulla 5 x 10 min. eli alle tuonnin vuodessa saada läheisyyttä, fyysistä sellaista.

        Pihtarimieheni ei pussaa, ei halaa, ei pitele kädestä kiinni, tuo lahjan jouluna (yleensä jonkin teknisen laitteen, jota itsekin käyttää), ei muista äitien-, synymä- tai nimipäivää. Ei vietä itsenäisyyspäivää saati vappua. Tykkää vain sellaisesta elämästä jota Linkolakin rakastaa: olla erämaan metsäläinen. Silti tienaa kohtuullisen hyvin ja tekee työnsä moitteettomasti, ei juo eikä polta eikä hakkaa. On vain omassa autistisessa maailmassaan... Miten jaksaisin?


      • mutta piilevästi sairas
        jos saat vain viisi kirjoitti:

        kertaa vuodessa olla sängyssä aviopuolisosi kanssa siinä yhdessä hommassa, jossa päämääränä on yhteinen orgasmi. Eli ilo kestää minulla 5 x 10 min. eli alle tuonnin vuodessa saada läheisyyttä, fyysistä sellaista.

        Pihtarimieheni ei pussaa, ei halaa, ei pitele kädestä kiinni, tuo lahjan jouluna (yleensä jonkin teknisen laitteen, jota itsekin käyttää), ei muista äitien-, synymä- tai nimipäivää. Ei vietä itsenäisyyspäivää saati vappua. Tykkää vain sellaisesta elämästä jota Linkolakin rakastaa: olla erämaan metsäläinen. Silti tienaa kohtuullisen hyvin ja tekee työnsä moitteettomasti, ei juo eikä polta eikä hakkaa. On vain omassa autistisessa maailmassaan... Miten jaksaisin?

        niin se voi olla rankka taakka, vaikka rakastaakin puolisoa ja tahtoo hänelle kaikkea hyvää. Mutta jos ei saa paljoa takaisin, vaan aina joutuu olemaan antavana osapuolena, tulee se ajanoloon ylivoimaiseksi ja voi johtaa terveelläkin ihmisellä itsetuhoajatuksiin tai syömishäiriöihin, eikä siinä auta, vaikka olisi akateeminen koulutus, jos moraalisi estää sua hylkäämästä autistista miestäsi. Olen kyllä tavannut naisia, jotka ovat joutuneet eroamaan psyykkisesti poikkeavasta miehestään, koska muuten he itse ja heidän lapsensakin sortuisivat. Usein tällaiseen avioliittoon jäävä joutuu alistujan tai hallitsijan asemaan, riippuen taloudellisesta tilanteesta.

        Tässä on Wikipedian vertailutaulukko autismi / skitsofrenia / persoonallisuushäiriö.

        Olisitko sinä haloo mielelläsi naimisissa autistin kanssa, jolla on suoranainen pelko fyysiseen kontaktiin? Millainen autisti on lapsen kasvattajana? Meidän kohdalla kävi siten, että minä hoidin kaikki fyysiseen kanssakäymiseen liittyvät askareet, kuten kylvetykset, neuvolaan ja lääkäriin viennit, vanhempainillat, kontaktit opettajien kanssa jne. Isä on pitänyt lasta pienenä ehkä tasan kaksi kertaa sylissä...

        Myös henkisellä puolella autisti-isä jättää lapsen lähes oman onnensa nojaan, hänhän näkee lapsensa jonkinlaisena haastajana ja kilpailijana perheessä, jopa äidin rakkauden varastajana...

