Kaverisuhteet kärsii raittiudesta. Kun enne dokailtiin kavereitten kanssa ja puhuttiin henkeviä, niin nykyään raittiina ei huvita hengailal kavereitten kanssa. Alkoholi autto vapautumaan ja pysty puhumaan vaikka mitä sylki suuhun toi, mutta raittiina on hyvä jos kehtaa ovesta ulos mennä. Prkl. Oon nyt kolmatta viikkoa jo raittiina ja tää tuntuu aika ikävältä=(
Tylsää ilman viinaa
Oolofi
5661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka käyn AA.ssa, niin en silti usko pysyväni raittiina. Oon kuitenkin vasta 24 ja ajatus siitä ettei enää ikinä sais juoda kunnon hyvää olutta on jotain ihan tautista. Ehkä en juo kolmeen vuoteen, kun koulu alkaa tuossa maanantaina, mutta sen jälkeen varmaan ratkee. Ellei sitten oo jo kerennyt raitis elämä alkaa maistua tosi hyvälle siihen mennessä.
Ja nyt taas raitis elämä tuntuu hyvältä:)
Jokin harrastus juopottelun tilalle, mulla niitä on paljon :)
Helppohan se on sanoa ihmisten, joilla on sosiaalisuutta raittinakin! Itse olen tavattoman ujo, sulkeutunut ja hiljainen raittiina, vaimon kanssa kaksistaan kaikki vapaa-ajat aa-palavereja lukuunottamatta. Okei, on vaimo toki mukava ja rakas ihminen, vaan kun ei kavereita ole ja harrastukset rajoittuu lenkkeilyyyn ja lukemiseen, niin alkaa sitä miehen pää pakahtua. Ja en selvinpäin osaa edes vaimon kanssa kovin syvällisiä keskustella, kertoa tuntojani jne. Vain hiprakassa se onnistuu. Siksi olen tuomittu välistä retkahdusreissulle pväksi/illaksi kapakkaan ja kiskomaan kaljaa/viinaa ja turisemaan muiden uusien ihmisten kanssa -filosofisiakin juttuja. Sen oikein tuntee miten raittiusjakson aikana alkaa pikku hiljaa tympäisemään ja pakahtumaan kun ei osaa asioista jutella. Tämän takia en kyllä terapiaankaan mene, enkä puoliväkisin kummia aa.sta hanki, ei vaan sovi mun pirtaan. Olen siis luopio aa-lainen mutta en välitä tiukkapipoisten vanhojen aa-laisten toruista. Oma on elämäni, ja sen elän miten parhaiten jaksan ja pystyn. Kun en parempaan pysty (lue: koko loppuelämä pvä kerrallaan tyynenä ja tasapainoisena raittiina) niin en voi mitään.
on lohdullinen tapa olla raittiina. Mie olin sen ja AA.n avulla 9kk ja sit en enää halunnu olla raitis. En kauheesti hillunu juoma-aikanakaan kapakoissa mut joskus nyt ku "taas" oon raittiina päivä kerrallaan tekis mieli Baariin. Ongelma on vaan se ettei miulla ole siellä kavereita, en haluu juoda so. mitä hittoo mie siel sit tekisin.Nyt nyffään kotona töitten jälkee illat ja v-loput ku ukko istuu linnas rattejaan. Hoh hoijaa...silti en halua juoda TÄNÄÄN...