Elämä on pelkkää PAKKOA!

Elämä on pelkkää pakotusta pakottamisen perään, hetkenkään rauhaa ei saa työltä tai koululta! Toisessa näistä on oltava jotta on hyväksyttävä yhteiskunnan kansalainen. Minä en käy töissä enkä kouluissa ja juuri siksi olen syrjäytynyt yhteiskunnasta. Ei ole tyttöystävää eikä kavereita.

Minulla on 3 vuotta vanhempi veli. Hän on tällä hetkellä 26v, minä olen 23v. Olen aina kulkenut veljeni jalanjäljissä. Kun hän meni tarhaan niin minä menin perässä samaan tarhaan kun aika koitti. Hän meni esikouluun, minä perässä. Veli meni ala-asteelle, minä perässä. Sitten hän meni yläasteelle, minä myöhemmin aivan samalle yläasteelle, sain jopa saman luokan valvojan kuin isoveljeni! Kun minä suoritin yläastetta niin veljeni oli ammattikoulussa.

Ja yhden asian olen huomannut, veljeni on aina ollut onneton, ja niin olin minäkin. Lapsuus kului koulussa opiskellessa turhuuksia. Nuorena kun ei osaa ajatella itse niin sitä vaan kulkee sen mukana minne muut käskee ja pakottaa. Mutta yläasteen jälkeen aloin miettimään omin aivoin ja sanoin että STOP! nyt loppu tämä pakotus meininki!

Yläasteen jälkeen heittäydyin "makuuasentoon" enkä siitä ole noussut. En ole mennyt minnekään yläasteen jälkeen, en ole käynyt kouluissa tai töissä. Veljeni taas on tehnyt töitä siitä lähtien kun pääsi ammattikoulusta. Ja arvatkaas mitä? Minä olen onnellinen, veljeni ei. Veljeni soittelee päivittäin minulle ja purkaa sydäntään ja huoliaan kun työ on kamalaa ja laskut painaa päälle ja blah blah.... Veljeni on myös naimisissa ja on lapsia, minä taas en ole ikinä edes seurustellut tai harrastanut seksiä! Veljeni murisee siitäkin kun vaimon kanssa pää halkeaa ja lapset niskuroi.

Itse tietty haluaisin seurustella mutta koska olen valinnut tällaisen elämäntyylin niin ei tyttöjä kiinnosta kaltaiseni "vätys" ja "luuseri", uskokaa pois. Jos ei ole rahaa ja uraa niin ei tyttöjäkään saa, kertoo jotakin tytöistä muutes...

Veljeni menee joka aamu töihin ja tulee illalla väsyneenä kotiin, ehtii tehdä kodin velvoitteet ja sitten nukkumaan kunnes kaikki alkaa taas alusta seuraavana päivänä. Itse taas teen joka päivä mitä ikinä haluankin! Nautin elämästä vaikka köyhä olenkin. Veljelläni on rahaa ja omaisuutta, hienoja tavaroita talo täynnä. Mutta arvatkaapas kuinka usein hän ehtii/jaksaa käyttää näitä ostamiaan juttuja? Hänellä on mm. hieno pyörä kaikkineen hienouksineen mutta ei ole edes ehtinyt sillä ajaa. Omistaa valtavan telkkarin mutta ei ehdi katsoa sitä. Omistaa veneen mutta ei kertaakaan ehtinyt sitä käyttää kesällä. Lista jatkuu loputtomiin....

Minä taas? En omista oikeastaan mitään "hienoa", telkkarini on vanha, ei mikään litteä lcd hd kuvineen. En omista pyörää, en autoa, en venettä.... Olenkin keskittynyt itseni kehittämiseen, se kun on ilmaista ja hyödyllistä. Esim. kuntoilen joka päivä, sixpack on ja lihasta löytyy. Harjoittelen myös piirtämistä, maalaamista, laulamista, kieliä jne jne.... Paljon harrastuksia kyllä löytyy. Mut kuitenkin...

Olen lopen kyllästynyt tämän sairaaseen suoritus yhteiskuntaan missä vain omaisuus on tärkeintä ja vain ihminen joka omistaa jotakin on arvokas. Työkkärikin uhkailee ja pelottelee vaikka millä, rappaan joka kuukausi siellä pelle keskuksessa ja kieltäydyn kaikesta mitä tarjotaan. Tädit ei siellä hyvää tykkää ja pitävät saarnoja minulle miksi minun pitäisi suostua töihin, mutta en ikinä tietenkään suostu.

Työkkäri lähetti minut jopa psykologille! Olen joutunut alkamaan käymään mielenterveystoimistossa vain siksi että en suostu töihin. Siellä sitten aina jutellaan ja vatvotaan mikä trauma minulla on kun en mene töihin ja blah blah. Ei minulle mitään traumaa ole, "ongelma" on siinä että minä AJATTELEN ja näen että nykyisessä suoritus/pakotus systeemissä on vikaa!

Niin, ja sanon YLPEÄNÄ että käytän sossua ja viilaan kaiken ilmaisen rahan itselleni mitä tästä paskasta yhteiskunnasta ja maasta vain irtoaa! En sen takia että tarvitsisin rahaa vaan koska pystyn siihen. Tämä maa ei ole mitään muuta kuin pakottanut, kiristänyt ja uhkaillut minua koko elämäni joten olen melkeinpä sen velkaa että en tee mitään tämän maan hyväksi.

Suurin osa teistä lukijoista menee varmaan tämän klassisen "syntymä>koulu>työ>kuolema -kaavan" mukaan mutta onko täällä muita jotka ovat kyllästyneet tähän jatkuvan pakottamisen ja suorittamisen maahan?
Ilmianna
Jaa

40 Vastausta



Täällä on tämmönen 16v poika ja olen joka asiassa kanssas samaa mieltä. Oon ihan vitun kyllästynyt tähän paskaan. Tosin, on pakko opiskella ja käydä työssä jos haluan saada noita hienoja tavaroita. Niitä kyllä ehtii lomilla käyttää ja jos osaa elää oikein voi työstäkin nauttia, hanki sellainen työ josta nautit. Sekin on pakko sanoa että ne jotka ovat ns pummeja eli elävät sossun rahoilla, ei hyvä sekään. sossu apu on sitä varten jos joutuu työttömäksi ja ei itse pysty itseään elättämään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
9 VASTAUSTA:
"hanki sellainen työ josta nautit."

Olen kuullut tuon monta kertaa että "mene työhön josta nautit", mutta vitsi on siinä että kun mkään työ ei kiinnosta. Työkkärissä olen kuullut tuosta ja kaikki mol.fi/avo sivut käyty joka ammatista läpi EIKÄ MIKÄÄN KIINNOSTA.

Ok, minä tykkään piirtää, joten miksi en mene johonkin graafiseen alaan? Siksi koska en edes siinä ammatissa saa tehdä mitä MINÄ haluan. Ei kyseisessä ammatissa piirrellä mitä itse haluaa vaan pitää piirtää mitä muut haluavat, ja se ei käy minulle. Pitäisi piirrellä ikävystyttäviä mainoksia jne jne siinä alassa...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pakotetaan! kirjoitti:
"hanki sellainen työ josta nautit."

Olen kuullut tuon monta kertaa että "mene työhön josta nautit", mutta vitsi on siinä että kun mkään työ ei kiinnosta. Työkkärissä olen kuullut tuosta ja kaikki mol.fi/avo sivut käyty joka ammatista läpi EIKÄ MIKÄÄN KIINNOSTA.

