Hei, meillä vietettiin pikku juhlaa ja tarjottiin kakkukahvit sen kunniaksi, oli kutsuttu pihapiirin lapsia ja ent. avo plus nyk. rouvansakin, koska niin on meillä tapana. Tuli juttua koulun alkamisesta ja vars. vanhemman lapsen kohdalla kenties edessä olevista koitoksista. Ent. avoni nyk. rouva päätti kylmästi kävellä ylitseni sanomalla koululaiselleni, että "muista sitten tulla kysymään neuvoa minulta" kun esitelmän/tutkielman tekemisen aika on. Ja tämän hän toisti moneen kertaan, ikään kuin minä en olisi edes ollut huoneessa ja niin kuin minulta lasteni äitinä ei voisi tarpeen tullen kysyä mitään neuvoa tässä(kään) asiassa! Rouva myös oletti ilmeisestikin, että koululaiseni kuitenkin jättää kaiken viime tippaan, kun sanoi vielä että
mitä myöhemmäksi sen lykkää sitä vaikeampi on sitten aloittaa. Saatte arvata, etten minä ollut ainoa tuohtunut henkilö läsnä!
Siis mitä hän oikein ajoi takaa?! Vai pitikö opettajan päästä hinnalla millä hyvänsä pätemään?
Henkilön, joka ei arkitasolla mitenkään osallistu lapseni elämään? En ymmärrä. Selittäkää joku.
mitä myöhemmäksi sen lykkää sitä vaikeampi on sitten aloittaa. Saatte arvata, etten minä ollut ainoa tuohtunut henkilö läsnä!
Siis mitä hän oikein ajoi takaa?! Vai pitikö opettajan päästä hinnalla millä hyvänsä pätemään?
Henkilön, joka ei arkitasolla mitenkään osallistu lapseni elämään? En ymmärrä. Selittäkää joku.
Vastaukset 37
Vanhimmat
että tarkoituksena ei ollut piikitellä sinulle tai mitätöidä kykyjäsi lapsen kasvattajana ja tukijana.
Tapa millä apua tarjottiin, ei ehkä ollut kohteiliain. Ehkäpä tarkoituksena oli kuitenkin osoittaa, että hänkin voi olla lapsellesi avuksi ja tämä on "tontti", jonka avunantaja parhaiten työnsä kautta taitaa.
Anna "piikin" valua kuin vesi hanhen selästä ja ota apu hymyille vastaan.
ollenkaan. Sanotaan että ihminen joka ei ole mitään eikä osaa mitään, puhuu ja kehuu itseään jotta olisi jotain, eikä ole mitään.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Ihan kuin "rumat ne koruilla kaunistelee".
En nyt ymmärtänyt miksi se, että vaimo kertoi häneltä voivan kysyä neuvoa olisi pois siitä, että sinultakin voi kysyä - ja varmasti kysytäänkin. Ja tuo viime tinka-kommentti on niin perus "hassu" kommentti, johon varmaan itse kukin törmännyt esim. suvussa. :) Jos ajoi takaa sitä, että häneltä voi kysyä neuvoa - hän ei siis suutu asiasta ja haluaa tukea kanssa (joka ei ole pois kummankaan vanhemman tukemisesta). Niin mä ainakin ymmärsin.
Ei minua haittaa sinänsä yhtään, että apua tarjotaan - mutta se tapa, jolla se tehdään, ei ole mielestäni korrekti. Tiedättehän, tuli sellainen tunne, että tässä nyt minulle näytetään mikä on minun paikkani ja asemani. Ja samalla ollaan niin kuin minua ei olisikaan! No, lapseni sanoi jälkeenpäin, ettei aio apua pyytää tai kun pyytää, niin sitten minulta. Lienee opettajalla omissakin oppilaissaan tarpeeksi tekemistä. Muuten aion noudattaa täällä saamaani neuvoa ja antaa asian valua kuin veden hanhen selästä. Ihmettelin vaan, kun tämä ihminen oli jotenkin niin erilainen kuin ennen, jotenkin muuttunut. Yleensä tulemme ihan hyvin juttuun, mutta nykyään minusta on alkanut tuntua kummalliselta exän ja vaimonsa seurassa. Mutta ehkä se on vain minun päässäni oleva luulo. Kyllähän ihmiset muuttuvat. Tai sitten alan pikkuhiljaa huomata, millainen hän oikeasti on? Kasvatusasioissa emme todellakaan ole samoilla linjoilla, sen tiedän varmasti. Hänellä ei ole omia lapsia, ja se näkyy mielestäni vähän kaikessa mitä ja miten hän tekee lapsieni kanssa.
