Olen 28-vuotias nainen ja oksennan aika usein. Syön herkkuja, paljona ja sen jälkeen tulee niin paha olo että se lähtee pois vain okentamalla. Yleensä tämä tulee siis vai herkkujen (sipsit, karkit, ym.) jälkeen, mutta joskus jopa ruoan jälkeen.
En halua oksentaa, enkä ole huolissani ulkonäöstäni - siksi tämä epätietoisuus.
En halua oksentaa, enkä ole huolissani ulkonäöstäni - siksi tämä epätietoisuus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tästä mun viestistä ei oo ehkä apua, mutta kirjotan nyt jotain. Mun käsittääkseni bulimiasta kärsivät kyllä haluavat oksentaa ja ovat myöskin huolissaan, että lihoavat. Sinulleko siis ei tule huonoa omatuntoa vaan pelkästään fyysisesti huono olo? Jos ymmärsin oikein..? Ei tainnut auttaa.. Mutta sen sanon, että yritä lopettaa oksentaminen! Siitä tulee helposti tapa (jos ei jo ole).
Eli minulle tulee älyttömän huono olo ja oksennus tulee ihan paineella, eli ei tarvitse mitenkään työntää sormia kurkkuun yms.
Mietin vain sitä että aika usein ennen oksennusta tulee ahmittua jotain ja jos se huono olo mikä siitä tulee onkin jotenkin henkisen puolen aiheuttama...
Moi! Mulla oli kolmikymppisenä sama juttu.
En myöntänyt itselleni, että oksentelusta tuli joka päiväistä. Sitten pyörryin pari kertaa oikein kunnolla ja tuli kokemuksia, että taju alkaa hämärtymään. Sen jälkeen hoksasin, että nyt loppui oksentaminen, jos aikoo terveenä pysyä. Ja niin loppui. Yhä kymmenen vuoden jälkeenkin kun olen syönyt reilummin suklaata, meinaa yrjö tulla väkisinkin. Voimia Sinulle
Oliskin noin helppoa. Usien yritän välttää pahan olon ja menen vaikka sohvalel makaamaan, mutta ei se auta. Voin maata siinä vaikka kuinka kauan ja olo ei mene mihinkään.
Vain oksentaminen parantaa olon.
Kuulostaa samalta kuin mitä minulla oli n. 25-30-vuotiaana. Alku oli suunnilleen sama kuin sinulla. Pikkuhiljaa oksentaminen alkoi olla päivittäistä, sitten monta kertaa päivässä. Lopetin, kun huomasin, että hampaat alkavat kärsiä siitä. Sain hieman apua terveyskeskuksen psykologilta, luin itsekasvatuskirjoja, pidin päiväkirjaa ja pikkuhiljaa kasvoin eroon bulimiasta. Mutta vieläkin, kun oikein ahdistun, minua oksettaa. Havainnoi itseäsi, mitä tunnet ennen kuin syöt, mitä sen aikana, mitä sen jälkeen, mitä oksentamisen jälkeen. Siitä se alkaa. Ole itsellesi armollinen!