Asumme vanhalla tilalla, jossa vanhin päärakennus jo purettu pois. Meillä on useampi koira, osa ulkona yötkin. Viimeisten vuosien aikana on tapahtunut sellaisia asioita että en oikein tiedä miten pitäisi suhtautua. Pelottaakin.
v.2004 Yläkerran huoneessa leijui tumma hahmo. Luulin että se oli unta.
Hieman sen jälkeen: Eräs hyvin vahtitaipuinen koiramme yritti läpi ulko-oven sisälle, tuijotti silmät palaen sisälle, repi ja raapi ovea, huusi kuin hullu, murisi ja oli aivan raivon vallassa. Ihan kuin joku tai jokin ois tullut luvatta sisälle. Rauhoittui vasta kun pääsi sisälle kierrokselle ja tutki paikat. Muut koirat säesti ulkoa.
v.2007 Olen monta kertaa havahtunut puheensorinaan. Siis sellaiseen tilanteeseen, jossa voisi kuvitella että olisi viereisessä huoneessa eikä kuule sanoja, mutta kuulee puhujien äänen sävyn. Sitä on kestänyt muutamista kymmenistä sekunneista pariin minuttiin ja aina olen luullut että tv on ollut päällä. Viime yönä mies nukkui, tv oli varmasti kiinni (tarkistin) mutta ääniä kuului ja siihen havahtuivat koiratkin jotka kaikki alkoivat ulvoa aivan mielettömästi. Minä makasin hiljaa liikkumatta sängyssäni, eikä koirat voineet liikehdintään reagoida.
Itkuhälytin on ollut usein yläkerran makuuhuoneessa ja siitä on kuulunut askelien kaltaisia ääniä. Olen pistänyt aina vanhojen paikkojen "Nitinän" piikkiin. Ääniä ei kuulu alakerrasta, jos itkuhälytin on alakertaan kytketty.
Vauvaikäinen poikamme tuijotti seinää kohti ja hymyili sellaista "terve, kiva nähdä" hymyä naama naurussa. Ihan kuin olisi seurustellut jonkun kanssa, joka oli selkäni takana. Siellä ei ollut mitään muuta kuin pelkkä tyhjä seinä. Ei kissaa, koiraa lähellä tms. Ihan tyhjä valkoinen tausta ja toinen hymyää aivan kuin siinä olisi joku ihminen jolle nauraa.
NÄMÄ alkaa pelottaa. Ensin olin varma että olen vain ylirasittunut ja kuulen omiani, mutta nyt en ole enää siitä niin varma. Kaipa tästä täytyy päätohtorille kohta mennä koko porukan kanssa.
v.2004 Yläkerran huoneessa leijui tumma hahmo. Luulin että se oli unta.
Hieman sen jälkeen: Eräs hyvin vahtitaipuinen koiramme yritti läpi ulko-oven sisälle, tuijotti silmät palaen sisälle, repi ja raapi ovea, huusi kuin hullu, murisi ja oli aivan raivon vallassa. Ihan kuin joku tai jokin ois tullut luvatta sisälle. Rauhoittui vasta kun pääsi sisälle kierrokselle ja tutki paikat. Muut koirat säesti ulkoa.
v.2007 Olen monta kertaa havahtunut puheensorinaan. Siis sellaiseen tilanteeseen, jossa voisi kuvitella että olisi viereisessä huoneessa eikä kuule sanoja, mutta kuulee puhujien äänen sävyn. Sitä on kestänyt muutamista kymmenistä sekunneista pariin minuttiin ja aina olen luullut että tv on ollut päällä. Viime yönä mies nukkui, tv oli varmasti kiinni (tarkistin) mutta ääniä kuului ja siihen havahtuivat koiratkin jotka kaikki alkoivat ulvoa aivan mielettömästi. Minä makasin hiljaa liikkumatta sängyssäni, eikä koirat voineet liikehdintään reagoida.