Sitä viime tinkaan jättämistä en oikeastikaan ymmärtänyt, kun koululaiseni on tunnollinen ja tekee tehtävänsä kyllä ajallaan.
Vai miksi kohkaat? Avuntarjoajan ammatti saa aika paljon huomiota kirjoituksessasi. Sillä ei ole edes merkitystä varsinaisessa asiassa, vaan pelkästään sinulle.
Eli ei kannata olla noin herkkä hipiäinen. Nouse hyvä ihminen tuollaisten kommenttien yläpuolelle, sinähän olet lapsesi kasvattanut.
Kiitos huomaavaisuudestanne, minun itsetunnossani ei ole sanottavampaa vikaa, enkä kadehdi päivääkään ihmistä, joka on vapaaehtoisesti ruvennut opettajaksi. Minä päätin jo kansakoulussa, etten ikinä halua moiseen virkaan. Olisiko niin, että tämä opettajaihminen se tässä haluaa todistella pätevyyttään ja pystyvyyttään? Olisiko hänen itsetuntonsa jotenkin heikoilla? Mitä hän mahtaisi sanoa tai ajatella, jos tietäisi, ettei koululaisellani ole aikomustakaan kääntyä hänen puoleensa? Olen kyllä noussut hänen kommenttiensa yläpuolelle, ei minulla ole edes aikaa vatvoa tuollaisia päässäni. Halusin vain kirjoittaa siitä ja kysyä, onko kenellekään toiselle äidille käynyt vastaavaa - onko joku muu tullut tuolla tavalla tallotuksi.
Luulen, että tuo ylitseni kävely oli harkittu juttu, eräänlainen kosto tapahtumasta, jota en ala enää kertaamaan. Sinänsä aika huvittavaa.
kyllä nyt olet tehnyt kärpäsestä härkäsen. Ole iloinen että joku yleensä tarjoutuu tekemään lastesi puolesta jotain hyvää ja veläpä exäsi uusi vaimo! Olet todella herkkähipiäinen!
Hei, kukaan ei tarjoutunut tekemään mitään lasteni "puolesta" - kyllä ne ihan itse läksynsä tekevät.
Ei minulla ole mitään tarvetta suurennella asiaa, mutta sinähän kai tiedät paremmin, vaikket edes tunne minua. Mikä hitto siinä on, että vaikka tänne kirjoittaisi mitä tahansa, niin aina joku rupeaa mestaroimaan ja on tietävinään kirjoittajasta kaiken! Mitä kyökkipsykologeja te oikein olette? Miltä itsestäsi tuntuisi tuollainen selvä ilkeily?
Ohittaisitko sen vain olkaa kohauttamalla ja toteamalla, että näitähän mahtuu maailmaan? Etkö edes itseksesi, sisimmässäsi, tuntisi tulleesi loukatuksi? Et varmaan, kun olet niin kovapintainen.
jos tänne kirjoittelet niin kuvitteletko että palaute on sellaista mitä haluat sen olevan? Kaikissa palautteissa kaikki tuntuvat olevan samoilla linjoilla joten aika olisi katsoa peiliin : )
Ai, sinäkin olet näitä peiliin tuijottelijoita!
