Elokuun kuutamossa
tuhlaamme toisiimme illan.
Seikkailemme ahnaasti,
intohimoisemmin kuin koskaan.
Veden syleilyssä
elämän kolhimat
rakkauden hoivaamat polot.
Unohdut timanteiksi kutsumiisi.
Tiedä
niiden hehku ei sinulle sammu,
ennen varteni murenemista
ikuisille niityille siirtymistä.
Tuudita armaani
syleile tämä kuulas
kokonainen elämän yö.
tuhlaamme toisiimme illan.
Seikkailemme ahnaasti,
intohimoisemmin kuin koskaan.
Veden syleilyssä
elämän kolhimat
rakkauden hoivaamat polot.
Unohdut timanteiksi kutsumiisi.
Tiedä
niiden hehku ei sinulle sammu,
ennen varteni murenemista
ikuisille niityille siirtymistä.
Tuudita armaani
syleile tämä kuulas
kokonainen elämän yö.
Vastaukset 20
Vanhimmat
I like it very mucho, graziaaas....
Peace and Love
kun olen niin äly heikko tuossa Lontoossa, niin
pakko sanoa ihan suomex, että olisiko tuota
paremmin sitten edes voinut ilmaista - liketystä,
kiitos.
Of corse Peace and Love Coppis :)
Mahtavaa,elämänmakuista runoilua..
Vahva fiilis tuli :)
elämänmakuista kylläkin.
Mietin, että mitä vastaan Sinulle kommenttiisi.
Hienoa ainakin, että sait tunnelmasta kiinni,
vaikka itse runon sydän ja sielu onkin syntynyt
ihan runomaailmassa, ei niinkään koettuna nyt.
Mutta totuushan on, että me kaikki elämme varmaan
runoissamme paljon elettyä, koettua ja uskoisin
myöskin siihen, että niissä on ainakin itselläni
lähes poikkeuksetta faktan ja fiktion
sekoitusta.
Kun kirjoitus on sielusn syvyydestä lähtöisin,
siihen varmaan tulee omia tuntoja väkisinkin mu-
kaan.
Kiitos palautteesta ja helteisen päivän jatkoja.
Runosi on hieno kuvaus vahvoista, kestävistä tunteista.
Usein runosi kertovat syvistä tunteista ja osaat kirjoittaa
sen niin kiehtovalla tavalla, joita luen mielelläni :)
Vahvoista tunteistahan runoni kyllä kertoo, olet
oikeassa. Kuten olen monasti sanonut, omia kaik-
kein syvimpiä sielun tuntemuksia on hyvinkin
helppoa pukea sanoiksi runossa, ja itse teen sen
useinmiten elämäntilanteissa, joissa käyn jonkin-
asteista taistoa jonkin asian kanssa, niin tässä-
kin runossani kävi.
Lämmin kiitos sanoistasi Eleanor, olen otettu.
elämän yö" kaunista tekstiä, koko runo henkii voimaa ja rakkautta, kiitos ihanasta lukunautinnosta!
" kuulas, kokonainen
elämäntäyteinen yö "
mutta miten se nyt sitten tuollaiseksi jäikin,
huomasin sen vasta myöhemmin.
Niinhän tuosta muutamat muutkin ovat sanoneet,
että voimakas tai jotain vastaavaa.
On aina mielenkiintoista odottaa, miten kukin lu-
kija kokee omat ajatukset, mutta nyt vaikuttaa
siltä, että melkoisen samoilla linjoilla ovat
kaikki kommentoijat olleet.
Kiitos kuuluu ehdottomasti aina kommentoijalle.
Se, että on saanut runon synnytettyä, on aina
tavallaan jonkinlainen keskeneräisen työn päätös,
ansaittu palkka, jos niin voisi sanoa.
Kaikki positiivinen palaute antaa halua ja uskal-
lusta synnyttää uutta.
Lämmin kiitos Liona aina yhtä lämpimästä palaut-
teestasi.
Kirjoittelen myöhemmin, kunhan tulee sopiva
hetki, vielä joitakin hoideltavia askareita.
Hitto ja mä ku etsin runoja jotka Rellutar on kirjottanu - ei ihme etten löytänyt :/
Milloinka mä opin???
Mutta runo - yes, mahtava!
On kuin aika olisi käymässä vähiin - suudelmat kuin kesäpäivän kuumin aurinko, ennen syksyn saapumista...