Itkuhälytin on ollut usein yläkerran makuuhuoneessa ja siitä on kuulunut askelien kaltaisia ääniä. Olen pistänyt aina vanhojen paikkojen "Nitinän" piikkiin. Ääniä ei kuulu alakerrasta, jos itkuhälytin on alakertaan kytketty.
Vauvaikäinen poikamme tuijotti seinää kohti ja hymyili sellaista "terve, kiva nähdä" hymyä naama naurussa. Ihan kuin olisi seurustellut jonkun kanssa, joka oli selkäni takana. Siellä ei ollut mitään muuta kuin pelkkä tyhjä seinä. Ei kissaa, koiraa lähellä tms. Ihan tyhjä valkoinen tausta ja toinen hymyää aivan kuin siinä olisi joku ihminen jolle nauraa.
NÄMÄ alkaa pelottaa. Ensin olin varma että olen vain ylirasittunut ja kuulen omiani, mutta nyt en ole enää siitä niin varma. Kaipa tästä täytyy päätohtorille kohta mennä koko porukan kanssa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse olen kokenut koirani kanssa myös tuollaista, koira reagoi ääniin niin että se todisti etten kuullut vain omiani.
Et sä kuvittele. Etkä ole sairas. Ehkä kannattas ottaa yhteyttä meedioon, oikeaan sellaiseen ja pyytää sitä käymään? Valitettavasti nämät asiat vain Suomessa laitetaan ns. huu-haaksi. Mä kiatoin telkasta sen Lomakuumetta ohjelman ja kiinnostuin siinä olleesta Britti kummituksen metsästäjistä sen verran, että etin sen Chillinghamin linnan johon se perhe majoittui. Linna oli 1200-luvulta ja kuulemma tunnetuin kummituslinna siellä. Myös siellä isäntäväki ja vieraat kuulevat keskusteluja kirjastosta jne. Lady Mary Berkley kulkee käytävillä, kuoli 1800-luvulla.Kuuluisin on ns. murheenpoika, jonka itku kuului yöllä ja joka ilmestyi sinisessä puvussa ns. vaaleanpunaisessa huoneessa,1920-luvulla kyseisen´huoneen seinä purettiin ja sieltä löytyi kammio sisällään n. 10v pojan luut ja jäännöksiä sinisestä vaatteesta, rinnallaan aikuisen miehen luuranko. Luut siirrettiin kirkkomaahan ja itku loppui, mutta edelleen kyseisen huoneen seinässä on nähty sinisiä välähdyksiä yöllä, seinässä ei kuulemma ole sähkölaitteita. Tuli tämä tarina mieleen vaan, kun kerroit kuulleesi puhetta. Muualla nämät asiat otetaan asiallisesti. Itse Britanniassa asuneena satuin olemana työssä maan kolmanneksi vanhimmassa pubissa Ye Old Ostrich Inn. ON listattu 20 kummitus pubin joukkoon sijalle 16 ja löytyy siis netistä. Iältään pub on 900´ vuotta. En itse voi sanoa koskaan nähneeni siellä mitään, joskin tunsin joskus ikään kuin silmät selässäni kulkiessani kerroksissa. Oli ollut majatalo aikoinaan. Mutta en voi väittää, etteivät työkaverini, jotka olivat
NÄHNEET ns. Thomas Colen haamun tms eivät olisi nähneet sitä. Thomas Cole eli 1400-luvulla ja oli viimeinen majatalonisäntä Jarmanin murhaamista asukkaista.Kaikkiaan väitetään ukon surmanneen 60 urhia ja ryöstäneen siellä, tällaiset teot jättävät heijastuksia tai rauhattomia henkiä. Tuossa talossasi on myös pitkä historia ja siellä on tapahtunut varmasti kaikenlaista. Sinun täytyy vain oppia perheinesi elämään niiden rinnalla, mutta ota ihmeessä yhteyttä selvännäkijään t. meedioon.
Kiitti asiallisista kommenteista. En tiedä onko tänne tilalle kuollut vanha pari joskus, mutta ne äänet ovat vanhemman miehen ja naisen kuuloisia. Sen tiedän että monta sukupolvea on täällä asunut.
