Kysyisin nyt sitten teiltä kypsiltä ja kaiken tietäviltä AIKUISILTA tälläistä:
Olen nuori äiti, niin nuori, että mitään sterilisaatiota en tule saamaan, kun lapsiluku ei ole täynnä ja ikä ei riitä. 30 en kuitenkaan viitsi odottaa että saan seksiä harrastaa (ikävä kyllä seksi kuuluu parisuhteeseen..tai onneksi).
Olenko minä nyt vastuuton, kun harrastan seksiä, mutta lapsia tähän perheeseen ei sovi tulla. Mies ei halua ja hänen halujaan kuitenkin on kunnioitettava ja kuultava. Ehkäisy kuitenkin on meillä sterilisaation luokkaa...tosin nyt ollaan epätietoisia että toimiiko se ehkäisin edes enään.
Vai onko tämä yhteiskunta edesvastuuton, kun ei anna sterilisaatiota nuorelle ihmisille? Ja kai tiedätte, että edes sterilisaatio ei ole 100% varma.
Voisiko olla niin, että kaikki jotka harrastavat seksiä ovat edesvastuuttomia ihmisiä, sillä he saattavat tulla raskaaksi ja he saattavat joutua tilanteeseen jossa yksinkertaisesti synnyttäminen ei ole mahdollista, huolimatta Hannoista ja naapureista.
Ja ihan rehellisesti, kuinka moni todella pystyisi luopumaan lapsestaan, silloin, kun elämäntilanne olisi niin mahdoton, että se ei takaisi lapselle millään tavoin onnellista tai edes kohtalaista lapsuutta?
Minä en ainakaan. Siksi katson vastuullisemmaksi päätyä aborttiin, jos elämäntilanteeni sellainen olisi, että en lapselle voisi millään tavoin kohtalaista elämää varmasti tarjota. Niin itsekäs ihminen olen, että en lastani todellakaan tuntemattomille ihmisille antaisi. Ellei sitten naamani lätkästäisi 110% todisteet, että perhe johon menisi varmasti olisi kunnollinen ja molemmat vanhemmat täyspäisiä ihmisiä.
Ja koska en tiedä varmasti kuin vain itsestäni, niin lapsen ollessa kyseessä tahdon ainakin itse pelaa mahdollisimman varman päälle.
Näistä syistä ehkäisyn petettyä, vastuullisena vanhempana, mutta liian itsekeskeisenä tein abortin. Adoptiotahan ei edes katsottu vaihtoehdoksi, koska vastuullinen ihminen oli sitä mieltä, että vastuullisena vanhempana minä joko pidän tai abortoin.
Ja koska kukaan ei kuitenkaan olisi voinnut minulle täydellisen varmasti kertoa, että naapurini on ihan terveyksilö ja perhe on varmasti hyvä oli otettava varman päälle.
Ja moniko teistä vastuullisista pystyisi omaa lastaan silmiinkatsomaan, kun tämä kysyisi mihin se sisarus sieltä vatsamakkaroiden välistä häävisi?
Rehellisyyttä peliin ihmiset.
On se niin helppoa itstua siellä tuomarintuolilla vailla todellista tietoa siitä, millaista SE VOI OLLA.
Olen nuori äiti, niin nuori, että mitään sterilisaatiota en tule saamaan, kun lapsiluku ei ole täynnä ja ikä ei riitä. 30 en kuitenkaan viitsi odottaa että saan seksiä harrastaa (ikävä kyllä seksi kuuluu parisuhteeseen..tai onneksi).
Olenko minä nyt vastuuton, kun harrastan seksiä, mutta lapsia tähän perheeseen ei sovi tulla. Mies ei halua ja hänen halujaan kuitenkin on kunnioitettava ja kuultava. Ehkäisy kuitenkin on meillä sterilisaation luokkaa...tosin nyt ollaan epätietoisia että toimiiko se ehkäisin edes enään.
Vai onko tämä yhteiskunta edesvastuuton, kun ei anna sterilisaatiota nuorelle ihmisille? Ja kai tiedätte, että edes sterilisaatio ei ole 100% varma.
Voisiko olla niin, että kaikki jotka harrastavat seksiä ovat edesvastuuttomia ihmisiä, sillä he saattavat tulla raskaaksi ja he saattavat joutua tilanteeseen jossa yksinkertaisesti synnyttäminen ei ole mahdollista, huolimatta Hannoista ja naapureista.