Ihan siitä vaan, ei vois vähempää kiinnostaa. Tiedoksesi: aloitin tämän ketjun, jotta saisin palautetta, en sen takia, että saisin sellaista palautetta kuin haluan. Ja, kyllä, ihoni on todellakin oikeasti herkkä, varsinkin talvisin, jolloin joudun huolehtimaan siitä tarkemmin kuin kesällä. Niin herkkähipiäinen en ole, että antaisin kaikenmaailman pikkusieluisten kommenttien vaikuttaa itseeni. Kummallista, ettei kukaan vastaa itse kysymykseen - kukaan ei sitten varmaan koskaan ole saanut epäasiallista ja huonoa kohtelua ent. miehensä nyk. vaimolta? Tai sitten täällä ollaan niin 'hienostuneita', ettei aiheesta puhuta.
taitaa olla lapsien ja iskän tapaamisviikonloppu edessä : )
Mitä se tähän kuuluu? Oletko sitä mieltä, että kenties en mielelläni antaisi heidän mennä? Oletko päätynyt syväluotaavassa analyysissäsi minusta tähän lopputulokseen?
Voin kertoa, että lapset itse ovat jo pitkään hyvin nihkeästi menneet isänsä luo, ja minä olen saanut toisinaan melkein pakottaa heidät sinne. Että se siitä teoriasta. Isukki siellä itkee, kun ei ymmärrä minkä takia lapset eivät halua tulla. Ikävä kyllä en voi siinä asiassa häntä auttaa.
" ikävä kyllä en voi tässä asiassa auttaa " : ) : )
Varopa, kuule, ettet sorru omaan nokkeluuteesi. Niin, ja unohda koko juttu, kun mitään rakentavaa ei sinustakaan saa irti.
että tänne voi purkaa vihaa ja kiukkua mielinmäärin? Vähän aikaan olet todella katkera mutta kun aikaa kuluu, usko pois - alkaa helpottaa. Yritä nyt vain olla katkeruutta näyttämättä lapsille, he ovat tilanteeseen syyttömiä. Ala elää omaa elämääsi, aloita jokin uusi harrastus tai tapaa muuten vaan ystäviäsi. Unohda exäsi ja hänen vaimonsa. Anna heidän elää omaa elämäänsä niin kuin he haluavat ja elä sinä elämääsi omalla tahollasi. Siten lapset voivat hyvin ja haluavat tavata jatkossakin vanhempiaan.
Ette vissiin usko, kun kerron etten ole vihainen enkä kiukkuinen. Enkä katkera. Ja lapseni kanssahan minä juuri tätä tapausta olen käsitellytkin! Hänkin ihmetteli ja sanoi vielä, ettei tiennyt minne katsoa, kun isänsä uusi rouva päästeli sanoja suustaan. Voiko joku muuten elää jonkun toisen elämää? En ole koskaan kuullutkaan. Harrastuksia ja ystäviä minulla jo on, kiitos vaan, ja kiirettä pukkaa niiden kanssa. Ja vaikka mitä tekisin, niin uskon, etteivät lapseni sen paremmin halua tavata etävanhempaansa, vaikka haluaisin, herra paratkoon, välillä vapaan viikonlopun minäkin!
Miten olet jaksanut narista täällä keskiviikosta asti eto asian takia?
Nyt on kyl harrastukset ja kaverit ja lapset jääneet tasan tarkkaan varjoon ja huomiotta.
Siis jatka elämää ja unohda "rouvan" kommentit, jos se sus vaivaa keskustele asiasta asianomaisten kanssa, äläkä täällä kiukuttele niille jotka ottaa kantaa, sinun itsesi aloittamaan keskusteluun....
Jatkoja vaan sinnekin.
Olisinko täällä 'narissut', elleivät kaltaisesi kirjoittelijat olisi tahallaan taas käsittäneet väärin ja alkaneet väännellä selvää asiaa. Enkä ole 'kiukutellut' vaan vastannut asiallisesti. Sitäpaitsi kukaan toinen 'vain' äiti ei ole edelleenkään vastannut kysymykseeni, ovatko joskus kokeneet samaa kuin minä. Mutta minun puolestani saat sinä ja muutkin olla ihan rauhassa ja kaivella omaa napaanne -älkää vaan erehtykö levittelemään sitä löytämäänne nöyhtää tänne keskustelupalstalle!