Enkelikokemuksia on kahdella ihmisellä täällä asuneella (eivät sukua keskenään), niistä olen kuullut. Mutta nämä minun kokemukset eivät nyt ihan enkeleiltä vaikuta.
Olen miettinyt että onkohan mulla päässä vikaa, ja sen piikkiin pistäisinkin JOS koirat eivät reagoisi. Mä kerroin yhelle sukulaiselle (tyhmä, ois pitäny olla hiljaa vaan), joka käski ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan. =o/
Milläs minä koirat saan reagoimaan sillain kuin ne reagoivat? Tai vauvan? Vienkö ne mukanani sinne päätohtorille? ;)
Meillä on myös ollut selittämättömiä sähköilmiöitä muutamia kertoja tällä viikolla. Aina pamahtanut sulake oudosti keittiöstä, pari kolme kertaa ja aikaisemmin muutamia kertoja aina silloin tällöin ja yleensä just silleen muutamana päivänä peräjälkeen ja sitten taas ollut rauhallista. Ylikuormitustila ei oikein mahdollinen.
Samaten on kännykkä sammunut kesken puhelun kaksi kertaa ilman varoitusta tyhjästä akusta, nekin juuri tismalleen samassa kohdassa keittiössä.
Että tiedä sitten näistä... Mä en haluis mitään hullunleimaa jos ei päässä oo vikaa (no ei sen iso vika tarvi olla joka päähän mahtuu eikä sitä itte ees huomais?), lääkkeitä en viittis alkaa syötteleen koko porukalle vauva mukaan lukien.
Joten parempi kai vaan pysyä hiljaa asiasta?
Kaikki haluaa vaan konkreettisia todisteita, eivätkä usko edes sitten. Mitä ne sellaiset todisteet ovat, jos kauheat koiran tekemät jäljet ovessa eivät riitä tai itkuhälyttimen valopalkin liikkeet? (Ei ole lähellä kenelläkään toisella tässä lähellä itkuhälytintä monien kilsojen päässä varmaan ehkä voi olla) Lähin naapuri n. 500m päässä.
Meillä on siis todella tervepäisiä, kivoja koiria ja niiden äkilliset reagoinnit on joskus ihan outoja. Reagoivat samalla lailla kuin jokin uppo-outo ja uhkaava ihminen tulisi, mutta ketään ei näy. Näitä juttuja oli pari vuotta sitten useampiakin, mieskin ihmetteli silloin asiaa mutta ei sitä sen kummemmin sitten jäänyt pohtimaan.
ilmiöille:) jos aaveet eivät ole mitään uhkaavaa aiheuttaneet voit hyvin ajatella että ne on ystävällisiä:) ja ehkä joku on vaan niin kiintynyt paikkaan että ei halua lähteä pois:) ja ihan tavallisia ihmisiä he ovat omalla tasollaan:) eli ns *toisella tasolla* "taivaassa kuoltuaan".. (vaikea selittää :)
Joo, ei tosiaan mitaan psykiatreja eika laakkeita! Se on huono homma ja viimeinen tikki!
Itselle erilaiset sahkohairiot/ilmiot ovat "jokapaivaista kauraa". Joskus niiden aiheuttaja on "ulkopuolinen", joskus oma sahkomagneettinen kenttani aiheuttaa ne.
Yksi syy kuvailemiisi ilmioihin on nimittain myos OMA sahkomagneettinen kenttasi, joka saattaa olla keskimaaraista voimakkaampi, kuten minulla. (meedio-tyyppisilla/henkisesti herkilla ihmisilla on usein "sahkomanipulaatiotaitoja")
No ei tartte menna kallonkutistajalle...itsella ainakin tuo on jokapaivaista. Tavallaan asiaan on "tottunut", tavallaan ei...
Koska eivathan tapahtumat ja puhe jne. mitaan ennakoitavia ilmioita ole - siis etta joka paiva on niidenkin suhteen erilainen.