        Autistin auto on pyhää maata. Sitä ei saa edes lapsikaan, vaikka olisi ajokortti, koskea. Autisti-isä ei yleensä syö lapsensa kanssa, joskus vaimonsa kanssa. Yleensä ruoka-aikana autisti-isä syö toisessa huoneessa ja mielellään vain mieliruokiaan, mitä itse on valinnut. Yleensä autisti-isä ostaa itselleen parempaa ruokaa kuin vaimolleen ja lapselleen. Vaimo ja lapsi kerrankin söivät kaksi viikkoa yhteen menoa silakkaa, jota autisti-isä oli tuonut tarjoushintaan marketista. Autisti-isä yleensä osti viimeisen myyntipäivän tuotteita vaimolleen ja lapselleen, eikä missään tapauksessa raakoja lihatuotteita, vaan puoli- tai kokojalosteita. Autisti-isä ei anna talousrahaa vaimolleen saati viikkorahaa lapselleen, vaan hallitsee ostotaloutta isolla palkallaan ja tekee ruoka-, huonekalu-, kodinkone-, auto- ja jopa vaatepäätökset. Yleensä autisti-isän vaimo ja lapset kulkevat rääsyissä, joita vaimo on haalinut kirppareilta, koska isä ei anna viikkorahaa lapselle eikä vaaterahaa vaimolle kuin kaksi kertaa vuodessa, jolloin voi ostaa postimyyntiliikkeestä alennusmyyntivaatteita... Niinpä vaimo söi salaa keksejä suruunsa ja lihoi, pysyi kuitenkin tolpillaan akateemisen opiskelun avulla ja yritti irtiottoa olemalla välillä poissa kotoa töissä toisella paikkakunnalla. Silloin autisti-isä ei siivonnut kotona vaan kuuden viikon päästä lattiat olivat pesemättä, jääkaappi täynnä homeisia ruokia ja autisti-isä oli töiden jälkeen ilta illan jälkeen istunut katsomassa murha- ja seksielokuvia, käynyt sunnuntaisin kirkossa kumartamassa jumalaa ja sitten illalla vetänyt kotona käytettyä vinkkua lähes litran...

        No, nyt menee paremmin, kun ymmärrän, mitä autismi on. Annan tilaa autistipuolisolleni, hankin oman työpaikan, jos saan, ostan omalla palkallani itse vaatteeni ja ennenkaikkea huolehdin ulkonäöstäni ja päätin laihtua vähitellen...


      • autistipuolison kanssa
        mutta piilevästi sairas kirjoitti:

        niin se voi olla rankka taakka, vaikka rakastaakin puolisoa ja tahtoo hänelle kaikkea hyvää. Mutta jos ei saa paljoa takaisin, vaan aina joutuu olemaan antavana osapuolena, tulee se ajanoloon ylivoimaiseksi ja voi johtaa terveelläkin ihmisellä itsetuhoajatuksiin tai syömishäiriöihin, eikä siinä auta, vaikka olisi akateeminen koulutus, jos moraalisi estää sua hylkäämästä autistista miestäsi. Olen kyllä tavannut naisia, jotka ovat joutuneet eroamaan psyykkisesti poikkeavasta miehestään, koska muuten he itse ja heidän lapsensakin sortuisivat. Usein tällaiseen avioliittoon jäävä joutuu alistujan tai hallitsijan asemaan, riippuen taloudellisesta tilanteesta.

        Tässä on Wikipedian vertailutaulukko autismi / skitsofrenia / persoonallisuushäiriö.

        Olisitko sinä haloo mielelläsi naimisissa autistin kanssa, jolla on suoranainen pelko fyysiseen kontaktiin? Millainen autisti on lapsen kasvattajana? Meidän kohdalla kävi siten, että minä hoidin kaikki fyysiseen kanssakäymiseen liittyvät askareet, kuten kylvetykset, neuvolaan ja lääkäriin viennit, vanhempainillat, kontaktit opettajien kanssa jne. Isä on pitänyt lasta pienenä ehkä tasan kaksi kertaa sylissä...

        Myös henkisellä puolella autisti-isä jättää lapsen lähes oman onnensa nojaan, hänhän näkee lapsensa jonkinlaisena haastajana ja kilpailijana perheessä, jopa äidin rakkauden varastajana...