P.S. On täällä voittopuolisesti natistu vähäpätöisemmistäkin aiheista.
ai että oikein lapsen kanssa olet asiaa käsitellyt. ;-) On se mahtanut olla melkoista provosointia, mitä olet harrastanut.
Lapsesi on näköjään huomannut, että pääsee helpommalla, kun kertoo sinulle sen, mitä haluat kuulla.
Lopeta joutavuudet tai huomaat olevasi myös ilman lasta, miehesihän olet jo menettänyt.
ei tällaisia asioita käsitella lapsen kanssa. Ne ovat riitoja ja katkeruuksia, joita tämä aloittaja-äiti velloo mielessään. Hienoahan tuo on, että aikuiset tarjoavat apuaan. Onhan tämä ope sentään lapsen isän nykyinen. Joten mukana kuvioissa. Ikävä, ettei aloittaja katkerana anna lapsen hyödyntää sitä, että ympäriollä on paljon avuliaita aikuisia.
on noin huono itsetunto. Tervellä itsetunnolla varustettu ihminen ei pillastu ihan normaalista small-talkista. Hyvähän, että lapsilla "auttajia" riittää. Et ole selvästikään toipunut erosta. Ilmeisesti läheisesikään ei enää jaksa keskustella asiasta, kun vaahtoat moisesta pikku jutusta täällä. No netti on hyvä terapiamuoto joillekin, ja valitettavasti se ainoa..
joskus apua tarvitsee ja on hyvä että tietää mistä sitä voi kysyä. Kuka nyt paremmin niissä osaisi auttaa kuin opettaja. Ei ole kyse vain läksyistä vaan kehittymisestä..
Mitä pidät tuollaisia juhlia jos pahoitat noin mielesi. On luonnotonta että vanhat ja uudet kahvittelee ja kaikki on niin hyvin. Sitten kuitenkin joku pistää heti "puukolla selkään" kun tulee tilaisuus eli pätee muihin nähden miten nyt on tapahtunut. Ihmisen luonne on vaan sellainen että eteenpäin hymyillään ja sitten takaapäin haukutaan ja vähätellään muita..
Ensinnäkin: miksi näette katkeruutta siellä missä sitä ei ole? Avoerostani on jo niin kauan, että olen kyllä siitä toipunut, jos nyt niin voi edes sanoa. Tarkoitan, että minulla 'toipumiseen' ei mennyt kovinkaan pitkää aikaa, ent. avolla sen sijaan kyllä. Hän jopa uhkasi tulla vetämään turpiin, jos minulla yhtäkkiä olisikin ollut joku uusi miesystävä. Hänellä oli itsellään jo silloin ollut tuo nykyinen rouva melko kauan.
Meillä on alusta asti ollut ihan luonnollista, että esim. lasten syntymäpäivinä sekä isä että hänen uusi vaimonsa tulevat meille kakkukahveelle.
Kaikki on sujunut kivasti ja sivistyneesti tähän yhteen kertaan asti. En tiedä miksi tilaisuus nyt meni tuolla tavalla ikävästi pieleen.
Kun kerroin käsitelleeni tätä asiaa lapseni kanssa, me siis keskustelimme tästä ja lapsi teki aloitteen! Hän on jo pitkästi toisella kymmenellä, joten ei ehkä enää niinkään 'lapsi' vaan nuori ajatteleva ihminen. Näin hänen ilmeensä, kun hän istui ja kuunteli opettajarouvan ohjeistusta. Jälkeenpäin hän sanoi, ettei tiennyt minne olisi katsonut, kun isänsä ja tämän uusi alkoivat taas keskinäisen, vähemmän miellyttävältä kuulostaneen sanailunsa sen lisäksi, että opettaja kehotti nuortani kääntymään puoleensa kouluasioissa.