Niin etta mitenpa tuollaiseen nyt tavallaan voisi "tottua"...
käyttää jotain meedioita. Lopettakaa jo kakarat se pelleily ja uskokaa, että meediot ovat huijareita ja kaikki perustuu vain kyselyihin ja arvailuihin. KUKAAN EI VOI keskustella kuolleiden kanssa.
Toisaalta jos on nuorena tullut paljon katsottua kauhuleffoja niin sieltähän niitä vinkkejä saa. Laittakaa seuraavaksi vaikka valkosipulia roikkumaan katosta niin kummitukset häviävät tai leikkikää vaikka ouija-pöydällä.
Olisi jo korkein aika lopettaa nämä todella lapselliset ohjeistukset meedioiden ja muiden huijarien käyttämisestä. Jos lapsella todella on joku hätä niin lääkäri auttaa asiassa. Ei joku rahanahne puoskari. Enemmän haittaa siinä lapselle tekee kun alkaa uskomaan kaikkea mitä huuhaata neuvotaan.
Menee totaalisesti hermot näiden naurettavien "kummitustietäjien" "faktojen" kanssa.
Juu juu siellä talossahan liikkuu sellainen päätön hevonen, joka hirnuu keskiyöllä ja vie pienet lapset mukanaan.
Herätkää jo ja palatkaa todellisuuteen!
Taidetaan kääntää ne kummitukset teille kylään, että saat todellisia kokemuksia itse. Ettei sitten tarvitse kuvitella.
No mina en kylla ollut mitaan meediota "buukkaamassa" sinne taloon.
Mutta sen tiedan, etta psyykelaakkeista ei seuraa kuin pahaa.
meitä tällaisia saman asian kokijoita on aika paljon vaikkei niistä puhutakaan...joten usko
Et sinä psykiatriaa välttämättä tarvitse. Tiedän itse että henkimaailma on olemassa (olen uskovainen - hui, nyt saan tietysti palstalaisten vihat päälleni :)) Kummituksista ei minulla ole kokemusta, ja minulla on niistä oma mielipiteeni, mutta se ei nyt kuulu tähän, jokainen tarkistakoon vaikka Raamatusta...
Oletko kokeillut pyytää pappia siunaamaan tilanne?
Itse olin kerran tällaisessa tilaisuudessa, joka oli järjestetty juuri kummittelun / selittämättömien ilmiöiden takia. Muistaakseni talon asukkaat kertoivat myöhemmin että ei ole sen jälkeen mitään tapahtunut :)
Minäkin olen nähnyt leijailevan tumman hahmon, kun heräsin kerran yöllä.. tosin pikemminkin hahmo oli musta pienehkö pilvi (n. puoli metriä halkaisijaltaan). Noitahan pyörii ja hyörii vähän kaikkialla, mutta yleensä juuri silloin kun on itse nukkumassa, eli kun on pimeää ja hiljaista. Jos et ole hahmoa nähnyt sittemmin niin se oli todennäköisesti yksittäinen kertavierailija kuten minulla.
Mitä sitten noihin ääniin tulee, itsekin olen ääniä kuullut, joista olen tietänyt etteivät ne 'oikeasti' kuulu mistään, mutta näissä tapauksissa olen ollut meditatiivisessa tilassa. Että jos olet herännyt tai ollut hyvin lähellä nukahtamista, olet voinnut kuulla kyseiset äänet joko ikäänkun unimaailmasta (alitajunnan kautta), tai sitten fyysisen maailman ulkopuolelta. Mutta jos ihan itkuhälytin on reagoinut näihin, niin voisi tosiaan kuvitella että jonkin sortin kummitus teillä on siellä.
Näihin on omat poppakonstinsa kuinka 'kutsumattomia vieraita' saa häädeltyä (tosin heidän mielestään te olette tod näk niitä kutsumattomia vieraita..). Yleisesti ottaen valo ja meteli estävät ilmentymien tapahtumisen, mikä nyt ei oikein ole ratkaisu yöllisiin ongelmiin, mutta ajattenpahan mainita jos päivälläkin sattuu tapahtumaan jotain, niin poppi soimaan. Mieluiten (yli)pirteä sellainen, lastenlaulut karkoittaa aikuiset sekä kummajaiset tehokkaasti paikalta.