Vahva tunnelma joka vie mukanaan - voi että mä viidyn näissä sanoissasi ;D
Ihanaa iltaa timanttisilmälle ;D
kun lapsukaiset saapuivat, tuloseremoniat.
Dodii.
Jaa kuinka opit - hmmm. Noooo, jos oppisit vaik
muistamaan Reetun biisin " lindalinda " niin sen
perusteella saattasit oppia myös tämän forumin
lindan muistamaan ?
Oikeastaan tää runo sai tavallaan pian päättyvän
kesän jonkinlaisesta haikeudesta syntyvän tunnel-
man päässä aikaiseksi, ja siitä lähdin sitten
sitä punomaan kokoon.
Ihanaa, että se sai Sinut tuohon kuvattuun het-
keen - sehän on mitä parhain anti kirjoittajalle.
Kiitos Mys.
Timanttisilmät * räps *
runojasi luin,
sanojasi tunnustellen,
ajatuksiani miettien,
upeeta..
sivuilta tovin pois,
mukava tänne palata..
ystäviä tavata.
60 :)
Todella, ihana kuulla Sinustakin.
Olen joitain postejakin laittanut, ja ihmetellyt
kun ei mitään kuulu.
Mutta kommentointiisi.
Kesä kallistuu loppua kohti, elokuun kuutamo -
onhan siinä ainakin runoon aineksia, jos vaikka
ei elettyä olekkaan.
Runoissa on helppo purkaa ajatuksia, toiveita
ja koettua elämää.
Huomasin, että Sinultakin on runo, pitääpä poi-
keta kurkkaamaan.
Lämmin kiitos kommentista, ja tervetuloa takaisin
palstalle - eläkä pidä nuin pitkiä taukoja :)
Syksy, varjot ja mystinen pahuus vaeltaa
tummin hiuksin, ystävällisyys viittanaan.
Syksy punatuin huulin ripsiensä takaa
kuin saalista etsivät peto. Varjoja.
Kuinka elää mies syksyn maaperässä ja
värien airuessa, tuoksuissa ja puiden
lehtien pudotessa harteille kuin harkitut
ilkeydet ihon lävitse sielun kosteaan.
Miten kohdata Naisen poskien puna ja
hymy huulilla,, säilyttää miehen rauhallisuus
ja suopua intohimoon, koota hetkessä itsensä ja
sitten Rakastella kuusta aurinkoon herhiläisenä.
Niin, miehen koko vimmalla ja kiimalla. Antautua
Naiselle ja ojentaa hänelle huippu toisensa jälkeen.
Ylittää oma kykynsä Rakastella yhä uudestaan,
väsymättä, Nainen kupeita kolhien, kannustaen..
kannustaen yhä uljaampaan raviin...voi miestä, joka ei jaksa...
http://www.youtube.com/watch?v=51aP7GFlY1A&feature=related
Kiitos Runostasi.
Toisinaan elämä kolhii ja
pahuus silittää kovin
sieluin.
Lämpimässä silmässä pedon
katse.
Mutta aina, kuitenkin, kohtaa
jalka pitävän maan, käsi kylmän
jälkeen kuumempaa.
Sydän viiman jälkeen tyvenen.
Elämä voittaa...kun siihen uskoo.
Ja Rakastaminen.
Rakkausrunosi oli jälleen tuore
ja herkän, vakaan, naisenkäden
jälki.
Tekstisi oli vakuuttavaa, mutta samalla
inhimillistä, herkkää, kiihkeääkin.
Kaikki hyvä Runon ainekset alusta
loppuun.
Erittäin hyvä Runo ja nautinto lukea,
sekä kokea.
Kovasti mukavaa syksyn kuulasta
päivää ja hyvää oloa Sinulle.
säkenöinti ja intohimo soljuu runosi jokaisessa säkeessä,
niin nautinnollista sanojen hyväilyä silmille, sielulle ja
sydämelle. Mies, Suomalainen mies kun ei kuulemma puhu
eikä pussaa - hah, huihai sellaisille väitteille. Jos tämä Sinun
runosi ei puhu rakkautta ja intohimoa, niin ei sitten mikään.
Kyllä tuollaisen tekstin takana asuva mies ei ainakaan ole tuon
sananparren veroinen, ei voi olla !
Sitä nautintoa jonka mies ja nainen voivat tuntea ja kokea
parhaimmillaan, sukeltaa toinen toistensa tunnevirtaan ja
pitäytyä siinä. Sen kaiken runosi puhuu.
ajattele
kuinka hyhmäiseksi syksyisen veden ohimo muuttuu
kuinka se hiljenee
jähmettyy ja lopulta pukeutuu läpinäkyvään peitteeseen
me katselemme vain Luojan töitä
ja silti
sen kaiken myötä elämme kuin uutta kevättä
kevättä ja rakkauden orasaikaa
Tuhat kiitosta nautinnollisesta runostasi viisseiska.
Oman runoni joku oli kaivellut eilen arkistosta ja minun
puolestani se olisi saanut siellä ollakin. Mutta tietenkin
otan ilolla vastaan näinkin myöhään saatuja palautteita.
Iloa päivääsi ystäväni, olet Runoilija suurella ärrällä !
Eräs naiskirjoittaja tällä palstalla ilmaisi kyllä hyvin nöryyttävällä tavalla, mitä mieltä
Nainen on Rakkausrunoin itsensä ja tunteensa ilmaisevasta miehestä. Hän oli tavattoman
eri mieltä kanssasi.
Kiitos Sanoistasi Sinulle, kannustus tuntuu aina hyvältä.
Nöyryytys..se pitää elää lävitse ja kasvaa siitä.
http://www.youtube.com/watch?v=Cco_IlYuqN0&feature=related
miksi me olemme rakentuneet niin erilaisista osista
ja miksi meidän ajatusmaailmamme/inhimillisyytemme
tulee ulos niin eri tavoin ?
Kysymyksiä, joihin me tavalliset tallaajat emme osaa
vastata. Silti pitäydyn mielipiteessäni Sinusta runojen
kirjoittajana ja ihmisenä. En voi missään tapauksessa kuitenkaan
kääntää ystävälleni selkää. En sittenkään, että Sinä olet
kokenut hänen kauttaan nöyryytystä. Hän ei varmasti sitä
tarkoittanut sellaiseksi, kiire on joskus ihmiselämässä aika
hallitsevana ja se on toisaalta myös aika armoton. Hän kuitenkin
huomioi Sinut ja kiitti. Toisaalta et siis voi häntä tuomitakaan,
vaikka koit asian eri näkövinkkelistä.
Enkä halua jatkaa tästä asiasta julkista keskustelua, koska
runot on pääasia täällä. Voimme kukin selvitellä monin eri
tavoin asioita, kuin kaiken kansan silmien edessä. Niin pitää
toimia - täällä.
Älä myrkytä sieluasi äläkä sydäntäsi. Anna armon käydä oikeudessa,
Hänkin on vain inhimillinen ihminen niin kuin Sinäkin.
Kiitos pikkumiehen mahtavasta linkistä ja sen myötä,
kaikesta huolimatta iloa päivääsi !
Poikkesi jotenkin sinun aiemmistasi, näkökulman muutos ainakin on erona. Toki sama kerronnallinen kauneus säilyy, kuten runoissasi yleensä. Kunhan taas tarkkailen.:)
Ps. Tykkäsin!!
tämä yli 2 vuotta vanha runoni poikkeaa todella paljon
nykyisiini verratessa. Tänään minulta ei kyllä enää syntyisi
vastaavaa, mutta siihenkin asiaan on omat syynsä ja kiemu-
ransa ja joita en julkaise tässä.
En väitäkään, ettenkö silloin ollut omiini tyytyväinen - olin,
vielä nytkin sen voin sanoa. Mutta tuo tyyli ei vaan
yksinkertaisesti istu minuun enää.
Sinua kiitän ystäväni ja annan erityisen suuren arvon
mielipiteillesi, koska ne on aina sellaisia, että näkee palautteen
antajan perehtyneen tekstiin/sen sisältöön.
Ja niin, hehkuva muuten taitaa ollakin varsin oiva sana kuvaamaan
runon sisältöä :O
Kuutamoyössä.
Ja sinä siellä tähtivyössä.
Sirpillä istumassa.
Runoa rustaamassa.
Pergamentille.
Siihen koukeroiselle käärölle.
Josta me sen joskus luemme.
Ja nautimme.
Tunteiden yöhön saavumme.
Käsi kädessä.
Sylikkäin.
Niin minä sen näin.
Kiitos Runottarelle Lindalindalle (äiteelle) :) aina vain paranee
saanen tallentaa tuon Sinun tekstisi blogiini,
se on niin kaunis, runollinen palaute josta
olen hyvin mielissäni.
( tallennan kuitenkin, en usko suutahtamiseesi )
Sydämellinen kiitos, vaikka olisihan tämä iankaikkisen vanha
runo voinut jo pölyyntyä arkistossa.