voiko kummiudesta erota?

Se on hassua, kun voihan kirkollisesta avioliitostakin erota.
Mutta joka tapauksessa sellainen ei ole mahdollista. Mikään ei kuitenkaan estä sitä, että lopetat kummisuhteen aktiivisen hoitamisen. Voit siis hylätä kummin velvollisuudet ö-mappiin.

Minusta tuo sinun tilanne kuullostaa pahalle, että sinä pokkuroit siellä vanhempien jokaisen oikun mukaan. Lopeta sellainen välittömästi. Ensin pitää rakastaa itseään että voi rakastaa muita.

Virallisesti ei tosiaan voi erota, mutta kukin hoitaa kummin tehtävänsä niin kuin parheeksi katsoo, näin minulle kerrottiin seurakunnasta, kun itse sieltä samaa asiaa joskus aiemmin kyselin.

Omalla kohdallani alkoi tökkiä se, kun tajusin, että kummilapseni vanhemmat käyttävät minua oman pahan olonsa purkamiseen ja itse luomaansa kilpailuun, jonka aina "voittavat": koulutus, varallisuus, perhe ym. En halunnut enää mennä omalla ajallani ja kustannuksellani heidän nokittavakseen.

Myös kuuntelijaksi kelpasin äidin huolille joskus, kun oli paha päivä (kunhan isälle ei kerrottu tästä avautumisesta mitään, koska täydellisessä perheessä ei ongelmia ollut). Toisin päin homma ei toiminut.

Itse päätin lopulta, että muistan kummilastani jatkossa postin välityksellä. Laitan paketin jouluna ja syntymäpäivänä, ja kortin nimi- ja ystävänpäivänä sekä pääsiäisenä. Oma kummitätini muisti minua aikanaan kerran vuodessa joulupaketilla, ja oli sen vuoksi mielestäni maailman paras kummitäti!

Lakkaa kantamasta syyllisyyttä tästä kummiasiasta, vaikka tiedän kokemuksesta, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Sinä olet tehnyt parhaasi, ihan jo siitä alkaen, että ylipäätään suostuit hyvää hyvyyttäsi kummiksi. Kun lapsi on vähän isompi, hän voi halutessaan olla sinuun yhteydessä suoraan, ilman vanhempia välikätenä.

Voimia!!!

Lähetä kirje kirkkoherran virastoon ja lapsen vanhemmille, jossa kerros haluavasi pois kummin tehtävästä.

Ei ole mitään järkeä roikkua kummiudessa kiinni, jos tehtävästä ei pidä. Sehän olisi kaiken eettisen ajattelun kanssa ristiriidassakin. Kirje postiin ja se on siinä. Olet vapaa.

Hei! Oikeastaan en ole miettinyt eroa kummiudesta, mutta vanhempien käytös tökkii kanssa tosi pahasti. Kummilapseni on jo toisella kymmenellä, olen muistanut yleensä jouluisin ja synttärien aikaan. Nyt kun lapsi on isompi, olen usein kysynyt äidiltä lapsen mieltymyksiä/ lahjatoiveita. Vieraillut olen melko aktiivisesti, asun hieman kauemapana.
Iselläni on kolme lasta, neljäs tulossa. Kummilapsen äiti kävi vierailulla kun ensimmäinen lapsistamme syntyi (mieheni ei ole heidän lapsensa kummi, menimme naimisiin myöhemmin), mutta jälkimmäisten kohdalla en muista saaneeni edes onnentoivotuksia. Synttärikutsuja ei ole sadellut, ei myöskään valokuvia lapsista jne. Minusta tuntuu, että olen vain lahjalinko, jonka palvelukset otetaan mielellään vastaan, mutta vanhemmat eivät ole valmiita millään tavoin tukemaan oman lapsensa ja kummivanhemman välistä suhdetta esim. tuomalla lasta vierailulle, pyytämällä kylään saatikka muuta. Lapsessa ei vikaa ole. Kyllästyttää!!

Voit olla ihan sellainen kummi kuin haluat, ei tarvitse pomppia vanhempien pillin mukaan. Ovat kai harkinneet ennenkuin pyysivät?

Perusajatus kuitenkin lienee, että sen verran olet tekemisissä, että lapsi tietää vanhempien muistuttamatta, että kuka se kummi on (siis siinä iässä kun nyt voi olettaa ymmärtävän asian).

kummilapset vaikka en ole lasten vanhemmille mieleen... he minut valitsivat... Pidän huolen ja muistan heidät. Eri asia on että toisinpäin ei muisteta