Ok, minä tykkään piirtää, joten miksi en mene johonkin graafiseen alaan? Siksi koska en edes siinä ammatissa saa tehdä mitä MINÄ haluan. Ei kyseisessä ammatissa piirrellä mitä itse haluaa vaan pitää piirtää mitä muut haluavat, ja se ei käy minulle. Pitäisi piirrellä ikävystyttäviä mainoksia jne jne siinä alassa...
Voi noi hellanduudelis sentään:" Ok, minä tykkään piirtää, joten miksi en mene johonkin graafiseen alaan? Siksi koska en edes siinä ammatissa saa tehdä mitä MINÄ haluan."

Elämä ei kuule aina voi olla pelkästään kivaa ja hauskaa. AINA ei myöskään voi tehdä sitä mitä just itse haluaa. Oletko kuullut koskaan kompromisseista? Graafisella alalla saa käyttää omaa luovuutta tietyissä puitteissa joka tapauksessa. Luulisi olevan mielenkiintoisempaa luoda jotain asiakkaan toiveiden mukaan ja saada tyydytystä siitä, että onnistuu tekemään luovasti sellaista mikä miellyttää myös muita. Olen itse muusikko eikä tämä ala kuule myöskään aina herkkua ole, mutta sitten kun tuntuu hyvältä niin sitä osaa myös arvostaa ihan eri tavalla. Luulisi ihmisellä olevan sen verran kunnianhimoa, että haluaisi edes itsensä elättää vaikka ei työstä pitäisikään... Mutta näköjään ei kaikilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elämän realiteetit kirjoitti:
Voi noi hellanduudelis sentään:" Ok, minä tykkään piirtää, joten miksi en mene johonkin graafiseen alaan? Siksi koska en edes siinä ammatissa saa tehdä mitä MINÄ haluan."

Elämä ei kuule aina voi olla pelkästään kivaa ja hauskaa. AINA ei myöskään voi tehdä sitä mitä just itse haluaa. Oletko kuullut koskaan kompromisseista? Graafisella alalla saa käyttää omaa luovuutta tietyissä puitteissa joka tapauksessa. Luulisi olevan mielenkiintoisempaa luoda jotain asiakkaan toiveiden mukaan ja saada tyydytystä siitä, että onnistuu tekemään luovasti sellaista mikä miellyttää myös muita. Olen itse muusikko eikä tämä ala kuule myöskään aina herkkua ole, mutta sitten kun tuntuu hyvältä niin sitä osaa myös arvostaa ihan eri tavalla. Luulisi ihmisellä olevan sen verran kunnianhimoa, että haluaisi edes itsensä elättää vaikka ei työstä pitäisikään... Mutta näköjään ei kaikilla.
"Elämä ei kuule aina voi olla pelkästään kivaa ja hauskaa. AINA ei myöskään voi tehdä sitä mitä just itse haluaa."

Tuossa olet niin väärässä. Elämässä ei tarvitse eikä ole pakko tehdä yhtään mitään mitä ei itse halua. Ja juuri siksi koska teen vain mitä minä haluan, olen onnellinen.

"Oletko kuullut koskaan kompromisseista?"

Olen, mutta miten se tähän liittyy? Se että minun pitää mukautua yhteiskunnan vaatimuksiin mutta yhteiskunnan ei tarvitse mukautua minun vaatimuksiin, ei ole kompromissi.

"Luulisi olevan mielenkiintoisempaa luoda jotain asiakkaan toiveiden mukaan ja saada tyydytystä siitä, että onnistuu tekemään luovasti sellaista mikä miellyttää myös muita."

Minä piirrän itselleni, en muille. Minulla ei ole tarvetta miellyttää muita ja saada siitä tyydytystä.

"Olen itse muusikko eikä tämä ala kuule myöskään aina herkkua ole, mutta sitten kun tuntuu hyvältä niin sitä osaa myös arvostaa ihan eri tavalla."

Niinä harvoina hetkinä kun sinusta "tuntuu hyvältä", niin tiedät miltä minusta tuntuu KOKOAJAN, joka päivä...

"Luulisi ihmisellä olevan sen verran kunnianhimoa, että haluaisi edes itsensä elättää vaikka ei työstä pitäisikään"

Sinä kutsut sitä "kunnianhimoksi", minä kutsun sitä "typeryydeksi".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pakotetaan! kirjoitti:
"Elämä ei kuule aina voi olla pelkästään kivaa ja hauskaa. AINA ei myöskään voi tehdä sitä mitä just itse haluaa."

Tuossa olet niin väärässä. Elämässä ei tarvitse eikä ole pakko tehdä yhtään mitään mitä ei itse halua. Ja juuri siksi koska teen vain mitä minä haluan, olen onnellinen.

"Oletko kuullut koskaan kompromisseista?"

Olen, mutta miten se tähän liittyy? Se että minun pitää mukautua yhteiskunnan vaatimuksiin mutta yhteiskunnan ei tarvitse mukautua minun vaatimuksiin, ei ole kompromissi.

"Luulisi olevan mielenkiintoisempaa luoda jotain asiakkaan toiveiden mukaan ja saada tyydytystä siitä, että onnistuu tekemään luovasti sellaista mikä miellyttää myös muita."

Minä piirrän itselleni, en muille. Minulla ei ole tarvetta miellyttää muita ja saada siitä tyydytystä.

"Olen itse muusikko eikä tämä ala kuule myöskään aina herkkua ole, mutta sitten kun tuntuu hyvältä niin sitä osaa myös arvostaa ihan eri tavalla."

Niinä harvoina hetkinä kun sinusta "tuntuu hyvältä", niin tiedät miltä minusta tuntuu KOKOAJAN, joka päivä...

"Luulisi ihmisellä olevan sen verran kunnianhimoa, että haluaisi edes itsensä elättää vaikka ei työstä pitäisikään"

Sinä kutsut sitä "kunnianhimoksi", minä kutsun sitä "typeryydeksi".
"Niinä harvoina hetkinä kun sinusta "tuntuu hyvältä", niin tiedät miltä minusta tuntuu KOKOAJAN, joka päivä... "

Etpä voi juuri noin sanoa, kun et ole lorvimisen lisäksi mitään muuta kokeillut. Mistäpä tiedät KUINKA fantastiset fiilikset muilla voikaan olla. Ja niin, elämässä ei ole pakko tehdä mitään, paitsi kuolla, mutta on hyvä hyväksyä, että elämä on joskus vaikeaa eikä aina helppoa. Sinuna häpeäsin, ettet edes yritä tienata rahojasi itse. Ja luulenpa valitettavasti, ettet koskaan tule mitään parisuhdetta saamaan. Noin uskomatonta oman navan ympärillä pyörimistä ei kestä yksikään nainen... Toki jos haluat olla koko elämäsi yksin niin sittenhän siinä ei ole mitään ongelmaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vastaan sulle kirjoitti:
"Niinä harvoina hetkinä kun sinusta "tuntuu hyvältä", niin tiedät miltä minusta tuntuu KOKOAJAN, joka päivä... "