En aio tämänkään jälkeen olla järjestämättä synttärikahveja lapsilleni, mutta toivoisin toki, että niille osallistuvat aikuiset osaisivat käyttäytyä yhtä hyvin kuin kemuihin kutsutut muutamat (meluisat mutta hauskat) lasteni ystävät.
Tämän vielä sanon: exän uusi ei mitenkään päivittäisellä arkitasolla ole koskaan osallistunut lasteni elämään - sitä taustaa vasten luulen, että koulutehtävätkin hoituvat ihan ilman häntä.
End of story. Muuta sanottavaa minulla ei ole.
Sama juttu edelleen: "opettaja" toistuu ja toistuu tarinassasi. Tuntuupa kovasti korventavan mieltäsi hänen ammattinsa. ;-)
On minulla itsellänikin akateeminen koulutus, ettei tarvitse toisten tonttia kadehtia.
Valitettavasti kasvatusalan "ammattilainen" on usein melko rasittava exän nyxänä; sellainen, joka ei osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan ja kaikista pahin on lapseton superkasvattaja.
Veit jalat suustani.
Kaikista pahin on sellainen, joka lapsen saatuaan luulee olevansa superkasvattaja. Kuka tahansa voi hankkia lapsen, se ei erityisosaamista vaadi.
No, sano sille opelle, että hankkii ihan omia lapsia opetettavakseen, ettei tartte muiden kersoja päsmäröidä.
Kai sentään opetatte lapsen kylässä käyttäytymään? Kylässä käyttäydytään ihan omien sääntöjen mukaan! Onko totta että nykyajan kasvatus on näin leväperäistä? Ei ihme että kriminaaleja ja onnettomia lapsia on maailma pullollaan. Muistakaa että kasvatus lähtee kotoa!
että se päsmäröivä opettajarouva OLI KYLÄSSÄ MEILLÄ, eikä päinvastoin! Kyllä oli huonosti kasvatettu aikuinen, en voi muuta sanoa.
10 päivää olet jaksanut vatvoa tota samaa asiaa!!
Tapahtuuko sun elämässä oikeesti mitään muuta ku jonninjoutavien asioiden puiminen.
Siis oikeesti rupee jo lopettelee ja jatka elämää etiäpäin.
Niin sitten sinun ei tarvitse tuntea mitättömyyttä "opettajarouvan" rinnalla ;-))
Olet aika säälittävä. Toivottavasti et pysty myrkyttämään lastasi samanlaiseksi.
No, mitättömäksi en tunne itseäni pätkääkään. Olen paras äiti lapsilleni, niin kuin kai kaikki teistä muistakin olette omillenne? Sitäpaitsi minä ja vanh. lapseni olemme tästä asiasta samaa mieltä, ei minun tarvitse hänen päätään kääntää! Ja miksi sinua niin kovasti häiritsee, mihin minä aikaani käytän - jätä itse kommentoimatta! Voin säästää sinulta senkin vaivan lopettamalla nyt. ;;;)))!
Meillä vähän samanlaista touhua..exäni toi nykyisensä kanssa 3vuotiaan poikani kotiin sunnuntaina..poikani juoksi autolta luokseni että ihanaa äiti tulla kotiin mul oli sua ikävä! siihen exäni nykyinen:mut justhan sä sanoit et äiti on ihan tyhmä etkä halua kotiin..koittais päättää"voi vittu ku poikani ei siinä ois ollut niin ois täti saanu sanallista kyytiä!!
Kiitos, kun sanoit sanasesi. Rupesin jo luulemaan, että kukaan muu ei ole joutunut kuvaamani käytöksen kohteeksi! Ehkä nää palstan superäidit ei sitten olekaan tai sit eivät vaan voi myöntää. En ottanut tätä asiaa puheeksi sen takia, että olisin jotenkin alemmuudentuntoinen exäni nykyisen suhteen tai että en pystyisi nousemaan tuollaisten pikkumaisuuksien yläpuolelle ja unohtamaan ne. Minusta yksinkertaisesti oli surkuhupaisaa kuulla, mitä sieltä suusta tulikaan.