näyttää herättävän keskustelua tuo purkkarin pohjan muoto. Joskus noin vuosi sitten englantilainen venelehti esitti varsin kriittisiä mittaustuloksia aiheella tasapohja vastaan vanhan mallinen vee-pohjamuoto nykyveneitten muuttunut painojakauma suhteessa 60-80- luvun veneisiin. Tulos näin lyhyesti referoituna oli, että kelin kovetessa nykypurret käyttäytyvät "villisti", eli esim. broachaavat tavalla, joka ei ole mitenkään hallittavissa, siis vaarallisesti. Tämä johtuu pohjan muodon ja liian ylhäällä olevan painopisteen yhteisvaikutuksesta. Lehdessä esitettiin kysymys/väittämä, että purjeveneessä tärkeintä on: kohtuullisen suuri, mutta samalla suojainen avotila (siinä vietetään suurin osa veneessä käytetystä ajasta), sisätilat tilavuudeltaan sellaiset, että merenkäynnissä saa aina tuettua itsensä, ei liikaa tilaa sivusuunnassa, jotta ei lentelisi merenkäynnissä pitkin seiniä, sisärakenteiden painopiste alhaalla, joka vaikuttaa suoraan veneen vakavuuteen. Uusissa veneissä suunnittelu lähtee pääsääntöisesti siitä ajatuksesta, että veneessä ollaan paljon satamissa, laajat, väljät sisätilat, sisustuselementtien painopiste reilusti vesilinjan yläpuolella (tätä kritisoitiin eniten.. ja miksi esim. venelehti ei testeissä kiinnitä tähän juurikaan huomiota, se on mitattava asia?)... Artikkelin pointti siis oli se, kuinka veneet käyttäytyvät kovassa merenkäynnissä,
tasapohja vs vee...
aslfj
51011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perinteisesti merikelpoinen runkomuoto on symmetrinen. Kapea keulasta, kuin myös perästä. Jos perä on erityisen kantava ja stabiilisuus nojaa pääosin muotoon, niin eipä sillä ole ainakaan mukava kovassa kelissä ajella. Nykyveneiden tasapohjisuus johtuu siitä, että mitä matalampi runko on sitä nopeampia ovat. Lisäksi eväaloja voidaan pienentää tehollisen laipan ollessa litteällä pinnalla pyöreäpintaista parempi. Ihan turhaa perheveneluokissa! Äärimmäisen epämukavaa kryssiä kahdeksanpallin tuulessa. Kyllä rytisee.
Taas tuli nähtyä: vanhan skandin merikelpoisuus on kovalla kelillä omaa luokkaa..
Voin vahvistaa tuon mitä ketjun alussa sanottiin broachaamisesta. Ei leveäperäisiin raasereihin suotta tehdä tuplaperäsimiä. Selvähän on, että leveän perän kallistuessa, mitä väistämättä tapahtuu kovassa allokossa, ainoastaan keskilinjalla olevan peräsimen kärki on vedessä - jos sekään -ja silloin sopiva puuska kääntää venettä, kun tämä vielä yhdistyy kapeaan ja syvään köliin sekä kevyeen uppoumaan. Pitkä kölihän ei ole oikaisuvoiman eikä sortuman kannalta yhtä tehokas - tarvitaan paljon isompi, mutta antaa aallokossa suuntavakavuutta)
Em syystä leveäperäistä/leveää runkoa pitäisi purjehtia pystymmässä kuin perinteistä. Tällöin kovalla tuulella ja aallokolla vastaiseen mentäessä joudutaan purjealaa pienentämään niin paljon, että voimaa puskea aallokkoa vastaan ei ole riittävästi vaan vene pysähtyy osuessaan aaltoon. Aallon mennessä veneen ali vauhtinsa menettäneen veneen keula putoaa aaltojen väliin ja pläjäys sekä täräys on mahtava. Tätähän yritetään ehkeistä keulan kiilamisella muodolla, seurauksella, että kapea keula ei ole kovin kantava ja sillä taas on omat vaikutuksensa.
On päivän selvää, että moinen meno rasittaa venettä sekä miehistöä. Kyllähän esim jollilla purjehditaan reivaamatta, mutta ne myös kaatuilevat kovassa kelissä. Kevytveneen vielä saa pystyyn, mutta entäpä leveärunkoisen uppoumaveneen?
Leveä runko/perä on ilman muuta avo- ja keveillä tuulilla nopeampi ja tilavampi sisältä, mutta siihen sen edut loppuvat. Jos etusijalla on veneen turvallisuus ja sopivuus myös merenkäyntiin sekä miehistön kannalta helpompi ja mukavampi matkanteko, vanhanmallinen runko on parempi vaijtoehto. Näitä ominaisuuksiahan perheveneissä on yleensä arvostettu.
Leveäperäinen runko ei ole myöskään mikään uusi keksintö. Purjehdittiinhan jenkeissä jo vuosisadan alkupuolella kilpaa ns. sand-jollain? veneillä, jotka runkomuodoltaan olivat lähes samankaltaisia nykyisten raasereiden kanssa. Veneissä oli hirmuinen purjeala ja pohjalla hiekkasäkkejä painolastina, jota siirreltiin laidalta toiselle suurilukuisen miehestin voimin, joka myös toimi painolastina. Ajatusta on jalostettu joissain nykyveneissä käyttämällä vesitankkeja hiekan sijasta. Ajatuksena on pienempi uppouma ja nopeampi vene.
Valitettavasti nopeus ja käyttövarmuus sekä turvallisuus ovat vähän keskenään ristiriidassa olevia ominaisuuksia. Vene onkin aina kompromissi haluttujen ominaisuuksien suhteen.
"Valitettavasti nopeus ja käyttövarmuus sekä turvallisuus ovat vähän keskenään ristiriidassa olevia ominaisuuksia."
Paitsi kunnolla tehdyssä monirungossa.
On nopea ja turvallinen. Ei broutsaa, eikä uppoa missään oloissa tai tilanteissa. Kun köliveneestä yritetään väkisin tehdä edes suunnilleen yhtä nopeaa, tulee siitä vääjäämättä vaarallinen, kuten Vo70-luokasta nähtiin, vaikka nopeudet jäi siltikin monirungoista jälkeen ja paljon.
"Vene onkin aina kompromissi haluttujen ominaisuuksien suhteen."
Totta puhut, onhan hankintahintakin eräs ominaisuus.
paitsi satamassa ja telakoitaessa. Vaikka unohdettaisiin hintakin, en ole saanut multihullu-ajatustaa läpi sen paremmin perhe-kuin kaveripiirissä.