Etpä voi juuri noin sanoa, kun et ole lorvimisen lisäksi mitään muuta kokeillut. Mistäpä tiedät KUINKA fantastiset fiilikset muilla voikaan olla. Ja niin, elämässä ei ole pakko tehdä mitään, paitsi kuolla, mutta on hyvä hyväksyä, että elämä on joskus vaikeaa eikä aina helppoa. Sinuna häpeäsin, ettet edes yritä tienata rahojasi itse. Ja luulenpa valitettavasti, ettet koskaan tule mitään parisuhdetta saamaan. Noin uskomatonta oman navan ympärillä pyörimistä ei kestä yksikään nainen... Toki jos haluat olla koko elämäsi yksin niin sittenhän siinä ei ole mitään ongelmaa.
En hyväksy että elämä on välillä vaikeaa eikä hauskaa, sen pitää aina olla helppoa ja hauskaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Numero 36 kirjoitti:
En hyväksy että elämä on välillä vaikeaa eikä hauskaa, sen pitää aina olla helppoa ja hauskaa.
Ei se mitään, kyllä elämä opettaa. Totta kai on hyvä jos elämä on pääsääntöisesti helppoa ja hauskaa, mutta ikäviä asioita tulee vaan elämässä vastaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vastaan sulle kirjoitti:
"Niinä harvoina hetkinä kun sinusta "tuntuu hyvältä", niin tiedät miltä minusta tuntuu KOKOAJAN, joka päivä... "

Etpä voi juuri noin sanoa, kun et ole lorvimisen lisäksi mitään muuta kokeillut. Mistäpä tiedät KUINKA fantastiset fiilikset muilla voikaan olla. Ja niin, elämässä ei ole pakko tehdä mitään, paitsi kuolla, mutta on hyvä hyväksyä, että elämä on joskus vaikeaa eikä aina helppoa. Sinuna häpeäsin, ettet edes yritä tienata rahojasi itse. Ja luulenpa valitettavasti, ettet koskaan tule mitään parisuhdetta saamaan. Noin uskomatonta oman navan ympärillä pyörimistä ei kestä yksikään nainen... Toki jos haluat olla koko elämäsi yksin niin sittenhän siinä ei ole mitään ongelmaa.
"Etpä voi juuri noin sanoa, kun et ole lorvimisen lisäksi mitään muuta kokeillut. Mistäpä tiedät KUINKA fantastiset fiilikset muilla voikaan olla."

Tiedätkös, tuo lause toimii myös toisinkin päin....

"mutta on hyvä hyväksyä, että elämä on joskus vaikeaa eikä aina helppoa."

No se on sinun mielipiteesi, eikä se tee siitä yhtään sen oikeampaa. Minä olen ollut aina onnellinen siitä lähtien kun aloin elämään itselleni enkä muille yläasteen jälkeen. Elämä voi olla helppoa AINA jos vain itse haluaa.

"Ja luulenpa valitettavasti, ettet koskaan tule mitään parisuhdetta saamaan. Noin uskomatonta oman navan ympärillä pyörimistä ei kestä yksikään nainen... "

Heh heh, taisi jollakin mennä hermot kun aletaan jo hyökkäilemään...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pakotetaan! kirjoitti:
"hanki sellainen työ josta nautit."

Olen kuullut tuon monta kertaa että "mene työhön josta nautit", mutta vitsi on siinä että kun mkään työ ei kiinnosta. Työkkärissä olen kuullut tuosta ja kaikki mol.fi/avo sivut käyty joka ammatista läpi EIKÄ MIKÄÄN KIINNOSTA.

Ok, minä tykkään piirtää, joten miksi en mene johonkin graafiseen alaan? Siksi koska en edes siinä ammatissa saa tehdä mitä MINÄ haluan. Ei kyseisessä ammatissa piirrellä mitä itse haluaa vaan pitää piirtää mitä muut haluavat, ja se ei käy minulle. Pitäisi piirrellä ikävystyttäviä mainoksia jne jne siinä alassa...
Alat piirtelemään sarjakuvia, jos kerran olet hyvä siinä.

Kehittelet jonkun idean millä elätät itsesi, tyyliin South Park tai sen kiroilevan siilin keksijä.

Tai alat kirjailijaksi/runoilijaksi.

Only the sky is the limit...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pakotetaan! kirjoitti:
"Elämä ei kuule aina voi olla pelkästään kivaa ja hauskaa. AINA ei myöskään voi tehdä sitä mitä just itse haluaa."

Tuossa olet niin väärässä. Elämässä ei tarvitse eikä ole pakko tehdä yhtään mitään mitä ei itse halua. Ja juuri siksi koska teen vain mitä minä haluan, olen onnellinen.

"Oletko kuullut koskaan kompromisseista?"

Olen, mutta miten se tähän liittyy? Se että minun pitää mukautua yhteiskunnan vaatimuksiin mutta yhteiskunnan ei tarvitse mukautua minun vaatimuksiin, ei ole kompromissi.

"Luulisi olevan mielenkiintoisempaa luoda jotain asiakkaan toiveiden mukaan ja saada tyydytystä siitä, että onnistuu tekemään luovasti sellaista mikä miellyttää myös muita."

Minä piirrän itselleni, en muille. Minulla ei ole tarvetta miellyttää muita ja saada siitä tyydytystä.

"Olen itse muusikko eikä tämä ala kuule myöskään aina herkkua ole, mutta sitten kun tuntuu hyvältä niin sitä osaa myös arvostaa ihan eri tavalla."

Niinä harvoina hetkinä kun sinusta "tuntuu hyvältä", niin tiedät miltä minusta tuntuu KOKOAJAN, joka päivä...

"Luulisi ihmisellä olevan sen verran kunnianhimoa, että haluaisi edes itsensä elättää vaikka ei työstä pitäisikään"

Sinä kutsut sitä "kunnianhimoksi", minä kutsun sitä "typeryydeksi".
Kuulostaa narsistilta. Surutta hyväksi käyttää muita ja elää muiden selkänahasta, koska omasta mielestä oman onnen tavoittelun vuoksi on siihen oikeutettu. Ja että koko yhteiskunnan pitäisi mukautua sinun vaatimuksiisi.. Oma napa, häikäilemättömästi. Ja jos joku nainen ei moisen itsekkyyden omaavaa miestä halua puolisokseen niin silloinkin vika on naisessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tää elämä on aika turhaa. Ensin kouluun, siellä nyt raadan. Miuta ei kiinnosta mennä lukioon, kaverit on ny siellä, ne valittaa kun on raskasta ymymymym. sieltä päästyään he jatkavat opiskelua jonnekkin, että saisivat ammatin, raatavat ammatissaan saadakseen rahaa ja omaisuutta. Mie taas laiskana ihmisenä menen amikseen, linjasta ei ole tietoa, kun mikkää ei kiinnosta. Amiksen jäläkeen töihi. Siellä raadan iha turhaa ja odotan että kuolen.

Mutta voisithan sä jotain ihan pientä ja heleppoa työtä tehä, ku ei miuta ainakaan kiinnosta mies jota mie jou'un yksin elättämään ja kaikki tekemisemme riippuisi miun varoista. Eli edes vähän omaa rahhaa (ihan vaikka osapäivä työ) siulle niin eiköhän tyttöi kiinnosta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
"miuta ainakaan kiinnosta mies jota mie jou'un yksin elättämään ja kaikki tekemisemme riippuisi miun varoista."

Työ ei myöskään siksi kiinnosta kun en arvosta rahaa lainkaan. Ainoa asia mihin on PAKKO olla rahaa on ruoka, muuten en tarvitse. En ostele itselleni mitään, kaikki harrastukseni ovat ilmaisia, joten en ymmärrä miten oikeastaan voisin olla työssä käyvän naisen lompakolle haitaksi? Ruoka rahankin saan muualta kuin naisen lompakosta joten en aiheuttaisi yhtään lisäkustannuksia naiselle. Käyttäköön koko palkkansa vaan itseensä jos haluaa, ja jos työltään ehtii...

