mikä mul on :/
Tähän asti olen ajatellut, että sairastaisin bulimiaa. Mutta tuossa kun lueskelin taudin kuvaa en oikein tunnistanut itseäni sieltä! Mutta anoreksiaakaan tämä ei ole! Ehkä olenkin terve;)
Tosiaan tätä painajaista on kestänyt melkein 6vuotta. Alkoi 19-vuotiaana laihdutuskuurin yhteydessä. Aloin ajoittain oksentamaan, jos olin syönyt jotain mitä en itselleni luvannut! Välttämättä en ollut ahminut mitään, vaan syönyt ihan normaalisti ruokaa tai jotain makeita herkkuja.
Ensimmäisten kuukausien aikana oksentaminen oli harvinaista, mutta lisääntyi ajanmyötä. Jossain vaiheessa tapani alkoi muuttua. Kun koin vastoin käymisiä ja "elämä potki päähän", saatoin käydä vartavasten ostamassa jotain hyvää ja syödä ja oksentaa. Sillointällöin saatoin syödä ihan mitä vain...ei ollut väliä oliko se hyvää vaiko ei.
Tuollaisia tilanteita saattaa olla vieläkin, mutta vain harvoin. Ehkä kerran parissa kuukaudessa (maks).
Tilanne on kuitenkin nykyisin lähinnä sellainen että saatan oksentaa, vaikka olisin syönyt vain yhden leivän koko päivän aikana. Oksentamisen jälkeen saatan syödä uuden leivän ja taas yrjöämään... sitten taas skarppaan ja olen syömättä. Nautin syömättömyydestä. Paasto päivät eivät ole harvinaisia! Tunnen olevani hyvä jos en syö!
Yksin syönnit on syntiä. Sen jälkeen aina oksennan, mutta jos aterioiden yhdessä esim. poikaystäväni kanssa en oksenna, enkä tunne edes kauheaa syyllisyyttä. Tosin oksentamiseen ei silloin olisi edes mahdollisuutta.
Aina liikuntaa harrastaneena ihmisenä liikunnasta on tullut viimevuosien aikana lähes pakonomaista, tosin nautin siittä ihan mielettömästi, mutta ilman sitä ahdistun. 15tuntia todellista hikirääkkiä viikossa ei ole edes outoa :).
En ole kuitenkaan laiha, ehkä normaali, mutta en omissa silmissäni. Haluaisin laihtua, mutta en laihdu...
Mikäs mä olen? :)
Tähän asti olen ajatellut, että sairastaisin bulimiaa. Mutta tuossa kun lueskelin taudin kuvaa en oikein tunnistanut itseäni sieltä! Mutta anoreksiaakaan tämä ei ole! Ehkä olenkin terve;)
Tosiaan tätä painajaista on kestänyt melkein 6vuotta. Alkoi 19-vuotiaana laihdutuskuurin yhteydessä. Aloin ajoittain oksentamaan, jos olin syönyt jotain mitä en itselleni luvannut! Välttämättä en ollut ahminut mitään, vaan syönyt ihan normaalisti ruokaa tai jotain makeita herkkuja.
Ensimmäisten kuukausien aikana oksentaminen oli harvinaista, mutta lisääntyi ajanmyötä. Jossain vaiheessa tapani alkoi muuttua. Kun koin vastoin käymisiä ja "elämä potki päähän", saatoin käydä vartavasten ostamassa jotain hyvää ja syödä ja oksentaa. Sillointällöin saatoin syödä ihan mitä vain...ei ollut väliä oliko se hyvää vaiko ei.
Tuollaisia tilanteita saattaa olla vieläkin, mutta vain harvoin. Ehkä kerran parissa kuukaudessa (maks).
Tilanne on kuitenkin nykyisin lähinnä sellainen että saatan oksentaa, vaikka olisin syönyt vain yhden leivän koko päivän aikana. Oksentamisen jälkeen saatan syödä uuden leivän ja taas yrjöämään... sitten taas skarppaan ja olen syömättä. Nautin syömättömyydestä. Paasto päivät eivät ole harvinaisia! Tunnen olevani hyvä jos en syö!
Yksin syönnit on syntiä. Sen jälkeen aina oksennan, mutta jos aterioiden yhdessä esim. poikaystäväni kanssa en oksenna, enkä tunne edes kauheaa syyllisyyttä. Tosin oksentamiseen ei silloin olisi edes mahdollisuutta.
Aina liikuntaa harrastaneena ihmisenä liikunnasta on tullut viimevuosien aikana lähes pakonomaista, tosin nautin siittä ihan mielettömästi, mutta ilman sitä ahdistun. 15tuntia todellista hikirääkkiä viikossa ei ole edes outoa :).
En ole kuitenkaan laiha, ehkä normaali, mutta en omissa silmissäni. Haluaisin laihtua, mutta en laihdu...
Mikäs mä olen? :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
bulimikko. :)