Ja ihan rehellisesti, kuinka moni todella pystyisi luopumaan lapsestaan, silloin, kun elämäntilanne olisi niin mahdoton, että se ei takaisi lapselle millään tavoin onnellista tai edes kohtalaista lapsuutta?
Minä en ainakaan. Siksi katson vastuullisemmaksi päätyä aborttiin, jos elämäntilanteeni sellainen olisi, että en lapselle voisi millään tavoin kohtalaista elämää varmasti tarjota. Niin itsekäs ihminen olen, että en lastani todellakaan tuntemattomille ihmisille antaisi. Ellei sitten naamani lätkästäisi 110% todisteet, että perhe johon menisi varmasti olisi kunnollinen ja molemmat vanhemmat täyspäisiä ihmisiä.
Ja koska en tiedä varmasti kuin vain itsestäni, niin lapsen ollessa kyseessä tahdon ainakin itse pelaa mahdollisimman varman päälle.
Näistä syistä ehkäisyn petettyä, vastuullisena vanhempana, mutta liian itsekeskeisenä tein abortin. Adoptiotahan ei edes katsottu vaihtoehdoksi, koska vastuullinen ihminen oli sitä mieltä, että vastuullisena vanhempana minä joko pidän tai abortoin.
Ja koska kukaan ei kuitenkaan olisi voinnut minulle täydellisen varmasti kertoa, että naapurini on ihan terveyksilö ja perhe on varmasti hyvä oli otettava varman päälle.
Ja moniko teistä vastuullisista pystyisi omaa lastaan silmiinkatsomaan, kun tämä kysyisi mihin se sisarus sieltä vatsamakkaroiden välistä häävisi?
Rehellisyyttä peliin ihmiset.
On se niin helppoa itstua siellä tuomarintuolilla vailla todellista tietoa siitä, millaista SE VOI OLLA.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sut pitäisi ampua kun oot ...#¤%¤#
jos oot varma et ikinä tässä elämässä
halua lasta niin sterililoi vittusi ja nussi
itsesi taivaaseen tai aivosi pellolle.
Eikö niin:) ja ymmärsit kaiken ihan varmasti ;D
täällä tarkoittaa lapsen pitämistä. Kaikissa olosuhteissa. Sillä nämä "vastuulliset" kuvittelevat AINA olevansa lapselleen paras ratkaisu. Hyvä että on sinunlaisiakin poikkeuksia!
"Vastuullisuus" tarkoittaa täällä myös raskaaksi hankkiutumista miestä kunnioittamatta. Olet oikeilla jäljillä omassa elämässäsi tässäkin.
Kun nuorena aikanaan puin mielessäni samoja ajatuksia sterilisaation suhteen ja menin lääkäriin sitä pyytämään, hän kirjoitti pillerit ja käski käyttää kahta kondomia yhtäaikaa. En tiedä oliko vitsi, mutta silloin ei naurattanut.
Heti kun sterilisaatio oli mahdollista teetin sen, ja katunut en ole päivääkään.
Eräs sairaanhoitaja silloin esitti mielestäni ylvään ajatuksen: Miksi synnyttää määrättömästi lapsia perheeseen, koska aina aiemmin
syntyneet "kärsivät" uusista joutuessaan jakamaan vanhempansa ja jääden aina niukemmalle huomiolle. Onko sekään oikein?
Järki olis kova sana tässäkin. Ja moraali. Harjoitetaanko nykyisin, kun ehkäisyä on niin, että valinnanvaikeus on konsteissa, seksiä vain ja ainoastaan siittämistarkoituksessa? Miten se on mahdollista? Asenteet kuin 1500 luvulla, vaikka keinoja "jokaiselle jotakin" tyyliin...
IDIOOTTI
tää ei liity asiaan oiken pakko vaan kommentoida tota monen lapsen hankkimista.saatoin ymmärtää toki väärinkin,mutta mun mielestä vain yhden lapsen hankkiminen on väärin lasta kohtaa.he usein kärsivät taas liiasta huomiosta ja joitain hemmotellaan ja he eivät opi jakamaan.sekä heidän niskään lastataan kaikki vanhempien toiveet..
mutta olet oikeassa että kun on neljä lasta(itse nelilapsisesta perheestä) jää tosi niukalle huomiolle ja siitä kärsii myös mutta huom! minun äiti oli yksinhuoltaja. eli jos on molemmat vanhemmat niin neljäkin lasta voi olla ihan sopiva.sisarukset ovat rikkaus ja korvaamattomia,jokaisella olis hyvä olla ainakin yksi sisarus jonka kanssa kasvaa:)