Naisethan ovat eläneet jo aikoja niin että mies käy töissä ja nainen on kotona elätettävänä. Miksei se voisi toimia toisinpäin? Ovatko naiset itsekkäämpiä kun heitä saa elättää mutta he eivät suostu elättämään muita? Minä ryhtyisin mielelläni koti-isäksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
miehän voin jäädä auton alle ja kuolla tai liukastua suihkussa niin mitä ideaa on tuhlata elämää johonkin koulussa tai työssä raatamiseen?
rahaa tulee vaikkei kävisikään töissä. suomi on sellainen maa että kaikista pidetään niin hyvää huolta. voin tappaa 10000 ihmistä moottorisahalla (tai en ehkä ihan niin paljon) mutta aikas paljon kumminkin, enkä mitenkään voi saada yli 12 vuotta vankeutta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tänään herätys kuudelta kouluun, ja vasta nyt pääsen istahtamaan! 8
tunnin koulupäivä ei riitä vaan pitää hoitaa siihen liittyviä asioita. Sen
jälkeen on niin väsynyt että kaupassa käynnit käy kunnon päälle ja siinä
pitää sitten valmistaa ruokakin. Mitä jos tässä olisi lapsiakin vielä?
Ja entä kun tulee töiden aika? Eläkkeeseen asti pitää raataa ja vielä
lomilla, jotka ovat paljon lyhyempiä kuin näin koulussa. Missä välissä
kerkiää pysähtymään ja nauttimaan elämästä? Vasta sitten kun on jo
toinen jalka haudassa!

Eikä puhettakaan siitä, että jo parin tunnin päästä pitää mennä nukkumaan
että huomenna taas jaksaa. Niin ja ihan kuin ei olis jo nyt aivan rätti..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ymmärrän täysin tilanteesi, sain kuunnella juuri noita asioita veljeltäni kun hän kävi koulua.

Tuli tässä mieleen että Oprahissakin kun he puhuivat yhdessä jaksossa eläkkeistä ja he hurrasivat pariskunnalle jonka eläke tulee olemaan 900 000$ kun he saavuttavat 70 vuoden iän.... Saanen kysyä mitä hittoa tuollaisella summalla tekee siinä iässä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olin lomalla onnellisempi kuin nyt koulun taas alettua. Koulua on ollut vain kaksi päivää ja tunnen nyt jo olevani uuden loman tarpeessa. Olen nyt siis lukion toisella.
Ilmianna
Jaa
Jos tässä yhteiskunnassa jokin vika on, niin se on se, että tuollaiset laiskat nyhveröt saa viettää rentoa elämää meidän muiden kustannuksella.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Lopettakaa tekin työnteko niin ei voida elää teidän kustannuksella.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Numero 36 kirjoitti:
Lopettakaa tekin työnteko niin ei voida elää teidän kustannuksella.
Siis mitä ihmettä teet kaikki päivät? kuntoilet ja piirrät? Eikö sulla oo mitään itsekunnioitusta? Meinaatko tosissaan elää sossun rahoilla? Säälittävää!

Mä tiedän yhden tapauksen, tällä hetkellä hän on 37v ja peruskoulun jälkeen hän oli pari viikkoa amiksessa ja sen jälkeen ei ole tehnyt päivääkään työtä tai käynyt koulua. Hän on aivan säälittävä lusmu! Elää jossain koivukylän slummissa ja päivät istuu tietokoneella.

Ei tämä elämä ole pelkkää suorittamista ja kilpailua. Älä tee tästä elämästä ittelles suorituskeskeistä.

On ihanaa asua rakkaan ihmisen kanssa yhdessä, se ei ole mitään pakkoa, ihanaa tulla töistä/koulusta kotiin ja viettää koti-iltaa yhdessä. Lomakaan ei tuntuisi miltään jos olisi aina lomaa. Kivaa kun palkka kolahtaa tilille voi lähteä vaikka hienoon ravintolaan tai shoppailemaan! Ihania elämän arkisia nautintoja.

Olen joskus ollut kotona noin puoli vuotta tekemättä oikein mitään järkevää ja meinasi pää hajota! Ihanaa kun on jotain säännöllistä, nyt kun koulussa taas oon. En ymmärrä miten jaksat olla tekemättä mitään?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
opiskelija... kirjoitti:
Siis mitä ihmettä teet kaikki päivät? kuntoilet ja piirrät? Eikö sulla oo mitään itsekunnioitusta? Meinaatko tosissaan elää sossun rahoilla? Säälittävää!

Mä tiedän yhden tapauksen, tällä hetkellä hän on 37v ja peruskoulun jälkeen hän oli pari viikkoa amiksessa ja sen jälkeen ei ole tehnyt päivääkään työtä tai käynyt koulua. Hän on aivan säälittävä lusmu! Elää jossain koivukylän slummissa ja päivät istuu tietokoneella.

Ei tämä elämä ole pelkkää suorittamista ja kilpailua. Älä tee tästä elämästä ittelles suorituskeskeistä.

On ihanaa asua rakkaan ihmisen kanssa yhdessä, se ei ole mitään pakkoa, ihanaa tulla töistä/koulusta kotiin ja viettää koti-iltaa yhdessä. Lomakaan ei tuntuisi miltään jos olisi aina lomaa. Kivaa kun palkka kolahtaa tilille voi lähteä vaikka hienoon ravintolaan tai shoppailemaan! Ihania elämän arkisia nautintoja.

Olen joskus ollut kotona noin puoli vuotta tekemättä oikein mitään järkevää ja meinasi pää hajota! Ihanaa kun on jotain säännöllistä, nyt kun koulussa taas oon. En ymmärrä miten jaksat olla tekemättä mitään?
Olen kanssasi samaa mieltä. Mielestäni elämässä ei ole mitään itua, jos on aina lomalla. On ihanaa kun pääsee koulusta kotiin ja on saanut läksyt tehtyä. Sen jälkeen voi tehdä mitä haluaa. Jutella perheen kanssa, viettää aikaa kavereiden kanssa,ym. Ja lomat, tuntuu ihanalta päästä lomalle pitkän arjen ja viimeisen koeviikon jälkeen, ja kun loma loppuu odottaa jo innolla uutta lukuvuotta. On se elämä niin ihanaa, kun on jotain mikä tekee siitä säännöllistä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mäyrä4 kirjoitti:
Olen kanssasi samaa mieltä. Mielestäni elämässä ei ole mitään itua, jos on aina lomalla. On ihanaa kun pääsee koulusta kotiin ja on saanut läksyt tehtyä. Sen jälkeen voi tehdä mitä haluaa. Jutella perheen kanssa, viettää aikaa kavereiden kanssa,ym. Ja lomat, tuntuu ihanalta päästä lomalle pitkän arjen ja viimeisen koeviikon jälkeen, ja kun loma loppuu odottaa jo innolla uutta lukuvuotta. On se elämä niin ihanaa, kun on jotain mikä tekee siitä säännöllistä.
Tosta teidän kahden puheista tuli se juttu mieleen ettei elämässä ole järkeä.
On lomalla koko ajan tai ei, niin ei ole järkeä.
Opiskelija sanoi että on ollut puol vuotta tekemättä mitään ja pää meinas hajota, no semmoista mulla on koko ajan loppuelämän, eikä ole eroa vaikka en tekis mitään tai menisin töihin, ei silti ole mitään järkeä.

Jos en tee mitään, pyörin vain kotona ja ihmettelen ettei tässä ole mitään järkeä.
Jos menen opiskelemaan tai töihin, niin rämppään niitten ja kodin välillä ja ihmettelen ettei tässä ole mitään järkeä.

