(sic heart avautuu!)
Hiipivin askelin se lähestyi minua, päähänpisto,
että kuolemansairas olen, joka ilta ja yö se tunne
riivaa minua ja yritän jäljittää sen alkua.
Olin pirteä vielä syksyllä 2004. Lähdin silloisen
ystävän perään viikoksi Berliiniin.Tajusin, että tulisimme eroamaan ja riitelemään lyhyesti ja napakasti ennen sitä eroa.
Niin myös kävi. Kävin läpi haavat talvella 06/07.
Ensimmäinen auttava ajatus oli uudenlainen ajan käsittely,
en laske enää päiviä enkä eläydy päivämääriin peläten, että vuonna sukka olen jo sen ja sen ikäinen ja silloin pitäisi jo..Mitä?!
Heitin kellot pois, jäljelle jäi vaihtuva pimeyden ja valon kierre asunnossani.Kesä syöksyy syysraukeuteen.En huomaa mitään, koska vuorokaudessani on nykyään 6 tuntia: ne, jolloin en pysty nukahtamaan, koska olen ahdistunut, ja ne, jolloin sitten kuitenkin nukahdan.Silloin yritän aina selvittää, kuolenko vai enkö.
Hassua, eikö olekin!
Päivänvaloja tulee sisälle ikkunasta ja silmiini joka aamu kirkkaampina, kenties pilkkaavat minua peloistani johtuen.
Olen löytämässä uuden harmonian, joka on kiinni omassa itsessäni.Saan talloa maanpohjiin ne haavat, jotka entiset suhteet ihmisiin erilaisiin aiheuttivat.Eivät he pahoja olleet, me emme vain sopineet toisillemme.
Yksin voi olla haavoittunut ja voimistuva ja siksi aina välillä hilpeän onnellinen, vaikka mitään ei omistaisi kotia ja ruokaa ihmeellisempää.
Ehdin talvella pelätä rahan loppumista, alamäkeä, kodittomuutta..Nyt en usko, että mikään noista tulee tapahtumaan, vaan aina minulla tulee olemaan
oma vuoteeni ja kattoni pään päällä.
Hyvästi entinen elämäni ja huokaus, mä oikein hyppään sementtien läpi uuteen olemassa oloon.Se on haaveista tehty tyhiötila, jossa saan olla irti, koska otetta en saa todellisuudessa, vaan pompin pehmusteiden sisällä.
Syysomenat odottavat poimijaansa minussa, ja siksi riistäydyn irti pahojen olotilojen ja kuolemanpelkojen lammaspaimeneesta, joka on itse saatana kasvoillaan ja koukkuproteesikäsillään.
Irti, pääkallomies.Irti, tai lampaittesi koirapaimen Bordercollie Dreamie hyökkää avukseni.
Ja omenat jäävät meille, minulle ja unilampaiden koiralle!Hyvästi, helvetti ja olen paratiisin esipuutarhassa, joka on kolea mutta tasoittava alue, ilman virikkeitä mutta suojassa.Hyvästi, tiedät kuka.
Hiipivin askelin se lähestyi minua, päähänpisto,
että kuolemansairas olen, joka ilta ja yö se tunne
riivaa minua ja yritän jäljittää sen alkua.
Olin pirteä vielä syksyllä 2004. Lähdin silloisen
ystävän perään viikoksi Berliiniin.Tajusin, että tulisimme eroamaan ja riitelemään lyhyesti ja napakasti ennen sitä eroa.
Niin myös kävi. Kävin läpi haavat talvella 06/07.
Ensimmäinen auttava ajatus oli uudenlainen ajan käsittely,
en laske enää päiviä enkä eläydy päivämääriin peläten, että vuonna sukka olen jo sen ja sen ikäinen ja silloin pitäisi jo..Mitä?!
Heitin kellot pois, jäljelle jäi vaihtuva pimeyden ja valon kierre asunnossani.Kesä syöksyy syysraukeuteen.En huomaa mitään, koska vuorokaudessani on nykyään 6 tuntia: ne, jolloin en pysty nukahtamaan, koska olen ahdistunut, ja ne, jolloin sitten kuitenkin nukahdan.Silloin yritän aina selvittää, kuolenko vai enkö.
Hassua, eikö olekin!
Päivänvaloja tulee sisälle ikkunasta ja silmiini joka aamu kirkkaampina, kenties pilkkaavat minua peloistani johtuen.
Olen löytämässä uuden harmonian, joka on kiinni omassa itsessäni.Saan talloa maanpohjiin ne haavat, jotka entiset suhteet ihmisiin erilaisiin aiheuttivat.Eivät he pahoja olleet, me emme vain sopineet toisillemme.
Yksin voi olla haavoittunut ja voimistuva ja siksi aina välillä hilpeän onnellinen, vaikka mitään ei omistaisi kotia ja ruokaa ihmeellisempää.
Ehdin talvella pelätä rahan loppumista, alamäkeä, kodittomuutta..Nyt en usko, että mikään noista tulee tapahtumaan, vaan aina minulla tulee olemaan
oma vuoteeni ja kattoni pään päällä.
Hyvästi entinen elämäni ja huokaus, mä oikein hyppään sementtien läpi uuteen olemassa oloon.Se on haaveista tehty tyhiötila, jossa saan olla irti, koska otetta en saa todellisuudessa, vaan pompin pehmusteiden sisällä.
Syysomenat odottavat poimijaansa minussa, ja siksi riistäydyn irti pahojen olotilojen ja kuolemanpelkojen lammaspaimeneesta, joka on itse saatana kasvoillaan ja koukkuproteesikäsillään.
Irti, pääkallomies.Irti, tai lampaittesi koirapaimen Bordercollie Dreamie hyökkää avukseni.
Ja omenat jäävät meille, minulle ja unilampaiden koiralle!Hyvästi, helvetti ja olen paratiisin esipuutarhassa, joka on kolea mutta tasoittava alue, ilman virikkeitä mutta suojassa.Hyvästi, tiedät kuka.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.