        Autistin auto on pyhää maata. Sitä ei saa edes lapsikaan, vaikka olisi ajokortti, koskea. Autisti-isä ei yleensä syö lapsensa kanssa, joskus vaimonsa kanssa. Yleensä ruoka-aikana autisti-isä syö toisessa huoneessa ja mielellään vain mieliruokiaan, mitä itse on valinnut. Yleensä autisti-isä ostaa itselleen parempaa ruokaa kuin vaimolleen ja lapselleen. Vaimo ja lapsi kerrankin söivät kaksi viikkoa yhteen menoa silakkaa, jota autisti-isä oli tuonut tarjoushintaan marketista. Autisti-isä yleensä osti viimeisen myyntipäivän tuotteita vaimolleen ja lapselleen, eikä missään tapauksessa raakoja lihatuotteita, vaan puoli- tai kokojalosteita. Autisti-isä ei anna talousrahaa vaimolleen saati viikkorahaa lapselleen, vaan hallitsee ostotaloutta isolla palkallaan ja tekee ruoka-, huonekalu-, kodinkone-, auto- ja jopa vaatepäätökset. Yleensä autisti-isän vaimo ja lapset kulkevat rääsyissä, joita vaimo on haalinut kirppareilta, koska isä ei anna viikkorahaa lapselle eikä vaaterahaa vaimolle kuin kaksi kertaa vuodessa, jolloin voi ostaa postimyyntiliikkeestä alennusmyyntivaatteita... Niinpä vaimo söi salaa keksejä suruunsa ja lihoi, pysyi kuitenkin tolpillaan akateemisen opiskelun avulla ja yritti irtiottoa olemalla välillä poissa kotoa töissä toisella paikkakunnalla. Silloin autisti-isä ei siivonnut kotona vaan kuuden viikon päästä lattiat olivat pesemättä, jääkaappi täynnä homeisia ruokia ja autisti-isä oli töiden jälkeen ilta illan jälkeen istunut katsomassa murha- ja seksielokuvia, käynyt sunnuntaisin kirkossa kumartamassa jumalaa ja sitten illalla vetänyt kotona käytettyä vinkkua lähes litran...

        No, nyt menee paremmin, kun ymmärrän, mitä autismi on. Annan tilaa autistipuolisolleni, hankin oman työpaikan, jos saan, ostan omalla palkallani itse vaatteeni ja ennenkaikkea huolehdin ulkonäöstäni ja päätin laihtua vähitellen...

        mutta pariskunnan olisi haettava apua ajoissa suhteen alussa, kun ongelmat huomataan, eikä peitellä niitä. Autistille fyysiset kontaktit ovat lähes ylivoimainen este, silti henkinen kiintyminen voi olla samantasoista kahden puolison välillä, vaikka fyysistä kontaktia on hyvin vähän. Moni voi ihmetellä autistipuolisoa, hän ei edes katso vastapuolta silmiin ja sekin voidaan tulkita väärin, esim. kierouden tai epämääräisyyden merkiksi. Terapia, avioliittoleirit ja avoin keskustelu auttaa pitkälle ilman, että suhde muuttuu kieroutuneeksi ja voisi johtaa korjaamattomiin vahinkoihin...

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Autismi

        Voi liittyä liittoon:

        http://www.autismiliitto.fi/


      • Kokenut
        pihtarimies kirjoitti:

        Me ollaan kanssa oltu naimisissa 28 vuotta. Alussa mieheni halusi seksiä 3 krt viikossa, sitten se väheni dramaattisesti 24 avioliittovuoden jälkeen. Syynä lienee vaimon rupsahtaminen, on tullut köllykkävatsaa, kaksoisleuko, ryppyjä silmien alle, isot kuukautiset, kipuja, särkyjä ja päänkivistyksiä. Lisäksi vaimo on akateemisesti koulutettu, miehellä vain opistotason tutkinto. Eli henkiset arvot ovat eri tasolla. Mies on vuorotellen kovin uskonnollinen, sitten taas katsoo murhaelokuvia ja joskus salaa pornoelokuvia. Ensin siis virsiä ja gospelia ja päälle murhaa ja seksiä. Tiedän, että miehellä on ongelmia. Hän ei vain puhu niistä kenellekään. Kerran hän sanoi minulle suoraan että välillämme on ihrakasa. Piste. Ei auta, vaikka olen ollut uskollinen hänelle nämä 28 vuotta, haalinut rahaa taloon, pessyt ja kasvattanut hänen lapsensa. Ei sillä ole mitään arvoa. On vain arvoa olla kaunis ja uskonnollinen sekä yhtä aikaa seksikäs vaimo. Sellainen, jolla on kiinteät rinnat, siivo suustaan, tiukka pimppi ja vaatimaton, mitään itselleen pyytämätön luonne, joka uhraisi kaiken miehen kullin alttarille. Siihen hän olisi tyytyväinen. Taidan harkita pian avioeroa. Mua on siihen aktiivisesti kehoitettu, mutta läheisriippuvuus saa mun vaan nielemään tätä paskaa vuodesta toiseen. Hän pihtaa myös ruuassa sekä ei anna mielellään lainata autoaan, ei ole järjestänyt vaimolleen kotona mitään omaa, ei omaa soppea, ei osta koskaan kukkia vaimolleen, sisarelleen, mummolleen tai äidilleen. Hän on s:nan saita pihtari. Inhoan häntä, mutta miten voisin erota hänestä ilman työpaikkaa saati ilman sisäisen eheyteni menoa rikki??? Onko viisikymppisellä naisella enää mitään toivoa? Kerran jo virittelin vintin parrulle pitkää sähköjohtoa ja kuvittelin, minkä näköinen olisin, jos hän jonain päivänä löytäisi minut siihen kaulatani ripustautuneena huulet sinisenä ja naama mustana ja paskat valuneena lattialle... Sitten voisi vaihtaa läskikasansa uuteen naiseen ja periä yksin yhdessä keräämämme pikkiriikkinen hometalo ja loppuunkäytetty omaisuus...

        ei, en päädy itsemurhaan, se olisi hänelle liian helppoa. Etsin onneni jostain muualta ja sitten varmaan laihdunkin jälleen ihannemittoihini ja sen jälkeen hänellä ei olekaan takaisin tulemista...

        Vaimoni jätti minut kun häpesi niin läsekejään, että ei enää kehdannut näyttäytyä alasti. Oli mennyt lupaamaan, että laihtuu oikein nätiksi.
        Toisin kävi. Nyt kun hän on ollut omillaan pari vuotta, tuskin tunnen häntä, kun on niin lihonut ja ja turvonnut. Suorastaan järkyttävä näky.
        En nyt väitä, että sinulle kävisi samoin, mutta minulle tämä on toinen kerta. Kauan sitten pitkäaikainen tyttöystäväni suorastaan räjähti heti erottuamme.
        Siitä vain "laihduttamaan" ;)


      • hoikempi kuin
        Kokenut kirjoitti:

        Vaimoni jätti minut kun häpesi niin läsekejään, että ei enää kehdannut näyttäytyä alasti. Oli mennyt lupaamaan, että laihtuu oikein nätiksi.
        Toisin kävi. Nyt kun hän on ollut omillaan pari vuotta, tuskin tunnen häntä, kun on niin lihonut ja ja turvonnut. Suorastaan järkyttävä näky.
        En nyt väitä, että sinulle kävisi samoin, mutta minulle tämä on toinen kerta. Kauan sitten pitkäaikainen tyttöystäväni suorastaan räjähti heti erottuamme.
        Siitä vain "laihduttamaan" ;)

        Jaakonsaari ja pikkuisen pulskempi kuin Uosukainen eli pohojalaista kokoa ja näköä on ja kyllä venäläiset miehet katsovat mua ihaillen, kun ois mistä kiinni ottaa, mutta pihtarimieheni tahtoisi vaan Jäätteenmäkeläistä luuviulua! :-)


      • litsläts.
        pihtarimies kirjoitti:

        Me ollaan kanssa oltu naimisissa 28 vuotta. Alussa mieheni halusi seksiä 3 krt viikossa, sitten se väheni dramaattisesti 24 avioliittovuoden jälkeen. Syynä lienee vaimon rupsahtaminen, on tullut köllykkävatsaa, kaksoisleuko, ryppyjä silmien alle, isot kuukautiset, kipuja, särkyjä ja päänkivistyksiä. Lisäksi vaimo on akateemisesti koulutettu, miehellä vain opistotason tutkinto. Eli henkiset arvot ovat eri tasolla. Mies on vuorotellen kovin uskonnollinen, sitten taas katsoo murhaelokuvia ja joskus salaa pornoelokuvia. Ensin siis virsiä ja gospelia ja päälle murhaa ja seksiä. Tiedän, että miehellä on ongelmia. Hän ei vain puhu niistä kenellekään. Kerran hän sanoi minulle suoraan että välillämme on ihrakasa. Piste. Ei auta, vaikka olen ollut uskollinen hänelle nämä 28 vuotta, haalinut rahaa taloon, pessyt ja kasvattanut hänen lapsensa. Ei sillä ole mitään arvoa. On vain arvoa olla kaunis ja uskonnollinen sekä yhtä aikaa seksikäs vaimo. Sellainen, jolla on kiinteät rinnat, siivo suustaan, tiukka pimppi ja vaatimaton, mitään itselleen pyytämätön luonne, joka uhraisi kaiken miehen kullin alttarille. Siihen hän olisi tyytyväinen. Taidan harkita pian avioeroa. Mua on siihen aktiivisesti kehoitettu, mutta läheisriippuvuus saa mun vaan nielemään tätä paskaa vuodesta toiseen. Hän pihtaa myös ruuassa sekä ei anna mielellään lainata autoaan, ei ole järjestänyt vaimolleen kotona mitään omaa, ei omaa soppea, ei osta koskaan kukkia vaimolleen, sisarelleen, mummolleen tai äidilleen. Hän on s:nan saita pihtari. Inhoan häntä, mutta miten voisin erota hänestä ilman työpaikkaa saati ilman sisäisen eheyteni menoa rikki??? Onko viisikymppisellä naisella enää mitään toivoa? Kerran jo virittelin vintin parrulle pitkää sähköjohtoa ja kuvittelin, minkä näköinen olisin, jos hän jonain päivänä löytäisi minut siihen kaulatani ripustautuneena huulet sinisenä ja naama mustana ja paskat valuneena lattialle... Sitten voisi vaihtaa läskikasansa uuteen naiseen ja periä yksin yhdessä keräämämme pikkiriikkinen hometalo ja loppuunkäytetty omaisuus...

        ei, en päädy itsemurhaan, se olisi hänelle liian helppoa. Etsin onneni jostain muualta ja sitten varmaan laihdunkin jälleen ihannemittoihini ja sen jälkeen hänellä ei olekaan takaisin tulemista...

        vihdoinkin löytyy sustakin munaa.. kyllä se siitä.
        Eikun het huomenna jo lenkkipolulle. Ihan oikeesti, hei.


      • tiedoksi
        kysyjälle kirjoitti:

        Aviossa 28 v. Kaikki lapset aikuisia.

        Joskus kuukaudessa vaan 2 kertaa, vaikka kaipaisin 25.

        Pyydellä täytyy ja sormille tulee.

        Haluton aivan liian kauan varmaan kolme vuotta.
        Syynä, ettei kaipaa kosketusta tai muutakaan
        läheisempää.

        Kaikki olen yrittänyt, mitä kuvitella saattaa elämän parantamiseksi. Ei ole kaljavatsaa eikä juoppoutta, ei laiskuutta kotitöissä. Mutta se seksi, parisuhteen ylläpitävä voima.

        Tollasia vaimoja ei pitäis ollakaan. Ei ihme että tekis mieli jotainb uutta.