Suola imee negatiivistä energiaa ja heikentää myöskin öttimönkiäisten mahdollisuuksia saapua paikalle. Ripoteltuna esimerkiksi huoneiden seunustoja pitkin suolan pitäisi estää negatiivisten energioiden saapumista huoneeseen. Tosin ennen tätä olisi hyvä siunata huone, ettei sulje mitään valmiiksi huoneessa olevaa rinkulan sisään. Ihan omin sanoin veistelty runo, Jumalan nimeen tahi mihinkä nyt uskotkaan on riittävä kun se on tarkoituksella lausuttu. Isä-meidän posotettuna ilman ajatusta ei käsittääkseni ole kovin tehokas.
Myöskin valkosipuli on korkean värähtelyn aineksia, en nyt tiedä tarvitseeko sillä karkoittaa vieraita pois ripustelemalla sitä ympäri taloa, mutta jos häiriöistä on haittaa niin valkosipulin haju voi auttaa asiassa kanssa. Vaikka jollain skeptikolla tuntui hyvin hauskaa olevankin valkosipulin suhteen täällä, he ymmärtävät sitten kun itse kokevat ja se siitä.
Joku ehdotti että pappi kävisi siunaamassa asunnon, ei sekään huono idea mielestäni ole, vaikken mikään uskovainen olekaan. Siunauksissa on voimaa, joskus pelkkä siunaus voi riittää tähän, mutta jos kirkko kieltää näiden asioiden olemassaolon (kuten suomessa taitaa kaikki kirkot tehdä), niin epäilen että papin siunauskaan ei välttämättä riitä.
Ja lopuksi vielä ajattelin mainita, että jos tuntuu ettei nämä asiat häiritse kovin paljoa, tai että niitä tapahtuu hyvin harvoin ja tuntuu että pystytte elämään noiden sorinoiden kanssa ilman että siitä on suurempia vaikeuksia, niin ei turhaan kannata härkkiä kummittelijoita. Kyllähän ne sitkeällä häätämisellä varmaan pois lähtee, jotkut ehkä ihan kerta heitolla, mutta joskus olen kuullut myös että alkuun häätöyritykset ovat nostaneet kummajaiset pieneen vastarintaan. Eli häiriköinti on hetkellisesti pahentunut.
Keinojahan on toki vaikka mitä, ja minkänlaisiin tilanteisiin. Jos tuntuu että aiheesta haluat tietää lisää niin nettihän on varmaan pullollaan tietoa, tosin sieltä löytynee aika paljon väärääkin tietoa. Kirjana suosittelen aiheesta Robert Brucen Practical Psychic Self-Defense -nimistä kirjaa jos englanninkielen taito riittää.
Toivottavasti tästä edes hieman apua.
Voimia jatkoon!
Jos vauvasi nauraa, niin tuskin henget ovat pahantahtoisia. Toisaalta jos Sinua häiritsee nämä jutut, niin kokeilehan ripustaa seinille jotakin pyhäinkuvia (ikonit) ja esim. joku suurempi risti lapsen makuuhuoneeseen vaikka sängyn yläpuolelle. Em. toimenpiteet ovat psyykkisesti rauhoittavia, olivat äänet sitten todellisia tai ei. Koska tilanne vaivaa Sinua, suosittelen että kokeilet vaikka niitä ristejä. Et ainakaan menetä mitään ja todennäköisesti saat rauhan. Alkaako vauvasi itkeä, kun askeleet kuuluvat?
Käske miestäsi kuuntelemaan vauvan itkuhälytintä seuraavan kerran, kun kuulet askelia. Kysy häneltä, mitä hän asioista ajattelee. Teidän kannattaa keskustella, se helpottaa aina. Miehesi uskoo Sinua helpommin, jos itsekin kuulee.