'
Hämärää
hiipivää hämärää
minä odotan
maan sulkeutumista
lepoon
hiljaisuuden
kietovan minut
siipiinsä
Eikä mikään
siinä hetkessä
asetu meidän väliimme
niin lähelle
ei kukaan
minua pääse
kuin sinun
sydämesi avaruus
meresi vaahtopäiset
aallot
Olen rikkonainen ranta
sinun tulla
kuin nousuvesi
ylemmäksi minuun
uurteni hitaasti
peittäen
Sielun portin
jätän raollaan
sinun vaeltaa
minussa
aaltoina
nousevina
aaltoina
uuteen aamuun.
'
Hämärää
hiipivää hämärää
minä odotan
maan sulkeutumista
lepoon
hiljaisuuden
kietovan minut
siipiinsä
Eikä mikään
siinä hetkessä
asetu meidän väliimme
niin lähelle
ei kukaan
minua pääse
kuin sinun
sydämesi avaruus
meresi vaahtopäiset
aallot
Olen rikkonainen ranta
sinun tulla
kuin nousuvesi
ylemmäksi minuun
uurteni hitaasti
peittäen
Sielun portin
jätän raollaan
sinun vaeltaa
minussa
aaltoina
nousevina
aaltoina
uuteen aamuun.
'
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tästä runostasi voisi kirjoittaa yli sata kommenttia,mutta ehkä tyydyn kuitenkin vain kiittämään antoisasta lukuelämyksestä :)
Mie kiitän sinnuu sanoistasi ..... sellaista tää on.... sanoja tulee ja menee... mutta runoilemista ei juuri mikään voita:))
Mukavaa iltaan Sinulle !!!
Riitta
Riitta, ja hyvää syksyistä aamua sinulle.
Mietin juuri missä olen tällöin ollut, kun tämän
runosi olet palstalle kirjoittanut.
En voinnut jättää, vaikka näin myöhässä olenkin,
kiittämättä sinua runostasi.
Runoissasi on se jokin, mikä puhuttelee minua.
Rauha ja tyyneys, vaatimattomuus ja vahva rakastamisen tunne,
kuvailisin tätä kaunista runoasi.
Niin se Veronaan, muistan sen yhä.