    • kokemusta on

      Älä edes leikilläsi viitsi puhua et seksi on noin tärkeetä sulle?
      Juopon kanssa eläminenkään ei ole mitään ruusuilla tanssimista.Se on yövalvomista,vittuilun kuuntelua,pahoinpitelyä,oksennusten siivousta.Sammumisia,yövieraita yms.mukavaa.
      Oletko tullut ajatelleeksi että vaimollasi oleva haluttomuus voi johtua hormooneista.Aika vaikea haluta,jos ei ole haluja?
      Vaimosi kuitenkin varmasti rakastaa sinua edelleen.Eritavalla vain.
      Ja lähestymällä oikealla tavalla voi seksiäkin joskus saada.
      Naiset kaipaavat nimenomaan yhteistä aikaa ja yhdessä tekemistä.
      Ja voisit joskus vaikka hieroa vaimon hartioita tai pestä selän?
      Ihan pyyteettömästi ilman että se johtaa muuhun.
      Tai vie hänet joskus vaikka ulos.
      Kysy häneltä miltä hänestä tuntuu?Joku syy haluttomuuteen aina on.Ei se ole tahallista.
      Kokemusta on

      • leijonat ihanaa

        Entäs jos mies tuntee haluttomuutta hieroa naisen niskaa, pestä selkää, rapsuttaa hiuksia, kutittaa varpaita...jne... ja kaikki tämähän voi johtua miehen HORMOONEISTA!!!! Hei haloo, avioliitto on kompromissien liitto... Molempien täytyy antaa, tai sitten ei anna kumpikaan yhtään mitään, vaan elää ns. kulissiavioliittoa ja touhuaa yksin omat touhunsa missä huvittaa!


      • viestin lähettänyt

        Alkuperäisen viestin lähettäjä ei tarkoittanut juopolla rapajuoppoa, eikä haisevaa,oksentelevaa akkaa. Niistä joillakin on varmaan huonoja kokemuksia. Mutta pihtariakan vaihtaisin vaikka mihin vähääkään parempaan.


      • Luvan
        leijonat ihanaa kirjoitti:

        Entäs jos mies tuntee haluttomuutta hieroa naisen niskaa, pestä selkää, rapsuttaa hiuksia, kutittaa varpaita...jne... ja kaikki tämähän voi johtua miehen HORMOONEISTA!!!! Hei haloo, avioliitto on kompromissien liitto... Molempien täytyy antaa, tai sitten ei anna kumpikaan yhtään mitään, vaan elää ns. kulissiavioliittoa ja touhuaa yksin omat touhunsa missä huvittaa!

        Hieroisin vaimon niskaa ja hartioita käsiä ja jalkoja, jos vain saisin luvan. Hieroisin uneen, herättäisin hieronnalla ja toivoisin saavani itse samaa.


      • Nimetön
        viestin lähettänyt kirjoitti:

        Alkuperäisen viestin lähettäjä ei tarkoittanut juopolla rapajuoppoa, eikä haisevaa,oksentelevaa akkaa. Niistä joillakin on varmaan huonoja kokemuksia. Mutta pihtariakan vaihtaisin vaikka mihin vähääkään parempaan.

        Joo uskotaan.Vaimon kanssa oot sit vaan ollut sen yhden asian tähden,vai kuin?
        Entäs jos itessäs on ainakin osittain syy vaimon käytökseen?
        Riitelyt,toisen loukkaamiset,pahat sanat voivat mennä tosi syvältä.
        Mutta sä tunnut olevan sitä tyyppiä ettet edes ymmärrä esimerkiksi mitä vaikuttavat hormonaaliset muutokset kehossa?
        Ei varmasti honnaa teikäläistäkään jos testosteroiinitaso on matala.
        Ai niin,mut sä hakisit varmaan Viagraa?
        Ei jaksa tästä aiheesta enään.


    • sut haluis?

      Miksi ihmeessä haluiskaan. Painele "kauppaan" ja osta rahalla, jos sitä on?

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4267
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3477
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1812
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1698
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1439
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      945
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      862
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      848
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      839
    Aihe