Ja just siinä yksi syy miksen tee tai opiskele mitään, sitten kun kuolen niin olen opiskellut turhaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
opiskelija... kirjoitti:
Siis mitä ihmettä teet kaikki päivät? kuntoilet ja piirrät? Eikö sulla oo mitään itsekunnioitusta? Meinaatko tosissaan elää sossun rahoilla? Säälittävää!

Mä tiedän yhden tapauksen, tällä hetkellä hän on 37v ja peruskoulun jälkeen hän oli pari viikkoa amiksessa ja sen jälkeen ei ole tehnyt päivääkään työtä tai käynyt koulua. Hän on aivan säälittävä lusmu! Elää jossain koivukylän slummissa ja päivät istuu tietokoneella.

Ei tämä elämä ole pelkkää suorittamista ja kilpailua. Älä tee tästä elämästä ittelles suorituskeskeistä.

On ihanaa asua rakkaan ihmisen kanssa yhdessä, se ei ole mitään pakkoa, ihanaa tulla töistä/koulusta kotiin ja viettää koti-iltaa yhdessä. Lomakaan ei tuntuisi miltään jos olisi aina lomaa. Kivaa kun palkka kolahtaa tilille voi lähteä vaikka hienoon ravintolaan tai shoppailemaan! Ihania elämän arkisia nautintoja.

Olen joskus ollut kotona noin puoli vuotta tekemättä oikein mitään järkevää ja meinasi pää hajota! Ihanaa kun on jotain säännöllistä, nyt kun koulussa taas oon. En ymmärrä miten jaksat olla tekemättä mitään?
"Siis mitä ihmettä teet kaikki päivät? kuntoilet ja piirrät? Eikö sulla oo mitään itsekunnioitusta?"

Teen päivisin mitä haluan. Ja on itsekunnioitusta, miten niin? Luuletko että työnteko on itsekunnioituksen mitta? Harvalla ihmisellä on nykyään itsekunnioitusta, kaikki menevät selät kumarassa töihin ja tuhlaavat elämänsä. Sinä olet varmaan samanlainen otaksun?

"Meinaatko tosissaan elää sossun rahoilla? Säälittävää!"

Kyllä, aion elää. Mitäs säälittävää siinä on? Vai ajatteletko niin koska sinut on opetettu ajattelemaan että se on säälittävää?

"Mä tiedän yhden tapauksen, tällä hetkellä hän on 37v ja peruskoulun jälkeen hän oli pari viikkoa amiksessa ja sen jälkeen ei ole tehnyt päivääkään työtä tai käynyt koulua. Hän on aivan säälittävä lusmu! Elää jossain koivukylän slummissa ja päivät istuu tietokoneella."

Jos hän on tuon elämäntavan valinnut niin mikä sinä olet siinä viisastelemaan ja arvostelemaan? Mielestäni juuri kaltaisesi "by-the-book" tyypit ovat säälittäviä lusmuja. Jokainen ihminen saa tehdä mitä ITSE HALUAA. Jos haluaa olla päivät pitkät koneella, ok. Jos haluaa tuhlata elämänsä töissä lusmuillen, sekin on ok jos itse haluaa niin elämänsä tuhlata.

"En ymmärrä miten jaksat olla tekemättä mitään?"

En olekaan kotona "tekemättä mitään". Minä teen kotona kaikkea mitä minä haluan. Ja tekemistä on paljon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pakotetaan! kirjoitti:
"Siis mitä ihmettä teet kaikki päivät? kuntoilet ja piirrät? Eikö sulla oo mitään itsekunnioitusta?"

Teen päivisin mitä haluan. Ja on itsekunnioitusta, miten niin? Luuletko että työnteko on itsekunnioituksen mitta? Harvalla ihmisellä on nykyään itsekunnioitusta, kaikki menevät selät kumarassa töihin ja tuhlaavat elämänsä. Sinä olet varmaan samanlainen otaksun?

"Meinaatko tosissaan elää sossun rahoilla? Säälittävää!"

Kyllä, aion elää. Mitäs säälittävää siinä on? Vai ajatteletko niin koska sinut on opetettu ajattelemaan että se on säälittävää?

"Mä tiedän yhden tapauksen, tällä hetkellä hän on 37v ja peruskoulun jälkeen hän oli pari viikkoa amiksessa ja sen jälkeen ei ole tehnyt päivääkään työtä tai käynyt koulua. Hän on aivan säälittävä lusmu! Elää jossain koivukylän slummissa ja päivät istuu tietokoneella."

Jos hän on tuon elämäntavan valinnut niin mikä sinä olet siinä viisastelemaan ja arvostelemaan? Mielestäni juuri kaltaisesi "by-the-book" tyypit ovat säälittäviä lusmuja. Jokainen ihminen saa tehdä mitä ITSE HALUAA. Jos haluaa olla päivät pitkät koneella, ok. Jos haluaa tuhlata elämänsä töissä lusmuillen, sekin on ok jos itse haluaa niin elämänsä tuhlata.

"En ymmärrä miten jaksat olla tekemättä mitään?"

En olekaan kotona "tekemättä mitään". Minä teen kotona kaikkea mitä minä haluan. Ja tekemistä on paljon.
Teet päivisin mitä haluat? Siis mitä teet? et vieläkään vastannut.

Aiot elää sossun rahoilla, ja yhteiskunta on täys paska.

Tiedätkö että kuulostat lähinnä sellaiselta 15-vuotiaalta kapinalliselta :D
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
...on niillä muillakin, työssäkäyvillä.

No enivei, yhteiskunta siis pakotti sinua 16 vuotiaaksi asti, ja elätti.

Jotta pääset tasapainoon niin 16 x 2 = 32 vuotiaana olet kuitannut pakottamisen 100% (jos leiiki-ikä ennen esikouluakin lasketaan mukaan). Eikö sen jälkeen olisi taas ihan reilua että tekisit jotain yhteiskunnan hyväksi? Vaikka seuraavat 10 vuotta. Sitten voisit taas vetää lonkkaa 10 vuotta.

Meinaan jonkun täytyy aina tehdä työtä jotta sulle saadaan sossusta rahhoo. Äitisikin imetti sua vauvana. Onko tämä siis reilua niitä työtätekeviä kohtaan?

Maailmasta löytyy yhteiskuntia joissa määrittelemäsi elämäntapa on paljon kattavampi. Mikset siis muuta jonnekin ambomaalle Afrikkaan?
Siellä voit makoilla savimajassa eikä kukaan tule häiritsemään, ei edes se sossun sosiaalitantta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Saatana, menkää töihin ja tehkää sitä vaik vittu elämänne ajan, mutta ymmärrättekö jos rahaa ei olisi
maailma olisi parempi paikka.

Ja vielä niille jotka eivät halua töihin; Oletteko koskaan kuulleet sanaa VARASTAMINEN, siinä ei tartte itsekunnioitus laskee niinku sossul....Vastaus on simppeli....

