Arvatkaa oonko ilonen ja onnellinen? Jostain syystä miulle eilen vaan yhtäkkiä valkeni asioiden laita: olen alipainonen, liian laiha.. ja se ruumis minkä eteen oon nähny vaivaa ja jonka oon antanu kärsii nälässä näyttikin yhtäkkiä riutuneelta ja muodottomalta (tai sellaselta se on ennenkin näyttäny mut ennen ajattelin sen olevan positiivista) nyt on hirmuinen tahto lihoa muutamia kiloja, syödä terveellisesti ja elää onnellisena!
Ilmeisesti olen onnekas kun tajusin tän ennen kun tilanne karkas täysin käsistä. mut tässä se taas nähdään, parantuminen alkaa itsestä, eikä siihen voi ketään pakottaa. Voimia kaikille!
Ilmeisesti olen onnekas kun tajusin tän ennen kun tilanne karkas täysin käsistä. mut tässä se taas nähdään, parantuminen alkaa itsestä, eikä siihen voi ketään pakottaa. Voimia kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
hienoa kuulla! anna itsellesi kuitenkin aikaa. parantuminen on pitkäkestoinen prosessi ja takapakkeja saattaa tulla. tärkeintä on ehdottomasti se motivaatio kohdalla itseään, niin ruumista kuin psyykettäkiin oikealla tavalla! olet sen arvoinen! Helli itseäsi, lue "Lupa syödä"-kirja, ja ota askel askeleelta suunta kohti paranemista.
pidän sulle peukkuja, itsekin pyrin parantumaan tästä!
mulle kävi sama homma sillo ku olin alipainonen paljo..olin kerran vaan lähdössä juhlimaan ja laitoin topin päälle.aina nähny itteni niin epärealistisesti mut jotenki siinä ku katoin niin en voinu laittaa sitä toppia.peilistä näky ihan luuranko,kaamee miten kädetki oli laihat tikut.tajusin et oon kauheen näkönen,vaikka en sitä aiemmin käsittäny
Sama kokemus. Ja varsinkin kun katselin itseäni valokuvasta jossa myös muita ihmisiä. Niiden rinnalla mä näytin täysin naurettavan laihalta ja lapselta, vaikka jotkut niistä olivat mua nuorempia.
Jännä juttu, mitä silloin mahtaakaan tapahtua ihmisen aivoissa kun havahtuu omaan tilaansa ilman mitään näkyvää ulkoista tapahtumaa...