Luonnon mukaan eliö ei voi palvella kuin itseää.
Eli missä vitun muurahais yhteis...,siis yhdyskunnas me elätään? (Ihminen muka viisain, sallikaa mun nauraa vaikka itse olenkin!!XD)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
En ajattele elämästä kuten sinä, mutta otan sellaisen asian nyt esille, mitä et välttämättä tiedä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä asiaa, että sä elät niillä rahoilla, mitä isoveljesi ja monet muut ovat maksaneet verottajalle? Tai oletko tullut ajatelleeksi sitä, että toiset saattavat tulla onnelliseksi siitä,että saavat tehdä työtä ja saavat vaimon. Minäkin 17-vuotias lukiolainen olen ihan tarpeeksi nähny sellaisia, jotka vaan makoilee ja saanut tarpeekseni. En ottaisi miehekseni sellaista, joka ei tee yhtään mitään. Isä riittää mulle siinä esimerkiksi. Ja en tykkää yhtään, kun meidän taloudessa mä ja äiti teemme kaiken ja isä vaan makaa sohvalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
oon mäyrän kanssa samaa mieltä.. Musta jokaisen tulisi tavalla tai toisella kantaa kortensa kekoon tässä yhteiskunnassa. Siis tarkotan hankkia ne omat rahansa..Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että jotkut vaan lorvailee kotona ja elelee sossun rahoilla!! Ei tommonen meininki monessakaan muussa maassa kävis ku Suomessa. Etkö oo tullu ajatelleeks, että olet (tai me kaikki täälllä asuvat) etuoikeutetussa asemassa kun oot ylipäätään saanu käydä maksuttoman koulun, oppinu lukemaan yms. muuta hyödyllistä??
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä asiaa, että sä elät niillä rahoilla, mitä isoveljesi ja monet muut ovat maksaneet verottajalle?"

Olen ajatellut. Mitä siitä?

"Tai oletko tullut ajatelleeksi sitä, että toiset saattavat tulla onnelliseksi siitä,että saavat tehdä työtä ja saavat vaimon."

No jos he haluavat tehdä töitä niin en minä estele, tehköön vaan töitä. Minä en pakota heitä mitenkään eikä minuakaan kyllä saisi pakottaa... Oletko tullut ajatelleeksi sitä että toiset saattavat tulla onnellisiksi siitä, että saavat olla kotonaan ja tehdä mitä haluavat ilman työtä elämässään, kuten minä?

"Minäkin 17-vuotias lukiolainen olen ihan tarpeeksi nähny sellaisia, jotka vaan makoilee ja saanut tarpeekseni. En ottaisi miehekseni sellaista, joka ei tee yhtään mitään."

No minä en "vaan makoile", minä teen harrasteita joita minä haluan. Ja mitä tarkoitat tuolla että "ei tee yhtään mitään"? Teenhän minä jotakin, joka päivä! Vai tarkoitatko nimenomaan töitä? Jos tarkoitat töitä niin säälin sinua ja pientä maailman kuvaasi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
magiso kirjoitti:
oon mäyrän kanssa samaa mieltä.. Musta jokaisen tulisi tavalla tai toisella kantaa kortensa kekoon tässä yhteiskunnassa. Siis tarkotan hankkia ne omat rahansa..Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että jotkut vaan lorvailee kotona ja elelee sossun rahoilla!! Ei tommonen meininki monessakaan muussa maassa kävis ku Suomessa. Etkö oo tullu ajatelleeks, että olet (tai me kaikki täälllä asuvat) etuoikeutetussa asemassa kun oot ylipäätään saanu käydä maksuttoman koulun, oppinu lukemaan yms. muuta hyödyllistä??
"Musta jokaisen tulisi tavalla tai toisella kantaa kortensa kekoon tässä yhteiskunnassa."

En edes halua kuulua tähän yhteiskuntaan. Tämän yhteiskunnan asenteet ovat sairaat enkä halua auttaa millään tavalla sitä.

"Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että jotkut vaan lorvailee kotona ja elelee sossun rahoilla!!"

Minusta tuntuu uskomattomalta että ihmiset ovat valmiita viettämään suurimman ja parhaimman osansa elämästään töissä.

"Ei tommonen meininki monessakaan muussa maassa kävis ku Suomessa."

No suomi onkin paska maa. Ja kyllä, tiedän että suomi kirjoitetaan isolla mutta tämä maa ei sitä isoa kirjainta ansaitse.

"Etkö oo tullu ajatelleeks, että olet (tai me kaikki täälllä asuvat) etuoikeutetussa asemassa kun oot ylipäätään saanu käydä maksuttoman koulun, oppinu lukemaan yms. muuta hyödyllistä??"

Entäs sitte? Pitäisikö minun nöyristellä nyt kun olen "etuoikeutetussa" asemassa (HAHAHA HAHAH HAHAH!!! mikä vitsi...)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pakotetaan! kirjoitti:
"Musta jokaisen tulisi tavalla tai toisella kantaa kortensa kekoon tässä yhteiskunnassa."

En edes halua kuulua tähän yhteiskuntaan. Tämän yhteiskunnan asenteet ovat sairaat enkä halua auttaa millään tavalla sitä.

"Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että jotkut vaan lorvailee kotona ja elelee sossun rahoilla!!"

Minusta tuntuu uskomattomalta että ihmiset ovat valmiita viettämään suurimman ja parhaimman osansa elämästään töissä.

"Ei tommonen meininki monessakaan muussa maassa kävis ku Suomessa."

No suomi onkin paska maa. Ja kyllä, tiedän että suomi kirjoitetaan isolla mutta tämä maa ei sitä isoa kirjainta ansaitse.

"Etkö oo tullu ajatelleeks, että olet (tai me kaikki täälllä asuvat) etuoikeutetussa asemassa kun oot ylipäätään saanu käydä maksuttoman koulun, oppinu lukemaan yms. muuta hyödyllistä??"

Entäs sitte? Pitäisikö minun nöyristellä nyt kun olen "etuoikeutetussa" asemassa (HAHAHA HAHAH HAHAH!!! mikä vitsi...)
Jos todella et halua kuulua tähän yhteiskuntaan, niin sitten sinun ei pitäisi elää sen tarjoamilla rahoilla vaan tulla toimeen ihan itse. Nyt napsit vaan karkit päältä ja väität, ettet halua kuulua yhteiskuntaan... hohhoijaa mitä lapsellista paskaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Niin, mitäs herra haluaa sit tehdä, jos et halua tehdä MITÄÄN???? Ja jos sinulle on ihan sama mitä muut elämällään tekee, niin mitä vittua sit kirjotit ton tänne?!?!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
....En jaksa enää valituksianne!Hyvä on sitten! Mennään opiskelemaan ja mennään töihin,jos se kerran lopettaa teikäläisten valituksen ja haukkumisen...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hmmm...On todellakin kumma juttu, että sinä veljeäsi kolme vuotta nuorempana menit hänen jälkeen esikouluun, siitä ala-asteelle ja yläasteelle. ;) Eikä kannata nyt jonkun saman luokanvalvojan vuoksi ihan liikaa samaistaa itseään veljeensä.

No joo, ei siinä mitään; voit ihan rauhassa leikitellä ajatuksella, että olisit veljesi kopio jos olisit töissä, opiskellut tai mitä nyt lieneekään. Mutta tuo pakko-juttu mua pikkasen ihmetyttää; Mikäs pakko sinulla nyt oli - saat olla työtön joten sait haluamasi. Joten miksi enää ruikuttaa. Vai onko kyse siitä, että sinulla pitäisi olla vapaus olla käymättä töissä, mutta silti saada palkkaa? Että yhteiskunnan pitäisi taata sinulle vielä lihavampi rahapussi ja kaikille muille myös sen nojalla, jos haluavat lähteä töistä ja tehdä mitä huvittaa? Kuka maksaa lystin? Vai onko se sitten muille pakko, heidän käytävä töissä, jotta sinä saat toteuttaa vapauttasi? Ei mene jakeluun :) Jokaisella on vapaus valita mihin pyrkii elämässään, haluaako millaisessa työssä/työttömyydessä elää, mutta myös itse panostettava haaveen toteutumiseksi.

Mutta luuseriksi en sinua näe, se ei ole työstä riippuvainen asia. Luuserin voi kyllä itsestään tehdä jos ei suostukaan tekojensa seuraamuksia kantamaan (enkä ota selkoa susta tässä kohtaa, koska tunnut yhtäältä valittavan mutta silti olevasi noissa veli-vertailuissasi tyytyväinen). Mutta toisaalta ymmärrän, että naisihminen, joka haaveilee ehkä jostain pysyvästä ja mahdollisesti perheestä (Kyllä, pienet lapset imee rahaa - eivätkä välitä pätkääkään suoritusyhteiskunnista) haluaa kumppanikseen henkilöä, joka on ottanut sen harrastelemisen pääasiakseen ja valmiiksi kieltäytyy mitenkään taloudellisesti panostamasta perheeseen. Niin surullista kuin se onkin, niin kyllä se katto pään päällä lämmittää ja on sen eteen valmis vähän jotain itsekin "suorittamaan" - kukaan ei ole velvollinen sitä puolestasi tekemään.

Mutta tärkeintä on, että olet tyytyväinen itse asioihisi ja hyväksyt ne uhraukset sen eteen etkä turhaan valita. Tota suoritusyhteiskunta-filosofiaa esiintyy tosi paljon ikäryhmässäsi enkä oikein ymmärrä mikä saa ihmisen (jos ei itse lopulta ole tyytyväinen) unohtamaan ihan sen ruohonjuuritason ja keskittyy mielummin "ylevään ajatteluun". Onko se joku sellanen juttu sitten, että kun aikuistutaan ja maailma avartuu, niin siihen luonnolliseen asiaan kuten "pakko" on vaikea suhtautua? Tottamaar sitä alkaa psykologeille lähetteitä tulemaan jos aletaan LIIKAA funteeraamaan noita pakkoyhteiskuntaa, nälänhätää ja maailmankaikkeuden suuruutta sen sijaan, että keskityttäisiin siihen omaan pesään terveessä mielessä edes hetkeksi.

Omasta mielestäni elämme mitä suurimmissa määrin VAPAASSA yhteiskunnassa. Meille on annettu isot mahdollisuukset, voidaan valita halutaanko kampaajiksi tai vaikka lääkäreiksi. Oppilaitoksilla/työpaikoilla on vapaus valita haluavatko ko. ihmisen töihin itselleen/opiskelemaan. Ihmisellä on jopa sellainen vapaus, että hän saa jäädä työttömäksi ja hän ei jää asunnottomaksi, saa terveydenhuoltoa ja äänestää vaikka vaaleissa (vapaushan sekin). Hän saa valita ostaako suomalaista vai ulkomaalaista omppua kaupasta tietenkin verraten myös siihen omaan panokseen (varallisuus), jolla annetaan vapaus saada leipää pöytään niille kaupan työntekijöille ja omppujen kasvattajille. KAIKKI linkittyy keskenään vapauteen, vastuuseen ja omaan panokseen. Jos olisi pelkkää vapautta, niin siitä seuraisi anarkia. Anarkiassa, ilman kattoa pään päällä ja Suomen talvessa ei ole hauska elää.

Ja viimeiseen kysymykseesi; kyllä kaltaisiasi löytyy ja paljon. :(
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Minuu ainakin ihmetyttää juuri se että ihmiset mielummin vain keskittyy ja elää omassa ympäristössään, eivätkä ajattele globaalisesti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Voisin kyllä tehdä töitä muutaman tunnin viikossa, mutta ketään ei kiinnosta palkata. Kaikki ura, perhe jne jutut ei kiinnosta ollenkaan.
Ilmianna
Jaa
Siis ihan oikeasti. Sinä kuulostat masentuneelta. Eikä ihme, jos ei ole kavereita eikä tekemistä.

Minun maailmani ei ole tuollainen kuin kuvailet. Opiskelen, innosta palaen, alaa jota rakastan. Koulun ohella käyn töissä, enkä vain rahan vuoksi - saan heittää aivot narikkaan hyvin teoreettisen koulupäivän jälkeen ja olla ystävällinen ihmisille. Ehdin riekkua kavereiden kanssa kaiken maailman pippaloissa (esim. tällä viikolla kolmet jo arkipäivinä, luulen että viikonloppuna täytyy nukkua). Näiden lisäksi harrastan tanssia ja tykkään käydä teatterissa, oopperassa ym. Kotona on kissa ja avomies, joiden kanssa olen sitten koti-illat. Samassa maailmassa kuitenkin elämme, miksi sinä koet sen niin eri tavalla?

Minustakin kuulostaa siltä, että sinulla on joku trauma. Kirjoitat paljon siistimpää kieltä kuin nettikeskustelijat yleensä, etkä vaikuta tyhmältä. Jos kerran älyät myös kehittää itseäsi, et ole edes saamaton. Mikä helvetti sitten mättää? Ihminen on luonnostaan kiinnostunut suurimmasta osasta asioita, miksi sinä olet niin hirvittävän vastentahtoinen opiskelua ja töitä kohtaan?

Kiinnostuin kirjoituksestasi, koska avomieheni tarina on hiukan samantapainen. Surkeasti menneen peruskoulun jälkeen hän makasi laakereillaan vuosia. Vanhemmat eivät patistelleet, koska eivät viitsineet, eikä perheessä todellakaan arvostettu koulutusta. Rahanhaku sossusta oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja kasvatus oli mitä oli. Tapasin miehen teininä, kun tuollaiset asiat eivät kiinnostaneet, mutta muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen toisen silkka laiskuus alkoi vituttaa. Minä puursin lukiossa kahdeksasta neljään ja läksyt päälle enkä saanut edes opintotukea, ja toinen lusmuili sossun rahoilla tekemättä oikeasti yhtään mitään. Nalkuttamalla sain miehen aikuiskoulutuskeskukseen, ja hyvin kävi: sadan kilometrin päivittäisestä koulumatkasta huolimatta hän kävi koulutuksen loppuun. Pari tenttiä on vielä suorittamatta, mutta mies menee toiselle linjalle maanantaina ja yrittää päästä uusimaan kokeita. Mutta kauhean vaikeaahan se on, kun peruskoulusta on niin kauan ja keskiarvo oli silloinkin kutosen luokkaa.

Kirjoituksesi innoittamana puhuin miehen kanssa menneisyydestä ja vastahakoisuudesta huolimatta sain mieleiseni vastauksen: hän on nyt onnellisempi, kun on jotain tulevaisuutta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
En ihmettele yhtään miehesi tarinaa. Olen itsekin ollut työttömänä tarpeeksi pitkään kyllästyäkseni siihen. Nyt olen töissä, päivät vain. 6,5h pitkiä. Sopii täydellisesti minulle. Rahaa tulee ja aikaa jää joka päivä sopivasti itselle.

Mutta ei onnellisuutta tule sinänsä työn tekemisestä. Itselläni sitä tuli työttömyyden aiheuttaman tyhjiön täyttämisestä. Mikäli alkup. kirjoittajalla on tarpeeksi kehittävää tekemistä joka päivä, niin ei hän töitä tarvi juuri mihinkään tässä yhteiskunnassa. Eletäänhän silloin toisten rahoilla (kela/sossu), mutta mielestäni tämä systeemi onkin typerä. Viisas on se, joka osaa käyttää ympäristöään parhaiten hyödykseen.

Se, että menee töihin, kouluun tai naimisiin siksi että muut niin haluavat, kertoo vain heikosta luonteesta. Tällainen ihminen jos joku joutaisi hoitoon. Kukaan ei elä toisen elämää toisen puolesta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Sinä kuulostat masentuneelta."

Siis mitä vittua? Ketjun aloittajan pointti oli nimenomaan siinä, että hän on nyt onnellinen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nimikötähänpitäätällätä kirjoitti:
"Sinä kuulostat masentuneelta."

Siis mitä vittua? Ketjun aloittajan pointti oli nimenomaan siinä, että hän on nyt onnellinen.
Jees, mutta sehän depressiossa vittumaisinta onkin, ettei sitä useinkaan itse tajua. Voihan olla, ja on todennäköistäkin, että aloittaja vain tykkää tuollaisesta elämästä ja on oikeasti onnellinen. Muistan kuitenkin elämästäni sellaisen jakson, kun tuntui juuri tuolta että kaikki on pakkoa ja mikään ei nappaa ja kyttä on natsipaska. Ja koska se päättyi huonosti, ajattelin että jos mun nettikirjoitukset saa edes yhden potentiaalisen masentuneen hankkimaan apua ennen kuin mitään ikävää tapahtuu on se sen arvoista.

Mutta paskat.
Olkoon sitten onnellinen.
Ja vahvaluontoinen kun ei tee niinkuin muut haluavat.
Minä lakkaan neuvomasta ihmisiä kun ei kysytä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
mutta, mä kunnioitan sun päätöstä, AJATELLA! mutta et ajattelekaan paljon omaa napaasi pidemmälle. Me muut maksetaan sun telkkaris ja safkas, me jotka ollaan käyty kouluja vielä peruskoulun jälkeenkin ja saatu ammatti ja töitä. mene nyt saatana töihin ja ala itse maksaa omasta elämästäs!!!
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Elämä on pelkkää PAKKOA!

Elämä on pelkkää pakotusta pakottamisen perään, hetkenkään rauhaa ei saa työltä tai koululta! Toisessa näistä on oltava jotta on hyväksyttävä yhteiskunnan kansalainen. Minä en käy töissä enkä kouluissa ja juuri siksi olen syrjäytynyt yhteiskunnasta. Ei ole tyttöystävää eikä kavereita.

Minulla on 3 vuotta vanhempi veli. Hän on tällä hetkellä 26v, minä olen 23v. Olen aina kulkenut veljeni jalanjäljissä. Kun hän meni tarhaan niin minä menin perässä samaan tarhaan kun aika koitti. Hän meni esikouluun, minä perässä. Veli meni ala-asteelle, minä perässä. Sitten hän meni yläasteelle, minä myöhemmin aivan samalle yläasteelle, sain jopa saman luokan valvojan kuin isoveljeni! Kun minä suoritin yläastetta niin veljeni oli ammattikoulussa.

Ja yhden asian olen huomannut, veljeni on aina ollut onneton, ja niin olin minäkin. Lapsuus kului koulussa opiskellessa turhuuksia. Nuorena kun ei osaa ajatella itse niin sitä vaan kulkee sen mukana minne muut käskee ja pakottaa. Mutta yläasteen jälkeen aloin miettimään omin aivoin ja sanoin että STOP! nyt loppu tämä pakotus meininki!

Yläasteen jälkeen heittäydyin "makuuasentoon" enkä siitä ole noussut. En ole mennyt minnekään yläasteen jälkeen, en ole käynyt kouluissa tai töissä. Veljeni taas on tehnyt töitä siitä lähtien kun pääsi ammattikoulusta. Ja arvatkaas mitä? Minä olen onnellinen, veljeni ei. Veljeni soittelee päivittäin minulle ja purkaa sydäntään ja huoliaan kun työ on kamalaa ja laskut painaa päälle ja blah blah.... Veljeni on myös naimisissa ja on lapsia, minä taas en ole ikinä edes seurustellut tai harrastanut seksiä! Veljeni murisee siitäkin kun vaimon kanssa pää halkeaa ja lapset niskuroi.

Itse tietty haluaisin seurustella mutta koska olen valinnut tällaisen elämäntyylin niin ei tyttöjä kiinnosta kaltaiseni "vätys" ja "luuseri", uskokaa pois. Jos ei ole rahaa ja uraa niin ei tyttöjäkään saa, kertoo jotakin tytöistä muutes...

Veljeni menee joka aamu töihin ja tulee illalla väsyneenä kotiin, ehtii tehdä kodin velvoitteet ja sitten nukkumaan kunnes kaikki alkaa taas alusta seuraavana päivänä. Itse taas teen joka päivä mitä ikinä haluankin! Nautin elämästä vaikka köyhä olenkin. Veljelläni on rahaa ja omaisuutta, hienoja tavaroita talo täynnä. Mutta arvatkaapas kuinka usein hän ehtii/jaksaa käyttää näitä ostamiaan juttuja? Hänellä on mm. hieno pyörä kaikkineen hienouksineen mutta ei ole edes ehtinyt sillä ajaa. Omistaa valtavan telkkarin mutta ei ehdi katsoa sitä. Omistaa veneen mutta ei kertaakaan ehtinyt sitä käyttää kesällä. Lista jatkuu loputtomiin....

Minä taas? En omista oikeastaan mitään "hienoa", telkkarini on vanha, ei mikään litteä lcd hd kuvineen. En omista pyörää, en autoa, en venettä.... Olenkin keskittynyt itseni kehittämiseen, se kun on ilmaista ja hyödyllistä. Esim. kuntoilen joka päivä, sixpack on ja lihasta löytyy. Harjoittelen myös piirtämistä, maalaamista, laulamista, kieliä jne jne.... Paljon harrastuksia kyllä löytyy. Mut kuitenkin...

Olen lopen kyllästynyt tämän sairaaseen suoritus yhteiskuntaan missä vain omaisuus on tärkeintä ja vain ihminen joka omistaa jotakin on arvokas. Työkkärikin uhkailee ja pelottelee vaikka millä, rappaan joka kuukausi siellä pelle keskuksessa ja kieltäydyn kaikesta mitä tarjotaan. Tädit ei siellä hyvää tykkää ja pitävät saarnoja minulle miksi minun pitäisi suostua töihin, mutta en ikinä tietenkään suostu.

Työkkäri lähetti minut jopa psykologille! Olen joutunut alkamaan käymään mielenterveystoimistossa vain siksi että en suostu töihin. Siellä sitten aina jutellaan ja vatvotaan mikä trauma minulla on kun en mene töihin ja blah blah. Ei minulle mitään traumaa ole, "ongelma" on siinä että minä AJATTELEN ja näen että nykyisessä suoritus/pakotus systeemissä on vikaa!

Niin, ja sanon YLPEÄNÄ että käytän sossua ja viilaan kaiken ilmaisen rahan itselleni mitä tästä paskasta yhteiskunnasta ja maasta vain irtoaa! En sen takia että tarvitsisin rahaa vaan koska pystyn siihen. Tämä maa ei ole mitään muuta kuin pakottanut, kiristänyt ja uhkaillut minua koko elämäni joten olen melkeinpä sen velkaa että en tee mitään tämän maan hyväksi.

Suurin osa teistä lukijoista menee varmaan tämän klassisen "syntymä>koulu>työ>kuolema -kaavan" mukaan mutta onko täällä muita jotka ovat kyllästyneet tähän jatkuvan pakottamisen ja suorittamisen maahan?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta